Ongelma vaan on että hortensia on kameleontti joka vaihtaa väriään jos olosuhteet vaihtuu. Olin toki opiskellut, jotta kukka on sininen happamassa maassa, joten tuupin viimekesäisen hortensian purkkiin luonnonturvetta ja tammenlehtisilppua, ja lannoitin kiltisti rodolannoittella. Vaan siitä huolimatta se pirulainen alkoi loppukesää kohden vääntää väriään ruman punaisenlilanvihertävänkukertavaksi. Viherrys voinee johtua ihan kukan ikääntymisestäkin, mutta milläs sen punaisen saisi pysymään loitolla edes vähän pidempään... (Ja miten paljon lie sitten lajikkeella vaikutusta?)
Nyt sitten ostin tarjouksesta neljä sinistä pikkuhortensiaa kesän kukkaistutelmia varten, ja rupesin kaivamaan lisää kikkakolmosia sen sinisyyden ylläpitoon. Google löysi kolme vinkkiä:
- Ruosteisia rautanauloja mullan sekaan, no niitähän riittää
- Kuparia mullan sekaan, löytyypä noita kolikoitakin
- "Färga mig blå" -lannoite, jota tietenkään ei Suomessa tunnu olevan missään tarjolla. Tarkempi tutkailu paljasti mömmön olevan/sisältävän alumiinisulfaattia, jota kyllä löytyy nettikaupoista, mutta lähinnä uima-allaskemikaalina kilon päniköissä, ei ihan niin paljoa tarttis... Apteekissa kuulemma olisi, mutta tilaustavarana ja varsin tähtitieteelliseen kilohintaan. Alumiinikaliumsulfaattia, eli alunaa kuitenkin oli akvaariokaupassa pikkupurkissa saatavilla, joten päätin jotta kokeillaas ny josko sillä olisi sama vaikutus...
Vielä neljä identtistä saviruukkua uhreille, pussi ihan virallista havu-rodomultaa ja koe käyntiin...
 |
| Kontrollirehu, pelkkää havu-rodomultaa |
 |
| Mullan seassa alunaa, "ropsautellaan reilusti"-annostuksen oikeellisuus arvailun varassa |
 |
| Tämä sai kaverikseen kourallisen kolikoita (hitusen muita tummempi ja lähtöjään) |
 |
| Ja tämä rautanauloja (porukan blondi tässä vaiheessa) |
 |
| Lidukasta tarttui vielä testeihin mukaan yksi vähän isompi ja enemmän punertavaan päin puskeva yksilö. Sai multaansa vähän kaikkea mahdollista niin katsotaan saako sitä käännytettyä sinisemmäksi... |
