Vallilaa varpusille

Tänään sain viimein loppuun lintuhuoneen vuosiraivauksen. Häkithän kuurasin talvikuntoon jo pari viikkoa sitten, mutta muuten huone on ollut vielä iloisen kaaoksen vallassa odottelemassa inspiraatiota.

Ovessa uusi kesälomareissulta hommattu harrikkajuliste (pitäis vielä keksiä miten estää tipuja istuskelemasta oven päällä niin ettei kaikki ole guanon peitossa, vedettiin siihen nyt ideoita odotellessa karttamuovi pintaan suojaksi..)

Yleiskuva pikkuhäkin laidasta huonetta, raijasin ikkunan edestä pois työpöydän ja tuolin, ei ne siihen kertakaikkiaan kunnolla mahtuneet niin eipä niitä käytettyäkään ole tullut ja olivat vaan tiellä lipastoa aukoessa.  

Pikkuhäkin päällystän oleskelutiloja uusittu, laitettu uusia kasveja odottamaan hidasta kidutuskuolemaa ja häkin päälle nakattu muovi niin pysyy sotkut hiukan paremmin hallinnassa.

Suurin hidaste projektille on ollut varahäkin tausta. Siinähän oli aiemmin seinänsuojana ihan vaan joku tylsän keltainen jämäkankaan pala, mutta tuumasin että siihenkin olis kiva saada jotain edes vähän metsäisempää, vaan mitä. Hoksasin sitten muutaman hedelmättömän shoppailureissun jälkeen, jotta suihkuverhokangas olisi kätevää pitää puhtaana, ja ovat yleensä valmiiksi sen verran leveitä ettei tarvii enää mitään leikkaa-liimaa-askartele -toimia tuohon 160cm leveyteen. Vaan semmoiset silmää mielyttävät luontokuosit on suihkuverhoissa aika kortilla, ainakin halvemmissa perusmalleissa. Mietin aikani viitsinkö kovin paljoa investoida, kun tirpoille nyt on kuitenkin ihan yksi ja sama vaikka vetäisi sinne mustan jätesäkin. Noh, disaintipuja nyt sitten ovat, kun taakse lopulta valikoitui Vallilan luontopolkukuosi. Jos ny ei ihan helmiä sioille, niin ainakin Vallilaa varpusille (seuraavaksi sitten ne Aaltomaljat ruokakupeiksi)...

Pikkuhäkin alahyllyn hallitsemattomasti tursuilleet rojukasat on nyt siististi laatikoitu, saa vaan nähdä kauanko siisteys säilyy mun äärimmäisen epäkodinhoidollisella luonteellani...

Possuilmapallolamppu alkoi jo hajoilla osiin höyhenikkäiden askartelijoiden jäljiltä, joten tirppojen yörauhaa vartioimaan saapuivat Ikean söpöt spökenit (ensimmäiset nightfrightit jo tuli heti tuossa öiden alkaessa vähän pimetä joten ilmankaan yölamppua en viitsi pitää).

 

 

 

 

Kevyttä kaahausta

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Sigurdin kanssa taas treenailtiin yhteistyötä, vähän jännittyneempi kuin edelliskerralla ja himpan vaikeuksia saada kuulolle kunnolla, mutta kyllä se ainakin ravityöskentelyssä hetkittäin meni ihan nätistikin. Ympyrällä tehtiin ravi-käynti ja ravi-laukkasiirtymäharjoituksia, ja siinä tuntui laukassa jopa hiukan tahmealta. Tuli sit lopussa pidemmän uran ja kulmankatkaisun kautta tehtävässä vastalaukkaharjoituksessa pikkuisen puun takaa että se vähän kuumahti ja lähtikin ihan ripeään laukkaan. No, käsissä pysyi kuitenkin ja ihan kohtuullisen tasapainossa eteni vaikka vauhti ois vähän rauhallisempanakin riittänyt... Kaipais vaan enemmän tunteja tuon kanssa että paremmin saisi selkäytimeen sen omankin rauhoittumisen ja rentoutumisen siinä vaiheessa kun se vähän alkaa jännittyä ja vetää vastaan.

Pieni suuri mies on poissa

Nyt alkaa taas olla vähän masennusta ilmassa tämän lintuharrastuksen suhteen, sen verran tiuhaan takaiskuja lyhyen ajan sisään tullut. Lintuset oli taas pihalla, nätti ilma kun oli, eikä haukkaakaan ole hetkeen näkynyt. Menin iltapäivällä sitten viemään niille nipun vesiheinää ja jäin toviksi katselemaan touhuja, kaikki nätti olevan ok, eikä kenelläkään mitään uusia kolhuja tai yleistä levottomuutta, eli ilmeisesti ei ylimääräisiä vierailijoita ollut käynyt sillä aikaa kun olimme poissa kotoa. Vaan sitten rupesin ihmettelemään missä kanarialaisjuniori oli, kun ei näkynyt vesiheiniä nyppimässä. Katselin istumaoksat läpi josko olisi vaan jonkun lehden takana piilossa vaan ei näy. Siinä vaiheessa aloin jo huolestua ja katsella maastakin, ja viimein rappusten alta osui silmään pieni punertava mytty. Siellähän se reppana kyyhötti. Hengissä, mutta kovin velttona ja pörröisenä. Tungin sille puoliväkisin muutaman tipan vettä nokkaan ja sairashäkkiin josko olisi vain juuri kolauttanut päätään johonkin ja tokkurassa, vähän se ponnettomasti vastusteli käsittelyä niin olin vielä kohtuullisen toiveikas. Vaan tunnin päästä se edelleen kyyhötti häkin pohjalla ja hengityskin näytti kovin työläältä, ja lopulta lakkasi kokonaan. : (

Jäi vähän tyhjä olo, miksi juuri se kaikista kesyin ja uteliain, aina jotain touhuileva oma kasvatti, ei vielä edes kokonaista vuotta vanha? Todennäköisimmin se on jotain säikkynyt ja törmännyt kohtalokkaasti, vaikka minkäänlaista vauriota ei päällepäin näkynyt, ei veritippoja nokassa eikä edes yhtään sekaista tai irronnutta höyhentä missään.  Vähemmän todennäköisiä vaihtoehtoja  noin totaalisen äkilliseen terveen ja nuoren linnun kuolemaan voisi olla joku myrkytys (mutta mistä ihmeestä...?) tai piilossa muhinut elinvika tai kasvain, joka nyt aiheuttikin elimistön äkillisen pettämisen.

Vaan oli syy mikä tahansa niin poissa se nyt on.  Olisiko se vielä hengissä jos ei tuota ulkoiluhäkkiä olisi? Ehkä, aina ulkona on näennäisen turvallisessa häkissäkin riskejä pienille linnuille enemmän kuin sisällä, enimmäkseen juuri muiden eläinten muodossa. Joko suorana häirintänä ja säikyttelynä, tai tautien ja loisten tartuttajina.  Uusi ympäristö ja mahdollinen totutusta poikkeava lämpötila voivat myös lisätä stressiä, joka voi heikommille yksilöille tuoda ongelmia. Ulkoilma, oikea auringonpaiste ja luonnolliset virikkeet kuitenkin myös parantavat sisälemmikin elämänlaatua ja ihan fyysistä kuntoakin sen verran paljon, että katson edelleenkin ulkohäkin vähintäänkin riskien arvoiseksi, vaikka se yksittäisen linnun elämää lyhentäisikin ja etenkin tällä kertaa hinta tuntui taas vähän turhankin katkeralta maksaa. Onnettomuuksia kuitenkin sattuu siinä turvallisimmassa olohuoneen pikkuhäkissäkin jos on sattuakseen, vaikka kuinka varovainen yrittäisi olla.

Melkein onnistunut ulkoiluviikko

No kestihän tässä rauhaisaa eloa jo ihan monta päivää niin ettei haukkaa näkynyt ja ehdin jo iloita sen siirtyneen paremmille metsästysmaille (siis ihan kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti :D ) Ja tirpat on nautiskelleet auringosta ja jopa rentoutuneetkin tuolla pihalla.

Vaan tänään sitten tömähti taas, taas tuloksena pari veristä nokkaa ja jo melkein parantuneiden naarmujen aukeilua. Ja Huuparalla on rintamus ihan ruhjeilla ja höyhenetön törmäilyn jälkeen. Taitaapa olla puluilla tämän kesän ulkoilut aikalailla tässä, ei nuo nyt hetkeen kestä enää tuollaista säikkymistä. Harrikoiden tilakin vähän siinä ja siinä. Mennään nyt sitten taas tovi pelkällä seepra-kanariamiehityksellä. Voihan itku.

Siirtymisiä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
 
Tällä kertaa pyöriteltiin erilaisia siirtymis- ja temponvaihteluharjoituksia. Ravissa pientä temponlisäystä koko rataa leikatessa ja muutama askel käyntiä lyhyellä sivulla. Laukassa ravi-laukkasiirtymisiä ympyröillä. Udna varsin kuuliainen vaikkei ehkä ihan pirteimmillään, paitti tietysti se lisätyn ravin alku oli sen mielestä ilmiselvästi lupa laukata ja piti aika varovasti aloitella ne lisäykset että pysyi oikeassa askellajissa...

Asemasotaa ja kuivikepohdintaa

Työt on taas alkaneet, toimistolla uusien työtilojen remontti vielä vähän vaiheessa. Siis hyvä syy pitää paljon etäpäiviä, jolloin tulee runsaasti aikaa vietettyä läppärin seurassa olohuoneen sohvalla, mistä voi kätevästi samalla ikkunan läpi tarkkailla tilannetta lintulassa. 

Laittelin siis pihahäkin seinille vähän vaahteranoksia näkösuojaksi, ja eilisaamuna pienen erätauon jälkeen paimensin tirpat taas pihalle. Vaan eihän siinä mennyt kuin pari tuntia kun pölähti taas. Tosin taisi haukka itsekin ottaa törmäyksessä vähän osumaa kun putosi maahan hetkeksi istumaan. Kävin sen siitä hätistelemässä matkoihinsa, ja sen jälkeen sitä ei olekaan vielä näkynyt, oisko viimein luovuttanut vai vaan vetämässä henkeä... Pulut tosin oli vielä parin tunnin päästäkin aika jäykkinä ja molemmilla nokat verillä, joten otin ne loppupäiväksi sisään toipumaan shokista. Tänäänkin ne ja harrikat on saaneet viettää sisällä kaiken varalta naarmujen parantelupäivää, ja haukansyötteinä on toimineet vain seeprat ja kanariat jotka ei ihan niin pahasti törmäile säikkyessään.

Pieniä taisteluvaurioita naamoissa...:

 

 Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin jotta haukka pysyisikin poissa tai ainakin harventaisi yrityksiään niin että nuo hysteerisemmätkin otukset viitsisi pihalle laittaa muuten kuin kerran viikossa (tosin tuskin tässä kovin pitkään ulkoilukelejäkään ainakaan täysiksi päiviksi enää riittää kun alkaa jo syysviileät painaa päälle...)

 Sisähäkin uusi sisutus on nyt tällä kertaa tämän näköinen:

Vähän askeettinen tuosta nyt tuli kun tuli orret asetelmoitu lähinnä siivouksen käytännöllisyytä silmälläpitäen ja on vähän hassun näköistä kun koko kööri istuu lähinnä rivissä tuolla  ylimmällä vaakaorrella. Toisaalta siitä on helppo tarkistaa pääluku lennätysten jälkeen... : D Ja saahan noita taas muuteltua jos alkaakin talven mittaan kovin tympäisemään.

Kuivituksen osalta taas vähän uusia aineksia testailussa. Takana vielä vanhaa hamppua jota on vielä puolisen paalia kulutettavana. Vaikka hamppu ja pellava hevospaaleissa ovatkin aika ylivoimaisia hinta-laatusuhteeltaan ison häkin kuivituksessa ja mukavaa kuoputeltavaa tirpoille, niin niissä kuitenkin laatu heittelee turhan paljon, ja pari viimeistä säkkiä molemmista ovat olleet luokattoman pölyäviä, ei laisinkaan hyvä sen paremmin asukkaiden kuin siivoushenkilöstön keuhkoille. Nyt sitten pohjalla lisäksi leppä- ja pyökkihaketta ja pari pussinpohjaa haapaa eli Mörtti Röpöä. Ne ovat kyllä pölyn suhteen loistavia, mutta (korkeahkon hinnan lisäksi)  vähän turhan karkeita ja teräviä pienen linnun varpaille. Aika optimaalista olisi tuo pienikokoisempi ja siten pehmeämmän tuntuinen Mini-Mörtti, jos sitä saisi jostain muutenkin kuin kerran vuoteen messuilta kalliissa pikkupussukoissa... Lisäksi hiukan vierastan tuoreen Mörtin aika vahvaa tuoksua. Jos tuota leppää tai pyökkiä saisi jostain kohtuullisin ponnistuksin vähän pienirakeisempana ja yhtä pölyttömänä niin riemuissani olisin... Murskattua olkipellettiäkin mietin testailuun, vaan ei ole vielä sitä vastaan tullut, ja vähän epäilyttää sen pölypitoisuus...

Kauden avaus

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
 
Syyskauden vakiotunnit pyörähtivät käyntiin tänään (vaikka irtotunneilla onkin tullut luuhattua pitkin kesää niin ettei tässä hirveitä taukoja ole ollut...).
Alkajaisiksi pyöriteltiin ympyröitä ja voltteja eri suuntiin muutaman puomin kera. Udna tuttuun tapaa vähän etupainoinen, mutta muuten reipas ja kohtuullisen omilla jaloillaan kulkeva eikä yrittänyt koko ajan kaatua lapa edellä sisään kaarteissa niin kuin sillä välillä on tapana. Lämmintä vaan oli sen verran että poni piti pyykätä vesikarsinassa ihan kunnolla kun oli aivan hien peitossa.

Varjoja paratiisissa

Ei nyt taas ihan suju kuin suomenruotsalaisessa lifestyleohjelmassa tämä tirpanulkoilutus. Varpushaukka on bongannut herkullisen näköisen buffettarjoilun, ja hyökkäilee häkkiä päin säikytellen tirppapolot henkihieveriin. Ainakin neljä kertaa sen olen nähnyt itse teossa ja hätistelin jossain vaiheessa sen pois pari kertaa tunnin sisään, kuinka tiuhaan lie vieraillut kun ei olla oltu paikalla.

Eihän se noihin käsiksi pääse, ja seeprat ja kanarialaiset osaa panikoida kohtuullisen hallitusti, mutta harrikat ja pulut menevät ihan hysteeriksi ja törmäilevät päin seiniä, ja pulut menee pitkäksi aikaa ihan shokkiin. Toistaiseksi on sentään selvitty vaan pienillä naamaruhjeilla ja henkisillä vaurioilla, mutta noin rajuissa tömäilyissä on hyvin mahdollista että joltain lähtee henki. Ja toki tuo tekee koko porukan vähän levottomaksi ja säikyksi silloinkin kun haukka on muualla.

Noh, sain lentohäkin siivottua ja sisutettua taas uusiksi kun olivat pari vuorokautta putkeen pihalla, ja otin ne nyt sitten toviksi sisälle rauhoittumaan. Josko haukka vaikka suostuisi siirtymään muualle metsästelemään, upea otushan tuo on kun vaan jättäisi aviaarion rauhaan. Luulisi senkin nyt jossain vaiheessa uskovan että noihin paistikkaisiin ei käsiksi pääse vaikka siinä tarjolla ovatkin. Tai sitten pitää ruveta hommamaan jotain huuhkajapatsaita tai peitellä häkkiä osin, että saisi nyt edes nämä viimeiset lämpimät kesäpäivän vielä hyödynnettyä ilman kovin pahoja traumoja.

Sitkeä sissi Benkin joutui tapaturman uhriksi. Sehän on ollut jo pitkään aika puolikuntoinen ja hiipumaan päin, niin että aina aamuisin pitää varovasti kurkata onko se edes hengissä enää. En sitä sitten tuonne muiden sekaan ole pihalle laittanut, mutta nostin eilisiltana verkkopohjaisessa pikkuhäkissä pihalle vähän aurinkoa ottamaan. En sitten tiedä onko jokin elikko käynyt raapimassa sitä sillä tovilla kun en itse ollut pihalla, vai joku terävä piikki törröttänyt nurmikosta, mutta yhtäkkiä vaan totesin että se oli saanut haavan silmäkulmaansa ja makasi häkin pohjalla puoli päätä veren peitossa (ensin katsoin ettei sillä ole päätä ollenkaan, tai ainakaan toista silmää, mutta putsailu paljasti onneksi vaurion lievemmäksi kuin alkuun näytti).

Pienillä vaan pienikin verenhukka ja shokki voi äkkiä koitua kohtalokkaaksi, etenkin kun on jo valmiiksi vähän vaivainen otus, mutta toistaiseksi se on kyllä ihan sinnikkäästi hengissä ja puree tarmokkaasti hoitavaa kättä. Pitää nyt seurailla tovi sairashäkissä tilannetta.              

Pihalle siitä prkl

Yritä tässä nyt järjestää lemmikeille virikkeellistä ympäristöä, kun niitä saa hampaat irvessä jahdata tuntitolkulla että saa ne ulkoilemaan. Parina päivänä on nyt koko kööri (paria vaivaista lukuunottamatta) enemmän tai vähemmän väkisin ja väsyttämällä survottu takaovesta ulos. Kyllähän ne siellä sitten hyvin viihtyy kun ulos asti pääsevät, mutta vielä vaatinee jokusen kerran harjoittelua ennen kuin alkavat tajuta mihin suuntaan pitäis mennä kun pihalle käsketään... Sisälletulo ainakin eilisiltana sujui huomattavasti helpommin, kun tuossa pihahäkissä on sopiva "suppilo" mihin ne voi hätyyttää oven suuntaan.

Ja nyt mulla on ne portaatkin niin ei tarvitse arpoa milloin katkaisee jalkansa tilapäisviritysten romahtaessa alta...

Kylpylän prototyyppi on testauksessa, siihen tulee vielä kolmas lehtivati ja tietty letku pitää piilotella, mutta testaillaan nyt ensin miten tuo jo keväällä hommattu aurinkokennopumppu toimii. Aika tehoton kenno tuntuu olevan, eikä siinä ole minkäänlaista akkua, eli kylpy toimii vain niinä hetkinä kun sattuu aurinko paistamaan ihan suoraan kennoon pilvettömältä taivaalta ilman että mikään varjo siihen hipaiseekaan. Toisaalta eipä sitä kylpyvettä välttämätön ole koko aikaa tarjolla ollakaan.

Näyttäisi kelpaavankin...

Kavalettikavalkadi

Aika: Keskiviikko
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: Kavaletteja

Pyöriteltiin yksittäistä kavalettia pääty-ympyroillä ravissa ja laukassa ja yhtä kavalettisarjaa ravissa. Sigurd leppoisalla kesätuulella, ja kuunteli apuja oikein nätisti ja lieviä ylikerroksia tuli oikeastaan ainoastaan muutama askel laukasta raviin siirtyessä, mutta tuli kuitenkin niistäkin nopeasti alas kuulolle. Tosin vasemmassa laukassa ei sitten niin millään osuneet askeleet kunnolla sille kavaletille, mut mennee enimmäkseen ratsastajan taitamattomuuden piikkiin..

Koe-eläinpuisto

Harjoitukset jatkuvat, kanarialaiset kulkevat jo aika sujuvasti sisään ja ulos ja viettivät tänään pihalla melkein kok päivän. Tavoitteena olisi sitten saada muitakin  tutustumaan uuteen ulkoilutilaan, yllättävän hankalaa muuten. Seeprikset on näemmä niin ehdollistuneet häkkiinpaimennukseen, että  lentävät häkkihuoneeseen ihan riippumatta siitä mihin suuntaan koitan niitä tuuppia. Ja harrikat tuumaa jotta me ei edes poistuta koko lintuhuoneesta jos on jotain epäilyttävää hilluntaa meneillään. Herrasväki Huu sentään lievää väkivaltaa käyttäen puolivahingossa päätyi pihalle, ja yksi harlekiininaaraskin sinne sekaan jossain vaiheessa eksyi ihan oma-aloitteisesti. Ja poppoon sai vielä takaisin sisällekin pienen treenailun jälkeen.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Olikos tämä nyt lentohäkki vai kävelyhäkki...?

Testing, testing...

No nyt on uuden ulkohäkin neitsytlennot suoritettu. Koe-eläiminä toimi kanarialainen kauhukolmikko, ne kun on uteliaita ja rohkeita ja muutenkin tunkemassa ensimmäisenä joka paikkaan, niin paimennus pihalle sujui noin minuutissa siitä kun saapuivat olohuoneeseen siipiään oikomaan. : D

-Hei kaverit, tulkaa kattomaan, täällä on jätetty ovi auki!

 

- Mikä tää on, vissiin joku lomakeskus...?

-Täällähän on solarium!

-Oi, ihanaa, aurinkokylpyjä...

-Allasosastokin löytyy mutta vielä vähän keskeneräinen...

- Liian vähän vettä....

- Voi siinä silti vähän koittaa kylpeä

 
-Ravintolapalveluitakin saatavilla

- Joo, tänne tullaan toistekin!