Volttailua

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: voltteja ja taivutusta

Kävin viikonloppuna törsäämässä uusiin talvihanskoihin ja messinkisiin kannuksiin, jotka pääsinkin sisäänajamaan heti maanantaina kun oli taas Fixi "esirästitunnilla". Ravissa tehtiin paljon voltteja ja koitettiin saada ponit vähän kuulolle ja taipumaan, ja laukassa jatkettiin myös voltin vääntöjä. Vaikka periaattessa mä en oikein pidä kannusten käytöstä niin niillä sai kuitenkin Fixin polkaistua ilman ihan hillitöntä taistelua sen verran käyntiin että pari laukkavolttia meni melkein nätisti ja lähes kootussa askeleessa. Meinas vaan taas tädiltä loppua happi kesken ja noin miljoonannen kerran pyhästi lupasin aloittaa kuntokuurin... sit ens viikolla....

Laukannostoja

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: laukannostoja

Fixin kanssa vaihteeksi koulua, eli mulle tökättiin het kättelyssä kannukset jalkaan... Kevyessä ravissa verryttelyä volttaillen, harjoitusravissa poikkilävistäjiä pienen puolipidätekokoamisen kera (jossa mä enimmäkseen onnistuin tipauttamaan ponin käyntiin...) Laukassa nostoja käynnistä ja pari pysähdyksistäkin, nostot onnistui ainakin jokunen ihan kohtuullisesti vaan onnistuin sit sohlaamaan monella kerralla ratsun alas raviin muutaman askeleen jälkeen. Fixissä on kyllä ihan ainesta kouluponinakin kunhan sen vaan sais kaivettua esiin ilman kohtuutonta potkintaa...

Pieni siementesti

... eli vain hiukan tuskallisia eläinkokeita ...

Perusbulkkisiemenseoksiahan saa säkeissä halvalla ja paljon, mutta kun mamma haluaa tietysti tarjoilla pienille höyhenlapsosilleen varmasti ravinteikasta ja monipuolista perusmuonaa niin sotken niihin pellettien ohella sitten yleensä sekaan jotain värikkäisiin ja ylisanoin kuorrutettuihin pikkupusseihin pakattuja timbuktunluomunukkajäkkäröillä tai alfaparanoidimetafyysilisällä höystettyjä superhyperextrapremium seoksia. 

Tuli sitten nettikaupasta tilailtua vähän useampaa sortimenttia pikkutirpanruokia ja tuumasin jotta ois oikeastaan kiva kokeilla mitä nuo otukset niistä oikeasti syö. Eipä niistä ultrahienoista lisukkeista kauheasti iloa ole jos ne mätetään vaan häkinpohjalle roskiin siivottavaksi niitä paria tuttua suosikkisiementä etsiskellessä...  
Pieni makutesti siis pystyyn, mukana kolme kanarianseosta, kaksi peipposeosta ja (nettikaupan olemattomasta peippovalikoimasta johtuen) kaksi undulaatinseosta.

Identtisiä lasikippoja tosin löytyi vain kuusi, joten perusbulkkiseos pääsi suunnilleen samankokoiseen muovipurkkiin...

Testatut tuotteet:
	Teurlings Euro Top Tropical Bulkkiseos peipoille, 20kg säkki perusiemeniä, muutamaa eri hirssilajia, kanariansiemeniä ja keltiönsiemeniä. Konstailematon perussekoitus joka käy kaikille eikä mainoslauseilla koreile. Eikä erityisemmin sävähdytäkään monipuolisuudella. Ollut aiemminkin peruskäytössä Lintumetsässä.
	Versele-Laga Prestige Premium peipposeos Laadukkaampi kilon pusseissa "joka paikassa" myytävä perusseos joka ei kuitenkaan vaivaudu luettelemaan käytettyjä siemeniä (muuta kuin että sisältää 2% chiaa), mainostaa "VAM-pellettejä" ja "frukto-oligosakkarideja", osterinkuoriakin seassa pitäisi olla. Näyttäis kuitenkin aika vastaavalta pohjaltaan kuin bulkkiseos. Ravintoarvot hyvin lueteltu. Ollut aiemminkin peruskäytössä Lintumetsässä
	Versele-Laga Prestige Premium kanarialinnunseos Vastaava kuin saman valmistajan peipposeos, mutta pohjana näyttäisi olevan normaali kanarialinnuseos, eli ainakin kanariansiemeniä, rypsinsiemeniä, pellavaa, kauraa ja hiukan hirssiä. Ollut aiemminkin peruskäytössä Lintumetsässä.
	JR Birds Premium kanarianseos Ulkoasultaan vähän poikkeava seos. Bulkkiseoksiin verraten vähemmän rypsiä ja enemmän "sekasiemeniä", kuten ruohonsiemeniä, unikkoa, fenkolia,amaranttia, perillaa... Lisänä myös porkkana, seljanmarja, osterinkuori, kamomillankukka. Plussana kunnolliset ainesluettelot ja ravintokoostumustaulukko.
	Vitakraft Vitanature nature dinner kanarianseos Hivenen heikko ainesluettelo tässäkin (suunnilleen tasoa "siemeniä"), ja silmämääräisesti rypsin osuus aivan kohtuuttoman suuri, sekaan paloiteltu tähkähirssiä. Muina aineksina "kivennäisaineet, persilja, kasviperäiset raaka-aineet, öljyt ja rasvat". Tähkät tarjoilen mielummin tähkinä ja kuivien persiljanvarsien kelpaavuus muuhun kuin pesärakennukseen hieman epäilyttää...
	JR Birds Premium undulaattiseos Yllättävänkin paljon samannäköinen kuin saman valmistajan kanarianseos. Ja hyvin pitkälle samat ainekset tässä onkin. Toki kanariansiementä vähemmän ja hirssiä enemmän niin kuin kuuluukin.
	Beaphar Xtravital premium food undulaattiseos Tämä mainostaa sisältävänsä 26 eri siementä/hedelmää, muttei myöskään katso tarpeelliseksi eritellä niitä tarkemmin, silmämääräisesti siemenpohja näyttää pääosin aika hirssipainotteiselta perusundulaattiseokselta, mainostekstien mukaan sisältää kyllä esim auringonhattu-uutetta. Tähän seokseen on laitettu myös voimaruokaa sekaan, joten valmistusaineissa on mukana myös myös  "leivontatuotteet, kivennäisaineet, kasviproteiini, öljyt ja rasvat, muna ja munatuotteet, hiiva, antioksidantit, väriaine ja säilöntäaine"

Ja sitten vaan parikymmenpäinen peippovaltainen raati töihin. Pulu tosin diskattiin tuomaristosta jo etukäteen, johtuen kuvassa näkyvästä taipumuksesta mättää ruokaa ääntä nopeammin mahdollisimman kauas kupista, mikä saattaisi hiukan vääristää tuloksia...

Parin päivän jälkeen suosituimpia näyttäisi aika lailla oletettavasti olleen tuttu ja turvallinen Prestigen peipposeos (oikealla ylhäällä, pohja jo paistaa),  sekä Teurlingin peruspeipposeos (alhaalla keskellä)... Myös Prestigen kanarianseoskupilla (ylhäällä vasemmalla) oli varsin vilkasta. Tarkempia mittauksia ei tässä vaiheessa vielä tehty. Kupeista puhalleltiin kuoret ja roskat pois pari kertaa päivässä.

Kolmannen päivän jälkeen Prestigen peipposeoksesta (ylhäällä oikealla) oli enää rippeet jäljellä ja Teurlingkin niin lopussa että kevyt muovikuppi oli kaatunut nurin ja tyhjentynyt siis kokonaan. Muistakin oli selvästi poimiskeltu maistuvimpia siemeniä aika tasaisesti, esim Vitakraftin kanariaseoksen (alhaalla) rypsipitoisuus vain kasvoi entisestään... Huonoiten näytti kelpaavan Beapharin unduseos (keskellä vasemmalla), voi olla että sen voimakkaampi tuoksu oudoksutti raatilaisia.

Neljäntenä päivänä lopuista kupeista tyhjennettiin aika tarkkaan kaikki "kelvollinen" aines, ja jopa se Beapharkin alkoi kelvata paremman ruoan puutteessa. Jäljellä joka kupissa lähinnä ne rypsinsiemenet (raadissa siis kanarialintuja vain kaksi), peiponnokkaan turhan suuret kauranjyvät ja jotain muita murusia. Tässä vaiheessa koe lopetettiin ja häkkiin palautettiin normaalit automaatit.


 

Määrällisesti kupeissa oli alunperin kaikissa kolme 30ml mitallista ruokaa, eli vähän vajaa desilitra kussakin.
 
Testin edetessä jäljellä oleva ruokamäärä mitattiin pari kertaa.

Kolmen päivän jälkeen siis kaikki kupit olivat vajuneet vähintään puoleen ja lähes kokonaan oli käytetty Teurlingsin ja Prestigen peipposeokset (1 ja 2) Sen jälkeen maistuvuusjärjestys oli 3. Prestige kanaria, 4. JR-kanaria, 5. Vitakraft kanaria ja jumbosijalla molemmat undulaattiseokset (6. JR ja 7. Beaphar)

Neljännen päivän jälkeen viiden jäljelläolevan kilpailijan järjestys oli 3. JR-kanaria, 4. JR-undulaatti, 5.Vitakraft kanaria, 6. Prestige kanaria ja 7.Beaphar undulaatti

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *   *  *  *  *  *  *  *  *  *  * No mitäs johtopäätöksiä tästä voi sitten vetää. Ainakin voidaan vahvistaa se tunnettu fakta että tuttu ruoka on aina linnulle se kaikkein suosituin, ja uusiin tottuminen kestää hetken, tai jopa pitkäänkin jos sitä tuttua vaihtoehtoakin on tarjolla. Ja se että linnut kyllä valikoivat ruokaansa, ja että rypsi ei ole mitenkään valtaisan suosittua meidän parvessamme. Unduseosten alun ja kanariansiementen viimeisten rippeiden huono menekki saattaisi johtua vaikka siitä, että peiponseoksissa on yleensä hieman pienikokoisempi siemenlajisto ja peipot ehkä siirtyvät isompiin vasta kun mukavampia pikkusiemeniä ei ole helposti saatavilla. Beapharin voimaruokalisä ei myöskään ollut kovin mieluisaa laatua ja sekoitus oli koko vertailun ajan jumbosijalla kelpoisuudessa, eikä kovin suuria rusinoita ja muita hedelmiä oikein pikkunokilla ole kiinnostusta alkaa suupaloiksi askartelemaan.  Vaikka pohjamuhien sekaan tiputellun aineksen määrää on hieman hankala arvioida, näyttäisi silmämääräisesti arvioiden "lisäaineksiakin" kuitenkin ainakin jonkun verran kadonneen ihan lintujen suihinkin, niin ettei ne ainakaan kaikki ihan turhaa rahanhukkaakaan ole. Toki siitä voi keskustella onko jotkut kamomillankukat nyt oikeasti kovin tarpeellisia linnun hyvinvoinnin kannalta, mutta ainakin uudet ainekset tuovat hiukan virikettä lemmikkilinnun aika tasaiseen elämään eikä niistä varmasti haittaakaan ole. Prestigen seoksissa olevia erikseenkin myytäviä pellettejä (tai ainakin vastaavannäköisiä) olen joskus sekoituksiin lisännyt muutenkin ja niitä jonkun verran linnut syövätkin.  Noista erikoisemmista seoksista mielelläni kokeilisin joskus ihan peipoille tehtyjä versioitakin jos niihin törmäilisi, kun suurin osa omista linnuista niitä kuitenkin on.  Ainakin nuo JR:n seokset voisivat olla jatkossakin hyvä teräste bulkkisiementen sekaan normaalisti käyttämieni Prestige premiumien lisäksi, mahdollisesti Vitakraftkin jos siemenlajisto olisi vähän järkevämpi jossain muussa kuin kanariaseoksessa, juuri tuota räikeän rypsivaltaista seosta tuskin toiste enää hankin. Vitakratilla kyllä näyttäisi olevan vähän paremmankin näköisiä sekoituksia tuotteistossaan vaan onko niitä joskus helposti jostain saatavilla onkin sitten asia erikseen. Voimaruoan kuitenkin tarjoilen ehkä edelleen mielummin erillisestä kupista kuin siemeniin sekoitettuna, vaikka Xtravitalin peipposeoskin olisi joskus kiva käsiinsä saada edes kerran testattavaksi.

Pakkaspukki

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: Kiemuraa ja ympyrää

Pakkanen aika kirpakka ja Lassella vissiin kerrankin mammutinkarvansa alla mukavan viileää. Oli vallan reipas ja liikkuvainen. Ravissa tiukat ja syvät kiemuraurat meni varsin kivasti. Laukassa en sit oikein ollut hereillä ja joko virkku ratsu mukasäikkyi jotain tai huomaamattani patistelin vähän turhan paljon eteenpäin ilman riittävää tuntumaa ja ratsu ottikin sitten yhtäkkiä semmoisen nollasta sataan kahdessa askeleessa kiihdytyksen ja iloisen pukin päälle. Täti ei ole oikein tottunut pukitteleviin poneihin (vain sivuhypyistä kokemusta jonkun verran...)  ja hetken vakavasti harkitsi vastaavansa painovoiman viekoitteleviin kutsuihin. Apinarefleksit kuitenkin sen verran toimi että jostain kouraan osui tukko harjaa minkä avulla sitten jäin roikuskelemaan Lassen niskaan esteettiseen pyllistelyasentoon. Ponikin totesi jotta ei taidakaan olla täti enää ihan kunnolla kyydissä ja pysähtyi kiltisti odottelemaan kun hilasin itseni lähes kohtuullisen hallitusti kaulalta maahan ja takaisin selkään...

Cyra ja ratsastuksen taito

Paikka: Myrskog
Ratsu: Cyra
Opettaja: Piude
Aihe: Puomeja suoraan ja keskeltä

Kaverin tuntia paikkomassa, ensitutustuminen Cyran kanssa. Ratsun koko vähän paremmin mun mukavuusalueellani kuin Sallylla... Alukäyntien ja -ravailun jälkeen mentiin kahdeksikkoa kahden puomin kera niin että puomille piti koittaa osua suorassa linjassa hepo suorana, keskelle puomia, ja tahti mahdollisimman tasaisena ja kaarteet nättinä. Sekä kevyessä että harjoitusravissa. Hepo hyvin herkkä ja ratsastaja kiero ja väärä ja kaikkia kroonisia virheitään toisteleva, mutta yllättävän kivasti kuitenkin meni aina silloin kun sattui hallitsemaan kaikki liikkuvat osat sopivasti yhtä aikaa. Cyra jopa nyökkäili välillä niskaa alas, vaikkei sitä siellä mun taidoillani pysymään saakaan. Tuon hepan kanssa yläpohje ei saa kiristää yhtään tai vauhti hiipuu justiinsa, sainkin melkein jopa vähän kehua siitä että onnistuin pitämään ratsun ravissa koko tunnin ajan. :D Ehkä sitä sittenkin jotain on kuitenkin onnistunut oppimaankin tässä vuosien varrella vaikka välillä (lue: suurimman osan aikaa) oma touhu onkin niin säälittävää räpellystä.

Muista aina liikenteessä...

Minähän siis en pidä autolla ajamisesta yhtään, vaan pakko sitä on näillä kulmilla harrastaa jos jossain käydä haluaa. Paitsi että tiedostan että mun havainto- ja reaktiokykyni ei aina ole ihan parasta A-luokkaa ja saatan riittävän panikoituneena tehdä jotain todella kummallista, on minulla lieviä vaikeuksia hahmottaa muiden autojen vauhtia ja etäisyyttä, etenkin pimeällä ja pidänkin yleensä reilun turvavälin että aivotoiminta edes teoriassa ehtii mukaan jos jotain outoa sattuu.

Meinasin silti rusinoida Rellun. Tallilta tullessa pimeää tietä vähän ajatuksissani  kahdeksaakymppiä hurruuttelin kunnes äkkiä havahduin siihen että se mun turvavälini hupeneekin huolestuttavan nopeaa tahtia. Ja sitten tajusin että edelläajaja olikin pysähtynyt ja vilkutteli kääntyäkseen vasemmalle. No vielä tässä on kohtuullisesti matkaa jarrutella, ei kun liinat kiinni. Paitsi että tien pinta olikin sopivasti jäässä ja jarrupolkimella seisomisen suurin anti oli ABSin konekiväärirätinä ja kävi tuskallisen selväksi ettei auto ehdi millään ilveellä pysähtyä ennen sen edessäolijan takakonttia.

Adrenaliinipiikin vyöryessä yli ehtii muuten parissa sekunnissa kelata yllättävän paljon asioita. Väistänkö vasemmalle? Pjärkkele auto tulee vastaan, ei onnistu, takakontti lähenee, täräytänkö suosiolla siihen. Hei, sehän onkin ryhmittynyt nätisti keskiviivalle ja oikealla saattais olla autonmentävä tila, ratti itään ja silmät kii mennäänkö ojaan vai kylki edellä siihen toiseen autoon ja koliseeko paljon vai vähän. 

Ja kuin ihmeen kaupalla Rellu kiltisti suikahti noin sentin marginaalilla oikealta ohi ilman naarmun naarmua. Jos ei riekaloituneita hermoja lasketa.

Muistaapahan taas pari päivää pitää silmät auki siellä ratin takana...

Väistöä ja vastalaukkaa

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: Pohkeenväistöä ja laukkaa kiemurauralla

Lasse edelleenkin pirteän ja kivan oloinen ja vissiin alamme hiljalleen tottua toisiimme kun hetkittäin ollaan lähes samalla aaltopituudella ja homma toimii ainakin kohtalaisesti, vaikkei ny mistään peräänannosta näillä taidoilla voikaan haaveilla...
Pohkeenväistöjä tehtiin pitkittäishalkaisijalta reunalle käynnissä ja ravissa, mä sain taas veivattua itseni solmuun ja lähinnä epämääräisiä löngerryksiä aikaan mut kyl siel seassa jokunen askel ihan väistöäkin tuli kun kevyesti avitti takaosaa raipalla mukaan. Laukassa pitkillä sivuilla loivaa kiemuraa, eli vähän vastalaukkaa siinä loppukaarella, vähän ois saanu olla tarkempana kun poni pääsi muutamaan otteeseen oikomaan kiemuran lopussa ja laukkaa ois saanut koota vähän rohkeamminkin kun poni oli virkusti eteen menossa, mut ainakin pysyttiin oikeassa laukassa (ja ylipäätään laukassa...) ihan kohtuuhyvin.

Kuoleman enkelin kosketus

Rillillä on jo pitkään ollut lempinimenä "kuoleman enkeli". Sillä kun tuntuu olevan ihan erehtymätön vaisto löytää parven heikkenevät linnut ja ruveta kyhnäämään niiden kyljessä kunnes vanha ja/tai sairas tirppa kuolee. Olis pitänyt uskoa sitä tälläkin kertaa kun pariin otteeseen näin sen ottavan päivätorkut Ben&Jerryn toisen osapuolen vieressä vaan ajattelinpahan vaan jotta onpas söpöä kun  pirteät ja elinvoimaiset lokkipeipot on ottaneet sen kaveriksi.
Vaan tänä aamuna sitten Jerry lojui häkin pohjalla heikossa hapessa, otin sen äkkiä sairashäkkiin, juotin vähän ja laitoin lämpölampun, vaan hiipui pois parissa tunnissa.

Olin aika ihmeissäni kun nuori ja terve lintu yhtäkkiä tipahti, ei ripulia tai höyhenten pörröisyyttä tai mitään muutakaan sairaudesta varoittavaa merkkiä. Korkeintaan ollut vähän kaveriaan hiljaisempi jonkun aikaa (joo, se tietysti ON hälyttävä asia vaan kun ei noista erota kumpi on kumpi niin ei ollut varmaa onko sama lintu kyseessä).

Kuolinsyytä ihmetellessäni muistin sitten yhtäkkiä että joskus reilu viikko sittenhän toinen lokeista säikkyi jotain ja jysäytti ikkunaan aika voimakkaasti (normaalisti kaikki meidän parven jäsenet osaavat kyllä hyvin pysyä erossa ikkunoista), menin heti katsomaan miten kävi vaan sitä ei näkynyt niin arvelin jo lentäneen takaisin touhuihinsa. Jonkun tovin päästä laskeskelin lintuja ja totesin toisen lokin puuttuvan ja se nököttikin vielä ikkunan vieressä pöydän alla piilossa, vaan lähti lentoon kyllä siinä vaiheessa ihan normaalin oloisesti ja unohdin sitten koko episodin. Mutta ilmeisesti siitä nyt joku aivovaurio jäi, en muutakaan syytä äkilliselle poismenolle keksi.

Yli esteiden

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Korkattiin sitten vuosi esteponinkin kanssa. Jotenkin taas kauhean tahmea ja vastahakoinen lähtemään liikkeelle (tai sit mä en vaan osaa...), vaan jahka käyntiin pääsi niin hyppäsi ihan mielellään. Pari ensimmäistä kierrosta meni jopa kohtuullisen asiallisesti vaan sitten tais joko ratsu tai ratsastaja tai molemmat vähän väsähtää ja meillä ei ihan yksiin mennyt ajatukset siitä miten rata menee ja jossain kurvissa onnistuin tiputtamaan jalustimenkin, mut saatiin ne aidat nyt jotenkin rämmittyä läpi... Pari viimeistä irtosarjaa meni taas ihan kohtuuhyvin, paitti jälkimmäiselle okserille meinas tulla turhan läheltä ponnistus.

Vuoden avaus

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: Kaartoja ja kokoamisia

Melkein tuli jo parissa viikossa vieroitusoireita ja olikin kiva palata tutun kaverin selkään. Lassekin oli joululoman jäljiltä varsin pirteä ja teki töitä ihan pehmeästi ja kuuliaisesti. Ravissa tehtiin poikkihalkaisijaharjoituksia ja keskellä ensin siirtymisiä käyntiin ja sitten vain kokoavia puolipidätehidastuksia. Laukassa tyydyttiin vain osumaan sille poikkihalkaisijalle parin kierroksen välein.