Rataa

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Hyppyjä

Jatkettiin perjantain estetreenejä vielä maanantain tunnillakin. Tällä kertaa pompoteltiin pidempääkin rataa (jossa ehti jo unohtaa missä se seuraava este olikaan...). Udna jälleen kerran hyvin näppäränä ja sopivan pirteänä, ratsastaja vähän vähemmän skarppina. Ihan kohtuullisia hyppyjäkin sekaan saatiin ratsastajasta huolimatta.

Paranemista

Roihun jalka paranee edelleen hyvää vauhtia. Turvotus on jo lähes kokonaan poissa ja tipu jo käyttää jalkaa ihan oikeasti ja laskee painoakin sen varaan, vaikka toki vielä jonkun verran aristaakin. Ja tänään on kuulunut muutamaan otteeseen pientä laulukoneiston virittelyäkin, eli mielikin alkaa olla jo pirteä. :) Onkin ollut omituisen hiljaista viikon ajan, kun noilla muilla on aika vaatimaton laulu, ja harmaalla sadesäällä sitäkin aika niukasti.
Jalan sisäsyrjällä on vielä isompaa rupea, ja takavarvasta se ei voi tai halua taivutella. Mutta vaikka tuollaiseksi jäisi niin on se jo lähtötilanteen huomoiden varsin hyvä saavutus. Kyllä siitä siis jalka tulee, jossei nyt ihan uudenveroinen niin ainakin niin toimiva ettei elämää oleellisesti hankaloita.

Väistöliikkeitä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Pihalla tuntuu taas olevan ihan ruhtinaallisesti tilaa (ja häirikköfasaani edelleen maisemissa) maneesikauden jälkeen. Alkuverkkana tuttua ravailua, volttailua, vähän temponvaihteluita. Tehtävänä sitten pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa.Edelleen ongelmana se että alan häslätä ja pusertaa ja veivata liikaa jos poni ei sekunnissa reagoikaan niin kuin odotan, ja tuloksena sitten joko alta karkuun juokseva ja/tai epämääräiseen linkkun väännetty ratsu... No, kyl me nyt sentään muutama ihan nätti ristiaskelkin jossain välissä saatiin aikaan. 
Laukassa lähinnä ympyrällä nostojen treenailua ja rentouden etsintää. 

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppyjä
  
Otettiin vaihteeksi vähän ratatreenin poikastakin. Poni oli oikein kivalla päällä, reipas kuitenkaan kaahottamatta ja saatiin muutava kohtuullisen kiva pätkä (ja toki muutama niitä vähän sinnepäin lähestymisiäkin... 
Pikkuisen hämminkiä kyllä alkuverrryttelyissä aiheutti kentän reunaan lätäkkövesien ohjausta varten kaivettu ainakin kymmensenttinen kolo, joka pienen ponin mielestä oli äärimmäisen epäilyttävä ja sen kohdalla piti tehdä puolen askeleen väistö sisäänpäin ihan joka kierroksella.

Koipikuulumiset

Lauantai: lihamyllyn läpi käynyt ja
turvonnut jalka

Roihu on alkujärkytyksestä toivuttuaan ollut yleiskunnoltaan kiitettävän pirteä potilas ja tarmokkaasti koittaa pakoilla kiinniottoa toimenpiteitä varten. 

Koiven osalta ehkä alkaisin olla pikkuhiljaa varovaisen toiveikas. Koko alkuviikon se on ollut edelleen hyvin ikävän näköinen ja olen pari-kolme kertaa päivässä lutrannut siihen BBBtä (Betadine, Bepanthen ja Basibact) erilaisina yhdistelminä.

Lisäksi olen liottanut vähän asperiinia/disperiiniä veteen (ihan eläinlääkäriltä joskus saatu vinkki kun kyselin onko mitään linnuille sopivia kipulääkkeitä olemassa) ja antanut sitä hunajatipalla maustettuna ruiskulla suuhun, lisukkeena päivittäin myös annos antibioottia (tämä tosin härskisti kotipuoskariversiona kun viikonloppuna piti jotain äkkiä kehittää ja kaapissa oli omia matkailuja varten varalta hommattuja tabuja "tappaa talossa ja puutarhassa"-mallia, joille googlen avustuksella löytyikin broilereilla käytetty annostus per kilo, josta sai sitten tovin matemaattisella tuokiolla pikkutirpalle sopivan laimennoksen laskettua... * please do not try this at home *).

Tiistai: Ei edellleenkään kovin kaunis näky, ja roikkuu käyttämättömänä Keskiviikko: Jalkaa jo välillä nostellaan orren päälle ja hitusen kevyttä varpaisiin nojailua

Roihu on oleskellut hyvin paljon häkin pohjalla haluttomana käyttää kipeää jalkaa millään tavoin, ja olen sen suhteen häilynyt eestaas välillä "oisko tuo nyt vaan mustelmilla ja ruvella ja ehkä tänään pikkuisen paremman näköinen" ja "kuoliossa se on, pitää tilata aika amputaatiolle" (ei kannattais ehkä arvioda jalan tilaa siinä vaiheessa kun sitä on just värjännyt ruskeanmustaksi jodiliuoksella...). Mut nyt parina päivänä tipu on alkanut viettää jo enemmän aikaa taas orsillakin ja jopa hiukkasen ottaa tukea vaurioituneella jalallakin, kun tähän asti on vaan roikuttanut sitä velttona takanaan. Ehkä siitä sittenkin vielä jalka tulee...

Torstai: Jalka ajoittain jo ihan kunnolla orrella ja ultrakevyesti painoa päällä   : )

Väri ihan kohtuullisen hyvä jo ehjemmissä kohdin ja turvotuskin laskussa.
Ainakin varpaissakin asti veri kiertää

Dr Mengele ja renkaanrevintä

Roihun rengas oli hiukan turhan tiukka ja olen pariinkin otteeseen sitä irroitellut liikkeelle kun on juuttunut nilkkaan kiinni ja alkanut turvottaa jalkaa. Päätin jo edelliskerralla että pakko se on jossain vaiheessa ottaa kokonaan pois. Vaan se oli metallinen umpirengas eikä kunnon välineitä irrotukseen, joten on jäänyt ajatuksen asteelle. Hollannintuliaisina sain nyt hommattua teräksiset rengassakset, ja päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen, kun se koipikin taas oli turpoamaan päin. 

Ensin piti taas irrotella rengas siitä turvonneesta kohdasta rasvaamalla ja kaivelemalla alta neulankärjellä kiinnijumahtanutta ihosolukkoa irti, missä tuli jo raavittua jalkaraukkaa vereslihalle. Mutta hiljalleen rengas alkoi taas pyöriä kintussa ja sen sai lopulta ujutettua ylemmäs ohuempaan osaan koipea niin että pääsi käyttämään saksia. Vaan tuo olikin joku penteleen vahvistettu rengas, mahdollisesti jopa terästä niin ettei vielä suht voimakkaalla puristuksella saanut kuin pienen pykälän laitaan, enkä kovin reilua voimankäyttöä uskaltanut kokeilla ettei ole koko koipi murskana.

Eipä muuta avuksi sitten keksitty kuin varovasti Proxxonin leikkuulaikalla  ohentaa rengasta sen verran että saksetkin alkaa purra.  Koitin ujuttaa muovisen rengastustyökalun koiven ja renkaan väliin vähän suojaksi, vaan ei sitä ihan kokonaan alle saanut. Pitkällisen ähellyksen jälkeen lopulta leikkaus saksilla onnistui ja toisen kiroilutuokion jälkeen rengasta sai saksien avulla vielä sen verran levitettyäkin (juu, ei todellakaan mikään peruspehmeä alumiinirinkula...) että projekti saatiin onnistuneesti päätökseen. Prosessin aikana vaan linturaasun kinttua on tökitty, raavittu, viilletty, väännetty ja venytelty sen verran että lopputulos on lähinnä kuin kidutuskuulustelun jäljiltä.  : (

Paksusti basibactia perään ja pikkureppana Scillan seuraksi lämpöhäkkiin toipumaan koittelemuksesta. Olosuhteisiin nähden potilas on kohtuullisen virkeä, mutta ymmärrettävästi jalka on nyt niin kipeä ja turvoksissa (ja karmean näköinen) että ei sitä paljoa voi eikä halua käyttää. Pitää ny vaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoa ettei mitään hermoja tai jänteitä ottanut liikaa osumaa tai käy stressin seurauksena klassinen "leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli"... Ja pitää myös koittaa pitää näppinsä kurissa ja antaa toisen toipua rauhassa eikä tunnin välein haavia sitä "jos laittas vähän lisää bacibactia/rasvaa/vähän huuhteleisi/tarkistaisi...".

Vaikka ongelmat renkaiden kanssa ovat suht harvinaisia, niin kyllä niitä silti on pariinkin otteeseen omalle kohdalle osunut. (Yhdellä arasella luu paistoi siinä vaiheessa kun omatoimisen pureskelun seurauksena kunnolla turvonneisiin kudoksiin uponneen renkaan sai kaivettua irti, mutta jopa siitäkin ihan toimiva koipi vielä tuli) Omilla kasvateilla käytänkin aina avorenkaita, ja nekin nykyään muovisina niin poistaminen sujuu tarpeen vaatiessa toivottavasti vähän helpommin ja pienemmin vaurioin...

Perjantaipomput

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Maanantain tunti jäi väliin kukkaisretkeilyn johdosta, mutta onneksi perjantaille järjestyi hyppäri ettei ihan liikaa ehdi vieroitusoireita kasautua. Alkuverryttelynä tosin piti raijata puomeja ja tolppia maneesista ulkokentälle, että saadaan raitisilmakausikin käyntiin. Ensin hypeltiin kolmen esteen innaria, ja lopussa pari erää kahdeksikkoa kahdella esteellä. Udna vähän hassun tuntuinen, toisaalta hiukan tahmean oloinen, mutta toisaalta taas sitten reagoi vähän turhankin innokkaasti jos sitä patisteli reippampaan tahtiin, kait se taas vaatii vähän poniltakin totuttautumista kentän hiekkapohjaan maneesin sijaan. 

Näemmä edellisviikon tuntikin unohtui kirjata, jotain kiemurauria ja siirtymisiä siinä veivattiin, mut eipä vanha dementikko enää tarkemmin muista... :D

Kukkaterapiaa

Pari päivää kertyneitä saldovapaita lunastukseen, ja saatiin viimein aikaiseksi toteututtaa jo vuosia todo-listalla ollut kevättulppaaniretki Hollantiin. Ajoitus vaan meni hitusen pieleen, kun siinä vaiheessa kun lentolippuja varailin niin ensimmäiset tulppaaniennusteet (kyllä, niitäkin netistä löytyy) vielä varovasti povailivat aikaista kevättä. Nyt ainakin ne isot tulppaanipellot olivatkin vielä aika alkutekijöissään vihreinä, ja puutarhoissakin lähinnä aikaisimpia lajikkeita vasta kukassa. Mutta kyllähän sieltä silti jo kevätkukkasia löytyi silmän- ja sielunruoaksi ihan riittämiin. Ja jäipähän syy vielä ottaa viikonloppureissu ohjelmaan joku toinenkin vuosi...

Vajaa neljä päivää siis huristeltiin vuokra-autolla pitkin ja poikin Hollannin teitä maisemia tutkailen, ja heti lauantaina käytiin katsastamassa kuuluisan Keukenhofin kukkaistarjonta, kyllähän tuolla aikaa viettäisi enemmänkin jos ei muutaman tunnin jälkeen alkaisi jo jonkunasteinen kukkaähky iskeä. :D

Muutama hyasintti puutarhan naapurustossa

Ja sitten se itse Keukenhof...

Kukkia, kukkia ja vielä vähän kukkia

Kasvihuoneista niitä tulppaanejakin löytyi enemmän jos jonkinlaisia

Ja muitakin kukkasia...

Toinenkin hyasinttipelto, tuulen alapuolella tuoksu oli varsin huumaava

Narsissipelto

Joku raita tulpppaanejakin siellä jo siintää

Amsterdampäivänä ei tullut paljoa kuvia räpsittyäkään, lähinnä ajeltiin laivoilla kanavia pitkin. Ja pitihän se kukkatorikin teemaretkellä katsastaa... Vähän ihmetytti suunnaton tulppaanisipuleiden tarjonta tähän aikaan vuodesta, vaan kaipa niitä sitten turistit kotiinsa kantaa.

Aloita uusi harrastus...?

Valoa elämään

Viikonlopun shoppailukierroksen seurauksena lentohäkki on nyt taas ainakin siedettävästi valaistu. Parin akvaariokaupan ja jokusen rauta- ja sekatavarakaupan koluamisen jälkeen näyttäisi siltä että perinteiset T8 loistevalaisimet alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Sinänsä hieman ikävää, kun noita UV-putkia ei vielä kovin kummoista valikoimaa muilla systeemeillä ole tarjolla, ainakaan isompiin virityksiin sopivina. T5 putkia kyllä jonkun verran on matelijapuolella jo tarjolla, mutta mitäs noille puoliksi käytetyille vanhoille putkille sitten tekee, ja ainakin tuossa malawilassa, jossa T5 valo on käytössä, on lamput välillä niin kuumia että niihin lähes polttaa kättään. Ei kovin hyvä juttu pöllyävien purujen, untuvien ja  höyhenten vaikutuspiirissä...

Akvaariovalaisimissa siis tuli vesiperä, ja normaalivalaisinrungoissa on yleensä aina joku kupu jota ei kuitenkaan voi uv-putkien kanssa käyttää ja joutuu tekemään taas jotain virityksiä. "Nopeasti jotain halvalla"-pähkäilyn tuloksena yleisvalona on nyt sitten kaksi 30w / 4500K työmaaledilamppua, ja UV-putket sitten halpisrungossa ilman kupua ja vanhoista lampuista raavittujen irrallaan lonksuvien heijastimien kera.  Oishan se hienoa jos saisi koko häkin valaistua vaikka yhdellä siistillä ledivalaisimella, mutta eipä edes etäisesti sopivia tähän hätään google löytänyt (liekö tarkoitukseen sopivia UV-ledejä edes olemassa?). Saa nyt siis luvan tuo systeemi kelvata kunnes selkeästi parempi vaihtoehto (ja jollain järjellisellä hinnalla) vastaan tulee...

Ihan kohtuullisen kivannäköinen sävyltään  tuo kellanvalkoisen ja UV:n yhdistelmävalo kuitenkin on

Scilla on nyt vielä toistaiseksi tarkkailuhäkissä, en ole ihan varma onko tuo sen piippaus hermostuessa ihan tahdonalaista ääntelyä vai jotain hallitsematonta hengityksen vinkunaa. Ainakin se hengittää aika raskaasti suu auki aina kun ääni on kovimmillaan. Sai nyt joka tapauksessa kaiken varalta loishäätötipan niskaansa ilmapussipunkkien varalta, pitää seurailla vielä tilannetta... 

Tirlittan nyt kuitenkin viimein alkaa olla riittävän vanha, joten laitoin sen ja Trillin kokeeksi pesityshäkkiin pöntön kera, katotaas josko saisi paratiisiparvea vielä hiukan kasvatettua ja Scillallekin mahdollisesti oman kaverin... Tirlittan ainakin kovin kaula pitkällä kiinnostuneena pönttöä kurkkii, vaikkei sen kummempaa akviteettia vielä näy.