Kauhunhetkiä kartanolla

 - Yritin pari iltaa sitten hypätä sohvalla istuvan mamman syliin, mutta siellä olikin jo joku ihan kamala hirviö, joka tuijotti vastaan valtavilla punahehkuisilla silmillä. Säikähdin ja loikkasin äkkiä karkuun. 

- Mamma vaan nauroi ja tarjosi namia, niin tulin katsomaan uudestaan ja läpsin vähän tassulla mörköä että oppii olemaan. Ei se sitten hyökännytkään päälle, niin varovasti asetuin sen päälle makaamaan.

Tokihan tuo kaapin kätköistä kaivettu intialainen kaftaani aika ilkeästi tuijottaa ja saattaa popsia  pieniä kissoja iltapalaksi.... 

- Me sitten tehtiin tänään vastajekku ja laitettiin tarhasta löytynyt sahamato esille niin että mamma sen näki heti kun meni siivoamaan meidän ulkovessalaatikkoa. Vaikka me oltiin se huolellisesti pureskeltu hiljaiseksi niin mamma meni ihan vakavaksi ja monta tuntia vaan vauhkoili ja  kyseli että eihän meillä ole huono olo tai kipeitä ja turvonneita kohtia missään. Ei sitten niin mitään huumorintajua.

Just kun keväällä julistin Riitun häntälääkärille että ei meidän tontilla ole ikinä kyitä näkynyt. (Olisi kai pitänyt koputtaa puuta) Julmetun kokoisen rantakäärmeen kanssa kyllä viimeksi pari viikkoa sitten toisiamme säikyteltiin kasvimaalla. Pitänee jatkossa koittaa tilkitä  käärmeenmentäviä rakoja tarhan perustuksissa ja seurailla ettei myyrät kaiva kulkutunneleita.

Vähän turhan lähelle myrkyllisiä osia purtu... Sen verran kuivahtaneelta näytti että tuo on kyllä saattanut olla sivupuskissa jemmassa jossain jo pari päivää ennen kuin aseteltiin näytille keskelle tarhan polkulaattaa.

Rakkaat karvakasat, nämä sahamadot (ja muutkin isot madot) saisitte kyllä jatkossa kiertää kauempaa tai voi tulla iso itku kaikille osapuolille!
- Pah, seuraava tuodaan sisälle!

Silakkahylje

Talvella Riitulla on hurjan paksu ja tuuhea turkki, ja koko otus on pyöreä ja pörheä kuin kuutti konsanaan. Tänä vuonna viileä kesäkuu varmaan vähän hidasti karvanvaihtoa, ja heinäkuussa sitä aluskerrastoa pudoteltiin sitten sitäkin ahkerammin, ja harjatessa pohjavillaa on irronnut kourakaupalla.

Nyt loppukesästä Riitu onkin melkein kuin eri kissa ja olemus sirompi kun karvapeite on huomattavasti harvempi. Ihan sileä ja siisti sen karvapeite ei kyllä juuri missään vaiheessa ole, kun uuden talviturkin kasvatus alkaa pohjalla melkein samantien kun edelliset on hierottu palveluskunnan vaatteisiin ja mattoihin. Kaislakin toki karvaansa vaihtaa, mutta pohjavillattomana ero talven ja kesän välillä ei ihan niin dramaattinen ole ainakaan tähän mennessä ollut.

Vasemmalla niukempi ja harvempi kesäkarva, oikealla kevättalven lämpökerrastoturkis, johon sormet voi upottaa kuin pehmoiseen pumpulipalloon.

Ylhäällä kesän solakka silakka ja alhaalla talvipallerohylje, painossa ei kuvien välillä oleellista eroa.

Neiti kesäheinä (älkää katsoko roikkuvaa vatsanahkalerpaketta...)

Talvimatami

Lankasäilykkeitä ja -laatikoita

Heinäkuun alkupäivinä testailin laiskan ihmisen kylmävärjäystä ja laitoin testiksi tölkkiin pienen valkean lankavyyhdin lupiininkukkien seuraan. Ja vähän isompaan tölkkiin isomman vyydin seinustalta silputtujen keltamoiden ja samettikukan terälehtien kanssa.  (Keltamon myrkynkeltainen maitiaisneste muuten oikeastikin on vähän myrkyllistä, käsittelin tuoreet rehut kaiken varalta hanskat kädessä...)

Ainekset asetellaan tölkkiin mahdollisimman tasaisesti kerroksittain ja kaadetaan päälle lämmintä alunalla maustettua vettä niin että purkki täyttyy.

Sitten vaan annetaan tölkkien muhia hiljakseen jossain nurkassa useampi viikko. (Tölkinkannen tiiviyden mukaan ehkä jollain kosteudenkestävällä alustalla siltä varalta että liemi alkaakin vaikka käydä ja tirsuta purkista...)

Tässä kuvassa lupiinitölkki on ässehtinyt noin viikon ja keltamotölkki pari päivää. Lanka näyttäisi jo nyt värjääntyneen, mutta kannattaa rauhassa odotella että väri ehtii kunnolla imeytyä pintaa syvemmällekin

Kuukauden kuluttua loppui kärsivällisyys, ja lupiinitölkki alkoi mennä vähän harmahtavan sävyiseksi joten avasin säilykkeet (voisi joku kerta testata jäisikö lupiinin kanssa väri raikkaammaksi lyhyemmällä haudutusajalla, tuo lupiinin pigmentti on kuitenkin helposti hajoava ja sillä on taipumus joka tapauksessa elää valon ja ilman vaikutuksesta)

Juuri tölkistä tulleena lupiinilanka on vähän epämääräisen sinertävänvihertävänharmahtavaa. (Tuo vihervänrusehtava osuus ehkä ollut tölkin lasia vasten niin että on altistunut auringolle kun purkit oli hetken ikkunan edessä, tai sitten jossain kohti mössö on alkanut elää omaa elämää ja muuten muuttanut väriä)

Ja keltamolanka kivan raikkaankeltaista

Pesun, huuhtelun ja parin päivän kuivattelun jälkeen lupiinilanka on tasoittunut vaalean turkoosinsiniseksi, ja keltamolanka ihan sieväksi peruskeltaiseksi.

Langoista puheen ollen, saatan olla koukuttunut Naurava lankakerän  yllätyslaatikoihin. Silmäähivelevän kauniisti käsinvärjättyjen lankojen (ihan kuin niitä ei muutenkin olisi haaliutunut tarpeeksi...) lisäksi on laatikoissa mukana pientä enemmän tai vähemmän tarpeellista hyvän mielen tilpehööriä. Tilasin parin kuukausilaatikon setin kokeeksi, mutta kunhan illat pimenee ja säät ankeutuu niin voi olla että noita joutuu jatkossakin pikku piristeeksi lisää tilaamaan. 

Somasti elokuun laatikosta löytyi oheistuotteiden joukosta niin kissa- kuin lintutarrojakin :D

Eihän näitä oikeastaan edes tarvitse neuloa, sen kun asettelee johonkin vitriiniin koristeeksi.

Mattoaddikti

 - Oi, vastapestyjä mattoja!

- Tuoksuu vielä vähän mäntysaippualle, melkein yhtä hyvää kuin kissanminttu.

- Saisitte pestä matot joka viikko! Tai edes joka kuukausi.

Punnituspäivä

Karvaotuksia punnitessa ensin laitetaan lattialle kevyt kassi ja odotellaan muutama sekunti sen täyttymistä.

- Nytkö täältä jo pitää tulla pois?

Sitten ripustetaan pussi sisältöineen matkalaukkuvaakaan roikkumaan. Kassillinen maatiaista painaa tänään tasan neljä ja puoli kiloa. Tiedä sitten kuinka tarkka tuo on, mutta eipä se niin gramman päälle ole...

Toistetaan seuraavan kohteen kanssa (jolla on tosin usein vaikeuksia pysyä paikoillaan tarvittava aika). Angorakassille vaaka antaa lukemaksi noin 3,6 kg.

- Joko täältä saa tulla pois?

Hiukan taas nousujohteista, ehkä pienennetään vähän iltapalan raksuannoksia, märkäruokaahan nuo saa käytännössä niin paljon kun vaan kelpaa (mikä yleensä on 2-3 pussia päivässä yhteensä)

Kumma kulkija

 - No mutta mikäs ihme tuo nyt on??

- Hui, nyt se tulee tänne, meinaakohan se hyökätä?

- Ei, nyt se lähti poispäin. Taitaa olla kilpikonna tai joku muu vegaani kun syö ruohoa. Taas on tuotu uusi asukas tontille kysymättä ensin meidän mielipidettä.

Kaisla 4v

 Ei mitenkään tuo kakara voi olla jo nelivuotias, vaan niin paperit väittää...

Syntymäpäivän juhlaseurue vietti pääosin ajelehtimalla pitkin miellyttävän hellelämpöistä tarhaa kuin karvaiset ameebat.

- Tuolla meni ihan varmana sisilisko! Tai ainakin muurahainen.

"Plasmodiolimasienet (Myxogastria) elämänkiertonsa näkyvimmässä vaiheessa ryömivät hitaasti ravinnon perässä heleänvärisinä massoina" (Wikipedia)

Vähän saisi olla leveämpi lauta Dalin valuvalle kissalle.

Muistakaahan juoda riittävästi!

Palveluskunnan saamattomuuden johdosta kakku tarjoiltiin päivän verran  jälkijunassa.

Balttilainen reissukesä

Tänä kesänä lomareissailuista tuli puolivahingossa hyvinkin risteilypitoinen, ja suuntautui paljolti Baltian maihin, joissa kovin paljoa ei ole aiemmin matkailtu.

Tallinna

Putken aloitti joku supertarjous Tallinnan päiväristeilylle, joka tehtiin jo toukokuun lopussa lauantairetkenä. Päätettiin pitkästä aikaa käydä katsomassa mikä meno on eläintarhassa. Paljon oli uutta ja huomattavasti jo mukavamman oloinen asukeille kuin edelliskäynnillä, josta taisikin olla jo useampi vuosikymmen... Muuten ihan kiva päiväretki, mutta kävelyä tuli ihan liikaa sille jo maaliskuusta asti välillä enemmän ja välillä vähemmän vihoitelleelle nilkan jänteelle ja muutamaan päivään tuon jälkeen ei sitten vinkumatta kävelty yhtään mihinkään...

Saadaanko vihreitä sammakoita jos risteytetään keltainen ja sininen?

Riika

Riiassakin käytiin risteilemässä kesäloman alkupuolella. Se reissu tuli varattua jo aikaa sitten keväällä kun noita pitkästä aikaa oli tarjolla. Vahingosta viisastuneena kuuntelin paremmin jo taas hiukan toipunutta nilkkaa ja kierreltiin hyvin maltillista vauhtia ja maltillinen matka. (Alkaa jo yleiskuntokin ja nuo muutenkin vähän sinne päin toimivat jalat rapistua kun ei ole aikoihin päässyt oikein kunnolla liikkumaan, puhumattakaan noin kilo viikossa lisääntyvästä traanikerroksesta...)

Alkuun käytiin sivummalla kirpparilla joka lähinä koostui kaatopaikkakelpoisista rojukasoista, ei tullut edes kuvaa otettua. Matkan varrella oli muistomerkki natsien polttaman synagogan raunioilla

Tiedeakatemian tornissa on näköalatasanne, johon pääsee pientä maksua vastaan.

Ja näköalat hulppeat. Takaisin vanhankaupungin suuntaan taaperrettiin vasemmalla näkyvien kauppahallien kautta.

Lepotauko jokiveneristeilyllä

Hetki harhailua vanhankaupungin kaduilla

Se kuuluisampi pyllistävä kissa katolla jäi tällä kertaa katsomatta, mutta löytyi sentään toinen.

Mustapäiden talo ulkoa

Ja sisältä. Tässä vaiheessa jalat alkoi tuumata jotta voisit kävellä ihan keskenäs ja palattiin suosiolla laivalle.

Itämeren ympäri

Varsinaista kesälomamatkaa arvottiin aika pitkään mihin ilmansuuntaan lähdetään. Nilkka edelleen rajoittaa liikunnan määrää, niin päädyttiin sitten road trippiin "laivalla Saksaan ja Baltian kautta takaisin". Heinäkuisena lauantaina kiikutettiin kissat koppikomennukselle Halikattiin ja laivattiin Buzz Finnlinesin kyytiin.

Saksa

Laiva saapuu Travemündeen aika myöhään iltasella, joten ajeltiin vaan suoraan Lyypekkiin etukäteen varattuun budjettihotelliin yöksi ja aloitettiin varsinainen turnee sitten maanantaiaamuna. Alkajaisiksi haettiin melkein hotellin vieressä sijainneesta eläinkaupasta tuliaisia otuksille, Vitakraftin siemenherkkutangot tuolla valmistusmaassa on puolet halvempia kuin vaikka Zooplussasta tilattuna, ja ne "paremmat" märkäruoat karvakasoillekin jonkun sentin edukkaampia. Hieman petyin kun ei ollut niistä mitään lajitelmapakkauksia tarjolla ainakaan siinä liikkeessä, ne kun olisi olleet vähän kustannustehokkaampia kuin yksittäispussit. Kalanruokaakin nappasin isomman tölkin matkaan. Hetken harhailun jälkeen löytyi ruokakauppakin josta haettiin vähän juotavaa ja matkaevästä itsellekin.

Päivän mittan ajeltiin pohjoisrannikkoa pitkin itään peltomaisemien halki ja ehdittiin illansuussa käymään Talonmiehen toivomuslistalla olleessa Peenemünden museossa tutkimassa raketteja sun muita ankeita sotajuttuja.

Voimalahalli on sisältä kuin steampunkharrastajan märkä uni

Sukellusvene ehti just sulkeutua ennen kuin kohdalle ehdittiin, vaan noita on nähty ennenkin

Testattiin myös Buzzin retkeilyauto-ominaisuuksia leirintäalueella, jonne johti niin pitkä ja mutkainen pikkutie että meinasi jo usko loppua matkalla. Kyllähän tuossa nukkuu jos on tarvis, mutta melko ahdasta on. Loppureissu majoituttiin kuitenkin mukavammin googlen tarjoilemissa hotelleissa...

Puola

Seuraava päivä menikin lähinnä autossa istuen, taaskin ajettiin enimmäkseen motarin sijasta pikkuteitä rantaa pitkin Puolan puolelle ja Gdanskiin asti. Rajalla vähän jännättiin joutuuko paljonkin jonottelemaan kun oli juuri kuulemma rajatarkastuksia otettu taas käyttöön. Olihan siellä jotain virkahenkilöstöä parveilemassa, vaan ei ketään meidän meno kiinnostanut vilkaisua enempää ja ajettiin rajasta pysähtymättä yli. 

Matkan varrella Puolassa näkyi ensin lukuisia rantalomakyliä ja joku metsäinen kansallispuisto, sitten loputtomia peltoaukeita maissia, vehnää ja perunaa pikkukylien välissä. Viihdykkeeksi bongailtiin kattohaikaroita ja niiden pesiä ja paikannimiä joissa noin yhdeksän kirjainta kymmenestä on konsonantteja. 

Haluaisin ostaa vokaalin tai pari.

Haikaraperhe pesällään

Reissun aikana Suomi kärvisteli helteissä vaan meidän reitin varrelle povailtiin sadetta ja ukkosia, katsoin jotta niiden pitäisi keskiviikkona alkaa vasta illlemmalla niin lähdettiin vierailulle Malborkin goottilinnaan. Parkkipaikalle kaartaessa tuli vettä kaatamalla, mutta yltiöoptimistisesti arveltiin että se on vaan joku yksittäinen kuuro, joka hellittikin kohta. Vaan alkoi uudestaan jo lippujonossa seisoessa, ja jatkui enemmän tai vähemmän tasaisena koko kierroksen ajan, joten ulkopihojen tarkastelu jäi aika hätäiseksi (takki oli päällä, mut ei tietenkään mikään vettä pitävä versio ja yhden pienen sateenvarjon alla on kahden aika epäkäytännöllistä liikkua...). 

Hieno linna, paljon katseltavaa ja audio-opaste kiva ja toimiva, mutta aika kostea oli kierros. 

Pienen kuivattelutuokion jälkeen ajeltiin taas eteenpäin, mutta yö vietettiin vielä Puolassa. Puolan puolella muuten ainakin meidän kulkureiteillä oli isoja remontteja meneillään moottoriteillä, niin eteneminen niillä ei kovin paljoa noita pikkuteitä vauhdikkaampaa ollut...

Sisäänheittäjä lippukioskin nurkilla.

Meripihkapiippu linnan näyttelystä

Sadetta

Ja vielä vähän lisää sadetta

Hulppeita linnansaleja

Liettua

Tässä vaiheessa havahduttiin että eipä tässä enää hirveän montaa päivää ole kahlata läpi loput kolme maata, joten melkolailla taas vaan maisema-ajeluksi meni torstaipäivä. Haikarasaldo Liettuassa oli vähintään yhtä suuri kuin Puolassa. 

Perjantaiaamuna Liettuan puolella käytiin katselemassa Kuurinkynnästä, vaan kuinka ollakaan taas tuli sateet riesaksi heti kun yritti tehdä muutakin kuin istua autossa. Parissa kohti jaloiteltiin hiukan sadekuurojen välissä vaan parempi tutustuminen pitää tehdä sitten joskus toisella kerralla kun se aikataulukin alkoi painaa päälle. 

Viiden minuutin lauttamatka Klaipedasta Kuurinkynkäälle kustansi auton kanssa reilu parikymppiä (sentään sisälsi paluumatkankin), lisäksi itse kohteessa tulee edempänä kansallispuistomaksu auton koon mukaan alkaen 25€ sähkömobiilista.

Niemenkärjessä on merimuseo, delfinaario ja näköala Klaipedaan

Etelään Kaliningradin suuntaan ajellessa pikkukyliä, hiekkaisia kankaita ja metsää.

Ulkoilla meinasitte? No laitetaanpa vähän kostuketta...

Parempiakin hiekkadyynejä olisi ollut jossain, mutta niiden etsintä jäi nyt toiseen kertaan, kohteiden kyltitys tuolla ei kaikkein turistiystävällisin ole.

Kovin on omituinen kuivan hietikkokankaan männikkö, josta puuttuu pohjalta varvikko, sammalet ja jäkälät.

Latvian rajalle suunnatessa katsastettiin vielä matkan varrelta ristikukkula, outo venäläisvaltaa  vastustelleiden vastarannakiiskien aikoinaan perustama muistomerkkikasauma.

Kappas, haikara!

Melkolailla nimeään vastaa tuo ristikukkula...

Latvia

Latviakin (edelleenkin haikaroita)  vedettiin melko vauhdilla läpi kun se Riikakin oli jo katsastettu vähän aiemmin. Yötä oltiin Riian lähistöllä (sisältäen pienen kevytkriisin kun ebookersin ilmoittama hinta oli monta kymppiä pienempi kuin mitä hotellin respa pyysi, vaan saatiin sitten lopulta sillä hinnalla kuin oli varattukin ihan suosiolla) ja aamulla pyörähdettiin katsomassa millainen paikka on rannoistaan tunnettu Jurmala ennen suuntausta reissun viimeiseen maahan. Jonkun siltatyön kohdalla oli tukos jossa jumitettiin varmaan melkein tunti ennen kuin matka taas pääsi jatkumaan. Rajan liepeillä piti vielä käydä tarkistamassa millainen meininki on tienoon suosituimmassa turistikohteessa, eli Superalkossa. Suunnilleen joka toinen auto parkkipaikalla näkyi olevan Suomen kilvissä... Pari pulloa vähän hintavampia viinejä tarttui mukaan, arveltiin että kait ne tuolla kuitenkin halvempia on kuin Alkossa.

Aamuyhdeksältä Jurmalan ranta on vielä varsin autio

Ja uimareina lähinnä vesilintuja

Ollaanko me nyt aktiivi- vai passiivilomailijoita?

Rajaseudun pyhiinvaelluskohde

Viro

Rajalta ajettiin melko suoraan Tallinnan suuntaan missä viimein päästin sen aurinkoisen hellealueen alle. Pärnussa tehtiin pieni läpiajelukierros, ihan vaan ohimennen kurkattin miltä city näytti ja jatkettiin pohjoiseen jo varsin kotoisen näköisten metsämaisemien läpi. Haikaroita edelleen näkyi isommilla pelloilla, mutta huomattavasti harvemmassa kuin aiemmin. Tallinnan itäpuolella vietetyn yön jälkeen oli vielä hetki aikaa kulutettavana ennen laivan lähtöä, joten piipahdettiin katsomassa Jägalan vesiputous (ei ehkä ihan parhaimmillaan kuivimmalla kaudella heinäkuussa...), bongaamassa reissun viimeinen haikara ja katselemassa maisemia tv-tornista. Viereisen kasvitieteellisen puutarhan pihassakin käytiin kääntymässä, mutta todettiin että kunnolla tutustumiseen tarvitsisi enemmän aikaa kun oli siinä vaiheessa käytössä, eikä pääsymaksua kannattanut maksaa puolen tunnin pikavisiitistä. 

Hotellihuoneen seinällä oli oikein soma taulu

Johonkin märempään aikaan vuodesta putous leviää tuon koko reunaman alueelle

Maisema tv-tornista, etualalla kasvitieteellinen puutarha.

Loppusaldo

Vaikka säät vähän kaltoin kohteli juuri aktiviteettihetkinä, niin kokonaisuutena reissu oli kyllä ihan onnistunut. Aikaa vaan olisi saanut varata lisää ainakin toisen viikon jos olisi halunnut enemmän pysähdelläkin ja/tai vähän useampaan paikkaan tutustua matkan varrella. Nythän tuo lenkki meni pääosin autossa istumiseen.

Ruokakulttuuriin tutustuminenkin jäi aika nollille, kun ateriointi tapahtui pääosin pakollisilla pysähdystauoilla odotellessa että Buzz imeskelee akkunsa täyteen, ja latauspisteiden lähistöllä yleensä kävelymatkan päässä oli lähinnä huoltoasemien sämpylä-snägäritarjontaa tai kansainvälisiä pikaruokaketjuja.  Mutta tähän saumaan ihan sovelias matka.