Malawarioprojekti: osa karkkikauppa

Nyt tulikin jo aika suunnata kalakauppaan hakemaan täytettä tyhjänä pöhisevään pönttöön (tai jätin sinne kyllä jokusen seepraomppukotilon talkkareiksi, mutta ne nyt on pidemmän päälle vähän tylsää seurattavaa...). Webiä eessuntaas kahlanneena ja kaupan listaa tarkisteltua oli jo suht selkeänä mielessä mitä oli tarkoitus kotiin kiikuttaa. Niin kuin talouden muusta kalavalikoimasta ja linnuistakin voinee päätellä, rakastan värejä. Kovin hurjaa soppaa ei kuitenkaan noin pieneen purkkiin voi asuttaa, joten lopulta sitten päädyin ratkaisuun "osta kolme maksa kaksi", eli kahteen lajiin joita nyt ainakin teoriassa tuossa voisi olla mahdollista pitää yhdessä, ja joiden avulla tankkiin saa sekä sinistä, punaista että keltaista väriä. Pusseihin siis haavittin lajit Pseudotropheus saulosi, jolla naaraat on keltaisia ja koiraat sinisiä, sekä lila-punaisia Labidochromis "hongi red"ejä, molempia seitsemän kalan poppoo.

Tuo hongi on kyllä vähän riskirajoilla mutta punaista väriä haeskellessa vaihtoehtoja oli vähän niukasti.  Sen maksimikoko vaihtelee lähteiden mukaan 9-15cm, tuo suurempi luku on kyllä jo turhan kookas altaaseen nähden, mutta asteikon alemmassa päässä vielä ihan OK. Lisäksi ne on vähän ärhäkämpiä kuin saulosit. Ja kaiken kukkuraksi nuo on vielä molemmat parvet sen verran nuoria, että sukupuolia ei voi varmaksi sanoa, eli mun tuurillani niistä on suurin osa koiraita ja kohta täys sisällissota käynnissä... Mutta eiköhän nuo nyt ainakin hetken tuossa pärjää, pitää sitten ottaa joku plan b tai c käyttöön jos alkaa isompia ongelmia tulla...

Karkkipussit altaassa totutusvaiheessa

Vapaus! Heti alkoi vimmattu adhd-henkinen paikkojen tutkinta

Ainakin kaksi saulosia on kehittämässä koiraan väriä, joskin vielä kovin pieniä ja kovin haaleita

Vähän kookkaammista hongeista useampikin näytti heti alkukiihtymyksessä vetävän parempaa paitaa ylle ja alkoi julistaa luolia omikseen

Evien kokoakin alettiin vertailla, ei nyt kuitenkaan ainakaan vielä mitään vakavan näköistä rähinää, ja ruokaa nähdessä unohtui kaikki muu...

Malawaarioprojekti: hiekkahärdelli

Viimeisestä piikkisilmästä ei näkynyt mitään elonmerkkejä päiviin, joten julistin sen menetetyksi tapaukseksi. Siispä pikkuhiljaa aloittamaan altaan sisustus malawityyliseksi. Vanhassa hiekass oli aika paljon karkeaa ainesta seassa, ja halusin tuohon nyt ihan hienoa hiekkaa joten joku ilta meni sitten sen seulomiseen ja huuhteluun käytössä kertyneestä ryönästä. Hiekkaa toki sitten tarvittiin lisää hylätyn aineksen tilalle, ja lisäksi halusin taittaa tuota mustaa hiekkaa harmaampaan suuntan sekoittamalla siihen valeampaa sekaan. Parin kaupan koluamisen jälkeen ei just haetunlaista tullut vastaan, mutta yksi laatu näytti pussin läpi sen verran vaaleanharmanruskealta että sai kelvata. Paitsi että kotona kun pussin aukaisi niin hiekka olikin huomattavasti punaisempaa kuin oletin. Ja huuhdeltuani testikourallisen, se altaan pohjalla näytti lähinnä vaaleanpunaiselta. Ei hyi, ei tuo nyt kelpaa alkuunkaan kun nimenomaan halusin mahdollisimman neutraalin harmaata sävyä. Ei muuta kuin uudelle kauppakierrokselle ja pitää yrittää jossain välissä keksiä jotain muuta käyttöä tuolle punaiselle hiekalle, vaikka lintujen pihahäkin pohjalla...

Muutama kauppa lisää ja viimein oli koossa ainekset siihen harmaaseen hiekkapohjaan. Huuhtelusulkeisten jälkeen taas altaasta vesi sen verran vähiin että sai aseteltua kivet ja luolat paikoilleen trigonin takanurkkaankin ilman snorkkelia, tai paidan kastumista... Tarvikekavalkadi vaan on kaukana tyylikkäästä, kun tosiaan keskitalvella kivien etsiskely on vähän haastavaa, enkä nyt tähän hätään halunnut mitään kiuaskiviäkään ruveta ostelemaan. Valikoimassa siis pitkin nurkkia löytyneitä sekalaisia vanhoja akvaariokiviä, kukkaruukunpuolikkaita ja pari tekokiveä (jotka vahingossakaan ei ole edes samaa sarjaa). 

Olen äärimmäisen taitava kuluttamaan tuntikausia siihen että akvaarion tai terraarion sisusteet saa paitsi edes etäisen tukeviksi ja elikoille toimiviksi kasaumiksi, niin myös ainakin jotenkuten omaa silmää miellyttäviksi. Ensimmäisen session jälkeen tulos oli lopulta tämä:

Eheimi taustalla jäi sen verran ikävästi törröttämään että piti pitää vielä toinen kivenpyörittelytuokio. Ei sitä noilla aineksilla kunnolla piiloon saa mitenkään, eikä tuolla vieläkään aquascaping-kisoja voiteta, mut saa nyt luvan ainakin alkajaisiksi kelvata... (Harmaat letkut ylälaidassa on kyllä vielä tarkoitus vetää huomaamattomammin, mutta odottelevat suunnitteluasteella olevan valutussuodattimen toteutumista..)

Ja sokerina pohjalla, kun ensimmäisen pyörittelyn jälkeen olin täyttänyt altaan taas ja istuskelin sohvalla ihan muissa puuhissa, näkyi äkkiä silmänurkassa jotain liikettä. Jostain se pahuksen piikkisilmä olikin aineellistunut ja sinkoili paniikissa pitkin etulasia, mistä sen sai jopa haaviin ja toimitettua kavereidensa seuraan... :D

Lumihummailu

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: peltoilua

Talven ensimmäinen (ja viimeinen, nyt ne lumet jo sulaa..?) peltorälläyskeikka. Vähän varauduin henkisesti ylipirteään poniin, mutta yllättäen hangessa kahlailu ei tuntunut Udnaa innostavan ollenkaan. Vasta kun lainasin Liisalta käsikaasun avuksi alkoi tahti reipastua niin ettei koko ajan saanut arpoa hyytyykö poni tällä vai seuraavalla askeleella ja saatiin laukkaympyrätkin rullaamaan tasaisesti. Noh, kyllä multakin kunto aika äkkiä loppuisi kesken jos laitettaisiin lumessa juoksentelemaan rinkka selässä... 
Eipä siellä pellolla yhtään mitään näe iltapimeällä, mut hauskaa se on, ja onneksi heposet sentään paremmin saa katsottua mihin koipensa asettelevat kun vaan antaa sen verran ohjaa että saa hakea tasapainon rauhassa.

Malawaario: Osa kadonneen piikkisilmän metsästys

Projektia hidastavien piilokalojen haavinnassa partamonni oli odotetusti se helpoin nakki (en tosin edelleenkään ymmärrä missä senkokoinen otus ylipäätään pystyi enää piilottelemaan...). Sen jälkeen kun altaasta oli poistettu suunnilleen kaikki sisusteet,  riitti että laittoi pohjalle yöksi kukkaruukunpuolikkaan ja aamulla poimi partiksen sen alta talteen. :D Rapsuttelee nyt onnellisena kiekkolan leväkasvustoja.

Mutta ne piikkisilmät. Sen jälkeen kun kaikki hiekkakin oli altaasta kaavittu kävi viimeistään selväksi että ne penteleet tosiaankin pääsee luikertelemaan johonkin olemattomiin rakoihin taustan ja seinän väliin, ja sen lisäksi jonkun Juwelin suunnittelijan kuningasajatuksen johdosta kiinteän suodatinkotelon ja altaan pohjan välissä on reilun sentin rako. Siis sen kokoinen että pieni kala sinne luikahtaa helposti mutta akvaristin haavilla ei ole mitään toiveita. (Mental note: tunge sinne saakelin rakoon suodatinvaahtomuovia, retkipatjaa, styroksia, sementtiä tai mitä tahansa kalanpitävää materiaalia ennen hiekan palautusta...)
 Välillä jossain joku yksittäinen pää tai pyrstö vilahteli, tai hetkittäin jopa kokonainen luikero, joka kuitenkin sinkosi ääntä nopeammin näkymättömiin heti kun otti haavin käteen. (Tosin iloinen yllätys oli että näin vilaukselta myös jo kuolleeksi luulemani tummapiikkisilmän ensimmäistä kertaa  sen jälkeen kun sen altaaseen joskus reilu puoli vuotta sitten laitoin...)
Kukkaruukkupiilot ei noiden kanssa tuottaneet tulosta, tai jos sieltä joku löytyikin niin pakenivat paikalta ennen kuin ne haaviin sai. Siispä järeämmät aseet käyttöön ja vesikin pois altaasta. Siinä vaiheessa kun vesipinta oli noin neljän sentin korkeudella isommat piikkarit alkoin hermostua ja lähtivät liikkeelle piiloistaan niin että sinnikkäällä yrityksella ne sai jopa haaviinkin. Kaksi pienintä matoa jatkoi kuitenkin sinnikkäästi piilottelua. 

Kun altaassa oli enää pari senttiä vettä, toinen alamittaisistakin lähti liikkeelle ja puolivahingossa osui haavia pakoillessa pohjalle laitettuun kotiloansaan, eli enää on toinen hukassa. Jossei se parissa päivässä ala ilmaantua niin saa luvan sopeutua malawiveteen, yhden itsepäisen otuksen takia en rupea noita taustoja seinästä irti repimään, kun sinne nyt kuitenkin on vettä tulossa ja mahdollisuus pysytellä hengissäkin. Etenkin kun siitä ei ole näkynyt vielä merkkiäkään ja epävarmaa onko se edes tuolla vai kuollut jo pois, noita kun ei ikinä kaikkia kerralla näe niin aika hankala pysyä kärryillä pääluvussa... (Toki edelleenkin haavitaan pois sopivampiin oloihin jos jostain ilmaantuu ja suostuu yhteistyöhön..)

Kyllä sitä nyt viihdytään ihan näkyvillä kun on jo jääty kiinni...

Projekti malawaario: Startup

Olohuoneen nurkkapurkki on ollut alusta alkaen vähän epämääräinen jämäkalalaari eikä siihen testaillut sisustusideatkaan ole oikein toimineet. Kasvitkin siinä on aina kasvaneet enemmän tai vähemmän kituen. Sokerina pohjalla se taannoinen pilkkutautiepidemia, mikä niisti mm. viimeksi hankitut perhoskalat ja osan keisaritetroista (ja isosta altaasta kaikki kardinaalitetrat ja salamanteriplekot).
Vaan nyt toisaalla jonkun esitellessä uutta malawiallastaan syttyi lamppu. Malaweja olen joskus aiemminkin vähän isoon altaaseen miettinyt kun tuo kraanavesi on valmiiksi aika kalkkista ja keskikovaa, mutta voitti kuitenkin sitten tuo kiekkoilu toistaiseksi kun niistä oli pakkomielle ollut jo pitkään. Mut nyt vasta tuli mieleen että nurkkapurkillahan vois tuotakin harjoitella! Hiukan niukka tuo parisataa litraa on malaweille, mutta jos ei ahnehdi liikaa ja katsoo lajeja pienemmästä päästä niin kyllä sen ainakin teoriassa pitäisi ihan mahdollinen kuitenkin olla.

Ensivaihe oli käydä vähän kyseisiin eväkkäisiin erikoistuneessa liikkeessä tunnustelemassa mitä siellä ovat tuosta allaskoosta mieltä, ja kun eivät siinä ongelmaa nähneet niin ei muuta kuin projekti tulille. Järkevä ihminen tietysti olisi lykännyt toteutusta vielä kevääseen kun sisutusmateriaalien hankintaan ei tarvitsisi lumilapiota ja rautakankea, mutta minähän en ikinä jaksa kauaa odotella enää sen jälkeen kun (yleensä piinallisen pitkän jahkaamisen jälkeen) päätän että jotain tarttis saara...

Tässä siis lähtötilanne, kun keisarit on jo haavittu isoon altaaseen, ja kituliaat kasvinjämät suurilta osin raastettu pois. Lisäksi pari uunituoretta "osta kolme maksa kaksi" tekokiveä ensitestauksessa miltä ne altaassa näyttää.

 

Tällä hetkellä kalasto on jo muuten hajasijoitettu muihin altaisiin, mutta vielä pitäisi löytää jostain muutama piikkisilmä ja yksi partamonni. Yllättävän hakusassa ovat vaikka sisusteet on käytännössä kokonaan jo poistettu  ja hiekastakin osa kaavittu pois (pitää siitä seuloa vähän karkeinta ainesta pois ja lisätä vähän jotain mahdollisesti vaaleampaa hiekkaa sekaan...).  Odottamassa on myös läjä talonmiehen puolittamia kukkaruukkuja luoliksi (sisustellaan vähän esteettisemmin sitten joskus kesemmällä...) Suodatusta ja vedenkiertoa pitänee myös vähän tuunata (onneksi nurkista löytyy jos jonkunlaista ylijäämärojua vuosien varrelta) ja tietty vesiarvot tarkistaa/säätää kuntoon ennen kuin tuohon uusia asukkeja pääsee...

Serpentiinejä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Ponit edelleen varsin pirteällä päällä, tänään keskityttiin urakalla kiemuraurien pyörittelyyn sekä verryttelyssä että varsinaisissa tehtävissä. Ravissa tehtiin viisi- ja seitsemänkaarista kiemuraa ja laukassa kolmikaarista koittaen pitää keskikaari vastalaukassa. Udnalla oli kuolain edellistunnin peltoreissun jäljiltä vähän kovemmassa asetuksessa ja mulla oli ajoittain vaikeuksia pitää ohjaa sellaisella kireydellä että poni ei hermostu mutta pysyy kuitenkin tuntumalla. Saatiin kuitenkin edes pari niita vastalaukkakaariakin tehtyä tiputtamatta raviin tai väärään laukkaan. Ja lopun koko uralla laukkailukin toisella kierroksilla suht rennosti ilman kaahailua tai jurraamista.

Viikon tirpat

Ihan kuin tuon seinäkoristeen lintusilhuetit olis lisääntyneet....

Hei laukkaa ratsu reima

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Edellisviikon kuolettavien pakkasten vähän hellitettyä purettiin poneihin kertynyttä energiaa vähän tavallista runsaammalla laukkatyöskentelyllä. Ensin alkuverryttelyjen ja volttisulkeisten jälkeen tehtiin ympyröillä vähän laukka-ravi siirtymäharjoituksia ja sitten laukkakahdeksikkoa, Udnan kanssa tehtiin kahdeksikon laukanvaihto keskellä käynnin kautta. Poni sen verran pirteä että pari ensimmäistä laukannostoa ei kauheasti kehotuksia kaivannut, lähinnä piti vaan pidellä ettei lähdetä nelistämään ihan holtittomasti ennen aikojaan. Samalla energialla sen kahdeksikon työstäminenkin meni melko sujuvasti ja saatiin jopa pari kiekkaa melkein oikomattakin tehtyä.

Uutta verta

Itiksessä on ollut jo tovin kaksi harlekiinisiskosta tarjolla, mutta myydään vain yhdessä. Kuten aiemminkin taisin mainita, en välttämättä kahta niin lähisukuista naarasta haluaisi, etenkin kun molemmat on samanlaisia mustapäitä kuin tuo ruotsinparin naaras. Vähän elättelin suunnitelmaa, jotta jos noista kakaroista jokunen olisi koiraiksi isona rupeamassa niin voisi koittaa toisen vaihtaa päittäin toiseen niistä niin saisi kauppaankin pariskunnan myyntiin. Vaan nyt se onneton kauppa onkin lopettamassa, niin päätin sitten kuitenkin hakea ne tytsyt parven jatkoksi kun ei noita harrikoita edelleenkään ihan valikoitavaksi asti ole liikkeellä. Vähän noilla on molemmilla pientä ristinokkaa, mutta ei niin pahaa etteikö voisi pesitykseen ainakin testipoikueen verran käyttää, kunhan koiraan nokka on sitten priimaa... Todennäköisesti tuon diluutiopojun kaveriksi koitan toista ujuttaa jos sen saa enää vieroitettua äidistään, katotaan jääkö toinen sitten vaan "varalinnuksi" parveen vai yrittääkö sitä jollekulle kaveriksi myöhemmin.

Viisiviikkoiset tenavat itsenäistyvät kovaa vauhtia, vielä ne kerjäävät emoilta mutta vastaanotto alkaa olla aika ynseä ja lähinnä emot keskittyvät yrityksiin laittaa toista pesuetta putkeen.

Tosin ilkeä emäntä poisti pesäpöntön joten aika kuluu kiivaasti uutta pesänpaikkaa haeskellessa....

Ja ehti tuo donjuan jo käydä vähän uusia neitoja vokottelmassa, vai erehtyikö se vaan hetkeksi luulemaan että oma puoliso oli jostain syystä  suljettu ristikon taakse ja näkyi kahtena.

Ruska edelleen ei hinkumisestaan ja harsuuntumisestaan parane, muttei pahenekaan, ei kait se auta kuin edelleen  pitää erillään muista ja jatkaa tilanteen seurailua ja tehoruokintaa. Vähän jo mietin pitäiskö tuolle Roihulle ostaa joku terve kanaria kaveriksi samalla kun hain noita harlekiineja, mutta katellaan nyt vielä...

Paratiisipeipot olisi myös kiivaasti pesintää suunnittelemassa, ja kantavat takan päälle irtoroskia samaa vauhtia kuin henkilökunta niitä koittaa siivota pois. Noita nyt jopa voisikin kokeilla pesittää, mutta saisivat nyt edes pari kuukautta vielä hillitä himojaan että Tirlittan olisi vähän lähempänä vuoden ikää, se kun on vasta huhtikuussa itse kuoriutunut.

Samaten herrasväki Huuta saa koko ajan olla hätistelemässä matkoihinsa kun uhkaavat juurtua johonkin amppeliin. 

Pakasteponeilu

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Joulutauko ohi ja taas satulaan. (Tai olisi tuossa välissäkin voinut irtotunneilla käydä jos vaan olis päässyt ylös sohvalta...) Meinasi vaan tulla karmea kylmäkriisi kun ei oikein taas osannut päättää paljonko pitäis vaatetta sulloa päälle että tarkenee muttei kuitenkaan liikeessä tikahdu. Eihän sitä pakkasta ollut kuin viitisentoista astetta, eikä maneesissa varmaan sitäkään, mutta kun tänä talvena samat lukemat on tähän asti ollut plussan puolella eikä kylmään ole vielä tottunut niin tuntuu lähinnä naparetkeilyltä kun ulos nokkansa pistää. Sormet ja varpaat vähän alkutunnista nipisteli mutta muuten oli ihan kohtuullisen sopivasti toppausta.
Ohjelmassa vähän volttailuverryttelyä, vähän väistöjä ja pieni vastalaukkatreeni niin että lähdettiin ravivoltilta vastalaukkaan, sitten ravivoltti toiseen suuntaan ja tovi myötälaukkaa. Udnakin oli pakkasen pirteyttämä ja toimi ihan kivasti, sikäli kun itse sai raajojaan taivuteltua ylimääräisten fyllinkien alla ja pysyi ohjat käsissä toppahanskojen kanssa. Tosin yhdessä ovisyvennyksessä poniparkaa vaanineet epäilyttävät kavaletit aiheutti alussa parilla kierroksella vähän ylimääräisiä väistöliikkeitä...

Viimeisimmät askartelut

Nämä tuli kyllä tehtyä jo viime vuoden puolella, mutta ei ole tullut niitä vielä kirjattua...

Ensin trio tähtifattyjä, jotka tilattiin kyllä jo keväällä, mutta kun käsityöinnostus on kesällä jossain pakkasen puolella niin valmistuivat vasta kun syksy ja pimeys taas ajoivat sohvannurkkaan lankakerien ääreen... 

 

Sitten alkoi tuntua jotta välillä vois tehdä jotain muutakin kuin poneja, väkersin siis talvivarpaita lämmittämään ja pimeyttä piristämään tarjousraitalangasta iloiset sateenkaarisukat. Ja kun lankaa jäi vielä yli niin tein vielä toisetkin ja opettelin samalla tekemään dominoneuletta.  Toisista vaan tuli hiukan löysät ja toisista taas vähän tiukat, mutta keskimäärin siis ihan toimivat :D.

Tuleva perheenjäsen?

Pohjoisen kierroksella tutustuttiin Riituun, puolivuotiaaseen kissaneitiin. 
Avoppihan sen itselleen hommasi, mutta kun ynnäilee yhteen vaikkapa viidentoista vuoden eliniän ja vanhusten tulevien vuosien kunnon niin jollain todennäköisyydellä tuo jossain vaiheessa onkin sitten meidän kissa...

Ongelmia toki tuottaa kissin ja lintujen yhteensovittaminen ja Talonmiehen jonkunasteiset allergiataipumukset, mutta ehtiipä noita pohtia tarkemmin sitten useamman(?) vuoden päästä kun/jos tuosta nyt oikeasti perintökissa tulee.

Uusi vuosi, uusi parvi

Neljä viikkoa vanhoja ovat nyt pikkuharrikat, ja pikkuhiljaa valmista rupeaa olemaan. : ) Parin päivän sukulaiskierrokselta palattua pesityshäkistä löytyi jo kovasti lentelyä harjoittelevat tenavat, jotka kuitenkin vielä välillä menivät takaisin pönttöönkin pakoon pahaa maailmaa. 
Uudenvuodenaattona tenavat sai hilut kinttuihin esittelyssä siis koko harlekiiniperhe neiti/herra punaisen, oranssin ja keltaisen kera:

 

Tänään pidettiin sitten avoimien ovien päivä, ja sujuvasti viisikko siirtyi omin voimin taas lentohäkkiin ihmettelemään parvessä elämistä ja uusia  maisemia: 

Melkein koko parvi taas yhteen kasaan sulloutuneena
(pitää vähän varoa karmeaa kameranheiluttajaa)