Kuntopyörätreenit

Perusidea alkaa olla jo hallussa, sitten pitäisi enää saada otukset pyörään ilman houkuttelua ja/tai vähän pidemmäksi aikaa kerrallaan... 😼😺

Seniorin rauhallinen ja vakaa tyyli:

Juniorin ei-niin-rauhallinen ja vakaa tyyli... :D

Stargåte

- Mamma! Kauheen iso laatikko, onhan se meille?
- Voi kyllä, pienet piloillehemmotellut kermapeppuseni, se on kissanpäivän lahja teille. (Tai myöhästynyt synttärilahja, kuinka vaan...)

- Avataan se mamma, avataan!
- Nyt ei ehdi, alkaa palaveri, joudutte odottelemaan illemmalle.

- Ihan kauheen tylsää, joko se kohta loppuu...?

- No viimeinkin, mut täällä on vähän ahdasta kun on toinenkin laatikko

- Ja nyt on jotain rojua tiellä, ei pääse...

- No nyt! Ihan paras lahja ikinä!

- Tuota, se lahja on itse asiassa vielä noissa laatikosta otetuissa paketeissa...
- Aijaa, mikä se on?? Ei ainakaan näy hiiriä?

- Jaa tämmönen. Se laatikko kyllä oli parempi.

- No voin mä tässä vähän tallustella jos se sut onnelliseksi tekee, ja jos sitten saa namia kans...

***

On tosiaan jo pidempään kutitellut ajatus mitähän nuo karvanopat olisi mieltä kissanpyörästä, esteenä vaan on ollut varsin suolainen hinta (ja se mihin ihmeeseen tuonkin vielä saisi huushollissa mahtumaan). Nyt kuitenkin sattui kaupan useammalla kympillä alennetun lähtöhinnan lisäksi vielä olemaan päälle parikin prosenttialennusruksia ja -kuponkia tarjolla niin oli tuossa alkukuusta ihan pakko tilata testaukseen. 

Riitu on fiksu ja harkitsevainen kissa ja hoksasi perusidean varsin nopeasti pienen hokuttelun avulla. Se on muutaman kerran ihan ominpäinkin käynyt pyörässä muutaman askeleen rauhassa tallustelemassa. Kovin pitkään kerrallaan ei kyllä ainakaan vielä jaksa kiinnostaa.

Kaislan "vauhti korjaa virheet"-häsellystekniikka alkuesittelyssä taas johti siihen, että se lähinnä keskittyi loikkimaan vieheen kimppuun tajuamatta että pitäisi vähän jalkoihinsakin kiinnittää huomiota. Päätyi sitten jossain vaiheessa poikittain liikkuvaan pyörään ja vissiin vähän nipisti itseään rakenteisiin kun pakeni vingahtaen paikalta, ja nyt sitten pitää uudestaan pikkuhiljaa namujen kanssa koittaa opettaa jotta pyörä ei oikeasti syö pieniä kissoja ja voi siinä olla ihan kivaakin kun malttaa vaan hiukkasen rauhallisemmin liikkua...

Ja jossei ala herrasväelle parissa kuukaudessa kunnolla kelvata (eikä keksi sille parempaa paikkaa kuin puoliksi kulkuväylällä...) niin eiköhän tuon saa vielä myytyä eteenpäinkin.

Intiaanikesä

Hetken viileämmän kauden jälkeen kesä ja helteet palasi taas. Kissat ja tirpat saa vuorotella kummat saa nautiskella päivän parhaista lämmöistä tarhassa. Tirppaparat meinaa jäädä toiseksi kun ihan aamusta on vähän viileää ja pitää hetki odotella että linnut saa aamiaisensa syötyä ja ehtii tarha lämmetä, ja sitten kun uppoutuu töihin niin yhtäkkiä huomaakin että on jo iltapäivä ja unohtui taas ne linnut paimentaa pihalle. Noh, välillä sentään muistaakin...

Auringonpalvoja

Tavallinen kylpy

Kuivapesu

Jin ja jang

Kaislan viiksikarvat ovat mustia. Paitsi tuo yksi tosi pitkä valkoinen joka oikein paistaa tummaa karvaa vasten. Miten voikaan koko ajan pakkomielteisesti olla halu nyppäistä se pois häiritsemästä. 😆

Vastavuoroisesti Riitun viikset on valkoiset, paria tummaa lukuunottamatta. Ne kuitenkin sulautuu harmaaseen taustaväriin huomattavasti paremmin eikä niitä juuri huomaa jossei erikseen katso.

Kesäkiekkoilua

Uusi yritys kiekkoparven kasvatukseen, kauppias antoi noista ihan reippaan alennuksen hyvittämään edelliskerran katastrofia, vaikka ei siitä oikein selvyyttä tullut mikä niitä tappoi. Viikon ovat nyt polskineet kotiutumassa eteisaltaassa, mitään kovin oleellista en toisin tehnyt kuin viimeksi ja toistaiseksi kaikki ui ihan oikeinpäin ja suurin osa vähintäänkin maistelee ruokaa. Yksi oli vähän alamittainen rääpäle (vissiin ei ollut tukussa tuosta väristä saatavilla sitä vähän isompaa kokoa jota yritin tilata) ja sen en ole vielä nähnyt ollenkaan syövän, mutta kyllä sekin muuten muiden seassa pyörii eikä yritä eristäytyä porukasta, jospa sekin siitä...

Stendker kuulemma lopettaa kiekkojen kasvatuksen kannattavuusongelmien vuoksi, joten nuo alkaa olla viimeisiä sitä lajia saatavilla...Pitäisiköhän syksymmällä pari kappaletta noita white leopardeja tai muita erikoisempia värejä vielä tilata niin kauan kuin niitä vielä saa...

Vanhemman nelikon siirsin ennen uusien tuloa kaiken varalta terraarioaltaaseen keisaritetrojen seuraan. Uudemmat on tarkoitus siirtää sekaan jahka ovat kunnolla koitutuneet ja kaikki varmasti syö kunnolla. Ehkä pitää ensin myös vähän "rokottaa" muiden altaiden vedellä ennen siirtelyä että mahdolliset poikkeavat bakteerikannat ei tule ihan shokkina. Vähän nuo vanhemmat ihmetteli siirtoa, mutta parissa päivässä kyllä kotiutuivat ihan kivasti. Ihan tasapainossa vaan tuo keväällä liejuryömijääriöstä normaaliakvaksi muutettu allas ei kyllä ole vaan pukkaa inhottavasti sinilevää. Noh, jospa tuo jossain vaiheessa asettuisi...

Koko kiekkopoppoo on jossain vaiheessa tarkoitus siirtää isoon altaaseen kun ensin vähän kasvavat tuossa kolmesatasessa. Isosta altaasta pitää varmaan sitten kaikkein ahneimmat kalat siirtää tuohon pienempään että hitaammille kiekoillekin jää ruokaa... 

Viimeiset liejikset majailee tällä hetkellä olkkarin nurkkapöydällä pikkupurkissa eläkepäiviä viettämässä.