Syntymäpäiväsankareita

- Mun synttärit oli tiistaina, vaan sainko kekkereitä? NO EN. Mamma sanoi vaan jotta nyt ei jouda juhlia kun on minireissu ohjelmassa, pakkasi laukkunsa ja julmasti hylkäsi meidät pariksi päiväksi. Eikä edes muistanut onnitella lähtiessään. Ja sitten kun henkilökunta viimein palasi niin arvatkaas mitä mä sain lahjaksi? Kylvyn uudella kissashampoolla.

- Ällöä kun on märkä.

- Surkein synttärilahja ikinä.

- No saatiin me edes herkkujauhelihaa...

Ja vielä viralliset poseerauskuvat:

Kaisla 2v. (taas kuivana ja pörheänä...)

Riitu 8v.

Kotouttamisohjelma

 - Nyt vois herra jo siirtyä isompaan asuntoon.

- Etkö osaa tulla, annas kun mä näytän!

- Tästä huoneen poikki

- Ja ovesta sisään, ihan helppoa

- Tulit sitte viimein, näytäs ny onko sinusta mihinkään!

- Mmjoo, ihan hyvältä näyttää

- Pyrstöpuolikin näyttäis olevan ihan ok

- Okei, ehkä sä saat muuttaa tänne

- Puuhh, kvinnorna...

Ruotsalaisvahvistusta lentojoukkoihin

Kardinaalipariskunnan koiras kuoli jokunen kesä sitten, ja naaras Rosa on ollut jo kolmisen vuotta ilman lajiseuraa. Vaikka tarkoituksena yleisesti onkin hiljalleen vähentää tuota lintupuolta, niin suunnitelmissa on kyllä koko ajan ollut hankkia Rosalle uusi kaveri. Oma sairastelu ja se korona on vaan varsin tehokkaasti torpannut projektia. Zwollen markkinatkin ensin vaihtoi järjestäjää ja paikkakuntaa ja sitten jouduttiin koronan takia perumaan kerta toisensa jälkeen, ja lopulta joku viranomaissäädösten muutos löi tapahtumalle lopullisen naulan arkkuun, eli sieltä suunnalta ei ainakaan ihan heti enää uusia lintuja markkinoilta haeta. Kotimaisen maahantuojan kanssa viestittelykään ei johtanut konkreettisiin tuloksiin. 

Tänä keväänä Rosa-poloinen on tuntunut jotenkin erityisen yksinäiseltä ja on koittanut laulaa vuoroon kirjosiepon ja vuoroon kanarialaisten tyyliin vaan eipä ole sulhoja ikkunan alle ilmaantunut. Piti sitten lopultakin ottaa Google kauniiseen käteen ja ryhtyä kaivelemaan mistä mahdollisesti löytyisi poloiselle kumppani. Etelä-Ruotsista löytyi viimein kasvattaja, jolla oli jopa vuosikas kardinaalikoiras tarjolla, ja ahkeran sähköpostittelun seurauksena sitten sovittiin treffit. Internetin konsultaatio kertoi että ihan päivä Tukholmassa-risteily ei riitä eestaas ajeluun, joten piti buukata reittimatkat ja yksi yöpyminen Ruotsin puolelle. Viime lauantaina lopulta karautettiin Yariksella satamaan ja laivattiin itsemme Tukholmaan. Sieltä sitten seuraavana aamuna tihkusateessa suunnattiin peltilehmä etelän suuntaan.

Keskeltä melkolailla ei-mitään useamman tunnin köröttelyn jälkeen löytyi lopulta oikea osoite ja herra Johanssonin pihasta lintutalo, jossa oli sisätilojen ohessa kolme isoa ulkotarhaa ja vielä yksi erillinen ulkohäkki. Valitettavasti kuvasaldo jäi aika niukaksi kun unohtui räpsytellä kameraa siinä sivussa kun yritti saada tarpeeksi tolkkua tanakan riikinruotsalaisesta puheesta lintuesittelykierroksella. Kardinaalien lisäksi häkeissä pörräsi ainakin tulirintatimaleita (yksi pitkäaikaisista haavelinnuista, CITES-lajina vaan niiden hankinta vaatisi jo enemmänkin byrokratiaa...), sahramisirkkusia, papuankuningaskaijoja ja pihapunavarpusia. Oikein sydäntä lämmittävä kotikasvattamo, jossa linnuilla on isot tilat eikä liikaa porukkaa. Autotallin nurkalle oli väsätty myös omatekoinen hyönteispyydys lintujen ruokintaan.

Sitten kun kahvittelun ja (melko toispuoleisen) ruotsinkielisen keskustelutuokion jälkeen tirppa oli pyydystetty, pakattu kuljetuskoppaan ja rengasnumero kirjattu muistiin, ajeltiin vielä Kalmariin yöksi "lemmikkieläimet sallittu"-motelliin iloitsemaan siitä että täysin kokematon kolmas  matkustaja oli yhä hengissä ja suostui jopa syömäänkin jotain illan mittaan. Kalmarista taas aamutuimaan auto kohti Tukholmaa ja parin lemmikkikauppatsekkauksen (ja navigaattorin hieman ylimalkaisten ohjeiden johdosta parin ylimääräisen kaupunkikierroksen) jälkeen iltapäivällä satamaan ja kokka kohti kotia. Ja lintukin yhä hengissä ja virkkuna!

Eipä taaskaan kukaan Suomen päässä ollut kiinnostunut tarkastamaan meidän autoa, joten ruokaviraston  "vakuutan linnun täyttävän maahantuontiehdot" -lomake sai lojua rauhassa repussa. Kotiin päästyä melkein heti kun kuljetuskopan vei lintuhuoneeseen taisi Rosa kuulla jotta nyt joku ääntelee melko tutunoloisesti ja puhkesi todella raikuvaan lauluun. Sitten kun näköyhteyskin tulokkaaseen syntyi, koitti se kaikin keinoin keimailla ja väristellä siipiä jotta tervetuloa vaan peremmälle. Valitettavasti poika vaan laitettiin nyt ensialkuun erilleen pikkuhäkkiin toipumaan rankasta matkasta ja vähän orientoitumaan uuteen kotiinsa ennen kuin joutuu väistelemään puumanaisen iskuyrityksiä. Rosaa tosin tuo ei paljoa tuntunut hidastavan vaan kauppareissulta tullessa jo toiveikkaasti kanniskeli häkistä löytämäänsä paperisuikaletta jotta mihis me se pesä perustetaankaan. Että ilmeisen mieluisa ruotsintuliainen... :D

- Hei, kuuluiko jostain kardinaalin ääni, HUHUU, HALOO, KUKA SIELLÄ!

- Var är jag, vad är den här plats??

- No mutta ohoi kaunis poika, käy peremmälle vaan!

- Vad, vem är den där...?

- Täällä näin, juhuu, eikö seura kelpaa!

- Men vad fan händer det här...

- Katoppa täällä on pesätarpeitakin, mihis me aletaan rakentaa?

- Kan jag gå hem nu...

Herpetologiaa

 - Mauuu, mammaaa! Tuu äkkiä kattomaan, täällä on jotain outoa!

- No mitä nyt? Onko siellä linnunpoika? Niitä ei saa kiusata!
- Ei ku tommonen hassu mikälie, kato ny!

- En minä vaan mitään nää... Eiku oho! Odotas, haen varulta kumisaappaat suojaamaan jalkoja ennen kuin katsotaan tarkemmin...

- Onpas se hyvin kasvien seassa piilossa. Ei näy sahalaitaa hännässä eikä keskellä...

- Mutta keltaista näkyy ja pyöreä silmä. Jepp, tarhakäärmehän se. Ei aihetta huoleen tai toimenpiteisiin.

Olipa tosiaan jo toinen rantishavainto tälle kesälle, tällä kertaa ihan omassa pihassa. Piti käydä laskemassa että kaikki kultakalat on tallessa lammikossa. :D

Pari viikkoa sitten Kaisla kiikutti tarhasta sisälle sisiliskon, vähän murjottuna ja häntänsä tiputtaneena, mutta hengissä kuitenkin. Vapautettiin pihalle tarhan ulkopuolelle.

Ja sammakoitakin tuolla lammikossa polskii koko ajan. :)

Lisäys: Pyyhälsipä myös vaskitsa polun poikki yhdellä luontolenkillä heinäkuussa, siitä vaan ei ehtinyt kuvaa ottaa... Ja toukokuussahan näkyi peruslenkkipolun varressa pellon laidassa kyyvainaakin, sen oli joku pilkkonut palasiksi...

Kissa, riippumaton lemmikki

- Kattokaas karvanopat mitä teille lankavuorta louhiessa syntyi!

- Onks tää varmasti kunnolla kiinni?

- Mjoo, kelpaa!

- Minä testaan myös!

- Meneehän tämä...

Pitäis varmaan joku teline tuolle askarrella, meinaa venyä maahan asti eikä tuossa kohdin oikein paremminkaan saa kiinnitettyä... :D

Suvipuuhia

Ohoh, taas vaihtui kuukin. Ja loma alkoi!  Jos siis taas vähän raivaisi kertynyttä kuvamateriaalia...

Alkukuusta tuli taas jälleen hämmeneltyä lupiiniliemiä lankojen kera. Tumma ja vaalea turkoosi on lupiininkukilla värjätty, ja lehdistä ja varsista tuli varsin raikasta neonvihreää :D

Käytiin myös tarpomassa luontopolkua, jonka varrella pitäisi kasvaa vähän erikoisempia kultakuusia. Siellä on käyty joskus aiemminkin vaan ei ollut moista vielä sattunut silmään. Nytkin piti katsella pitkään kyltin kohdalla ennen kuin sattui silmään yksi vaivainen rääpäle. Noh, kyllä siinä vähän on keltaisemmat vuosikasvaimet normaalikuuseen verraten.

Porkkalassakin tuli visiteerattua pitkästä aikaa, lämmintä, aurinkoa ja merimaisemaa, komea rantakäärmekin poseerasi rannalla. 

Aurinkoa ja lämmintä kesäkuussa piisasikin jo melkein riesaksi asti, sadepilvet on kiertäneet tontin kaukaa niin että tippa tai kaksi on pari kertaa tullut, ja piha on rutikuiva. Selkä on kovilla kun koittaa rahdata kastelukannuja niin että kukat ja kasvimaaistukkaat hengissä pysyisi.

Portinpielessä majailevassa betonikukkaruukussa on jo pitkään pesinyt muurahaisia, jotka puree kipeästi aina kun siinä koittaa kukkia hoidella. Toukokuun lopulla tilasin pari aurinkokennolla toimivaa muurahaiskarkotinta, jonka ääni ja tärinä pitäisi karkottaa muurahaiset. Aika humpuukilta kuulosti, vaan tuumasin ihan piruuttani testata onko sillä mitään vaikutusta. Alkuun muutaman viikon näytti siltä että skeptinen minäni oli oikeassa ja muurahaiset vaan iloisesti juoksenteli laitteen päällä, tökkäsin sitten toisenkin toiselle laidalle ruukkua, josko tehostaisi vaikutusta. Yllättäen muurahaiset alkoikin  lopulta pikkuhiljaa vähentyä ja hidastua, ja tällä hetkellä niitä ei juurikaan enää ruukussa näy, liekö sitten laitteen vai säiden ansiota, mutta taitaa tuo sittenkin ainakin jotenkin toimiakin...
Pitänee siirtää nuo jossain vaiheessa kakkostestiin etuoven tienoolle, siinä on muurahaiskolonna myös mellastanut vuosia ja kaivaa hiekat pois kiveyksen alta.

Ensimmäinen karkotin juuri ruukkuun tökättynä toukokuun lopulla