17 tammikuuta 2023

Kiekkoliigan muutto

Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsinkin, on kiekkojunnut kasvaneet sen verran hyvin, että kolmesatanen "terraarioallas" (josta viimeinkin sinilevä on hävinnyt!) alkaa käydä parvelle vähän ahtaaksi ja on aika siirtyä lopulliseen majapaikkaan isoon altaaseen.


Alkajaisiksi aiemmin viikolla oli ohjelmassa ison altaan vähän perusteellisempi huolto, käsittäen pohjan imurointia ja reuhahtaneiden kasvustojen siistimistä. Ja vähän normaalia isompi vedenvaihto pohjasedimenttien pöllyttämisen jälkeen. Ulkosuodattimista kaksi oli putsattu jo marras-joulukuun puolella ja nyt sitten huuhtelin sen kolmannenkin (kompensoin laiskuuttani altaan putsauksessa useammilla suodattimilla...), joten niistä ei tarvitse nyt taas muutamaan kuukauteen huolehtia. Näin pro-tason vinkkinä muuten akvaarioon saa huomattavasti valoisuutta lisää kun kasvien raivauksen lisäksi putsaa kansilasitkin aina välillä...

Aloitusnäkymä

Pohja putsattu, keihäslehtiä trimmattu, ränstynyt puska keskivaiheelta poistettu ja muutama latva istutettu uudestaan, harhailevia melalehtiä isutettu takaisin omanlajisiin ryhmiin, vettä vaihdettu

Seuraavaksi lauantaina haavin sitten altaasta lehtikalat ja loistobarbit kiekkojen sekaan pienempään altaaseen, niiden on tarkoitus jäädä siihen ainakin nyt joksikin aikaa. Hyvin nuo varmaan yhdessäkin pärjäisi isossa altaassa, mutta sitten pitäis terra-altaaseen keksiä jotain muita asukkaita (ei sekään kyllä paha vaihtoehto... :D) 

Sitten tilalle eteispurkista pari kurttumelalehteä lisää taustalle, ja siellä kotiutumassa ollut parikymmenpäinen kardinaalitetraparvi isoon altaaseen täydentämään vanhaa parvea, joka on päässyt kutistumaan vaan muutamaan yksilöön. Ja eteispurkkiin siirtyi isosta altaasta vanha keltarihmakala joka on jo vähän laihassa ja raihnaisessa kunnossa, katotaan nyt tovi vieläkö siitä on eläjäksi. Olin henkisesti varautunut kalojen pyytämiseen kuuluvan runsaasti aikaa ja voimasanoja ja altaan sisutuksen purkamista, mutta käytän vissiin nykyään haaveja sen verran harvoin muuhun kuin satunnaisten raatojen tai kasvinkappaleiden poistoon, että ei nuo poloiset tajunneet juuri uida karkuun saati piilotella, ja siirto sujuikin ihan suit sait sukkelaan. Vielä toinen vähän reilumpi vedenvaihto varmistamaan vedenlaatu kiekoille möyrintöjen jäljiltä, ja sitten vielä yön yli odottelua että allas ehtii taas asettua ja kardinaalit vähän kotiutua ennen petokalojen lisäystä (sormet ristiin että kiekot ei keksi tetrojen olevan kivoja välipaloja...)


Ja sitten sunnuntaina koko kiekkoliiga isoon altaaseen, ja pari uutta pientä kasvipuskaakin testaukseen josko tuossa viihtyvät. Tosin ihan turha tuo iso tila on kun koko parvi mahtuu vallan hienosti noin 30x30cm alueelle nyhjäämään... 😆

-Hirveä haavi  hyökkäsi kimppuun. Mihin me jouduttiin???

Varjoisampi pääty ja turvallinen juurakkokasa toimii tukikohtana

Ihan reippaasti kyllä tulevat jo syömään, ja välillä käydään uhkarohkeilla tutkimusmatkoilla toisessakin päässä allasta. Upealta näyttää kun porukka lipuu tiiviinä parvena päästä toiseen. 😍 Jostain kumman syystä nuo näyttää tuossa isossa altaassa jopa isommilta kuin pienemmässä.




Norsua, partista ja verkkopiikkiplekoa vähän tympäisee kun kiekot häiriköi niiden juurakkokodissa

Ennen siirtoa otin passikuvat jokaisesta kiekkoyksilöstä (arvatkaas montakosataa otosta hämärähkössä altaassa likkuvaisista elikoista tarvitaan että saa edes etäisesti kelvollisia kuvia)  niin voi myöhemmin vertailla miten värit vielä kehittyy (jos vaan hengissä ja terveinä pysyvät, tähän väliin kiivasta puun koputusta...):

"Brilliant turquoise"
Isompi on todella komea, parven parin suurimman joukossa. Pienempi taas oli pitkään nälkälakossa alkuvaiheessa ja on siitä pienimmästä päästä vaikka molemmat oli samankokoisia tullessaan, taitaa jäädäkin vähän kitukasvuiseksi.


"German wonder"
Tämä oli se todella pienenä tullut rääpäle. Pieni edelleen, mutta kyllä sekin kuitenkin kasvaa hitaasti mutta varmasti.


"Cobalt"
Nämä jostain syystä kasvaa kovin hitaasti, mutta kasvaa kumminkin. Niitä ei juuri äkkivilkaisulla toisistaan erota. Sininen väri voimistuu hiljalleen koon myötä.


"Pigeon Blood"
"Vahinko-ostokset" kasvaa tasaista tahtia keskikastissa, ihan identtiset kaksoset. Näemmä punaisuus vahvistuu hiljalleen kasvaessa, alkuunhan nuo oli keltaisempia.



"Checkerboard"
Suurin on ehkä parven kookkain ja komein otus tällä hetkellä, kaksi muutakin ihan kivankokoisia. Kaikilla väritys vähän erilainen ainakin tällä hetkellä.

Suurimmalla on suhteessa eniten vaaleaa

Tällä on paljon enemmän punaista

Tällä taas täplät hädin tuskin erottuu, saa nähdä muuttuko vielä kasvaessaan

"Pigeon blood blue"
Molemmat tilausyksilöt reippaita ja hyvin kasvavia. Toisella punaiset raidat paksumpia niin nämäkin erottaa helposti toisistaan. Kolmas ja vaalein taitaa olla suunnilleen samaa väriluokitusta myös vaikka on eri porukasta. Se oli
ensimmäisten joukossa tullessaan kaikkein suurin, mutta jostain syystä on aika laiha eikä kasva ollenkaan vaikka syökin ihan reippaasti. Pitänee kokeilla antaa sille joku matokuuri...

Paksummat punaraidat

Ohuemmat raidat

Nätti, mutta vähän riutuvan oloinen

"White leopard"
Sokerina pohjalla täplätrio, kaksi isompaa ja yksi pienempi. Ei valittamista näissäkään, ainakin vielä kaikilla hiukan erilainen kuviointi.

Täplät jonoissa

Sekalaisempi täplitys

Pienimmällä hyvin tiheä täplitys, saattaapi vielä muuttua kasvaessa

15 tammikuuta 2023

Näpertelyitä

 Viimeaikaisia iltapuhdetöitä esittelyssä. Ensinnä jo syksyllä tehdyt lehtisukat.

Sitten kaarrokevillapaita babyalpakkaa, joka tuli ostettua muutaman vuoden takaisella Perunreissulla Cuscosta, ja on lojunut kirstunpohjalla odottaen "sitä oikeaa" käyttökohdetta. Tuohon malliin nyt sitten viimein päädyin. Siniset kuviolangat on myös alpakkaa tai alpakkasekoitetta. Ja vaaleaa lankaa vielä jäikin melkein toisenkin puseron tarpeiksi. Vähän sovelsin alkuperäistä mallia ja arvoin mikä olisi oikea koko, kaarrokkeesta tuli sitten turhankin iso ja omituisen kokoinen. Noh, kotihöntsäilyssä kyllä välttää...

Ja kolmantena vielä puseron jäännöslangoista alpakkahuopavanttuut  sisäräpikkäillä. Talonmies tilasi moiset valokuvauslapasiksi kylmimmille keleille.

Reilunkokoiset alpakkapatakintaat, resori seiskaveikkaa

Neljänkympin pyykkiohjelman jälkeen niistä tuli huopakintaat

Vähän viimeistelyä ja sisäkynsikkäät nallesta, ja valmista tuli...

14 tammikuuta 2023

Vuodenvaihteen sekalaiset

Välipäivien vapaat kului pääosin vaellellessa sohvan ja jääkaapin väliä, mutta sain sentään sen verran aikaiseksi että kävin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ihan ratsastustunnilla moikkaamassa vuonoheposia. Ratsuna toimi sympaattinen ex-valjakkoponi Nisse. Melko ruosteessa tuo kouluveivauspuoli on, ja harjoitusravi tuntuu vähän ikävältä selässä, mutta kyl se poni sentään niitä askellajeja kulki mitä oli tarkoituskin, ja laukkakin nousi käynnistä... 

Vauvavuonoja jäi kesällä käymättä katsomassa, mutta aika lapsia ja hyvin söpöjä nuo vieläkin on. Hankala vaan saada muuta kuin turpakuvia kun kaikki vaan tungeksi uteliaana aidalla.

Nisse




Kaislasta on tulossa kunnon sohvaperuna isäntäväen tapaan. Pentunakin se kerran yritti kiivetä ruudulla näkyneen Johnny Deppin syliin, ja vähän pettyi kun ei Johnny huomioinut sitä mitenkään.  Nyt aikuisempana on alkanut etenkin luonto-ohjelmat kiinnostaa.






Lajittelin kukkien käärepaperit lattialla ja hetkeksi käväisin muualla, palatessa pino oli vallattu.... 😂

Lintuhuoneessa ei edelleenkään mitään sen kummempaa tapahdu. Paitsi että Sakura, jolla on jo pitkään ollut aika huonokuntoiset siipisulat, on alkanut kehittää ikäviä höyhenkystoja (vähän kuin ihmisen sisäänkasvanut ihokarva). Syksyllä yksi useamman vierekkäisen höyhenen fuusiokysta oli ehtinyt huomaamatta kasvaa sormenpään kokoiseksi keratiinimöntiksi vähän näkymättömässä paikassa pyrstön tyvellä ja sen irtirapsuttelu jätti kylkeen verisen kraatterin, jota paranneltiin sitten sairashäkissä. Jouluksi pääsi taas lentohäkkiin muiden sekaan, mutta siivistäkin jouduin pienempiä kystoja nyppimään eikä se edelleenkään oikein pääse lentoon. Pitää jossain vaiheessa miettiä mikä on sen elämänlaatu jos noita koko ajan ilmaantuu enenevässä määrin eikä siivetkään kanna...

Potilas aiemmin syksyllä vielä lentokykyisenä, ei ole tuoreempia kuvia tullut napsittua

Pihka, Hiisi ja Siru


Rosakin malttoi olla sen hetken paikoillaan että sai kuvan napattua

Kiekkoliigan jäsenet on kasvaneet ihan kivasti ja ongelmitta sen alkusählingin jälkeen, ja pienimmätkin alkaa olla jo sen kokoisia että nyt alkaisi olla sopiva hetki siirtyä isompaan altaaseen. Putsasin ison altaan jo vähän perusteellisemmin,  ja seuraavaksi pitäisi pelata vähän kalatetristä että saa kaikki suunnitelluille sijoituspaikoilleen. Mutta tästä sitten tarkemmin jossain toisessa postauksessa...