Liejuryömiääriö 2.0

Liejuryömijöiden koti on ollut sekalaislla jämätarvikkeilla sisustettu sumppu, jossa on niin paljon epämääräisiä koloja ja pimeitä loukkoja että on ihan mahdoton pysyä kärryillä onko kaikki mutikset kunnossa tai montako niitä ylipäätään on hengissä. 
Kesästä asti on ollut suunnitteilla siirtää ne uuteen paludaarioviritelmään kameleontilta jääneeseen vähän pohjaltaan tilavampaan  kalustoon, mutta toteutus on ollut hitaanlaista, kun sekalaisten mukakiireiden lisäksi olen odotellut inspiraatiota siitä miten sisustuksen käytännössä toteuttaisi sekä pinnan alla ja päällä viihtyville kaloille että niiden huoltajalle toimivimmaksi.

Joulukuun alkupuolella viimein päätin että suunnittelu saa riittää ennen kuin kalat kuolee vanhuudenheikkoiteen vanhassa altaassa ja aloitin taustaksi ja leijisten maaköllöttelyyn tarkoitetun terassin askartelun... 

Ensinnä karkeaa styroksi-uretaanitursottelua muovilla vuoratun altaan sisuksissa (märkä uretaanivaahto muuten fuusioituu aika tiukasti sormien ihoon, minkä totesin kun yritin paljain käsin jotain kohtaa korjailla...). Alunperin oli tarkoitus tehdä tuosta yhtenäinen pala, mutta jossain vaiheessa sisäinen blondikin tajusi että sen käsittely ei ihan onnistu noiden altaan keskitukien kanssa ja piti pätkäistä komeus kahtia...:

Sitten vuoleskelin ylimääräistä materiaalia pois ja kaivertelin istutuskuoppia kasveille ja puronuomia suodatinvedelle luovan taiteelllisesti (ja lisäilin uutta uretaania vajaiksi jääneisiin kohtiin, ja vuoleskelin taas, sovittelin paikoilleen ja lisäilin taas uutta jne., eli tässäkin vaiheessa tovi vierähti) 

 
Kun aihio lopulta ulkoisesti riittävästi muistutti sisäistä visiota töpsöttelin rakennelman päälle maisemointikerroksen terraarioiden sisustukseen tarkoitettua Rockoflexiä, joka käytännössä on rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan aika lähellä saumalaastia tms vastaavaa sementtipohjaista tuotetta. En sitten tiedä miten tuo käytännössä laastista poikkeaa. 

Koko komeuden pintaan sudin vielä saman valmistajan toista terraariotuotetta, Elastuporia. Jatkuvasti veden kanssa kosketuksiin tulevat kohdat saivat reilumman kerroksen, muualle vain kevyemmin. Kuvittelin jostain syystä etukäteen tuon olevan kirkasta lakan tapaista pinnoitetta, mutta käytännössä  purkin kannen alta löytyikin läpinäkymätöntä ja paksua tahnaa, mahdollisesti silikonia tai sen kaltaista tuotetta (ei kuitenkaan haise etikalle niin kuin "normaali" silikoni). Ennen kuivumista tuolla sivellyn pinnan päälle voi ripotella hiekkaa, turvetta, sammalsilppua tms tuomaan luonnollisempaa tuntua.  Taustaan voisi liimata ja upottaa myös vaikka kaarnankappaleita tai juurakoita ja oksia, mutta päätin itse jättää tuon perusrungon aika paljaaksi ja hoitaa sisustuksen viimeistelyn irtoaineksilla (semminkin kun noita ei varsinaisesti akvaariotuotteina mainosteta, niin voi olla että muutaman kuukauden kuluttua onkin joku katastrofi päällä... :p )

Pohjapuolelta kuvatussa palassa näkyy ylempänä Elastuporin harmaa perusväri, reunan lähellä sitä on sävytetty ruskealla pigmentillä ja julkisivulaidalla vielä ripoteltu hiekkaa päälle

Vielä vähän viimeistelyä elastupor-laikuilla,  kookosturpeella, hiekalla ja sammalella

 Terassipalaset liimasin altaaseen muutamalla silikonitipalla, ja sitten pääsikin virittelemään vesikiertoa ja pesemään hiekkaa. Toisen pään lipan alle laitoin pienen lediputken  tuomaan lisää valoa pohjalle. Toiseenkin päähän voisi olla samanlainen kiva niin voisi lisätä enemmän kasvejakin pohjalle, mutta tuon IP luokitus ei kuitenkaan näytä olevan ihan jatkuvaan upotukseen suositeltu (lyhytaikainen OK), niin voi olla että saa jäädä noin, tai kehittelen jotain muuta.

Vielä vähän somistekasveja ja juurenpaloja ojennukseen ja yksi "huuhteluvedenvaihto" ynnä vähän suolaa perään niin alkoi olla asukkaita vaille valmis.

 

Hohtomillikset saivat muuttaa ensimmäisinä ja toimittivat samalla koe-eläinten virkaa varmistamassa että purkki on elinkelpoinen...

Yksi liejiksistä on jossain vaiheessa eloaan hukannut toisen silmänsä ja sen sai yllätettyä ensimmäisenä kiinni ja uuteen kippoon.

Ensi alkuun jo pahasti näytti ettei liejiksiä olekaan enää kuin neljä jäljellä, kun vanhan altaan sisustusten suurimmaksi osin purkamisenkaan jälkeen ei enempää porukkaa alkanut löytyä. Jostakin olemattomista rakosista niitä on kuitenkin yksi kerrallaan aineellistuneet korokkeille möllöttämään ja tällä hetkellä on 7 sammakkosilmää jo siirretty uuteen purkkiin. Sitä useampaa ei kyllä ole enää pitkää aikaan ilmestynyt kärkkymään survaritarjoiluja, mutta toisaalta parin viimeisen kuukauden aikana olen onnistunut maksimissaan vain viisi yhtä aikaa näkemään joten pitää nyt vielä muutama päivä tarkkailla josko jotain näkymättömyysviitan hukanneita houdineita vielä jostain pulpahtelee (ja ne saa kiinni,  kivellä esillä köllöttävä liejis osaa näemmä kadota melkein tyhjään altaaseen täysin jäljettömiin kirjaimellisesti silmää räpäyttäessä...)

 
Seuraavaksi pitäisi sitten vielä tehdä jotain tuolle paludaarion yläosalle, jos vanhat merkit paikkansa pitää niin palaamme asiaan ehkä joskus heinäkuussa...

Superverisusikuu

Siellähän tuo aamusella möllötteli pimentyneenä.

Knöödeleitä

Maanantaina meinasin tarkemmin katsoa onko Heklan ja Herra Ruotsalaisen munista yhdestäkään mitään tulossa, ja vastassa olikin pari uunituoretta pikkurääpälettä, eli ei ihan hukkaan mennyt se pesintä. 

 
Ja ihan reippaasti nuo on kasvamaankin lähteneet. :)

 

Blondi rakentaa pesää

- Ei tää irtoa, mitä sitä nyt keksisi pesäaineksiksi
kun ei tuo palvelusväkikään mitään tarjoa

- hmmmm...

- Kattokaa kaverit, mä löysin näin hienoja pehmikkeitä!

Tirppatilanne

Pääsipä vuosikin taas vaihtumaan, eipä tässä ihmeempiä suunnitelmia tai uudenvuodenlupauksia, jos laiskana jatkais vaan vanhaan totuttuun tyyliin.

Tirppaosastolla aika tasaista talvieloa edelleen. Harlekiinipesityksiä on alustavasti käynnistelty, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.  Sirius ja Vega kyllä jo munat pyöräytti ja ahkerasti hautoivatkin, mutta valitettavasti ne jäi tyhjiksi, eikä uusia ole vielä ilmaantunut. Hekla ja Herra Ruotsalainen hautovat myös, mutta näyttää että niilläkin on unohtunut poikaset munista. Versolle ja Mimosalle vasta pesän laitoin,  ne vasta miettii pitäisikö siihen jotenkin reagoidakin. 

 
Spicalla olisi useampikin äijä tarjolla kaveriksi Odinin perhekunnasta, mutta jostain syystä se nyt näyttää mieluiten hengailevan Tieran seurassa ja katselee sen kanssa pesänpaikkaa olkkarin vitriinin päältä. Miltähän harlekiinipeipon ja seeprapeipon risteytys näyttäisi... :D

Tiffanyn kanssa alan vaipua kohta epätoivoon, oli tuossa välillä jo "parin päivän päästä vois taas laittaa isoon häkkiin"-kunnossa, mutta sitten taas ilmeisesti sai jonkun paniikkirymellyskohtauksen ja nyt puuttuu taas kaikki pitkät sulat sekä pyrstöstä että molemmista siivistä... Huoh.

Entä muistatteko harmaan Zwollen pulun?  On siitä oikeasti mies tulossa, on jo alkanut varovasti bowcooailla Tiffanylle. Harmaa väri vaan vähenee vähenemistään koko ajan, saa nähdä miten blondi tuosta vielä tuleekaan.

Sakura on vähän nirhannut nokanpieltään. Sen verran pienen näköinen jälki etten sitä ole edes viitsinyt kiusata tarkemmalla tutkimuksella, oisko vaan joku verihöyhen katkennut.

 

Hyvää joulua!

 

Mitäs tänään syötäisiin?

Siemeniä syövien pikkutirppojen ruokavalioon kuuluu siemenseosta, tuoreruokaa, vettä ja tarpeen mukaan vähän lisäravinteita. Yksinkertaista eikö? 

Mutta sitten jos alkaa (liikaa?) miettiä että ruoka on varmasti monipuolista ja tirppojen senhetkiseen tarpeeseen sopivaa alkaakin homma vähän monimutkaistua. Onko siemenseos varmasti hyvää? Pitäiskö seoksia vaihdella vai pysyä yhdessä asialliseksi havaitussa? Mitkä olisi ne parhaat tuoreainekset, ja miten niihin saisi sopivasti vaihtelua ilman ihan mahdotonta työtä, ja mikä niille penteleen kermapepuille ylipäätään tänään sattuisi kelpaamaan? Olisiko voimaruokaa vapaasti tarjolla, vai pitäiskö sitä vähän rajoittaa joskus? Entä ne kalkit ja vitamiinit ja jodit ja aminohapot ja ties mitkä pre/pro/postbiootit ja alfat ja omegat. Saako ne nyt varmasti riittävästi sitä ja tarpeeksi tätä, muttei liikaa tuota?  Ja pitäisikö huomioida lepokaudet ja pesimäkaudet ja sulkasadot ja vanhukset ja kasvavat nuoret ja muut erikoistilanteet?

Isossa kommuunilentohäkissä kuitenkaan ei kovin yksilöllisesti räätälöityä ruokavaliota voi toteuttaa  (tai voi toki yrittää mutta ei sitä juuri voi kontrolloida kenen suuhun mitäkin menee...). Niinpä meillä enimmäkseen vaan koitetaan laitella sekalaista tarjontaa esille emännän viitseliäisyyden mukaan, ja nokkaeläimet saavat pääosin itse päättää mitä milloinkin tarvitsevat.

Mitäs meillä sitten näin talven aikaan on tirppojen ruokapöydässä? Siemensyöjillä kuiva siemenseos luonnollisesti muodostaa ruokavalion pohjan, ja sitä on aina vapaasti tarjolla. Yhdessä isossa automaatissa on kanariaseosta (tällä hetkellä syysreissulta ostettua Avifaunan rypsitöntä seosta) ja toisessa peipposeosta (tällä hetkellä sekoitus Teurlingin peipposeosta ja Avifaunan harlekiiniseosta).

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kardinaaleja varten on lisäksi vähän karkeampaa siemenseosta vaihteluksi noin desin verran viikossa (tällä hetkellä Zwollesta ostettua Manitoban indigena-seosta, kanarialaisetkin kupilla tuntuu viihtyvän) sekä Orluxin hedelmä- ja hyönteissyöjille tarkoitettua Remiline-pellettiä. 

Tähän aikaan jatkuvasti tarjolla on myös voimaruokaa (sekä Orluxin frutti pateta että punaista voimaruokaa) ja hedelmä- ja hyönteissyöjien ruokaa (Orlux uni-pate). 

Viiriäisille on peiponsiemenautomaatin lisäksi maan tasalla tarjolla oma kippo jossa on sekaisin voimaruokaa, runsaasti proteiinia sisältäviä pellettejä (Nutribird C19), vähän kuivahyönteisiä ja ripaus kalkki-mineraaliseosta, jotta ahkerasti muniva kana pysyy kunnossa.

Tuoreosastolla talvikaudella melko vakiosetti on idätetty siemenseos, johon sekoitetaan vähän kuivavoimaruokaa (Orluxin "exotic" versio, tuoksuu muuten ihan toffeelle) imemään ylimääräistä kosteutta ja porkkanaa ja/tai parsakaalia. Välillä kolutaan jääkaapista jotain vähän poikkeavaa vaihteluksi, ja jos huoltajalla on kiireempää tai muuten vaan laiska olo niin tuoreruoaksi nakataan vaan häkkiin kokonainen ruukkusalaatti tai omenanpuolikas, tai saavat olla kokonaan ilman tuoretta jokusen päivän (etenkin jos on jotain viikonloppumenoja)

Maassa olevat kipot on tarjolla erillisellä vadilla,
jotta pohjapurut ei ihan sekunnissa ole ruokien seassa...

Aiheeseen sopiva vitamiinisirotin
on matkamuisto Ugandasta.

 

Vitamiini- yms lisäravinnearsenaalia lisätään vaihtelevasti mututuntumalla  peiponsiemenseokseen (parin ruokaöljylusikallisen kera, jolloin vitamiinit ainakin hetken paremmin pysyvät siementen pinnalla). 
Vitamiini-hivenainesekoitusta on keittiössä myös suolasirottimessa, josta on kätevä ropsauttaa tuoreruokasotkun sekaan vähän terästystä ennen tarjoilua. Satunnaisesti vitamiineja lisätään vesipulloihinkin, joissa tällä hetkellä on testattavana punaisten kanarioiden väriä vahvistavaa kantaksantiini- karotenoidia.

Vähempikin ehkä riittäisi, nimim "settinä saa halvemmalla"...
Aviclensiä (klooriheksidiini) lisätään pari tippaa itusiementen liotusveteen ja
kesällä silloin tällöin loraus pihahäkin kylpyveteen pitämään ei-toivotut kasvustot kurissa

Kalkkia meillä on tarjolla jatkuvasti sekä seepiensuomuina, että munankuori- simpukkarouhe- mineraalijauheseoksena, mistä linnut saavat samalla vähän karkeampaa jauhinainesta kivipiiraansa sitä kaivatessaan.

Herkkuina tarjoillaan silloin tällöin siementankoja, nippu hirssiä tuhottavaksi, tai siemenpalleroita (nutriberries) kupista tai kiipeilyverkon puupalikoiden rei'istä löydettäväksi. Satunnaisherkkuina on myös eläviä hyönteisiä, etenkin kesäaikaan kun ne voi tarjoilla pihalla eikä ole vaaraa niiden jäämisestä sisähäkin pohjapurujen sekaan piilottelemaan.

Päivän pähkinä

- Minkähän takia noissa kesän pihalla olleissa kukkapurkeissa kasvaa tammentamia...?

 - Mihis ne terhot tulikaan laitettua...

 

Hajoita ja hallitse

Harlekiiniosasto alkoi olla jo siinä kunnossa että voi alkaa taas yhdistellä pojat ja tytöt keskenään. Eivät kuitenkaan ihan vielä parveen lentohäkkiin päässeet. Poistuneiden parvenjäsenten johdosta yhtään vanhaa pariskuntaa ei ole jäljellä (jossei lasketa ei-toivottuja äiti-poika / sisar-veli yritelmiä), joten jaottelin harlekiinit vielä vähäksi aikaa pareittain eri häkkeihin toiveena saada aikaan omaan silmään sopivia pariskuntia. Eihän noita tietysti väkisin voi saada toisilleen suosiollisiksi, mutta jos nyt edes jonkun parin saisi naitettua pesityskelpoiseen kombinaatioon...

Ihan liikaa häkkejä huollettavana tällä hetkellä. Jos  viikon - pari vielä säätäisi
ja sitten ainakin pienimmät häkit poistaisi taas käytöstä

Sirius ja Vega, toiveissa poikue sinisiä lapsia

Uusista linnuista sininen koiras ja naaras näytti jo karanteenissa vähän lämpenevän toisilleen. Ne saavat nyt piakkoin pöntön tarjolle jos innostuisivat pesimään asti. 

Jossain internetin syövereissä on sattunut silmään väite jotta sininen-sininen yhdistelmän poikaset olisi heikompia kuin sininen-splitti yhdistelmästä, mutta en kyllä  itse kokeilematta tuota täysin usko. Varmasti jos siniset vanhemmat on sukua toisilleen  voi tulla heikennystä, ja varmasti sininen voi olla splittiä tai normaalia herkempi, mutta kun sininen väri ilmentyäkseen joka tapauksessa vaatii  sinisen geenin molemmilta vanhemmilta niin vähän ihmetyttää onko sillä niin väliä tuleeko se siniseltä vai splitiltä vanhemmalta. Toki jonkunlainen yhteisperiytyvä geeniklikki voisi tuohon vaikuttaa, mutta taaskin jos molemmat vanhemmat on  muuten terveitä ja elinvoimasia ja risteytyksiä normaaleihin sukulinjoissa aina välillä tehty, niin voisi kuvitella tuonkin vähemmän vaikuttavan. Mutta pitää nyt tuolla yhdellä parilla testata ja katsoa mitä tuplasinisen yhdistelmän kakaroista tulee jos on tullakseen. Ainakin nuo on eri kasvattajilta niin ettei pitäisi sukusiitosrasitetta olla.

Tiffany poloisen pikkuvaivat vaan jatkuu, pyrstö on edelleen töpö, ja viime viikolla huomasin että se näytti kirjaimellisesti vetäneen herneen nenään, ilmeisesti törmäillyt sen verran että vahanahassa oli möntti. Koitin sitä vähän rapsutella josko siinä vaan olisi joku pieni tulehtunut pesäke jonka saisi aukaistua, mutta oli sen verran kovan tuntuinen että ei sillä oikein vaikutusta ollut. Laitoin sitten vaan vähän pihkavoidetta jotta mahdolliset hyytymät lähtisi pehmenemään ja jäin seuraamaan tilannetta. Vähän patti vielä kasvoi , mutta ennen kuin ehdin pyydystää tipun uudestaan tarkemmin tutkittavaksi, olikin möykky sitten yksi päivä irronnut itsekseen. Pieni palkeenkieli vahanahassa vielä on, mutta muuten nokka on ihan siistin näköinen.

Roihu oli jossain vaiheessa sitä mieltä että kaveria ei jätetä eikä juuri suostunut poistumaan  Auroran arestihäkin vierestä niin tuumasin että sama ne on molemmat laittaa häkkiin toisilleen seuraa pitämään. Aurora vaan tuumasi että pienessä häkissä kun ei muuta tekemistä ole, niin voi aikansa kuluksi vaikka pöyräyttää ruokakauppiin parit munat haudottavaksi... Vaihdoin nyt sitten taas kaikki kanariat lentohäkkiin  ja pulut pikkuhäkkiin siksi aikaa että Tiffany saa pyrstönsä ojennukseen (on sillä jo uutta kasvua aluillaan, mutta en nyt ihan varma ole etteikö sitä vielä joku muukin vähän harvenna...) 



Tappiopuolella sitten pappatöötti Tuisku löytyi yksi päivä yllättäen vainajana häkin pohjalta ja siirsi samalla parven vanhimman linnun tittelin poikansa Tieran nimiin. Vähän tässä vielä arvon käynkö hakemassa jostain uuden seepran Tieralle kaveriksi vai saako tyytyä muunlajisten seuraan. Ei sekään enää ihan nuori ole, niin aika todennäköisesti uusi kaveri jäisi taas yksin lähivuosina, jossei sitten ottaisi paria äijää kerralla poikaporukaksi.

Tutkintavankeus

Tiffany kasvatti uusia siipisulkia varsin reippaalla vauhdilla, ja kun pyrstökin alkoi jo näyttää melkein oikean mittaiselta niin nakkasin pulut lentohäkkiin. 

Ja vain parin päivän jälkeen yhtäkkiä huomasin etta se on TAAS pyrstötön. Nyt alkoi pahasti epäilyttää että sulat on joku nyppinyt, ja suurin epäilys kohdostuu Auroraan. Olen sen jo aikaisemmin pari kertaa rysän päältä yllättänyt nyppäisemässä Tiffanyn selässä olleesta paljaasta laikusta puoliksi kasvaneita höyheniä, joista se pikku pentele mutustelee pehmeitä tyviä. Ja Tiffanyreppana on niin nössö että ei mitenkään vastustele eikä edes karkuun yritä, katselee vaan ihmeissään mitä toinen puuhaa. Tuosta syystä Tiffany oikeastaan alunperin pikkuhäkkiin päätyikin, kasvattelemaan sen laikun ja pyrstön ilman häirintää.

Aurora joutui nyt puolestaan eristysselliin jotta näkee alkaako Tiffanyn pyrstö taas venyä vai onko tuolla joku muukin häirikkö asialla. Ja jos pyrstö taas kasvaa niin Aurora pääsee arestista vasta kun sulat on varmasti täysikokoiset ja tyvet kovettuneet kunnolla, ja pitää sitten jatkossa pitää tilannetta silmällä etenkin pulujen sulkasadon aikana.

Pahoinpitelyn uhri

Pääepäilty sellissä pidätettynä