Vääryyksiä

 - Mamma vaihtoi yksi päivä vettä tuohon pienempään fisutelkkariin. Se jätti veden juoksemaan letkusta ja "ihan vähän vaan" räpläsi kännykkäänsä siinä täyttymistä odotellessa. Minä huomasin että vettä alkoi valua reunan yli lattialle ja aloin naukua että mamma tulisi katsomaan. Se ensin luuli että minä olen taas pahanteossa virikkeistämässä itseäni ja komensi pois, ja sitten kun tajusi mitä on tekeillä tuuppi vaan sivuun ja säntäili sulkemaan hanaa ja heitteli ympäriinsä pyyhkeitä, eikä huolinut edes apua lattian kuivauksessa.

- Minähän siis käytännössä pelastin kodin joutumasta tulvan valtaan! Vaan sainko ylistystä, palvontaa ja sankarikissan arvonimen kera kunniamerkin? Sainko?

- Tarjottiinko edes herkkuja ja kehuja ja rapsutuksia?

- Saa kyllä itse jatkossa vahtia vetensä.

***

- Minä taas pidän hiirileluista. Etenkin näistä tarhasta löytyvistä jotka liikkuu ja vinkuu kun niillä leikkii.

- Ne vaan menee kovin helposti rikki. Olen opetellut leikkimään varovasti niin että ne usein kestää nykyään hiukan pidempään. Ja tuon ne sisälle niin on mukavampi leikkiä. Jostain syystä henkilökunta vaan aina ottaa hiiret minulta pois. Ja vaikka palvelijat tuntuu olevan kovin innokkaita hiirten perään, niin ei ne ikinä noita korjaa tai itse syö tai leiki niillä vaan heittää menemään. Hyvät hiiret!

- Auttaiskohan jos ne piilottaisikin hyvin vaikka sänkyyn tyynyn alle tai sohvan sisään...