Matkamuistoja ja naamiaisasuja

Lintutorni olohuoneessa

Pikaiselta hollanninmatkalta tarttui taas mukaan läjä höyhenikkäitä tuliaisia. Lintuhuoneen varahäkkilaita pitää ensi viikolla tyhjentää pariksi päiväksi ilmalämpöpumpun asennuksen vuoksi. En viitsinyt tulokkaita turhaan stressata niin tiuhalla eestaas siirtelyllä, joten pääsivät nyt alkuun tilapäisesti  karanteenaamaan olohuoneeseen vanhoihin sekalaisiin pikkuhäkkeihin. 

Alimmassa häkissä on kanarialintuja, kaksi värikanariaa ja kaksi pikkuista minikanarialintua. Keskellä vähän uutta verta harrikkaparveen ja (jälleen kerran...) uusi timanttipulu yksinäiselle kaveriksi. Ylimpään on tarkoitus vielä siirtää pesityshäkin evakkoretken ajaksi joko siinä majailevat harrikkanaaraat, tai sitten lintuhuoneessa vielä olevan pikkuhäkin eristyskoiraat.

Koiraskanaria, lähinnä ehkä punainen (tai pronssi) akaattimosaiikki, vaikka on hiukan ylipunainen mosaiikiksi ja tummuusaste vähän akaatin ja mustan akaatin välimaastosta. (Ja tietysti just kun olin tuon ostanut olisi selkeämmän värisiä akaattimosaiikkeja ollut tarjolla seuraavalla tiskillä, mutta kaunishan tuokin on.)

Punainen mosaikkinaaras, oikein soma.

Minikanaria, vähän sulkasatoinen. Tämä voisi ehkä olla koiras.

Rotu varmaan raza española (ei tullut sitten kysyttyä tarkemmin), joskin vielä pienempikin raza voisi olla.

Ja minikanarian kaveri, mahdollisesti naaras.
Akaatti näyttää vieressä melko möhköltä kokovertailussa.

Harrikkapuolella sitten on lähinnä naaraita, kun vanha parvi on sekalaisista syistä päässyt pahasti koirasvaltaiseksi. 

Porukan ainoa poika, että saa erisukuisen siniparin

Keltainen naaras

Sininen naaras

Toinen sininen naaras, valkorinta

Sinisplittinaaras (toivottavasti oikeasti eikä vaan myyntipuheissa),
rähjännyt reissussa höyhenensä vähän sikinsokin.

Viimeiselle vapaalle paikalle (5 tipua per saattaja saa kuskata ennen kuin aletaan laskea kaupalliseksi tuonniksi) vähän harkitsin vielä yhtä harlekiinia, tai vielä yhtä kanariaa, mutta sitten pulutiskillä päätin kuitenkin ottaa yksinäiselle Tiffanylle uuden kaverin. Koitin kyllä koirasta kysellä mutta saa ny nähdä mikä siitä nyt sitten loppujen lopuksi kotiuduttuaan paljastuu, ainakin toistaiseksi huuhuttelu on ollut kovin pientä ja hiljaista...

Tiffany puolestaan jossain vaiheessa rymelsi pyrstösulkiaan poikki, ja on nyt tiputtanut ne loputkin nysät. Sulautuisi aika hyvin viiriäisten sekaan... :D

 Korppikotkaosasto taas aikoo vaihtaa naamiaisasunsa piikkisioiksi...

Orinoco on jo hyvässä vauhdissa höyhenten kasvatuksessa

Hekla on vielä vähän jäljessä, mutta kyllä sekin ihan kivasti jo piikkejä puskee.

Kardinaalitkin varistaa sulkia kuin syksyn lehtiä, mutta niillä sentään touhu on ihan normaalia.

Korppikotkia ja korjausliikkeitä

Hekla the Vulture

Kesä on todellakin suosinut lintujen ulkoilutusta, ja yksittäisiä todella lämpimiä päiviä riittää vieläkin. Syksy kuitenkin kolkuttelee ovella ja alkaa olla pikkuhiljaa aika siirtyillä enemmän sisätiloihin etenkin noiden lämpimästä pitävien harlekiinipeippojen kanssa. Samalla kuitenkin havahduin huomaamaan, että aika monella harlekiinilla sulkasato on taas kerran jäänyt tulematta. Todennäköisesti siksi että nillä olisi koko ajan into rakennella pesiä jokaiseen sopivannäköiseen sopukkaan ja yhdessä kesän askeettisemman ruokavalion ja haukkatörmäilyjen kanssa parvessa onkin nyt kauniiden harlekiinipeippojen sijaan monta kaljuilevaa korppikotkaa. 

Törmäillyt poika

Pahiten oireilee naaraat, joilla tietysti resursseja syö vielä satunnainen munien pullauttelu. Jonkun verran harsuilua päässä on myös osalla koiraista, mutta parilla se on ihan suoraan seurausta liian vauhdikkaasta pysähtymisestä pihahäkin verkkoon. Ainakin Yukonilla kuitenkin on myös ilmeisesti pesimävireen päälle jäännistä johtuva viivästynyt sulkasato, reilu puolitoistavuotiaana sillä on edelleen muutama poikashöyhen päässä.


Kun ulkoilukausi nyt joka tapauksessa on loppusuoralla, niin kaikki harlekiinirouvat joutuivat nyt eristyksiin pikkuhäkkiin (samassa eristyssellissä on jonkun aikaa myös Tiffany, jolta kanariat on nyppineet selästä höyheniä), ja koko poppoo saa nyt tehostetun vitamiini-hivenainekuurin, ja muutenkin ruokinta palaa taas pikkuhiljaa monipuolisempaan talvitarjontaan itujen ynnä muiden tuoreiden kera. Kun tämä kaljuilu nyt on toistuva ongelma, niin täytynee jatkossa alkaa rutiinisti joskus kevättalvella ennen ulkoilukautta julmasti eristää koiraat ja naaraat toisistaan muutamaksi viikoksi, että tajuaisivat asettua lepokausimoodiin ja käynnistää sen sulkasadon ajallaan.

Noh, on noita hyvähöyhenisiä lintujakin sentään vielä parvessa, ja niitä ulkoilukelejäkin.

Chili

Rosa

Komea Odin

Ja Odinin poika Thor

Thor ja Yukon, veljekset kuin ilvekset

Tiera

Trilli

Viirut chillailee

Luottavaisesti katse kohti tulevaa

Ei kahta ilman kolmatta

Alan kohta tosissaan uskoa että tällä tontilla on joku kirous timanttikyyhkyjen suhteen. Ja että onnettomuudet tulee kolmen sarjoissa, Pantteroidin ja Vernan jatkona eilen tuli törmäilykiintiö täyteen Herra Huulle, Huupululle, Huuhaalle. 😢
Ironista on että pulut oli eilen sisällä, juurikin koska haukkoja on ollut taas satunnaisesti liikkeellä ja Huulla on ollut taipumus ikävästi teloa itseään panikoituessaan. Vaan oli sitten vaellellutkin pihalle sillä aikaa kun ovi oli auki jotta ulkoilijat ajelehtii takaisin sisälle.  Joku säikyttelijä, josta en itse näköhavaintoa saanut, sitten ilmeisesti juuri samaan aikaan oli liikkeellä kun alkoi paniikkikopinaa kuulua ja viimeiset tiput tuli sisälle varsin vauhdilla.  Pihahäkki näytti tyhjältä, mutta pääluvusta puuttui Roihu ja Huu. Tarkemmin tutkiessa Roihu löytyi piilottelemasta ruohikon seasta vain henkisesti kärsineenä, mutta Huupolo lojui hengettömänä selällään pähkinäpensaan juurella. En tiedä mihin se oli törmäillyt, ei ollut edes suoraan ikkunan alla, olisko onneton sitten paksumpaan orsipuuhun tai ihan seinään kopsahtanut säikkyessään.

Nuo harrikat on vähän herkkiä "kertakäyttölintuja", ja kun niitä on suht monta niin siihen on jo osittain tottunut että niitä aika tasaiseen tahtiin kuoleekin. Ja timanttinaaraiden kauttakulku talossa on jo lähes legendaarisella tasolla. Mutta Herra Huu oli jo kantaväestöä, persoona ja melkeinpä seurallisin noista linnuista, omalla vähän ujolla ja hömelöllä tavallaan. Suuri aukko jäi parveen. Ja taas minulla on vain yksi yksinäinen timanttikyyhky. 

 

Uusi lentohäkki

Vanha viitisen vuotta palvellut lentohäkkihän syntyi metodilla "ku ite tekee niin saa semmoisen kun sattuu tulemaan". Siinä oli paljon hyvää mutta myös vähemmän hyvää, ja osa ratkaisuista sekä hyvää että huonoa (kuten pleksinen takaseinä; kätevä pyyhkiä puhtaaksi ja taustan bambutapetti näkyy hyvin ilman tunnelmaa häiritseviä häkinpinnoja, mutta samalla orsien kiinnitys on hankalaa kun takaseinä on ihan sileä...). 

Olen jo pitkään haaveillut valmiista siisteistä häkkielementeistä, ja kun vanhan häkin etuseinänä toimivat rapiat 20 v vanhat ritilät alkoi hajoilla liitoksistaan tuumasin viimein realisoida senkin projektin. Ensin meinasin rakentaa elementeistä pelkän etuseinän ja katon niin että lintuhuoneen seinät olisi toimineet kolmena muuna seinänä, mutta kun siihen riittävät palat tulivat testailin jotta saattaisi sittenkin sen metrisen elementin saada survottua vähän niukkaan tilaan oviseinällä niin että oven saa vielä auttavasti aukikin.  Niinpä tilasin sitten lisää palasia niin että saa ihan koko häkin ympäri asti elementeistä, ei tarvitse kyhätä erikoisvirityksiä tai porailla seiniä katon kiinnitykseen ja on sitä orsienkiinnityspintaakin...

Viimeiset häkinpalaset sitten saapuivat vasta viimeisellä lomaviikolla, joten projektia on vähän jumittanut töiden harrastuksia haittaava vaikutus, mutta viime viikonloppuna sitten viimein ehdin kunnolla tarttua toimeen.

Ensin tirpat pihalle evakkoon, ja vanhan häkin purku. 

 
Vanhassa häkissähän oli hieno pohjalaatikko pyörillä, ja häkki vähän seinää lyhyempi, että "saa sitten siirreltyä häkkiä ja putsattua kunnolla takaakin". Arvatkaa vaan montako kertaa sitä rohjaketta oikeasti on viidessä vuodessa siirrelty... Lisäksi vanhan häkin filmivaneripohja tuli asennettua aikoinaan sileä puoli ylöspäin, eli purut luisteli siinä ikävästi sekä omien että viirujen jalkojen alla. Siispä uusi viritys tehtiin suoraan lattialle ja koko seinän mittaiseksi (tosin vakiokokoisten tehdaselementtien kanssa ei mitoitusta edes voi säätää kuin metrin tarkkuudella...) Lattialle laitoin ensin suojaksi vahakangasta (totesin kyllä jo levitellessä, että tämä ei ollut paras mahdollinen ratkaisu, joku tanakampi muovimatto tms olisi parempi, mutta menköön nyt ainakin jonkun aikaa). Vahakankaan päälle elementtien kanssa sävysävyyn maalattu lautasokkeli kuivikkeille.

 
Tässä vaiheessa oli sitten jo päivä pulkassa ja tirpat saikin viettää pari seuraavaa yötä irrallaan lintuhuoneessa parin askeettisen orren kanssa ennen kuin ehdin jatkaa uuden häkin kasausta...

Sitten ne elementit pystyyn. Pieniä teknisiä ongelmia aiheutti jo mainittu niukka tila oven vieressä, mikä vaati mm jalkalistan repimistä irti häkkiseinältä ja ovipäädyn kasausta nippusiteillä varsinaisten kiinnikkeiden sijaan, mistä tuli sitten vielä kerrannaisvaikutuksia kattopalojen kiinnitykseen (näemmä pitkää häkkiä kasatessa päätypalan pitäisi olla sivujen välissä jotta kattopalojen mitoitus osuu oikein, mutta siihen ei tuossa kohdin tila riitä, joten uskolliset nippusiteet pääsi hommiin myös keskimmäisen kattopalan kanssa...). Seiniä suojaamaan häkin sivuille ja taakse löytyi sattumalta metsäkuosinen tarjoussuihkuverho, kaiken lisäksi verhojen kuviointi meni niin nätisti että saumakohtaa tuskin huomaa (kiinnitys häkin pinnoihin... nippusiteillä!).

Ja nyt on viimein sisustuskin ojennuksessa, tai no, ainakin sinne on jotain  istumapaikkoja ja ruokakipot survottu. Voi olla että joutuu vielä tuunaamaan jahka näkee miten alkaa toimia. Valaistusta pitää mietiskellä, vanhat loisteputket alkaa olla uusimisen tarpeessa, ja ylipäätään jo vähän vanhentunutta tekniikkaa. Heittelin häkin päälle nyt ainakin hetkeksi akvaarioon keväällä hommatun hienon ledivalon (siinon ohjelmoitavat auringonnnousut ja laskut ja kuuvalotkin jos haluaa...), lisukkeena liskolta jäänyt uv-lamppu, ja akvaarion päälle pääsi taas vanha monimetalli. Vähän himottaisi ostaa omat ledit matelijaversiona lintuhäkkiin, mutta se olisi sitten taas useamman satasen investointi niin saa nyt toistaiseksi odottaa kun 15v vanha ilmalämpöpumppukin alkaa olla henkitoreissaan ja uusittavien listalla...

Ahtaahkossa lintuhuoneessa koko häkin saa kerralla kuvaan vain kalansilmällä :D

Eliöstö vaan ei ole ihan vakuuttunut uudistuksen tarpeellisuudesta ja onnistumisesta, mut jospa se siitä... 

Tuo ei ole meidän koti. EI OLE.

Me muutetaan tänne nih.

Ei tää nyt hei niin paha ole...

Menehtymisiä

Kovin voimaton oli pieni viimeisinä päivinä

Pantteroidi sitten otti ja lähti tänään paremmille sirkkamaille.  😢

Eihän tuo varsinaisesti yllätyksenä tullut, oli sillä kuitenkin kameleontiksi jo ihan hyvin ikää. Jo keväällä se alkoi muuttua vähän kömpelömmäksi ja  hitaammaksi vaikka ruoka hyvin maistui edelleen. Vaihdoin uv-putken ja lisäsin vähän vitamiineja ja kalkkia siltä varalta että olisi vaan joku puutos kyseessä, mutta oireet vaan ajan mittaan paheni ja lisko alkoi laihtua ja kuivua vaikka lisäsin ruokintaa ja koitin antaa vettä pipetillä suoraan suuhun. Eipä tuolle siis paljoakaan ollut tehtävissä, ja nyt viime päivinä se lakkasi lopullisesti syömästä ja vaan hiipui hiljalleen pois.

Voi olla että nyt ainakin toistaiseksi talous pysyy matelijattomana. Liskot sinänsä kyllä edelleen kiinnostaisi, mutta niiden mukana tulevaa sirkkarumbaa en välttämättä jaksaisi enää pyörittää ainakaan isommassa määrin.  Perusjauhomatoja kyllä edelleen linnuille pidän jossain laarissa muhimassa, ne menee vielä suht pienellä tilalla ja työllä. 


Myös harlekiinimuori Verna löytyi parisen viikkoa sitten kuolleena häkin pohjalta. Sekin oli sinänsä odotettavissa, kun oli vanhin harlekiineista ja kasvainkin vaivana. Verna kuitenkin oli varsin pirteä loppuun asti eikä erityisemmin ennakkomerkkejä luovuttamisesta näyttänyt.

Ultima Thule ja muuta lomareissailua

Tällä kertaa päätettiin kokeilla jotain erilaista ja vuokrattiin lomareissulle asuntoauto ja asetettiin tähtäimeksi Manner-Euroopan pohjoisin piste Nordkapp. (Siis jotain erilaista meille, oikeastihan tämä on ihan klassinen keski-ikäisten turistilaumojen vaelluskohde ja -tekniikka...) Kameraa en jaksanut tällä reissulla raahata mukana, joten kuvitus on paikoin säädyttömän huonoa kännykameralaatua...

Matkaan lähdettiin itäistä reittiä, ja parilla ensimmäisellä pitstopilla hoitui samallakesän pakolliset sukulaisvierailut. Ensimmäinen varsinainen lomaretkeilypiste oli Hossan värikallion kierros. Aika hurjaa ajatella että joku on noitakin graffiteja kiveen vääntänyt tuhansia vuosia sitten.

 

Päivä oli yllättävän lämmin ja hikeä meinasi pukata vaeltaessa kalliopiirroksille ja takaisin ja illaksi sitten asetuttiinkin yökeästi mökkimajoitukseen Kuusamon Tropiikkiin, jossa sai käydä liottelemassa suolat pois pinnasta.

Seuraavana aamuna verryteltiin jalat vanhalla kunnon Kiutakönkäällä ennen kuin jatkettiin ajelua kohti pohjoista. 

Yö vietettiin pikaisen Saariselällä pyörähdyksen jälkeen leirintäalueella Inarin tietämissä ja seuraavana päivänä tarvikeostosten jälkeen jatkettiin pohjoiseen. Tällä kertaa aamun lihaskuntoharjoitus hoitui karhunpesäkiven portaita kavuten...

Sitten paahdettiinkin pysähtymättä niin pitkälle kuin tietä riitti, Nordkapissa oltiin illansuussa. Sisäänpääsymaksulla sai kuulemma mobiilimökin parkkeerata alueelle koko yöksi, joten jäätiin sitten siihen.  Melkoinen turistirysä näyttelyrakennuksineen alueelle on rakennettu, mutta ihan hienot on maisematkin.

Tunneli salmen alitse on pitkä ja pimeä

Suunnitelmissa oli räpsiä kuvia vähän enemmänkin seuraavana aamuna, ennen kuin suurimmat turistibussilaumat on paikalla, vaan päivän valjetessa niemennokka oli paksun pilven sisässä ja näkyvyys ehkä parikymmentä metriä, joten meni lähinnä tunnelmakuvailuksi...

Nordkapista lähdettiin hiljaalleen valuskelemaan takaisin etelää kohti. Tarkempaa reittisuunnitelmaa paluureissulle (tai ylipäätään koko reissulle...)  meillä ei ollut, arvottiin sitten seuraavaksi kohteeksi Altan kalliokaiverrukset kun oli se kotimaiset versiotkin käyty ihmettelemässä. Osa kaiverruksista oli maalattu punaisiksi, mutta osa oli pelkkiä uurteita kalliossa, ja niiden hahmottaminen pilvisen päivän varjottomassa hajavalossa oli aika haastavaa, kuvaamisesta puhumattakaan.

Kivikautinen triangelidraama?

Se on poro. Eläviäkin reissun aikana teillä näkyi, mut ei sitten tullut otettua niistä yhtään räpsyä.

Norjan puolella vietetyn yön jälkeen palailtiin taas kotimaan rajojen sisäpuolelle,  taaskin tehtiin aamupäivän hapenottoharjoitus kipuamalla Hetan Jyppyrälle maisemia ihailemaan (lauma polttiaisia ja mäkäriä oli saanut saman idean, joten ei tullut siellä hirveän kauaa aloillaan vietettyä).

Iltapäivällä pysähdyttiin Ylläkselle ruokailemaan ja googlen kerrottua tienoolla pääsevän issikoimaankin, tiedustelin varovasti talonmieheltä saisiko tämä jonkun tovin yksinään kulumaan. Kun vastalauseita ei kuulunut, ja puhelinsoitto Ylläksen vaellustallille kertoi seuraavalle päivälle olevan tarjolla jopa koko päivän reissu (jonka kaiken lisäksi sai maksettua e-passilla, jonka saldoa en vielä ollut saanut tänä vuonna yhtään kulutettua), buukattiin kulkupelille liekapaikka lerintäalueelta kahdeksi yöksi ja jäätiin siihen pientä hengähdystaukoa pitämään.

Iso poro kaupan pihassa

Ei sitä kaikilla tädeillä olekaan päiväkahvideittiä ihan itsensä Thorin kanssa...

Ihan parasta aurinkoisen päivän loma-aktiviteettia!

Ranualla ei olla käyty ikiaikoihin, joten suunnattiin seuraavaksi sinne. Paitsi että matka tyssäsi Ylläksen jälkeen melkein alkuunsa renkaan puhkeamiseen keskellä ei-mitään paahtavan helteen ja triljoonan paarman seurassa. Vararengas ja tunkki vuokrapelin varusteluista löytyi, mutta ei niin minkäänlaista työkalua renkaan pulttien irroittamiseen. Lopulta sitten soitettiin Kolarilaiselta autoverstaalta apujoukkoja paikalle jotta sai varatassun alle ja matkan jatkumaan. Sen verran aikaa episodiin tuhrautui, että Rovaniemen joulupukkimaan ruokailutauon jälkeen (ei muuten jotenkin istu tunnelmaan joululaulut heinäkuussa lämpömittarin huidellessa kolmenkympin tienoilla...) Ranualla oltiin vasta joskus iltaviiden tietämissä. Kierros eläintarhassa oli tuohon aikaan varmaan parempikin kuin keskipäivän helteessä elikoiden lojuskellessa vaan raatona varjoissa. Leirintäaluepaikkaa buukatessa lisäksi informoitiin jotta seuraavalle päivälle saa majoituksen ohessa uuden rannekkeen seuraavana päivänä ilmaiseksi, joten kipaistiin sitten vielä toinenkin lenkki tarhassa aamuverryttelyksi.

Ennen sukulaiskierroksenkin pikauusintaa piipahdettiin matkan varrella kurkkaamassa Hepoköngäs.

 
Tässä vaiheessa alkoikin olla aika suunnata kotiin ja palauttaa karavaanariauto, ensin tehtiin kuitenkin vielä yksi mutka Tuurin shoppailusirkuksessa, ja pitihän ne kiinalaiset kohumamutkin käydä katsomassa ennen omien otusten hoivailun pariin paluuta. (Ja jee, Ähtärinkin sai maksettua e-passilla! Enää vähän yli puolet saldosta jäljellä törsättäväksi...)