Mulla on aina välillä tapana talosta poistuessa jättä tirpat irralleen lintuhuoneeseen, mutta lintuhuoneen ovi kiinni, kuten tälläkin kertaa. Äärimmäisen huonoksi tavaksi vaan on tullut ettei aina tule laitettua sitä ihan kunnolla kiinni kielekkeen kanssa, vaan vaan vetää niin ettei siitä ihan suoraan lentämällä pääse mut voi jäädä tyyliin sentin raolleen, ja normaalisti se on riittänytkin. Olen viime aikoina kyllä huomannut että tuo yksi tipu sieltä miniraostakin kuitenkin välillä luikahtaa lentelemään, niin ole yrittänyt alkaa vetää sen ihan kunnolla kiinni, vaan välillä unohtuu tuohon vanhaan tyyliin.
Ja tänään sitten tapahtui se pahin katastrofi. Kaupasta tullessa jäin hetken haahuamaan pihalle ja Talonmies jätti ulko-oven perässään apposen auki, jolloin veto saattaa vielä sitä lintuhuoneen ovea vähän heilutella isommin raolleen. Siinä ovelle tullessani äkkiä joku vihertävä pikkulintu kaartoi edestä ohi, kopsautti ikkunaan, vaihtoi suuntaa ja katosi pusikkoon. Samalla sekunnilla iski kylmä hiki, ei kai se tullut sisältä...
Pikainen joukkojenlaskenta vahvisti pahimmat epäilyt, se tammikuussa hankittu diluutioharrikkakoiras, joka tuota livahtelua on aiemminkin harrastanut, puuttuu joukosta.
Laitoin pari kaveria pikkuhäkissä tuonne isoon ukohäkintekeleeseen houkuslinnuiksi siltä varalta että se vielä lähistöllä liikkuu ja löytäisi niiden luokse, mutta kyllähän karu totuus on että menetetty tapaus se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Jos se vähänkään kauemmas on lähtenyt niin tuskin sitä mitenkään kiinni saa vaikka sen joku sattuisi huomaamaankin ellei ny joku lottovoiton tasoa oleva onnenkantamoinen satu.
Harmittaa vallan penteleesti kun tuo nyt oli taas ihan itseaiheutettu tappio, vaan myöhäistä sitä nyt taas on huutaa kun maito on jo maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti