Syksyn mission impossible, eli kultisten haavinta lammikosta varaston talvialtaaseen sujui tänä vuonna harvinaisen kivuttomasti. Siitäkin huolimatta että taaskin jätin homman niin myöhään, että ensimmäinen jääriite ehti jo lammikossa käydä. Ja vaikka en taaskaan jaksanut puunlehtiä haavia pois pitkin syksyä, niin että ne ehtivät värjätä veden pikimustaksi ja muodostaa pohjalle paksun muhjukerroksen, jonka sekaan kultakala luikahtaa piiloon nanosekunnissa. Ja vaikka osa kaloista oli vielä häviävän pieniä kesällä hommattuja täydennyksiä kutistuneeseen vanhaan parveen.
Ja siis silti yhtä lukuunottamatta kaikki kalat löytyivät ja uivat haaviin yhdessä illassa! Ja se viimeinenkin väistelijä heti seuraavana aamuna. Siel mun kultavarantoni nyt taas polskii turvassa ja mukavasti plussan puolella pysyvässä altaassa kunnes keväällä lätäkkö taas talven jälkeen sulaa ja pysyykin sulana.
Vanha jengi:
Ja viisi nuoremman polven edustajaa molemmilta kyljiltä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti