28 kesäkuuta 2024

Vääryyksiä

 - Mamma vaihtoi yksi päivä vettä tuohon pienempään fisutelkkariin. Se jätti veden juoksemaan letkusta ja "ihan vähän vaan" räpläsi kännykkäänsä siinä täyttymistä odotellessa. Minä huomasin että vettä alkoi valua reunan yli lattialle ja aloin naukua että mamma tulisi katsomaan. Se ensin luuli että minä olen taas pahanteossa virikkeistämässä itseäni ja komensi pois, ja sitten kun tajusi mitä on tekeillä tuuppi vaan sivuun ja säntäili sulkemaan hanaa ja heitteli ympäriinsä pyyhkeitä, eikä huolinut edes apua lattian kuivauksessa.


- Minähän siis käytännössä pelastin kodin joutumasta tulvan valtaan! Vaan sainko ylistystä, palvontaa ja sankarikissan arvonimen kera kunniamerkin? Sainko?


- Tarjottiinko edes herkkuja ja kehuja ja rapsutuksia?

- Saa kyllä itse jatkossa vahtia vetensä.

***

- Minä taas pidän hiirileluista. Etenkin näistä tarhasta löytyvistä jotka liikkuu ja vinkuu kun niillä leikkii.

- Ne vaan menee kovin helposti rikki. Olen opetellut leikkimään varovasti niin että ne usein kestää nykyään hiukan pidempään. Ja tuon ne sisälle niin on mukavampi leikkiä. Jostain syystä henkilökunta vaan aina ottaa hiiret minulta pois. Ja vaikka palvelijat tuntuu olevan kovin innokkaita hiirten perään, niin ei ne ikinä noita korjaa tai itse syö tai leiki niillä vaan heittää menemään. Hyvät hiiret!

- Auttaiskohan jos ne piilottaisikin hyvin vaikka sänkyyn tyynyn alle tai sohvan sisään...

21 kesäkuuta 2024

Hauskaa juhannusta!

Toivottaa keskikesän kukkaistytöt!




15 kesäkuuta 2024

Mututuntumalla

Akvaariokaupan lammikkolistalla näkyi tarjolla "paksupäämutu golden", ja piti sitten vähän googlailla mikäs se tuommoinen otus on kalojaan. Olipa sen verran passelin oloinen eväkäs kultakalojen kavereiksi pieneen läkköön, että tilasin niitä sitten kymmenen pyrstön parven. 

Pitäis joskus muistaa ottaa lammikkokuvia pilvisemmällä säällä...

Vähän mietityttää saakohan niitä yhtään haalittua syksyllä talvisäilöön kun suht pieninä katoilevat helposti kivenkoloihin, vaan touhuista päätellen on mahdollista että niitä on syksyllä enemmänkin kuin se kymmenen, että jospa niistä nyt edes jokunen sitten osuisi haaviinki...

"Mun kolo!" Tuossa jopa tarkkaan katsoen vähän erottuu nystyröitä, joita koiraan päähän kasvaa kutuaikaan.

Kesävieraskin oli pitkän hiljaisuuden jälkeen yksi päivä paikalla pulikoimassa muina mantereina, mutta ei sitä nyt ole taas viime aikoina näkynyt. Vieläköhän pyörii maisemissa vai liekö jatkanut matkaansa?

Kiirettä pidelly

Onpa taas ollut puuhaa niin ettei ole ehtinyt edes blogia päivitellä. Joku ruuhkavuosisuorittaja, joka vaativan kokopäivätyön ohessa hoitaa kolme lasta, viisi koiraa, hevosen ja muutaman tavoitteellisen harrastuksen ja pitää siinä sivussa kodin, pihan ja itsensä tiptopkunnossa ja hoitaa sosiaaliset suhteet ja sukujuhlien tarjoilut voisi nauraa mun "kiireilleni". Vaan tämmöiselle vähän vajaakuntoiselle keski-iän kypsemmässä pässä olevalle sohvaperunalle yksikin ylimääräinen aktiviteetti viikossa voi välillä käydä voimille.

Ensin käytiin toukokuun puolella laivareissulla Visbyssä. Päivä meni tällä kertaa valmiilla retkellä Farön saarelle. Manattiin kyllä sitä että vasta laivalla selvisi että oman auton olisi ilmeisesti voinut ottaa maihinkin, niin olisi sillä voinut tehdä saman lenkin halvemmalla ja omaan tahtiin. Nyt visiitti meni pääosin bussissa istuskeluksi, ja ne upeat raukit katsastettiin aika pikaisesti ja bussin ulkopuolinen aika kului lähinnä lounaspaikassa ja sitten tylsän kirkon pihalla pyöriessä. Mut ihan kiva pikkuloma tuo muuten oli.



Seuraavana viikoloppuna oli taas perinteinen työpaikan heppakerhon issikkaretki, paikka oli vähän kauempana Lohjan Hestbakkissa niin että käytännössä melkein koko päivä (tai ainakin voimat) sielläkin meni. Olin ilmoittautunut "rauhalliselle" eli keskivauhtiselle lenkille, mutta käytännössä se olikin sitten yhdistetty aloittelijoihin eli parin tunnin maastosta aika ison osan haukkasi se kun pyöriskeltiin kentällä testaamassa miten ponin saa käyntiin ja pysähtymään ja kääntymään. Ja varsinainen maasto sitten tietysti oli aloittelijatahtista käveleskelyä, vaikka ihan kivaa ja rentouttavaa sekin toki on. Ratsu oli kyllä mitä suloisin, nimi vaan ehti paeta mielestä jo kotimatkalla...

Sitten vaihtuikin jo kesäkuu ja tuli koulujen päättäjäiset, ja taaskin meni lauantai reissatessa veljenpojan lakkiaisiin. Onnea vaan kaikille valmistuneille!


Ja vielä tehtiin toinen laivareissu Tukholmaan. Oli joku tarjous joka piti käyttää suht nopeasti niin tuli sitten näin pian edellisen risteilyn jälkeen. Telkusta oli vasta tullut joku dokumentti Vasa-laivasta, ja miten sen kanssa on jotain ongelmia säilyvyyden kanssa, joten käytiin pitkästä aikaa sitä katsomassa ennen kuin murenee kasaan. 




Reissaamisen ohessa on sitten kuoputeltu pikkuhiljaa jaksamisen mukaan kasvimaata ojennukseen ja purkitettu kesäkukat ja istutettu tomaatit sun muut taimet. Helleputken aikana vettäkin sai kanniskella aika ahkerasti.

Kasvimaatilkku oli hetken melkein siistin näköinen kun asetteli lavakaulukset paikoilleen,
nyt alkaa taas rikkaruohot puskea pintaan vauhdilla...




Siperianunikot on nyt parhaimmillaan 💖

Työlistalla oli myös lintuhuoneen varahäkkiseinän raivaus tyhjäksi ja siivous, että huoltomiehet pääsee tarvittaessa käsiksi ilmalämpöpumpun letkuihin jotka kulkee sillä seinällä.  Vaan huolto loppui lyhyeen kun asentajat totesi jotta sisäyksikön kenno on ollut joku maanantaikappale ja falskannut pihalle öljyt ja kylmäaineet ja on entinen. Ilmankos on tuntunut ettei se viilennä yhtään, vaikka kyllä se vielä talvella ainakin jotenkin lämmitti vaikkakin vähän vaisun oloisesti. Uusi sisäyksikkö tulee parin viikon päästä, ja siitä saa jopa jotain korvausta kotivakuutuksesta. Lintuhuoneen kaikki  irtorojut vaan on nyt sitten ripoteltuna pitkin kämppää ettei niitä tarvii eestaas kanniskella. Varahäkki töröttää tällä hetkellä pihalla pesun jäljiltä, se varmaan pitää kuitenkin väliajaksi tuoda takaisin paikalleen...

Nyt sitten kroppakin taitaa tuumata jotta alkais olla levon aika ja parin päivan ajan on ollut joku kevyt kesäflunssa (tai -korona, mistäs näitä nykyään tietää...) kutittelemassa kurkussa. Noh, vielä viikko ja sitten alkais loma...