24 syyskuuta 2022

Kattikuvia

Kissarintamalla ei kovin uutta ja ihmeellistä, mitä nyt iltaisin tarhasta kuuluu karmea jytke ja kolina kun suuret metsästäjät saalistavat hämärän tullen ikkunoista tulvivan valon houkuttelemia viimeisiä yökkösiä...

Paremman tarinoinnin puutteessa siis vaan sekalaista kuvasaastetta muistikorttien kätköistä.

Tää ois ny pakattu valmiiksi postitusta varten...

Sleeping with enemy

- Ihan vaan tässä söpöilen

Mihinkäs se Kaisla hävisi...?

Uusi matto piti vissiin laatutarkistaa molemmilta puolilta...

Tiedoksi vaan että se valkoinen viiksikarva on tipahtanut ihan itsestään, en nyppäissyt sitä... 

Venähtikö ilta vähän pitkäksi...?

- Riitu, tuu syömään!
- Ny ei jouda, pitää vahtia tuota oravaa...


Jotenkin on välillä suuria vaikeuksia päästä sohvalta ylös.

Sekalaisia kevytkriisejä

Tirppojen vähän venähtänyt kynnenleikkuukierros paljasti pienen kalkkijalkapunkkien riehaantumisen, mistä lie ilmaantunut. Noh, eiköhän nuo ivermektiinitipoilla saa ojennukseen. Pari vanhemman pään harlekiinia taas otti ja kuoli, ja alkaa lintuhuoneessa joukko olla kummallisen harvaa. Vähän olen miettinyt etten noita aika herkkiä harlekiineja enää uusia ota, vaan saattaahan mieli taas muuttuakin jossain vaiheessa... 

Indigo ja Piupiu pääsivät toviksi erilleen pikkuhäkkiin pyrstöjä kasvattamaan,
taas joku riiviö on niitä nyppinyt.

Krafla on nyt ilman seuraa jalkahoitoyksikössä kun Herra Ruotsalainen ja Trollen ottivat ja kuolivat...

Ratsastuspuolella olen kesäloman jälkeen kyttäillyt sopivia issikkaretkiä lähimmältä Hersir-tallilta, ja kysäisin Solsikkestäkin josko jollain vuonotunnilla vois käydä haahuilemassa, vaan ei ole oikein ollut sopivia issikointeja tarjolla/vapaana tai sitten ollut jotain muuta härdelliä esteenä, eikä vuonoilukaan ole oikein vielä edennyt  (jotenkin hankalaa saada aikaiseksi kysellä satunnaisia irtotunteja, vaan en kyllä taida vielä jaksaa vakiotuntejakaan). Viime viikonloppuna sitten olikin työpaikan heppakerhon retki vähän kauemmas Brynhildr tallille, jossa köpöteltiin parin tunnin lenkki ja lounastettiin päälle, olipas taas kivaa. Ja tietysti heti seuraavalla viikolla oli Hersirissäkin parikin sopivannäköistä keikkaa. Hetken mietin viitsiikö heti perään toista maastoilua ottaa, vaan kun sääkin oli mitä parhain ja toisessa jopa tilaa, niin pakkohan se oli tarttua tilaisuuteen ja käydä taas Verttiä kiusaamassa. (Yllättävän syyllinen lintsariolo muuten käydä keskellä arkipäivää vaan hurvittelemassa, vaikka työaika onkin liukuva ja viikon työtunnit oli jo keskiviikkona melkein tehtynä). No onpahan nyt testattu että selkä kestää melko laimealla protestoinnilla kaksikin maastolenkkiä viikon sisään ainakin satunnaisesti... Jotenkin vaan nyt pitäisi aktivoitua ja koittaa nyt vaikka joka toinen viikko käydä hevostelemassa, ainakin ennen kuin tulee taas pakkaset, pimeät ja räntäsateet riesaksi.

Brynhildrissä tätikuljettimena toimi Teikja (tjsp)

Ankanmarssia tallin poikki

Korvaeläin 

Oli hepokatti ponilla poikittain

Komea kalkkunakin patsasteli pihalla

Kalaosastolla kiekkoset on nyt kaikki yhdessä kasassa keskenään tuossa kolmesatasessa, saavat siinä toistaiseksi majailla, että nuo pienimmät vielä vähän kasvaisi ennen isoon altaaseen siirtoa. Isoimmat lätyt on nyt ehkä kymmensenttisiä ja se alamittaisena tullut rääpäle jotain viisisenttinen. Jospa sekin nyt alkaisi kasvaa kun on viimein oppinut syömään muutakin kuin pinseteissä olevaa pakasteruokaa, pitkään meni ettei se oikein tunnistanut vapaasti vedessä leijuvaa ruokapalaa ruoaksi, mutta nyt menee kyllä jo kuivamuonatkin hyvällä ruokahalulla.

Yksi aamu vaan meinasi paniikki iskeä kun totesin jotta altaan alta tulee lattiaa pitkin vesinoro.  Kuumeisesti mietin mitä kaloja heitetään mihinkin jotta purkin saa tyhjennettyä samalla kun kuivailin lattiaa ja koitin paikallistaa vuodon alkulähdettä. Loppujen lopuksi tuosta pääsikin pelkällä säikähdyksellä, kun syypääksi paljastui ulkosuodattimen suihkuputki, joka oli jossain vaiheessa vääntynyt vähän huonoon asentoon ja levätukoksen suuntaamana ruiski yhdestä reiästä vettä altaan ja kansiosan väliin, josta sitten tihkutteli takanurkkaa pitkin lattialle. Korjaantui siis vaan vääntämällä putkea suuntaamaan suihkun turvallisempaan suuntaan...

Kiekkoja tuli ostettua pari lisääkin, kun aiemman satsin kanssa vasta kotona huomasin  että pigeon blood bluena tilattujen kalojen pussissa lukikin pelkkä "pigeon blood", eikä niihin sitä sinistä alkanut myöhemminkään täplääkään ilmaantumaan. Ja kun siitä noiden juuri tiettyjen muunnosten saatavuudesta jatkossa ei ole tietoa, niin tilasin sitten varmuuden vuoksi niitä alunperin toiveissa olleita kalojakin. Onpahan nyt kunnon parvi tapettavaksi... (Ohohups, pitikös sitä sähköä joskus säästää, no sama kait se on lämmittääkö taloa talvella sähköpattereilla vai kiekkoaltaalla...)

Parvessa on nyt siis seitsemän eri värimuunnosta jalostettuja "karkkikiekkoja":

Brilliant turquoise, eli suht tavallisen punaturkoosin variaatio, tämä on näistä ehkä lähinnä villien kiekkojen väritystä, joskin paljon värikkäämmäksi jalostettu

German wonder, se parven pienin rääpäle (reipas kyllä), josta ei oikein vielä näe kuin aavistuksen tulevasta värityksestä. Joku jännästi kuvioitu punaisen ja turkoosinkirjava siitäkin kuitenkin pitäisi tulla

Koboltitkin on vielä pieniä ja keskeneräisiä, isona näistä pitäisi tulla melkein täysin sinisiä

Checkerboard, vähän erikoisempi punainen muunnos

White leopard, punaisia täpliä vaalealla pohjalla. Tästä kuvasta näkee hyvin miten isommalla kalalla väritys on jo erilainen kuin pienemmällä, toki yksilöllistä vaihteluakin on jonkun verran

Pigeon blood, se tasavärinen versio, pieniä nämäkin vielä

Ja sitten se pigeon blood blue, jossa isompana pitäisi ainakin teoriassa olla suhteessa vielä enemmänkin sinervää pintaa, saa nähdä miten kehittyy...

13 syyskuuta 2022

Turkasen tulilintu

Syksy tuli sitten elokuun jälkeen rytinällä ja lämpötilat tippui parissa päivässä melkein kolmestakympistä vähän reiluun kymmeneen asteeseen. Pienpedot kyseli hyvin syyttävään sävyyn miksi henkilökunta on sammuttanut lämmityksen ulkotarhasta ennen kuin alistuivat kohtaloonsa ja lisäsivät sisätiloissa ihmislämpöalustalle kasautumisaikaa. Kaisla on taas pitkästä aikaa ilmaantunut saunoessa kaveriksi lauteille ja Riitu alkaa pörhistyä kun pohjavilla paksuuntuu.

Viilenevät kelit sai sitten emännänkin kaivamaan viimein esiin keskeneräisen sukantekeleen, joka on ollun työn alla keväästä lähtien ja ollut harvinaisen takkuinen neuleprojekti. Minähän siis keväällä tuumasin jotta pitää linnunomistajalla olla lintusukat, ja ihastuin "tulilintu" kirjoneulemalliin. Ensimmäinen kompastus tuli siitä että mallia ei irrallisena löytynyt mistään, vaan oli saatavilla vain kokonaisena kirjana, ja pähkäilin viitsiikö sitä ostaa vain yhden ohjeen takia. Kirjaa kaupassa plaratessa kuitenkin totesin jotta on siellä jokunen muukin ihan kivannäköinen malli ja tein lopulta investoinnin. Toinen hidaste tuli siitä, että ajattelin ensin hyödyntää lankavuoresta löytyneitä projektiin just sopivan värisiä lankoja, mutta ensimmäisen sydänkuvion jälkeen tajusin että lanka oli tähän malliin ihan liian paksua. En sitten sitä vielä kerrasta uskonut vaan purin ja aloitin uudelleen pienemmillä puikoilla josko se nyt kuitenkin jotenkin menisi. Harkitsin myös josko varren yläreunan sydänkuviot jättäisi pois jolloin saisi varresta lyhyemmän, vaan ei se ajatus oikein miellyttänyt. Sitkeästi  siis jatkoin kakkosyritystä kunnes oli pakko todeta että kinttu loppuu auttamatta kesken vaikka varresta on vielä melkein kolmannes neulomatta, ja täytyy hakea kaupasta ohuempaa lankaa jos feenikssukat haluaa. 

Tarttis ainakin viisitoista senttiä pidemmät sääret..

Kolmatta kertaa samaa sukanvartta aloittaessa alkoi vaan olla jo sen verran kyllästynyt että neulomainnostus katosi aika tyystin koko kesäksi. Ja nyt syksyllä työtä jatkaessa onnistuin tekemään vielä viimeisen virheen vaihtamalla erilaiseen pyöröpuikkoon kakkossukkaan (kun oli ihan pakko heti testata vasta hankittua nysämittaista sukkapyöröä...), ja siitä tuli sitten vähän löysempi ja jokusen sentin isompi kuin ensimmäisestä. Noh saa luvan kelvata, ei tuo omassa käytössä haittaa. Onpahan viimein valmiit ja ihan sievätkin niistä loppujen lopuksi tuli!