Vuoronvaihto

Vielä ei kuulu piipitystä...

Pesitysrintamalla Luna ja Trollen hautovat nyt uutta satsia munia. Pikaisesti tänään tsekkasin yhden lampulla ja ainakin siinä oli selvästi verisuonia kehittynyt, eli tällä kertaa saattaisi jopa olla joku lapsikin tulollaan.

Sekä Orinoco että Hekla edelleen kyllä munivat, mutta sen paremmin hautominen kuin miesehdokkaatkaan ei edelleenkään kumpaakaan kiinnosta vähääkään, joten molemmat parit pääsi ainakin joksikin aikaa takaisin lentohäkkiin huilaamaan. Verna ja molemmat pikkumiehet sen sijaan joutuivat arestiin minihäkkiin, josko poika/äiti/sisko vähitellen alkaisi muistakin kiinnostua... Ja herrasväki Ruotsalainen taas pääsi lentohäkkiin testailemaan josko rouvan koivet jo kestäisivät normaaliorsia, pesimisestä nekin selvästi haaveilee, mutta ainakin rouva tavitsee vielä vähän kuntoilua ennen kuin lupaa harkitaan.

Pönttöpaikkavuoron puolestaan saivat ullakkohuoneistoon kokeeksi Trilli ja Tirlittan ja toiseen alapuoliskoon Odin ja Freija, kun niillä niin kova hinku oli päällä, ja samantien ne alkoivat munia väsätäkin ja aloittelevat nekin jo hautomista.

Tietoisku: Vaikka Odin ja Trollen ovat ulkoisesti saman värisiä, on niillä väriperimässä eroja. Odin kantaa sinistä geeniä, ja Trollenin keltainen nokankärki paljastaa, että mustan huppunsa alla se on perinyt molemmilta vanhemmiltaan keltapäägeenin.

Luomuruokaa

- Löytö! Mutta kuinka saisin rikki kookosp... kotilon...?

- Jos vähän koputtelisi...

...ja ravistelisi...

...ja kaivelisi...

- Jess! Nyt se irtoaa.

- Ja tämän pitäis kuulemma olla gourmetruokaa,
auttaiskohan jos lisäsi vähän voita ja valkosipulia...

Kultavarasto

Syksyn mission impossible, eli kultisten haavinta lammikosta varaston talvialtaaseen sujui tänä vuonna harvinaisen kivuttomasti. Siitäkin huolimatta että taaskin jätin homman niin myöhään, että ensimmäinen jääriite ehti jo lammikossa käydä. Ja vaikka en taaskaan jaksanut puunlehtiä haavia pois pitkin syksyä, niin että ne ehtivät värjätä veden pikimustaksi ja muodostaa pohjalle paksun muhjukerroksen, jonka sekaan kultakala luikahtaa piiloon nanosekunnissa. Ja vaikka osa kaloista oli vielä häviävän pieniä kesällä hommattuja täydennyksiä kutistuneeseen vanhaan parveen.

Ja siis silti yhtä lukuunottamatta kaikki kalat löytyivät ja uivat haaviin yhdessä illassa! Ja se viimeinenkin väistelijä heti seuraavana aamuna. Siel mun kultavarantoni nyt taas polskii turvassa ja mukavasti plussan puolella pysyvässä altaassa kunnes keväällä lätäkkö taas talven jälkeen sulaa ja pysyykin sulana.

 

Vanha jengi:

Ja viisi nuoremman polven edustajaa molemmilta kyljiltä:

Munajuttua

Ei tämä pesityskausi nyt hurjan tuottoisana ala.
Luna kyllä pyöräytti nätin munaviisikon ja on hautonut pari viikkoa ihan mallikelpoisesti, mutta eipä ole mitään kuulunut. Kurkkasin munat lampulla ja ei niissä kyllä ole mitään tulossakaan, ihan tyhjiä kaikki. Otin ne pois pöntöstä, katsotaan jaksavatko innostua toiseen yritykseen.

Sekä Orinoco että Hekla ovat kyllä munineet (Hekla varsinkin oikein urakalla), mutta ei kummallakaan parilla ole pienintäkään kiinnostusta hautomiseen. Ja ainakin päätellen siitä miten myrkyllisen vastaanoton Sonic saa jos se erehtyy vähänkään liian lähelle Orinocoa, niistäkään munista aika turha mitään olisi odottaakaan. Heklalla ja Versollakaan ei kovin paljon lämpimämmät välit tunnut olevan. Otin nyt nuo hyljeksityt munatkin pois, turhapa niitä on pöntössä kylmillään pitää.

Pitäisi varmaan joku pönttöpaikka vapauttaa Odinille ja Freijalle, niillä kyllä intoa tuntuisi olevan muidenkin edestä. Freijalla vaan edelleen puuttuu osa höyhenistä päässä, mutta tuskin se nyt kesken pesimävireen niitä alkaa kasvatella vaikka mitä tekisi. Vähän kutittelisi laittaa paratiisiparikin taas testaamaan  pesintää, ainakin takan päälle on taas kanniskeltu jos jonkinlaista roipetta ajelehtivista kassakuiteista lähtien 😊 Toisaalta pitäisi nuo ei-toivotut paritkin vielä pitää erillään jos nyt edes vähän muillekin lämpenisivät, alkaa loppua häkit kesken...

Herra ja rouva Ruotsalainen ovat edelleen sairashäkissä. Rouvan jalat on jo  paljon paremman näköiset, mutta vielä pohjat punoittelee. Jatketaan siis vielä tovi pehmo-orsilla basibactilla ja terracortilla lutraillen.

Rouva viiriäinen kyllä myös yritti asettautua häkin nurkkaan munaläjän päälle asumaan, mutta kun ei oikein ole tietoa noiden sukulaisuussuhteista niin en antanut sen jatkaa. Eikä ainakaan nyt talvella ole oikein tilaakaan mahdolliselle jälkikasvulle jos pitäisi kukkoja alkaa erotella toisistaan.

Harvennushaavintaa

Iso allas on ollut vähän retuperällä jo pidemmän aikaa, kasvit saaneet rehottaa (tai paremminkin kituuttaa) ihan keskenään, kalastona muutaman sekalaisen jämäyksilön, vanhan kunnon Ronsun ja jokusen monninsukuisen lisäksi lähinnä ne miljoona syntyvyydensäännöstelyä harrastamatonta keisaritetraa. Ja nekin yleensä jossain pusikossa touhuamassa omiaan (todennäköisesti lisää keisaritetroja) niin että altaassa ei juuri mitään kaloja edes näy kuin ruoka-aikoina.


Koska allasta katsellaan enimmäkseen sohvalta parin-kolmen metrin päästä, ei kovin hienostuneista harmaasävykaloista juuri mitään erota, joten tavoitteissa on ny silmäniloksi jonkunlainen kohtuullisen kestävistä lajeista koostuva karkkiallas, josta niitä kalasia vähän näkisikin. 

Päätin siis aloittaa pikkuhiljaa uudistusprojektin raivaamalla altaan pimentäneen kellastuneen anubiaskasvuston vähän avarammaksi ja survomalla vähän ravinnetabuja heikkokuntoiseen melalehtikasvustoon.  Ensimmäiset uusiohankinnat olivat jokunen aika sitten pieni parvi rubiinibarbeja, jotka näyttäsivät olleen ihan nappivalinta "punaisiksi karkeiksi". Ovat saaneet jo vähän kokoa ja väri on kehittynyt varsin kivasti ja eloisat kalat on melkein koko ajan liikkeessä.

Vähän ankea allas tällä hetkellä, tarttis tuohon vasempaan laitaan vielä jonkun
kasvipuskan tai juurakon, tai edes vanhat kasvit vähän pirteämpään kuntoon.

 

Mutta rubiinipojat on komeita sentään...

Keisaritetroista haavin suuren osan pikkualtaaseen odottelemaan pääsyä johonkin uuteen kotiin, katsotaan innostuuko joku harrastaja AW-ilmoituksen kautta niitä ostamaan vai kiikutanko ne jossain vaiheessa taas johonkin kauppaan.. 

On nekin ihan hienoja sopivassa valossa läheltä katsottuna...

Mutta ei niitä ihan näin paljoa tarvita,
etenkään vain ison altaan kasvustojen takana piilossa lymyilemässä...

Pääkaloiksi olen hiukan miettynyt punaselkäisiä "manacapuru" -lehtikaloja,   yhden yksinäisen vanhan valkoisen kavereiksi. Riippuen tuleeko niitä kohtuullisella hinnalla jostain saataville ennen kuin keksin jonkun muun kivan muunnoksen tai lajin... Kalakauppias noista kysellessäni katsoi jotta tällä hetkellä tukuista löytyvät on vähän ylihintaisia. Sitten tarvitsisi karkkikokoelmaan vielä "jotain keltaista ja jotain sinistä" (jossei nuo vielä altaaseen jääneet vähän sinervät keisarit innostu uimaan enemmän esilläkin...), mutta niiden osalta on vielä mietintä kesken.