Keskikesän kuulumisia

Tirppaosastolla on taas ollut vastoinkäymisiä. Ensin tulostansa lähtien vähän epäterveen oloinen sininen harlekiini Sirius lopulta otti ja kuoli. Roihun rohinat alkoi asettua, mutta muuten sen käytös alkoi mennä vähän vaisuksi, ja siinä vaiheessa kun se ei olisi millään halunnut lähteä häkistä ulkoilemaan aloin huolestua jo enemmänkin. Lopulta se sitten oli selvästi väsynyt ja tokkurainen, mutta ilman sen kummempia muita ulkoisia oireita niin eipä tuolle taaskaan oikein muuta voinut tehdä kuin ottaa sairashäkkiin tarkkailuun, missä se nopeasti vain hiipui pois. Noh, vanhin tuo kanarioista oli, niin voi olla että on jokin sisuksissa vaan pettänyt. Lisäksi Ulpukka joka oli tervehtyneenä jo laskettu lentohäkkiin alkoi uudelleen aristaa jalkaansa, ja on nyt taas pakkolevossa sairashäkissä. 

Ja kaiken kukkuraksi tirppojen nautiskellessa pihalla hellekeleistä tuli haukkakin jälleen vierailulle. Seurauksena paniikkitörmäilystä nenä verillä Hillalla ja Herra Ruotsalaisella ja taas muutama päivä sisälläpysyttelyä että peto ehtii katsella jonkun toisen kohteen metsästykseen.

Pieniä ja hauraitahan nuo pikkutirpat on, eikä kovin pitkäikäisiä, mutta kyllä se silti vähän syö naista kun koittaa hyvin hoitaa ja silti niitä vaan tipahtelee vähän väliä tai tulee jotain tapaturmia tai vähintään on joku punkki riesana.

Noh positiivisena puolena on noita kivoja ulkoiluilmoja kuitenkin piisannut, ja kanarialinnutkin alkaa hiljalleen taas viritellä laulukoneistoa sulkasatohiljaisuuden jälkeen.

Hilla poseeraa ennen törmäilyä

Juhannustaikoja lupiiniliemillä

(Joskin tarkkaan ottaen noitaliemet keiteltiin jo edellisellä viikolla, nyt helteiden jälkeen lupiininkukat alkaa olla jo mennyttä tälle kesälle)

Kasvivärjäys on aina vähän kiehtonut, mutta tuntunut turhan työläältä. Lisäksi niitä värjäysaineita tarvitaan yleensä tolkuttomat määrät, mistä sitä edes saisi vaikka ämpärillistä sipulinkuoria kun oma sipulinvihaajan kulutus on noin viisi sipulia vuodessa? Sitten jostain netin syövereistä sattui silmään että lupiininkukilla saa väriä, ja vielä sinistä joka on ihan kiva poikkeus niihin kasvivärien keltaviherpainotteiseen valikoimaan. Ja lupiinejahan kyllä riittää! Innostus vaan viime kesänä iski auttamattoman liian myöhään ja maastosta sai nippanappa muutaman jälkikukinnon haalittua pientä testailua varten. Testailun tein pienillä alpakkalangan pätkillä ja vaikka jo silloin huomasin pH:n vaikuttavan kukista irtoavaan väriin, en saanut aikaan kuin epämääräisiä vihertävänharmaita sävyjä. Ja kun kukkiakaan ei riittänyt testaamaan enempää onko vika värjärissä vai värjättävässä, hautasin haaveet itsevärjätystä sinisestä alpakasta. Turhan arvokasta lankaa tuhlattavaksi epäonnistuneisiin kokeiluihin.

Tänä kesänäkin vasta aika viime tingassa hoksasin, että voisihan testejä kuitenkin jatkaa halvemmalla villalangalla, ja kun kaapissa oli pikkupurkki akvaarioalunaa puretusta varten, niin eiku äkkiä pari kerää Nallea lähikaupoista ja alunapata hellalle. Puretuksen jälkeen varustin rollaattorin jätesäkillä ja köpöttelin aamutuimaan läheiselle maanläjitysalueelle, missä lupiinia kasvaa yllin kyllin suht tasaisella sora-alustalla niin ettei tarvitse rämpiä ojien yli. Osa lupiineista alkoi tälläkin kertaa olla jo ylikukkineita ja alaosissa komeita siemenkotia, mutta oli siellä vielä kunnollisia kukkiakin ihan riittävästi pariin värjäyserään.

Riivin kukat irti varsista pariin ämpäriin ja pyörittelin sekaan vähän vettä pitämään kukat tuoreina siihen asti kun ehtii varsinaiseen värjäykseen. Kuivista tai nahistuneista ei kuulemma väriä irtoa enkä alkanut nyt sen todenperäisyyttä testaamaan (toimiskohan pakastetut..?). Samaten netti kertoo että liika lämpö hajottaa väriaineen ja tuloksena on sinisen sijaan vihreää. Onneksi Talonmies harrastaa filminkehitystä ja omistaa sous vide -laitteen, jolla veden saa pidettyä halutussa lämpötilassa, ja kun tarvittava lämpö oli alhainen niin värjäykseen sai viriteltyä sopivan vesihauteen ihan muoviastioilla.

Ensimmäinen värjäysliemi sisälsi ihan vaan lupiininkukkia sadevedessä, värjättävänä 100g kirkkaanvalkoista nallea ja haudevesi 50 asteista, jolloin itse värjäysliemi muhi noin 45 asteisena pari tuntia ja lanka sai lilliä jäähtyvässä liemessä yön yli. Olin henkisesti valmistautunut epämääräisen likaisenharmaaseen lopputulokseen ja yllätys olikin iloinen kun padasta nousi lopulta aika huikaisevan sinivihreää lankaa. Väri oli tarttunut hieman epätasaisesti, mutta tasaantui langan kuivuttua ja seisottua pari päivää. Lopputulos taittoi enemmän turkoosiin kuin heti padasta noustua ja valosta riippuen lanka on joko sinertävän vihreää tai vihertävän sinistä. Ämpärissä oli testiksi seurana myös pieni pätkä valkoista puuvillaa, josta tuli hyvin vaaleaa jäänsinistä, ja pätkä vaaleanbeigeä alpakkalankaa, johon väri ei edelleenkään tarttunut kunnolla, tuloksena epämääräisen vaaleanvihertävä lanka.

Sisäinen tutkija halusi sitten testata enemmän myös pH:n vaikutusta, ja toinen värjäyserä sai seurakseen kraanaveteen pari teelusikallista sitruunahappoa. Lämpötila edelleen sama, lankana puolikas kerä hyvin vaalean kellervänharmaata nallea ("pellava"), ja lopputuloksena ihan kivannäköistä lilaa lankaa (violetin sävystä ei netti lupiinien yhteydessä jostain syystä maininnut mitään, en tosin googlannut kuin suomeksi eli voi oikeasti olla ihan vanha juttu). 

Sitruunahapolla saa värjäysliemestä violettia

Ja koska piti sitten toinenkin pää tutkia niin viimeisenä siivilöin alkuperäisen sinisen liemen, lisäsin siihen vähän uusia kukkia, pari teelusikallista soodaa ja sen pellavanallekerän toisen puolikkaan. Tällä kertaa tuli odotetusti sitten vaaleahkonvihreää lankaa. Tähän ilmeisesti päästäisiin myös ilman soodaa keittelemällä liemi vaan korkeammassa lämpötilassa.

Kaiken kaikkiaan lopputulos oli siis yllättävänkin hieno, ainakin näin noviisivärjärinä. Vielä kutkuttelisi tehdä joku erä johon laittaisi ihan vaan hipun sitruunahappoa, josko saisi vähän purppuraisemman sinistä. Tosin lopputulos voi olla sinisen sijaan se epämääräisen harmaa... Ja alkaa niiden tuoreiden lupiininkukkien löytyminenkin olla jo aika hakusassa. 

Ei myöskään ole mitään tietoa miten tuo pieni happo/emäslisäys vaikuttaa esim langan kestävyyteen tai värin valonkestoon. Pikaisessa testissä pieni neulottu koetilkku ainakin hyvin kesti yhden ei-kovin-hellävaraisen käsinpesun fairyllä ja niin kuumalla vedellä kuin kärsi pyöritellä. 

Kameralla jostain syystä on todella hankala saada lankojen värit näyttämään samalta kuin luonnossa omaan silmään. Näissä sävyjä korjailtu edes vähän sinne päin... Lilan pitäisi olla vähän sinisempää ja sinisen vihertävämpää ja kaikkien yleisesti vähän kirkkaamman näköisiä.

Tarjoilija, tortillassani on tassu!

Kuvan kissapeto liittyy vahvasti tapaukseen.

Oli eilen tortillailta. Istuskeltiin sohvalla, toisella polvella kerällä torkkuva Riitu, toisella lautanen. Lautasella tortillalätty johon levittelin täytteitä. Yhtäkkiä vaivihkaa sivusta ojentautuu käpälä, kissa venyttelee vissiin kun ei muuten juuri liiku. Osui varmaan ihan vahingossa tortillatäytteisiin, no sattuuhan näitä. 

Kunnes se sama käpälä uudestaan hitaasti ja tyynen laskelmoidusti pyyhkäisee ranskankermaa tortillan päältä. Penteleen pihistelijä, eihän tuolle voi kuin nauraa.