Raparperinlehtilaattoja koristeeksi, helppoa kun mikä. Pari raparperinlehteä, betonilaastia päälle ja odotellaan kuivumista. Tai sit ei, mutakakkujen teko jäi silloin kakarana vähän välistä, ja ny sit pitäis summamutikassa arpoa miten juoksevaa tuosta laastista pitäis sotkea, kuinka paksusti sitä laitetaan että kestää, ja missä vaiheessa kuivumista niitä uskaltaa käännellä... 
Isoimmasta lehdestä tuli ainakin liian ohut ja eka laastiseoskin vissiin oli vähän turhan löysää, halkesi jo jostain reunasta kun yön yli ässehdinnän jälkeen varovasti testailin joko noita vois kääntää raparperin irroittelua varten (voisko siihen ny vaan päälle latoa lisää laastia vai tehdä vaan suosiolla uusia paksumpia...?). Pienemmät näytti sen verran lupaavilta että uskaltauduin tekemään multakekojen päälle pari lisää kuppiversioina ja lapoin vielä jämäsavet vaahteranlehtien päälle. Saa nyt nähdä mitä noista tulee vai tuleeko mitään. No onneksi nuo laastisäkit ei paljoa maksa, ei niin harmita jos tuleekin vaan lehtikuvioitua betonimurskaa ja joutuupi aloittamaan alusta.
Aviaarion sisustuskin etenee. Katosalue on hiekoitettu, lentotilan pohja pengerretty ja vähän mallattu keskuspolun paikkaa, kylpyvesisäiliö kaivettu maahan ja pari rehuakin pyörii odotellen että saan päätettyä niiden lopulliset sijoituspaikat. Kaadatutin Talonmiehellä tontin reunalta yhden vaahteran, joka oli vähän ahtaaseen paikkaan kasvamassa ja alkoi jo varjostaakin turhan paljon. Saapi samalla orsipuitakin siitä. Vielä siellä on muutama muukin yksilö turhan lähelle ja tiuhaan tunkemassa, mutta kattellaan nyt vielä niiden kohtaloa tovi.
Aika: Torstai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä
Hypähtelyä vuorossa tällä kertaa. Udnalla vissiin joku kesähöperyys meneillään, melkein tuli pari askelta vastaan laitumelta hakiessa, ja kerjäsi vähän paijailua turpa olkapäällä. Tunnilla hypättiin kolmen esteen kahdeksikkoa (esteet kahdeksikon keskellä ja molemmilla silmukoilla). Vähän taas ratsastajalle liian monta liikkuvaa osaa kun yritti keskittyä saamaan aikaiseksi soveliasta laukkaa esteen jälkeen niin unohtui ohjaaminen (ja hengittäminen...), mut kiltisti se Udna taas hyppeli ja ihan sopivan reippaassa tahdissakin.
Viimeinkin projektin rakennusosuus valmistui, eilisaamuna ruuvailtiin viimeiset valokatteet (ja äärimmäisen oleelliset amppelikannakkeet :D) paikoilleen ja julistettiin häkki valmiiksi!
Tai siis tokihan tuossa vielä pitää sisustusta viritellä ja portaat häkin puolelle tehdä, mutta nyt tuossa jo periaatteessa voisi testilennätyksiä aloitella jos vaan säät suosisi...
Nyt siis voi vaan nakata takaoven auki, ja siitä pääsee kuistin eteistilaan (sekin katettiin niin voipi vaikka talvella säilyttää tintinruokia siinä). Eteisestä avautuu ovet sekä pihalle (vain ihmisille...) että lentohäkkiin.
Varsinaisen häkin puolella on ensin kapea sadekatososio. Mahdollisesti tuohon katosalueen seinillekin vielä jossain välissä viritellään jotain kelmua tms tuulensuojaksi.
Ja sitten se varsinainen lentotila (kesävieraat mittakaavaotuksina), pihanpuoleisessa päässä on vielä iso huolto-ovi, jota tarkoitus käyttää vain kun tirppoja ei ole paikalla. Haaveissa olis tuohon vähän viritellä jotain minipuutarhaa elävien kasvisten kera niin ois viihtyisää kaikille ja vähän silmänoloa silloinkin kun ei ole tirpanulkoilutuskausi. Kalteva pohja tarkoitus vielä pengertää pariin tasoon ja laittaa ehkä joku polkusysteemi keskelle, jotain kuorikatetta/nurmikkoa pintaan yms pikkukivaa.
Ja yleiskuva tontin reunalta päin (huomaa ne äärimmäisen oleelliset kukka-amppelit, pitää vaan ensi kesäksi hommata joku satsi samanlaisia purkkeja ettei esteettistä silmää ala särkeä...)
Skumppaa ja mansikoita projektin valmistumisen kunniaksi : )
Kaverin pari pientä termiittiä on meitä viihdyttämässä viikon verran. Tuleepahan ainakin käytyä joka päivä kävelyllä. Toinenhan on jo vanha tuttu mutta nuorempi pikkumusta on aika arka tapaus ja sitä piti pari päivää lahjoa nameilla ennen kuin lakkasi juoksemasta karkuun aina kun siihen yrittää koskea, vaan kyl sekin nyt jo syliin tunkee ihan innoissaan (kannattaa olla väleissä sen kanssa joka tuo ruokakupit). Joutuvat vaan talonmiehen allergian takia majailemaan lähinnä pihalla ja varastossa, mut ei nuo onneksi kauhean kärsiviltä näytä.
Paitti sitten kun sovitellaan talven varalle neulottuja pipoja... : D
Eihän tää nyt ole tosikaan. Olen joskus aiemminkin manaillut, että tuntuu jotta aina kun tavalla tai toisella tulee uusia lintuja parveen niin joku entisistä kuolee. Ja näemmä trendi jatkuu.
Mulla on aina välillä tapana talosta poistuessa jättä tirpat irralleen lintuhuoneeseen, mutta lintuhuoneen ovi kiinni, kuten tälläkin kertaa. Äärimmäisen huonoksi tavaksi vaan on tullut ettei aina tule laitettua sitä ihan kunnolla kiinni kielekkeen kanssa, vaan vaan vetää niin ettei siitä ihan suoraan lentämällä pääse mut voi jäädä tyyliin sentin raolleen, ja normaalisti se on riittänytkin. Olen viime aikoina kyllä huomannut että tuo yksi tipu sieltä miniraostakin kuitenkin välillä luikahtaa lentelemään, niin ole yrittänyt alkaa vetää sen ihan kunnolla kiinni, vaan välillä unohtuu tuohon vanhaan tyyliin.
Ja tänään sitten tapahtui se pahin katastrofi. Kaupasta tullessa jäin hetken haahuamaan pihalle ja Talonmies jätti ulko-oven perässään apposen auki, jolloin veto saattaa vielä sitä lintuhuoneen ovea vähän heilutella isommin raolleen. Siinä ovelle tullessani äkkiä joku vihertävä pikkulintu kaartoi edestä ohi, kopsautti ikkunaan, vaihtoi suuntaa ja katosi pusikkoon. Samalla sekunnilla iski kylmä hiki, ei kai se tullut sisältä...
Pikainen joukkojenlaskenta vahvisti pahimmat epäilyt, se tammikuussa hankittu diluutioharrikkakoiras, joka tuota livahtelua on aiemminkin harrastanut, puuttuu joukosta.
Laitoin pari kaveria pikkuhäkissä tuonne isoon ukohäkintekeleeseen houkuslinnuiksi siltä varalta että se vielä lähistöllä liikkuu ja löytäisi niiden luokse, mutta kyllähän karu totuus on että menetetty tapaus se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Jos se vähänkään kauemmas on lähtenyt niin tuskin sitä mitenkään kiinni saa vaikka sen joku sattuisi huomaamaankin ellei ny joku lottovoiton tasoa oleva onnenkantamoinen satu.
Harmittaa vallan penteleesti kun tuo nyt oli taas ihan itseaiheutettu tappio, vaan myöhäistä sitä nyt taas on huutaa kun maito on jo maassa.
Aika: Torstai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua
Pitkästä aikaa ehti taas ponin selkäänkin, Udna oli kuulemma päässyt viettämään lemmenlomaa Fjalarin kanssa ja oli varsin hyvällä tuulella :D. Nätti lapsi kyllä pitäis tulla jos tärppää. Tallille oli juuri tullut myös pari hurmaavaa kissanpentua, suloisia tapauksia.
Tunnilla tehtiin paljon volttailua ja siirtymisiäkin ja parissa nurkassa käännös vaistättämällä etuosaa. Ei niistä nyt hirveän nättejä tullut kun mä taas sohlasin vähän liikaa, mutta ainakin pari sinnepäin. ravissa muos viisikaarista kiemuraa, ja Udna taipuili ihan nätisti ja vähän rentoutui ja kaulaakin kaarsi. Laukassa treenailtiin kahdeksikkoa niin että keskellä vaihdettiin laukka ravin kautta. Kyllähän se Udna laukat nostaa, mut taas meinaa kaatua siinä nostossa sisään het kun painoa vähänkään siirtää, ei vaan saa ulkoapuja tarpeeksi tehokkaasti läpi että tulis nättejä kaaria siinä kahdeksikossa. No, onpahan jotain treenattavaakin taas...
Kesäloman aloittaneella Keski-Euroopan turneella tuli vierailtua jokusessa elikkokaupassakin, lähinnä kartoittamassa harlekiinitilannetta. Havittelemiani sinisiä ei ainakaan kohdille sattuneissa kaupoissa ollut tarjolla, mutta viimeiseltä Tukholmanetapilta keräilin silti mukaan vähän parventäydennystä Bromman eläinkaupasta.
Vadelmavenepakolaiset matkalla uuteen kotimaahan (tulipahan samalla testattua tuo kuljetuskoppa tositoimissa).
Ja tässä ne mamut nyt ovat ottamassa ensituntumaa uuteen kotiin, hiukan arasteleva lilarintainen keltapääkoiras, ja mustapäinen vallan tomera naaras.
Ja tarttui sieltä matkanvarrelta pari siemensäkkiäkin matkaan, harlekiiniseos Kölnin Prachtfinkenzentrumista ja peruspeiponsiementä Lundin Zoo Gigantenista. Riittääpähän taas vähäksi aikaa... :D
