Huh hellettä

No nyt on viimeinkin lämmintä, niin lämmin että koko nokkaporukka harrikoita myöten taas viihtyy pihalla. Kesäkylpyläkin on taas avattu, nyt terästettynä hiukan isommalla aurinkokennolla ja akullakin, josko saisi nyt vähän vakaammin ja pilvisemmälläkin kelillä veden virtaamaan.

Häkki on muutenkin siistitty ja haravoitu talven jäljiltä ja laitettu pari raparperinlehtilaattaa lisää. 

Viime kesänä orvokit polun varressa oli niin somat että laittelinpa niitä nytkin pohjaa koristamaan. Kasvillisuutta pitäisi vähän uusia muutenkin, jostain syystä puskat ei kauheasti arvosta sitä että niistä nypitään pois kaikki silmut...

Sulkasatoakin liikkeellä aikuisilla...

 

Itä-Suomen kipsikierros

Kipsi mallia KYS (kompastui kotona):

Kipsi mallia KAKS (liukastui pihalla):

Osasyyllinen jälkimmäiseen kipsiin:

Että tämmöisiä äitienpäiväsankareita tänä vuonna...

Kevätkukkasia (ja yksi rastas)

Alkaa kasvukausikin hiljalleen käynnistyä. 😊

Krookukset alkaa olla jo melkein ohi. Muutama vielä sinnittelee, mistähän niitä on tuonne nurmikolle levinnyt, en ainakaan minä ole sinne sipuleita istuttanut...

Kevättähdet, sinililjat ja posliinihyasintit on parhaimmillaan. (Nyt muuten vasta ensi kertaa tajusin että nuo posliinihyasintit oikeasti tuoksuu, niitä on levinnyt itsekseen niin että etupihan on ihan valkeanaan ja hetken tuoksua ihmettelin jotta ei kait nyt tuomi sentään vielä kuki.)

Valkovuokot,keltavuokot ja parvitulppaanit aloittelee. 

- Ei tällä  ketään ole, ei ketään eikä mitään...

Ihan pakko oli ostaa "enkelikello", niin herkkä ja suloinen...

Tuskalliset kasvikokeet, osa hortensia

Onko se lähestyvän vanhuuden oire kun olen viime vuosina tykästynyt jalohortensioihin? :D Noh, joka tapauksessa nättejä ovat nimenomaan siniset hortensiat, vaaleanpunaisesta en suuresti pidä missään muodossa (pienet possut, linnunpoikaset ja kissan/koiranpentujen tassut ja massut poislukien). 
Ongelma vaan on että hortensia on kameleontti joka vaihtaa väriään jos olosuhteet vaihtuu. Olin toki opiskellut, jotta kukka on sininen happamassa maassa, joten tuupin viimekesäisen hortensian purkkiin luonnonturvetta ja tammenlehtisilppua, ja lannoitin kiltisti rodolannoittella. Vaan siitä huolimatta se pirulainen alkoi loppukesää kohden vääntää väriään ruman punaisenlilanvihertävänkukertavaksi. Viherrys voinee johtua ihan kukan ikääntymisestäkin, mutta milläs sen punaisen saisi pysymään loitolla edes vähän pidempään... (Ja miten paljon lie sitten lajikkeella vaikutusta?)

Nyt sitten ostin tarjouksesta neljä sinistä pikkuhortensiaa kesän kukkaistutelmia varten, ja rupesin kaivamaan lisää kikkakolmosia sen sinisyyden ylläpitoon.  Google löysi kolme vinkkiä:

• Ruosteisia rautanauloja mullan sekaan, no niitähän riittää
• Kuparia mullan sekaan, löytyypä noita kolikoitakin
• "Färga mig blå" -lannoite, jota tietenkään ei Suomessa tunnu olevan missään tarjolla. Tarkempi tutkailu paljasti mömmön olevan/sisältävän alumiinisulfaattia, jota kyllä löytyy nettikaupoista, mutta lähinnä uima-allaskemikaalina kilon päniköissä, ei ihan niin paljoa tarttis... Apteekissa kuulemma olisi, mutta tilaustavarana ja varsin tähtitieteelliseen kilohintaan. Alumiinikaliumsulfaattia, eli alunaa kuitenkin oli akvaariokaupassa pikkupurkissa saatavilla, joten päätin jotta kokeillaas ny josko sillä olisi sama vaikutus... 

Vielä neljä identtistä saviruukkua uhreille, pussi ihan virallista havu-rodomultaa ja koe käyntiin...

Kontrollirehu, pelkkää havu-rodomultaa

Mullan seassa alunaa, "ropsautellaan reilusti"-annostuksen oikeellisuus arvailun varassa

Tämä sai kaverikseen kourallisen kolikoita (hitusen muita tummempi ja lähtöjään)

Ja tämä rautanauloja (porukan blondi tässä vaiheessa)

Lidukasta tarttui vielä testeihin mukaan yksi vähän isompi
ja enemmän punertavaan päin puskeva yksilö.
Sai multaansa vähän kaikkea mahdollista niin katsotaan saako sitä käännytettyä sinisemmäksi...

Pitää nyt yrittää nuo pitää hengissä ja terveenä (=edes muistaa kastella tarpeeksi ja olla unohtamatta ulos yöksi niin kauan kun on vielä pakkasia liikkeellä) ja dokumentoida sitten myöhemmin miten käy...

Nuorisojaosto

Yleisön pyynnöstä kakaroista ajantasaiset passikuvat:

Sinisplittityttö "sininen", valmis

Normaali tyttö "keltainen", valmis

Normaali tyttö "oranssi", valmis

Sinisplittipoika "vihreä", muutamaa höyhentä vaille valmis

Sinisplittipoika "lila", vielä kesken

Sinisplittipoika "valkea", vielä kesken 

Sininen poika "musta", vielä kesken 

Hevoskuiskausta

Kävinpä perjantai-illan ja sunnuntaiaamupäivän katsomassa ihan oikean elämän hevoskuiskaajaa, John Moorea, joka piti viikonlopun ajan klinikkaa tuolla "meidän" tallilla. Aika tylystikin välillä paineisti paria tuittuilevaa öykkärihepoa, ja eihän tuossa sinänsä mitään taikoja tehdä, mutta ei voi kuin ihailla sitä taitoa millä hevosta ja sen käytöstä voi lukea ja niin täydellisesti ajoittaa oma palautteensa, oli se sitten negatiivista tai positiivista. Ja vielä mitoittaa sen paine sopivaksi eri hevosyksilöille. Siis niin että täysin vieraan ja korvat tötteröllä haahuilevan hevosen huomion saa parissakymmenessä minuutissa täydellisesti itseensä ja polle kävelee perässä kuin lammas ja rentona ja kuuliaisena kääntyilee varsin pienillä eleillä ja kehonkielellä.  

En sitten vaan kumpanakaan päivänä muistanut ottaa kameraa mukaan, niin kuvasaldoksi jäi vaan pari kämäistä kännyräpsyä.

Kevättä ilmassa

Sitkeä lumi- ja jääkerroskin viimein alkaa kadota pihalta. Läjä peipposia, rautiainen ja punarintakin ovat palanneet taas ja hiljalleen palaa usko siihen että ehkä se kevät sieltä on tulollaan.

Alkuviikosta oli niin lämmintä että hätistelin vakioviisikon lisäksi pihalle jo seeprikset ja pulutkin vähän aurinkoa ottamaan. 

Onpa hieno sää!

Täällähän ois vettäkin! Aurinko + vesi =....

Allasbileet!!

-Vähän tämä on pienenläntä

Ai tämä kuralätäkkö muka uima-allas??

Ei kait tuossa voi kylpeä, menee ihan likaiseksi.

??

- No ehkä ihan pikkuisen...

- Vaan onneksi on lämmin

Pääsiäispassio

Taas tuli jatkumoa varsin tasalaatuiseen "Suomen pyhäpäiväsäät"-kokoelmaan...

Kun nyt oli  kerrankin paljon luppoaikaa (niin kuin sitä muka ei muulloinkin olisi kun vaan hilais ahterinsa ylös sohvalta...) niin tiput sai kokea pääsiäisen kärsimysmäytelmän, eli haavinnan kuntotarkastukseen kynnenleikkuun ja loistipan kera.

Eniten huolestuttaa tällä hetkellä rouva Ruotsalainen joka on viettänyt elämää sairashäkissä jo vaikka kuinka pitkään. Sen bumblefootit ei ny tunnu asettuvan millään konstilla, ja alkaa yleiskuntokin mennä jo aika heikoksi, voi olla ettei enää kauaa jaksa sinnitellä. :(

Muutamalla harlekiinilla on vähän päähöyhenissä pientä sanomista ja/tai vähän röpelöä nokassa niin saivat vielä jäädä pikkuhäkkiin paria öljyhoitokertaa varten. Enimmäkseen nuo on todennäköisesti vaan jotain sulkasatoilua tai syksyn haukkatörmäilyjen jälkivaikutuksia, mutta varmistetaan ny ettei ole kalkkijalkapunkkia seassa. Teräsmuori Verna edelleen porskuttaa lipoomamönttinsä kera, vähän harsua höyhenissä mutta muuten edelleen pirteä.

Suurin osa porukkaa on sentään ihan tiptopkunnossa (ainakin noin päällepäin katsoen), ja pääsi tas normaalielämään koko katraan läpikäynnin jälkeen. 

Ja saihan ne oman kaura-auringonkukkapääsiäisruohonkin, jostain syystä se ei kyllä kovin kauaa säilynyt hyvänä...  :D