Hyppelyä

Paikka: Solbacka

Ratsu: Nancy

Opettaja: Piude

Aihe: Esteitä, rataharjoituksia

Esteilyharjoitukset jatkuu. Tällä kertaan vähän radanpoikasia, tai ainakin useampi este peräkkäin. Välillä aika kiinnostavissa kulmissa toisiinsa, eli tavoitteena katsoa mihin menee... Nancy hieman laiskan oloinen, mut ainahan se hyppely on kivaa. Ainakin niin kauan kun ei rupea itse yrittämään liikaa ja sohlaamaan jotain ylimääräisiä selässä. Yleensä ei kannata yrittää hypätä ennen hevosta.

Prinssi Ruusunen

Sheldon halusi eilisiltana tulla terrasta vähän jaloittelemaan, en vaan muistanut sitä paimentaa takaisin ennen valojen sammumista ja oli ehtinyt nukahtaa fiikuksen oksalle. En raaskinut toista repiä siitä poiskaan, sai nukkua yhden yön "ulkona".

Mitä se siinä häiritsee mun uniani...

Lintuja ja sikoja

Oli ihan pakko tehdä vähän rekvisiittaa vihaisten lintujen huoneeseen...

Samalla tuli totetutettua vanha haave paperikuumailmapallosta.

 

Taas yksi on joukosta poissa

Tämä syksy ei nyt ole hyvä vanhalle kaartille. Ensin lähti Tikru, sitten Töötti ja nyt yksi harlekiinitytöistä. Sekin kyllä on jo pitkään ollut väsynyt ja laiha, välillä parempi, välillä huonompi. Juuri edellispäivänä katsoin jotta pitäisikö vielä kerran koittaa ottaa se sairashäkkiin tehohoitoon jos vielä sittenkin elpyisi, vaan enpä sitten ehtinyt. Olisiko nuo uudet häkit ja häkkikaverit sen verran stressanneet että nuo vähän kiikun kaakun olleet sitten luisuvat rajan yli.

No, loput nyt kaikki näyttäis olevan toistaiseksi kunnossa, sikäli kun se nyt noiden vanhusten osalta ikinä on varmaa... Pulu tosin edelleen vähän arastelee kesällä nyrjähtänyttä siipeään, ja Fritz tarvitsisi laihdutuskuurin, mutta ne nyt ei kuolemaksi sentään ole.

Kavaletteja ja pystyjä

Paikka: Solbacka

Ratsu: Jonna

Opettaja: Piude

Aihe: Ohjaus esteille lyhyessä laukassa

Alkuverryttelynä pari kavalettia pääty-ympyrällä ravissa ja laukassa, koitettiin koota hepat hyvälle tuntumalle ryhdikkääseen askellukseen. Sitten kolme pystyä kentän päässä päädyssä ja molemmilla pitkillä sivuilla, niin että kulmat ratsastettiin hyvin sisään kartioita kierrellen. Yllättävän hankalaa saada kokonaista kolme estettä menemään nätisti ja tasaisella kootulla tahdilla ilman että jossain kohdassa alkaa itse sohlata...

Allasbileet

Mun uusi etätyöpiste, ei paha : ) (joskin joko tuoli tai pöytä tai molemmat pitää vielä vaihtaa, yhdessä noista tulee ihan liian iso ja kohlo kokonaisuus ja ergonomiakin vähän mitä sattuu...)

Ja sitten ne bileet:

- Hei kaverit, mikä ihme tuo nyt sitte on??

- Tää saattais olla jonkunlainen uima-allas...

- Jooo, vettä tää on.

- Ei kait siel ole krokotiileja...?

- Geroonimoooo! Turvalliselta tää vaikuttais.

- Sopivan lämmintäkin

- Kaikki mukaan vaan!

Lentohäkin luomisprosessi

Nyt se on siis viimeinkin ihan VALMISvalmis, sisustettu ja asukitkin sisällä!

Tästä siis lähdettiin heinäkuun alussa, lintuhuoneessa repaleiset tapetit, vanhan häkin raato ja läjä epämääräistä roinaa:

Heinä-elokuussa vanahat tapetit pois (oli muuten hikinen urakka, jotain vinyylitapettia joka lähti vasta höyrykoneella muuten kuin sentin paloina ja sittenkin kahdessa kerroksessa...), uusi aurinkoisen keltainen maali seinään ja tulevalle häkkiseinälle bambufototapetti tunnelmaa luomaan:

Syyskuu kuluikin sitten ensin sahaillen puutavaraa oikeaan mittaan, lakaten palasia ja ruuvaillen niitä kiinni toisiinsa häkinosiksi edes etäisesti tunnistettavaan muotoon. Oma vallan kiintoisa projektinsa oli hakea takaseinänä toimiva 2x3 metrin pleksilevy ja survoa se rellun takakonttiin kuljetuksen ajaksi...

Sitten kun seinäpalat oli viimein kasassa olikin aika reunoittaa pohjalaatikko ja alkaa yhdistellä palasia toisiinsa (missä vaiheessa tulikin se aiemmin kuvattu kattopalan korjausepisodi...)

Sitten vaan hieman lähipusikon harvennusta ja parin päivän pähkäily miten risut ja kipot saa parhaaseen esteettis-käytännölliseen asemaan häkin sisään. Vielä puhtaat pellavat pohjalle ja häkki on asukkaita vaille valmis!

Tirriäiset oli jo sen verran kotiutuneet olohuoneeseen että meinasi olla työn ja tuskan takana paimennella viimeisetkin lintuhuoneeseen, osan otin pikkuhäkistä haavilla niin sai samalla tehtyä nokkakynsihuollon sitä kaipaaville. Näyttäisi vaan olevan häkissä muutama kuutio turhaa tilaa kun kaikki pakkautuu siihen samalle neliödesimetrille...

Harjakaiset

Iisakin kirkkokin valmistuu näemmä joskus, nyt uusi lentohäkki on viimein kokonaan pystyssä!

Harjakaisia oli kyllä tarkoitus viettää jo sunnuntaina, mutta seiniä toisiinsa ruuvatessa iski epäilys että kattopalasta taisi tulla liian pieni. Ja niinhän se olikin, kuutisen senttiä liian kapea.

Alunperin ne kattopalan poikkipalkit oli kyllä ihan oikean mittaisia, mutta katon rakennusvaiheessa joku sisäinen blondi alkoi huudella jotta "sehän tulee sillai niinq kaiken väliin niin et sen pitää tiäksä olla kapeampi kuin päätypalojen" ja sahasi poikkipuista pari palkinleveyttä  pois... Mut kun oikeasti katonkin olisi todellakin pitänyt olla samanlevyinen kuin päätypalojen. Noh, pari päivää meni sitten purkaessa kattopalaa toiselta sivulta ja ruuvatessa kuuden tuuman ruuveilla poissahatut palat takaisin ja nipsutellessa jämäverkosta kuuden sentin soiro syntynyttä aukkoa paikkaamaan... Ei se nyt maailman esteettisin paikkaus ole, mut ei onneksi siellä katossa liian pahasti silmiin töki.

Nyt sitten pitäisi vielä sisustaakin häkki ja raivata huone rakennusromusta ja kalustaa ja sitten pääsee pikkuiset uuteen kämppään!

Esteitä

Paikka: Solbacka

Ratsu: Mira

Opettaja: Kata

Aihe: Esteitä

Päätyvoltti ravissa, pitkällä sivulla kiemuraura ja voltti kiemuran sisälle, laukkavoltti nurkassa, sitten lisäksi toisella pitkällä sivulla kaksi pystyä. Mira kulki suhteelisen nätisti eikä edes kaahannut esteiden välissä, itsellä vaan vähän vaikeuksia pysyä jälkimmäisessä hypyssä mukana tahdissa...

Mikki ja Solo sairaslomalla. Piti vielä ennen kotiinlähtöä pintelöidä Jonna kun sen ratsastaja oli jättänyt hoidon puolitiehen (Piude Tallinnan Horse showssa...).

Sisällissota

 En sitten malttanut odotella lentohäkin valmistumista vaan kävin eilen hakemassa pari tyttöseepraa parvenlisäksi. Molemmilla kaupassa olleilla blondeilla oli samanlaiset renkaat, ja jos nyt jotain pienimuotoista pesittelyä alkaisi tulevaisuudessa viritellä niin toiveissa olisi että emolinnut olisi kaikki keskenään mahdollisimman erisukuisia, samalla renkaalla samasta paikasta hommattuna on aika suuri vaara että ovat esim. sisaruksia... Toiseksi valikoitui siis komeankokoinen ilmeisesti fawn neitonen kun en uskaltanut vain yhtä naarasta ottaa, se nyt aika varmasti saa tappelua aikaan.

Fawn-tyttö, Pyry ja CFW-tyttö

Vaan eipä kahdesta naaraasta silti oleellista hyötyä ollut. Äijien poikarakkaus unohtui sillä sekunnilla kun naaraita tuli näköpiiriin ja alkoivat rähistä toisilleen jo kun tytöt oli vielä pikkuhäkissä hetken hengähtämässä kiinnioton ja pahvilaatikossa kuskauksen jälkeen. Sitten kun laskin tulokkaat irralleen riemu vasta repesikin ja loppuilta sujuikin sitten jatkuvan metakan ja takaa-ajojen säestyksellä kun äijät koittaa vuoroin toivottaa toisensa hornan tuuttiin ja vuoroin hurmata/raiskata naisia. Yö rauhoitti menon hetkeksi vaan heti aamusta sama hulina jatkui, sillä lisällä että myös ne uudet tytöt räyhää toisilleen ja käynnissä on ihan täysi sisällissota. Ei vissiin ollut ihan kuningasajatus tuoda uusia tipuja just nyt kun äijillä selvästi oli valmiiksi hormonit hyrrällään

Ja nämä oli siis niitä sosiaalisia parvilintuja. Huoh.

Noh, jokainen sentään näyttää saavan turpiinsa aika tasaisesti, eikä nyt vielä ainakaan mitään stressiä isompaa vauriota aiheuteta satunnaista höyhenen nippausta lukuunottamatta. Pitänee pari päivää katsella josko saavat nokkimajärjestyksen ojennukseen vai pitääkö ruveta naittajaksi ja erotella pukarit pareittain pikkuhäkkeihin rauhoittumaan ja yhdistää vasta sitten lentohäkkiin kaikille uuteen ympäristöön.

Vai pitääkö kenties metsästää jostain vielä pari blonditirppaa lisää jos vaikka isompi porukka saisi tilanteen taas tasoittumaan, tai ainakin kähinän jakautumaan vähän tasaisemmin...

Melkein koko muonavahvuus yhdessä kasassa, huomaa CFW-tyttö joka yrittää levitoida karkuun ärhentelevää fawn-tyttöä...

Poikarakkautta

Tirppalandian uusi häkki edistyy hitaasti mutta varmasti. Paino sanalla hitaasti (lue: omistaja on laiska ja saamaton nahjus). Tiitiäiset on siis edelleen olkkarissa tilapäismajoituksessa ja pienehkössä häkissä tarvitsevat toki vapaanalennätystäkin.

Nuo uudet blondiseeprispojat on virkistävän eloisia kavereita, kun pitkään on ollut vain noita rauhallisempia lajeja ja/tai jo peipon keski-iän reilusti ylittäneitä "eläkeläisiä" jotka ei enää niin paljoa viitsi toheltaa. Siinä missä vanhasta kaartista innokkaimmat käy ehkä aktiivihetkinään pari lenkkiä lentelemässä ympyrää olohuoneessa ja palaavat sitten häkkiin keskittyen lähinnä syömiseen, lauleluun ja höyhentenputsailuun leppoisan hengailun ohessa, viihtyy tuo tehokaksikko pitkiä aikoja eestaas lennellen tutkimassa paikkoja railakkaan töötöttelyn säestämänä.

  

Erityisen kiinnostuneita ne on repimään vähän kuivahtaneita ruukkukukkia. Lamppu näyttäis olevan hyvin mieluisa istuskelupaikka kans.

 

 Mut olen tässä viime aikoina pannut merkille vähän outoja piirteitä, ne tekee oikeasti ihan kaiken yhdessä. Ja tutkivat kaikki paikat selvästi pesänrakennus mielessään:

 Ja mitä mun paparazzikamerani saikaan ikuistettua:

Juu, olihan se tiedossa että nuo on tuontilintuja, mut olisko pitänyt ennen hankintaa varmistaa ettei ne ole sentään Ruotsista? Pitääkö minun nyt sitten hiljaa haudata mielessä vähän kajastelleet suunnitelmat blondiseepravauvoista? Vai saisko nuo nyt jotenkin "eheytettyä" vielä hommaamalla niille pikaisesti ne tyttökaverit ja laittamalla tauotta pyörimään se taannoinen kristillisnuorten valistusvideo? 

..Ja kaiken kruunuksi korvamadoksi jumittui nyt Peteliuksen:

"...mä en tahdo että tytöt mua
pitää..
tra lal la la la"