Ulkoilua

Lauantaina uuvutti ja laiskotti kovin shoppailukierroksen jälkeen (nyt on uudet black friday - goretexkengät, jos pysyis seuraavilla sateilla jalat kuivina...), joten hoidin marrasputken minimiponnistuksin komentamalla talonmiehen apukäsiksi ja raahaamalla kissit pihalle hengailemaan puoleksi tunniksi. Räpsin siinä samalla kuviakin...

- Ooo, iso piha!
- Koitas ny kerrankin käyttäytyä ettei olla ihan solmussa.

- Yleensä me ollaan tuolla toisella puolella verkkoa.

- Mikä tää on???
- Ilmalämpöpumppu, sillä pysyy teidänkin tassut lämpimänä sisällä.

- Onpas ikävän kuuloinen härveli tiellä, paras etsiä turvapaikka

- Joo, niin on...

- Ei näy taaskaan hiiriä

- Ai miksei saa kiivetä puuhun?

-Tästä on menny rusakko...

- Joko mennään sisälle, tulee lumipaakkuja mahakarvoihin....

Kissanpäiviä

- Hei kato, uusi laatikko!
- Se on kyllä aika pienen näköinen...

- Kyllä mä sinne mahdun, ihan varmasti!

- Mahdun... mahdun.... tuota voisko joku vähän auttaa....

- Pitäisköhän lisätä tätä kuntopyörän käyttöä...

Takakuistin kulmavessan pohjalaatikko halkesi. Siirrettiin sisävessa sen tilalle ja haettiin sisälle uudeksi tuommoinen päältäkuljettava. (Kylppärin lattia kun on erään turkkilaisen maansiirtokoneen saapumisen jälkeen alkanut muistuttaa enemmänkin Namibin dyynialuetta...) Uusi laatikko joutui hyväksymistestaukseen noin puoli sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ulko-ovesta sisälle... :D

Rankka työ vaatii kunnon levon. Etenkin kun ulkona on kylmää ja märkää.

Talvea tekee

Ennakkovaroitus tuli lokakuun loppupuolella kun parina päivänä kävi reilummin pakkasella.

Sitten olikin monta viikkoa lämmintä ja vesisadetta, kunnes viime viikon lopulla sää jäähtyi ihan kunnolla ja pukkasi ensilumen näillekin kulmille.

Ja tuli sitä vielä lisääkin, voisipa vetäytyä itsekin talviunille niin kuin karhut...

"Jäädään kahdestaan ensi kevääseen

Autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen

Lumeen peittyvään, onneen pimeään"

Viimeiset mohikaanit

Marraskuun puolenvälin häämöttäessä kesäkukat on jo käytännössä kuolleet. Paitsi muutama sitkeä sissi jotka henkitoreissaan vielä viimeisillä voimillaan koittaa taistella harmautta vastaan. Ei noilla enää kyllä montaa hetkeä ole elinaikaa ennen kuin alkaa kunnolla pakkasia tulla...

Yksinäinen kehäkukka seinustapenkissä

Verbena sinnittelee katoksen alla sadevesisäiliön päällä

Rusokkikin jaksaa vielä urheasti yrittää ruukussa

Allaspenkin syysasteri on kukkinut hienosti, mutta alkaa sekin hiljalleen hiipua.
Tämä sentään on perenna, eli ensi vuonna nähdään taas!

Marrasputkea

Lenkin alku

Työpaikalla käynnistyi taas marrasputki (meidän yksiköllä tosin vähän jälkijunassa vasta tällä viikolla kun saatiin käyttöön hieno äppi päivän suorituksen kuittaukseen), eli haaste jossa joka ikinen päivä kuukauden ajan pitäisi ulkoilmassa liikehtiä vähintään puoli tuntia, tuli sitten taivaalta mitä soosia tahansa. Meinasin nyt yrittää osallistua, jos sais sillä motivoitua itsensä vähän enemmän liikkumaan. Päivän pituus vaan alkaa olla sitä luokkaa että virka-aikojen ulkopuolella ei paljoa ehdi päivänvaloa näkemään, joten olen hyödyntänyt lyhennettyä työaikaa pitämällä puolenpäivän liepeillä tunnin-parin ulkoilutauon, niin ehkä on toivoa saada edes vähän valohoitoa kaamosväsymykseen. Siis jos sattuisi se aurinko joskus pilvikuorrutteen läpi pilkahtamaan...

Tällä viikolla testattavana on ollut kuuma sesonkiurheilulaji liejuluistelu. Sopii erityisesti  masokistisille kuntoutujille, jotka eivät tajua pysytellä pinnoitetuilla väylillä. Laji kehittää etenkin tasapainoa ja reaktionopeutta. Samalla voi testata vieläkö vanhat goretexkengät pitää vettä (ei muuten pidä). HC harrastajat voivat lisätä vaikeustasoa vaikkapa jättämällä matkasta pois kävelysauvat (en kokeillut, sen verran pidän hengestäni) tai vaihtamalla jalkaan kiinalaiset pohjakuviottomat kumisaappat (kokeilin, kerran, ei tule toistumaan). 

Loppumatkasta kengät (ja sukat) voikin huuhtoa mudasta kätevästi pelto-ojan yli harppaamisen sijaan luisuttelemalla ojanpenkkaa noin nilkkasyvyiseen veteen. En suosittele paljoa syvempää vettä tai esim. laskeutumista ojanpohjalle takalisto edellä.

Lenkin keskivaihe

Lenkin loppuvaihe

Lisää lenkin loppuvaihetta (ennen peltoa ja ojanylitystä)

Vuosi turkkilaista terroria

Vuosi on jo vierähtänyt siitä kun Kaisla kattinen saapui taloon marraskuun ensimmäisenä päivänä kypsässä 14 viikon iässä.

Pikkuriiviö on siis onnistuneesti pidetty hengissä ilman pahempia onnettomuuksia ja on edelleen kovin ehtiväinen kaveri, joskin ehkä tässä viime kuukausina on alkanut hitunen näkyä pientä rauhoittumista ihan päättömimmistä tempauksista (kuten kattolampussa roikkuminen kun piti saalistaa kärpästä).  Ja kyllä se nykyään joskus liikkuu jopa kävelemällä ravaamisen, laukkaamisen ja loikkimisen lisäksi. Viime vuonna joulukuusen valoketjun johto liitettiin uudelleen yhteen ja teipattiin eristysnauhalla kasaan noin kymmenestä kohdasta, saa nähdä miten tänä jouluna käy...

Kokoa on tullut lisää, ja karvaa myös ja pikku rimppakintusta on tullut ihan hieno aikuisen näköinen kissaneito.

Fisutv:stä tulee nykyään pelkkiä uusintoja, ei jaksa enää juurikaan kiinnostaa.

Lyhty on kutistunut

Kiipeilypuun kori on kutistunut ja joku turkkilaistermiitti on jäytänyt punoksia....

Riitukin on kutistunut :D

Ois taas Halloweenin aika

Eipä tuota Halloweeniä(kään) meillä erityisemmin juhlita, mutta pientä teemakoristekivaa on hauska asetella. En vaan tietenkään taaskaan saanut ajoissa valmisteltua fotosessioita, joten etenkin tirppojen halloweenkekkereihin tuli aika vähän osallistujia  ("mitä outoa se taas tonne häkin pohjalle laittoi, ei varmana mennä kahta metriä lähemmäs..."). Pitää varmaan joulukuvia alkaa ideoida ja työstää suunnilleen ensi viikolla...

Mut hauskaa Halloweeniä silti kaikille jotka sitä jotenkin viettää!

- Perin epäilyttävä asetelma, tässä on nyt jotain kieroa...

- Mä otan karkin niin sä voit keskittyä tapasi mukaan kepposiin...

- Höh...

- Mä haluun karkkia kans...

- Kato tuo tuijottaa meitä!
- Joo niin tekee, paras pysyä tässä mamman sylissä vaan...

Onnekas sattuma

Buukkasin viime viikolla itselleni taas torstaiksi parin tunnin issikkalenkin. Tuskailin vaan kun säätiedotus povasi tuulta ja sadetta, eikä minulla vuosien maneesitalleilla pyörimisen jälkeen ole oikein kunnolla vettä sietäviä vermeitä ratsastukseen. En siis kauheasti pistänyt pahakseni kun tuli keskiviikkoiltana viesti jotta vetäjä olikin sairastunut, sopisiko lenkin siirto perjantaille jos löytyy toinen vetäjä. Ei ollut perjantaille palavereitakaan niin muuttunut ajankohta sopi oikein mainiosti. 

Testasin tällä kertaa uutta hepoa, varoiteltiin etukäteen että sitä voi olla vähän haastava saada tölttäämään. Oli kuitenkin oikein miellyttävän tuntuinen jahka sen töltin sai kaiveltua esiin pienen neuvottelun jälkeen. Ja se sääkin oli mitä parhain ruskaretkeilyyn. :)

Risto on oikein kiltti, mutta ei halunnut hymyillä kuvissa, ei ennen eikä jälkeen lenkin.

- Minä syön nyt heinää, ei jouda poseeraamaan

Vauva-Riitu

Kajaanilaiselta muistikortilta löytyi kuvia Riitusta ihan pienenä, mehän nähtiin se ensimmäisen kerran noin puolivuotiaana joulun aikaan. Aika olematon pikkupallero se on näemmä ollut ensimmäiseen kotiinsa tullessaan, liekö ihan virallisen luovutusiän mukainen. Vaan hyvä kissa siitä silti on tullut.

Ihan sama kellotustyyli näemmä ollut pienenä kuin nykyäänkin :D