Heinäkuun alkupäivinä testailin laiskan ihmisen kylmävärjäystä ja laitoin testiksi tölkkiin pienen valkean lankavyyhdin lupiininkukkien seuraan. Ja vähän isompaan tölkkiin isomman vyydin seinustalta silputtujen keltamoiden ja samettikukan terälehtien kanssa. (Keltamon myrkynkeltainen maitiaisneste muuten oikeastikin on vähän myrkyllistä, käsittelin tuoreet rehut kaiken varalta hanskat kädessä...)
Ainekset asetellaan tölkkiin mahdollisimman tasaisesti kerroksittain ja kaadetaan päälle lämmintä alunalla maustettua vettä niin että purkki täyttyy.
Sitten vaan annetaan tölkkien muhia hiljakseen jossain nurkassa useampi viikko. (Tölkinkannen tiiviyden mukaan ehkä jollain kosteudenkestävällä alustalla siltä varalta että liemi alkaakin vaikka käydä ja tirsuta purkista...)
Kuukauden kuluttua loppui kärsivällisyys, ja lupiinitölkki alkoi mennä vähän harmahtavan sävyiseksi joten avasin säilykkeet (voisi joku kerta testata jäisikö lupiinin kanssa väri raikkaammaksi lyhyemmällä haudutusajalla, tuo lupiinin pigmentti on kuitenkin helposti hajoava ja sillä on taipumus joka tapauksessa elää valon ja ilman vaikutuksesta)
![]() |
Ja keltamolanka kivan raikkaankeltaista |
Pesun, huuhtelun ja parin päivän kuivattelun jälkeen lupiinilanka on tasoittunut vaalean turkoosinsiniseksi, ja keltamolanka ihan sieväksi peruskeltaiseksi.
Langoista puheen ollen, saatan olla koukuttunut Naurava lankakerän yllätyslaatikoihin. Silmäähivelevän kauniisti käsinvärjättyjen lankojen (ihan kuin niitä ei muutenkin olisi haaliutunut tarpeeksi...) lisäksi on laatikoissa mukana pientä enemmän tai vähemmän tarpeellista hyvän mielen tilpehööriä. Tilasin parin kuukausilaatikon setin kokeeksi, mutta kunhan illat pimenee ja säät ankeutuu niin voi olla että noita joutuu jatkossakin pikku piristeeksi lisää tilaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti