Viiriäisviritykset

Viiruveljesten toinen yö sisällä sujui aika lailla samaan malliin kuin ensimmäinenkin: illalla kaikki hyvin ja poijat tutkailivat lentohäkin pohjaa sulassa sovussa, mutta aamulla toinen taas päätti jotta yksi kukko per häkki olisi ihan riittävästi ja ajeli toista reppanaa taukoamatta takaa selkähöyhenissä roikkuen vaikka toinen kuinka koitti pitää sovintopiipitystä. (En muuten ennen ole tiennytkään että viiriäiset murisee. Kyllähän se "darthvader" -puhina kiekumisen yhteydessä tuttua on, mutta takaa-ajaja oikeasti murisi mennessään). 

Heti kun kaksikon siirsi takaisin pihalle, palasi taas rauha ja herrat Paita&Peppu touhuiluvat yhdessä normaalisti. Vielähän siellä nyt hyvin pärjää yötkin, mutta viimeistään sitten kun alkaa pakkasasteita olla pitäisi sisälle alkaa siirtyä.  Mietintämyssy siis päähän mitä tuolle voisi tehdä. Lentohäkin on pohja on aika avoin ja suojaton, mutta sitä ei voi kovin paljoa muuttaa ylempää tulevan jatkuvan guanosateen johdosta, jolloin häkissä on käytännössä vain pari nurkkaa mihin pohjalla saa piiloja ja näköesteitä laitettua. Yksi vaihtoehto olisi laittaa häkkiin väliseinä kattoon asti ja kukot eri puolille, mutta se taas hankaloittaa liikaa häkin muuta käyttöä. Ja tulisivatko kukot sitten enää toimeen talven jälkeen pihallakaan jos ne pitkiksi ajoiksi eristää toisistaan? Sitten muistui mieleen jostain joskus luettu tiedonjyvä, että lemmikkihiiret voi alkaa tapella reviireistä jos tilaa on liian paljon.  Voisikohan tuota soveltaa viiriäisiinkin, jos pienemmässä tilassa olisi vaan pakko tulla toimeen ja rajattu tila olisi sen verran epämiellyttävä, että tappelun sijaan turvautuisivat toisiinsa henkisenä tukena?

Siispä eläinkokeet käyntiin. Lentohäkin pohjasta vajaa puolen metrin siivu eristysselliksi ja äijät yöksi sinne. Illalla ei taaskaan mitään ongelmia (jossei lasketa hieman levotonta "miksei tästä pääse läpi"-ramppausta väliaidalla) ja tadaa - rauha maassa myös aamun valjettua, ja jatkui koko sadepäivän jonka tirpat saivat sisällä viettää! Eli nyt jatketaan tällä taktiikalla eteenpäin, ja koitetaan josko aitausta saisi vielä pikkuhiljaa hivutettua suuremmaksi ja koko pohjan käyttöön niin että rauha kuitenkin säilyy.  Voihan olla niinkin että vieras paikka aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja ärtyisyyttä, ja ongelma poistuu jo sillä että sisätilatkin tulee tutummiksi eikä päästä tilannetta eskaloitumaan liikaa sitä ennen. Jos edelleen kuitenkin ongelmia ilmenee, niin pidetään sisälläoloaika niin minimissä kuin säiden kannalta mahdollista ja joutuvat sitten oleilemaan sisällä rajatussa tilassa. Ja jos siinäkin alkaa kärhämää tulla, niin ei taida paljoa muuta vaihtoehtoa olla kuin jossain vaiheessa koittaa saada vaihdettua toinen kukko kanaan, siihen en halua ruveta että linnut on koko elämänsä ajan toistaan erillään (jolloin periaattessa molemmille pitäisi vielä hankkia oma kanakin kaveriksi...).

Eristysselli näyttää pieneltä, vaikka onhan tuossakin puolisen neliötä kokoa, eli saman verran tai enemmänkin kuin monella lemikkiviiriäisellä ikinä...

Jos rajaus tarvitaan pysyvästi niin pitää askarrella joku vähän siistimpi yhtenäinen väliaita.
(Vaikka heittämällähän ne tuostakin yli menee jos haluavat...)

Hiiriä, haukkoja ja harmituksia

Täti vs hiiret taistelussa on meneillään jo neljäs erä, hiirien ollessa voitolla... Alkuperäisen kulkukolon tukinnan osoittauduttua riittämättömäksi, menin yksi aamu katsomaan mihin ne siimahännät oikein menee siemenapajlta lähdettyään. Ehdin sitten juuri ja juuri näkemään kun toinen vielä oli poikittain puristautumassa ulos seinän ja tolpan välissä olevassa kapeassa rakosessa, häntä ja takajalat vaan vilahtivat. Leikkasin sitten tiuhasta verkosta siivun jonka taittelin sen rakosen tukkeeksi, ja tuumailin jotta eiköhän kutsumattomat vieraat nyt viimein ala pysyä poissa. Kunnes seuraavana aamuna siellä taas oli pieni nappisilmä aamiaisella. Ja parin päivän päästä se toinenkin. Samaa nurkkaa kohden ne edelleen katosivat, joten tutkaillaanpa taas... Yhden laudan siirtely osoittei että tällä kertaa kolo oli taas ilmestynyt seinänvierustaan, tällä kertaa harkon alanurkkaan. Kasasin siihen ensi hätään vähän sepeliä päälle, katsotaan montako hetkeä menee että ne on siirrelty taas sivuun, pitää varmaan siihenkin betonia lisätä jos ei pelkkä sepeli riitä...

Elokuun aikana on näemmä taas haukatkin lähteneet liikenteeseen, huomasin parilla linnulla ensin vähän törmäilynirhamia nokanpielissä (voi olla että Heklan kuolemakin oli tästä johtuvaa), ja pian sen jälkeen itsekin todistin haukan vierailua kun työt taas alkoivat ja tulee ikkunan vieressä enemmän istuskeltua. Yhtenä päivänä kävin sen penteleen hätistelemässä pariinkin kertaan pois paukuttamasta häkin laitaa, eikä ole yllättävää että kovin innokasta porukka ei nyt ole pihalle menemään. Kanarialaisia siellä lähinnä vapaaehtoisesti pyörii (niillä on vissiin pidemmälle jalostettuna jo vähän huonompi itsesäilytysvaisto, joskin kyllä nekin vauhdilla lyö maihin jonkun puskan suojaan ja jähmettyy suolapatsaaksi jos on epäilyttäviä hiippareita liikkeellä). En etenkään noita pahemmin panikoivia puluja ja harlekiinejä ole pihalle nyt edes yrittänyt paimennella. Vähän ikävä että elokuun usein hienot ulkoilukelit joutuu noiden takia jättämään väliin, mutta eipä muutakaan ole paljoa tehtävissä jos ei halua enempää törmäilyonnettomuuksia. 

 
Tirlittanpoloinen taisteli urheasti antibioottikuurinsa läpi, ja jo katsoin että olisi ollut ainakin vähän parempaan suuntaan menossa, mutta hyytyi sitten vähän yllättäen kuurin viimeisenä päivänä. Pieniä sinisiä on nyt sitten enää yksinäinen Trilli jäljellä, onneksi on kuitenkin noita muita peippoja vähän seurana.

Viirupojat oli eilen ensimmäistä kertaa sisällä yötä, alkaa yöt viiletä niin pitää ne tähänkin majoituspuoleen alkaa totutella. Aloittelin hyvissä ajoin laittamalla pihalle muutamaa päivää aiemmin kuljetuskopan ja sinne jauhomatoja tarjolle pari kertaa päivässä. Nyt kun koppa oli jo tuttu, niin jokusen tovin paimentelun jälkeen poijat sai itse kävelemään kopan sisälle ja oven kiinni perään. Lentohäkkiin asettuivat yllättävänkin rauhallisesti, paitsi että seuraavana aamuna  Kieku alkoikin jahdata Kaikua (tai päinvastoin, ei noita erota toisistaan...) ja koko ajan sitä koitti härkkiä, kunnes vein ne takaisin pihalle, missä ovat taas ihan ylimmät ystävykset. Pitää toivoa että tuo nyt on vaan jotain alkuhämmennystä ja asettuvat sitten kun kotiutuvat taas tuonne lentohäkkiinkin paremmin. Tai viimeistään jonkun hetken erotuksen jälkeen, ei oikein talveksi ole kunnolla tiloja niitä kokonaan erilläänkään pitää (saati sitten jos erotuksen jälkeen eivät enää pihallakaan toimeen tule...).

 

Uusimmat uutiset

Lomailun seassa ei tule näemmä kovin ahkerasti blogia päivitettyä, tässäpä sitten taas vähän kasautuneita kuulumisia...

Alkuvuodesta kuorituneet kakarat alkaisi nyt olla valmiita uusiin koteihin, pitäisi niitä nyt vaan ruveta johonkin kaupittelemaan (se rasittavin vaihe lintujen pesityksessä...) Heklan ja Herra Ruotsalaisen pojat aiheutti vähän hämmennystä, kun olen olettanut että Hekla on ihan normaali sinirinta, mutta kun toisesta pojasta tuli lilarintainen ja toisesta valkorintainen, niin sehän tarkoittaa että sekä isä että äiti ovatkin lilarintoja joilla piilossa valkorintageeni. Koiraistahan lilan rinnan erottaa helposti, mutta kun naaraat on jo lähtöjään vaaleampia ja  tummuudessa on ihan yksilökohtaistakin eroa, niin lilan ja sinisen erottaminen on välillä hankalaa. Aika haalea tuo Kraflan ja Pepin tyttökin on, periaatteessa lilarinta sekin voi olla...

Lentohäkkiin on tehty taas vuosisiivous, eli häkki tyhjennetty kokonaan, häkki ja sisusteet pesty, puunattu ja virkonoitu. Sisukset palautettu häkkiin ja pohjalle uunituoreet purut. Edellinen sisutuskokoonpano oli sen verran toimiva että en sitä tällä kertaa juurikaan muuttanut, vain pari pikkurisua meni kokonaan vaihtoon. Myös pesityshäkki ja pari pientä vara/kuljetushäkkiä on saanut perusteellisemman pesun.

Piti räpätä kuva siinä vaiheessa kun linnut oli pihalla ja kaikki vielä hetken putipuhdasta

Sitten ne ikävämmät uutiset. Johan tässä aika pitkään menikin ilman sairasteluita tai kuolleita, nyt sitten tuli taas useampi kerralla. Tirlittan on ollut jo jonkun aikaa höyheniltään rähjäinen ja ajoittain muutenkin vähän "epäilyttävä" ja lämpöhakuinen, nyt sille tuli hengitysoireitakin ja jalatkin on jotenkin voimattomat. Käytiin lääkärillä ja on nyt sitten antibioottikuurilla, jos se ei auta niin taitaa olla sillä päivät täynnä (puree se kyllä silti tarmokkaasti kun käteen ottaa ja onneksi jauhomadot maistuu niin että ei ihan kuihdu). Myös Aurora alkoi ensin vähän aristaa toista jalkaansa, ei siinä mitään näkynyt niin otin eri häkkiin tarkkailuun jos on joku pieni revähdys, mutta paranemisen sijaan se suunnilleen päivässä romahti ihan kokonaan jalattomaksi ja kuoli ennen kuin ehti tajutakaan. Jokunen aika sitten siltä kyllä löytyi toisesta kankusta kasvain kynsiä leikatessa, olisiko se sitten sisäpuolella levinnyt johonkin kriittiseen kohtaan... Sitten vielä kaiken kukkuraksi aamulla virkeä ja pulska Heklakin ihan varoittamatta vaan illalla tipahti häkin pohjalle hengettömänä ("terveen" linnun äkkikuolemissa kuulemma muuten yleensä on sydän syypää, poislukien tietysti törmäykset ym onnettomuudet).

Tässä vaiheessa sitten tarvittiin jo vähän piristystä lintuelämään ja kävin hakemassa uuden oranssin kanarialaisen parveen. Ei vielä ole varmuutta onko tuo tyttö vai poika, mutta Hilla siitä nyt kuitenkin tuli. Muutaman päivän sai ensin rauhoittua pienemmässä häkissä ja tänään kävi jo tutustelemassa muuhunkin parveen.

Hiisi aloitti heti mahtailun

Pää pyörällä uusista ympyröistä

Harlekiinit sai vissiin pihalla raitisilmamyrkytyksen, kaikki urvahti heti sisälle tultuaan