Riitun reissupäiväkirja

Palvelijat on jonkun aikaa höpöttäneet jostakin lomasta. Ilmeisesti se tarkoittaa että aamuruoka tulee jatkuvasti myöhässä ja muutenkin ne poukkoilevat ihan miten sattuu ilman normaaleja aikatauluja. Kaiken lisäksi minut survottiin yhtenä iltapäivänä ihan varoittamatta kujetuskoppaan ja auton takapenkille ja mutisivat jostain matkustamisesta. Koitin alkuun maukua vastalauseita mutta ei niitä mitenkään noteerattu. 

 

Muutaman tylsän tunnin jälkeen tultiin paikkaan jossa käytiin joulunakin, siellä on joku vanhempi ihminen joka koittaa koko ajan lääppiä ja sanoo itseään mummoksi, piti välillä vähän antaa hipaista että saa olla sitten hetken rauhassa. Tutkin kyllä tarkkaan joka paikan, mutta en tuntenut oloani siellä oikein kotoisaksi ja aloin yöllä naukua niin että emäntäpalvelija lopulta telkesi minut nurkkahuoneeseen yksin. Ei sitten niin mitään käytöstapoja.

Maisemassa ei valittamista

Aamulla jouduin taas auton kyytiin, onneksi nyt matka oli vähän lyhyempi ja sen päätteeksi oltiinkin tutussa paikassa, vanhassa kodissani! Siellä olikin ihan kiva majailla pari päivää, tuttu ihminenkin siellä vielä asustelee. Löysin vanhan leluhiirenikin ja kannoin sen muutaman kerran palvelijoiden sänkyyn etteivät unohda sitä enää matkasta. Käytiin jonkun oudon ja vähän pelottavan paikan pihalla, jossa palvelijoiden piti laittaa kuonokopat päähän (minun ei tarvinnut). Sieltä löytyi edellinen pääpalvelijakin, mutta se oli vähän omituinen ja kutsui minua Miskaksi, ehkä pitää tyytyä noihin nykyisiin vaikka palvelussa onkin vähän väliä huomautettavaa.

Edustuskissa

Villikissa

Ja sitten TAAS mentiin autossa kopassa. Välillä palvelijat pysähtyivät syömään (minulle ei mitään annettu, aika törkeää) ja sanoivat että autossa on liian kuuma odotella, joten sain nököttää kopassa ulkoterassilla pöydän vieressä. Viereisessä pöydässä oli joku hassu pieni otus, emäntäpalvelija sanoi sitä perhoskoiraksi. Tuijottelin sitä pitkään, mutta en oikein osannut päättää olisiko sitä pitänyt pelätä vai yrittää saalistaa. Lopulta sitten saavuttiin taas johonkin uuteen ja outoon paikkaan, mutta onneksi sieltäkin löytyi sauna jossa voi käydä vähän aikaa murjottamassa. Ihan OK paikka sekin sitten oli, palvelijat aina hävisi päivällä johonkin mutta tulivat sitten kuitenkin ajoissa tarjoilemaan iltaruoat. Sanoivat vaan lähtiessään että minun pitää vahtia kämppää.

Mihis sitä nyt jouduttiin...

Outoja tyyppejä parveilee pihalla

Ensimmäisenä päivänä kävivät kuulemma kiipeilemässä Riisitunturilla. Emäntäpalvelija sai jalkansa kipeiksi ja kertoi joskus kuulleensa että  ennen vanhaan kolotuksia hoidettiin kissannahalla, mietin hetken pitäisikö mennä lauteiden alle piiloon. Laittoi minut hetkeksi nilkkojensa päälle kyljelleen, mutta sanoi sitten että nyt on vähän liian lämmintä kissannahkaterapiaan. Vähän muhkuraista siinä olikin maata.

Valpas vahtikissa

Toisena päivänä ohjelmassa oli kuulemma käynti Jyrävällä, ja kesäkelkkamäen laskua. Kolmantena päivänä koskenlaskua. Hulluja nuo ihmiset, kuka nyt vapaaehtoisesti itsensä kastelee! Tai ylipäätään rehkii kun voisi vaan loikoilla sohvalla.

Jyrävä

Aallokkokoski

Rankkaa tää lomailu... (huomaa The Hiiri)

Sitten lähdettiinkin taas autoilemaan, pysähdyttiin pikaisesti vanhassa kodissa vähän jaloittelmassa ja jatkettiin siitä vielä pariksi yöksi taas siihen ensimmäiseen paikkaan ennen kotiinpaluuta. Nyt se oli jo vähän tutumpi enkä enää marissut. Sää oli muuttunut sateiseksi joten palvelijat kävi vain vähän ajelemassa lähitienoilla ja hamstrasivat ensi talvea varten tehtaanmyymälästä pari laatikollista talipötköjä tinteille. Onpahan pihallakin jotain tuijoteltavaa niinäkin päivinä kun nuo emäntäpalvelijan linnut (joita muka ei sais syödä eikä edes säikytellä) ei tarkene ulkoilla.

Hiljainen kansakin käyttää maskeja tänä kesänä

Mummolassa

Hehkutusta

Pihahäkin pengerryksen puureuna oli jo todella pahasti lahonnut alaosastaan ja niin kallellaan että mullat oli tulossa käytävälle.

Hetki mietittiin mennäänkö halvalla ja haetaan vaan uusi puureuna, mutta sitten tuumattiin jotta investoidaan kuitenkin vähän enemmän kunnon muurikivireunukseen niin ei tarvitse heti olla taas uusimassa. Vaihtoehtoja googlaillessa eniten silmää alkoi miellyttää Ruduksen rustikko betonikivi joka imitoi melko kivasti aitoa liuskekivimuuria. Väriksi valittiin kahdesta vaihtoehdosta  vaaleampi "hehku", ja tilasin niitä sitten kerralla pari lavallista samaan konkurssiin (on pari muutakin penkinreunaa joille tarttis tehdä jotain...)

Tästä se sitten lähti, käytävältä rapartperilaatat evakkoon, lahonnut reuna irti, multaa sivuun pois tieltä ja vähän tasoittelua ja hehkukivien mallailua:

Alimmaiseksi laitettiin käytävältä lähtien suodatinkangas ja sen päälle muutama säkki asennushiekkaa, päälle muurikiviä neljä kerrosta kiviliimalla varmistettuna:

Sitten multa ja muurin keskivaiheilla myös sivuun käännetty akankaalimatto takaisin paikoillleen ja suodatinkankaan trimmaus niin että reuna jää siististi mullan pinnan alle.

Lopuksi lisää hiekkaa että laatat asettuu taas keikkumatta ja siististi takaisin käytävälle, parista kohtaa tursottavien liimajäämien pois rapsinta ja tänään kesäkukkasomisteet mukaanlukien jostain huhtikuulta asti myyntipurkeissa odottaneet orvokkiparat viimein paikoilleen, ja valmista tuli!

Juhannuslaiskottelua

Linturintamalla on ollut taas viime aikoina surua (just kun yksi päivä tuumailin jotta eipä olekaan nyt hetkeen kukaan sairastellut tai kuollut, ois pitänyt koputtaa puuta...), Ensin valkorintainen harlekiinityttö Spica oli törmäillyt pihalla niin että oli jäänyt nokastaan kiinni verkonsilmään ja heittänyt henkensä. Lisäksi yksi aamu Chili oli vähän vaisu, mutta tuumasin vielä vaan tarkkailla tilannetta kun lensi kuitenkin ihan reippaasti pihalle. Iltapäivällä huomasin että se vain nuokkui auringossa ihan apaattisena eikä reagoinut oikein mihinkään. Keräilin sen nopeasti sairashäkkiin, mutta punainen työhtöpää kuoli siinä samantien kun olin vasta hakemassa vähän vettä ja troppeja ensiavuksi. Rosa parka joutuu nyt elelemään yksin toistaiseksi, ei välttämättä  koronan takia vielä tänä vuonna edes Zwolleen pääse uutta kaveria etsimään.

Mutta ainakin nyt on juhannus ja kesä ja lämmin ja ulkohäkissä sekä höyhenikkäät että karvaotus viettävät aikaa laiskasti auringossa loikoillen.

Hellepäivänä vettäkin kuluu tiuhaan tahtiin

Kun omistajalla on liikaa aikaa...

- Tuota, mitähän ihmettä villapaidalla tekee keskellä kesää....

- No mitä nyt taas?

- Ei ***tu hei jotain rajaa!

 Muistilista:

 - Erota palvelusväki, heti

 - Ota yhteyttä ESYyn, EVRään, OEhen ja lööppilehtiin

 - Järjestä ex-palvelusväen hidas ja tuskallinen kuolema

Ongelman myöntäminen on alku parannukseen?

Minulla ehkä saattaa olla jonkunasteinen shoppailuaddiktio. Ei tosin mihinkään "normaaliin", niin kuin vaatteisiin, koruihin, laukkuihin tai kosmetiikkaan. Vaatteiden ostoa yleensä suorastaan inhoan, kun aika harvoin tulee vastaan mitään missä hinta, laatu, ulkonäkö ja istuvuus kohtaavat sopivana yhdistelmänä. Ruokaankaan ei nyt mitenkään kohtuuttomasti tuhlailla, ja elektroniikkaan tai huonekaluihin vain tarpeen mukaan. Jos se on ehjä ja/tai toimii se kelpaa vielä.

Mutta ne harrastukset.

Tokihan kerran-pari viikossa ponin selkään könyävä tätiratsastaja tarvitsee housut hellekelille, kesäkelille välikausikelille, kylmälle kelille ja ihan-liian-kylmää-kelille (etenkin kun nykyvuosina viimeksimainittuja  on sen verran harvakseltaan että hankinnat tuppaa kummasti kaapissa kutistumaan käyttöjen välillä) Ja ainahan voi yhdet ylimääräiset hommata varalle, jos hyvä tarjous sattuu kohdille. Ja hanskathan on kulutustavaraa, pitää niitäkin riittävästi olla, eikö muka?

Noh, housuhamstraukset poislukien tuo nyt kuitenkin jollain tapaa vielä kurissa pysyy, kenkiä on vaan kahdet (joista toiset alkais kyllä olla jo kohta uusimisen tarpeessa...) ja vain yksi kypärä. (Ja kuka nyt oikeasti voi sanoa ei jos tulee tekstari "kiinnostaisiko hyppääminen perjantaina"? )

Lankakaupoissa olen jatkuvassa vaarassa lipsua "vain tarpeeseen"-periaatteista ihan kokonaan, mutta siellä sentään hillitsee tieto ettei kahden hengen talous ihan määrättömiä määriä villasukkia tai -puseroita tarvitse. VAIN pari laatikollista säilytystilaa pursuaa lankakeriä.

Puutarhalikkeissäkin ollaan hyvin vaarallisilla vesillä, onneksi tontti on pieni ja sisällekään ei rajattomasti viherkasveja mahdu (yrittää toki aina voi...), lähinnä kesäkukkien kanssa meinaa lähteä välillä mopo käsistä.

Vaan eläinkaupat sitten on ihan oma lukunsa. Jos itselleen ei ihan kaikkia kivoja hömpötyksiä raaskikaan ostaa, niin lapsiahan saa hemmotella mielin määrin, etenkin karvaisia/höyhenikkäitä/suomuisia sellaisia. Kalojen suhteen alan sentään nykyään olla aika hyvässä hoitotasapainossa, mutta kyllä akvaarioliikkeisiinkin on vuosien varrella aika hyvä osa tuloista tullut kuskattua ja satunnaisia lipsahduksia voi tulla edelleen. 

Lintujen osalta eläviä alkaa olla sen verran että niiden hankinnassa on pakkokin pitää jo joku järki päässä, mutta tarvikkeiden kanssa ollaan taas aika kaltevalla pinnalla. Kotimaisissa kaupoissa yleensä (onneksi?) valikoimat on sen verran suppeat, että kunnon mania-asteelle on hankala päästä, peipon- ja kanariansiemeniä useimmiten tasan se yksi merkki ja laatu tarjolla kilon pusseissa, lisäksi ehkä yksi tai kaksi erilaista voimaruokaa. Ulkomaan nettikaupoissa sitten voipi välillä repsahtaa jo pahasti, saati jos sattuu reissaamaan Keski-Euroopan runsaudensarvien äärellä auton kanssa...

Ja täysin uusiin sfääreihin ostoshekumoinnissa on sitten päässyt kissan kanssa. Tokihan kaikki viettävät päiväkausia plaraamassa läpi kymmenien eri märkäruokamerkkien lukuisia eri variaatioita ja niiden tuoteselosteita arpoen mikä nyt olisi riittävän hyvälaatuista ja vielä sattuisi kelpaamaankin varsin valikoivalle nirppanokalle? Aina jostain kaupasta löytyy jotain uusia merkkejä joita voi ostaa muutaman pussin tai purkin testattavaksi, ja järkeväähän se vaan on niitä jotka sattuvat kelpaamaan kannattaa sitten ottaa vähän reilummat varastot, etenkin jos sattuu olemaan tarjouksessa jossain. Ja täytyy vähän eri merkkejäkin olla, ois kai se tylsää koko ajan yhtä ja samaa pupeltaa ja ties mitä puutoksiakin tulisi? Ja märkäruoan rinnallehan tarvitaan vielä kuivamuonaa, ja voihan vaihteluksi pakasteeseen jotain raakaruokaakin hakea!
Ja ruokien lisäksi sitten on vielä hiekat, valjaat, lelut, kiipeilypuut sun muut enemmän tai vähemmän tarpeelliset tarvikkeet. Voi onni ja autuus!

Meillä on siis yksi (1) kissa.
Pysyyköhän se nyt varmasti hengissä seuraavaan kauppareissuun asti...?

Mut eihän tämä oikeastaan edes ole ongelma niin kauan kun kaikki tulee kuitenkin tällä vuosisadalla käytettyä ja tilillä riittää katetta, eihän...?

Kesäkylpyläkauden avaus

Isommat yöpakkaset alkaa pikkuhiljaa hellittää ja aurinko paistaa, joten tirppojen kesäkylpylä on jälleen avattu. Avajaiset otettiin innolla vastaan ja osallistujia oli hetkittäin ihan tungokseksi asti.

- Yy, kaa, koo

- Jihuuu!

Glosterkelluntaa

Kyllä se kesä sieltä taitaa taas tulla...

Jumitusta ja vappusisutustouhuilua

Aika hiljaiseloa on taaskin elelty. Paitsi että sohvaperunointi on koronaa väistellessä tavallistakin suuremmissa sfääreissä, onnistuin jotenkin kipeyttämään vasemman lapani niin että pienikin epäsopiva liike sai aikaan tunteen kuin joku tuikkaisi leipäveitsen selkään, minkä lisäksi välillä syvempi hengittäminenkin sattui ja kramppasi koko kyljen, eikä jatkuva kivun ja krampin odottelu ja jännittäminen nyt ainakaan helpota oloa. Pari viikkoa kärvistelin sekalaisin kotipoppakonstein (sisältäen mm buranaa, magnesiumia, hevoslinimenttejä, hierontaa, kylmää, kuumaa, lepoa, liikettä ja lidukan sähkötyshärvelin käyttöä), vaan kun tilanne tuntui hetkittäisten helpotusten välissä vaan pahenevan paranemisen sijaan, vääntäydyin lopulta lääkärille (hyvin mielenkiintoinen koronaversio, jossa puolet ajasta puheltiin vaan lääkärin kanssa puhelimessa eri huoneissa), jolta sai sitten sen verran tujummat mömmöt (ja lähetteen videoetäfysioterapointiin :D ) että nyt viikon lääkekuurin jälkeen alkaa etuneljännes viimein hiljalleen kestää varovaista normaalia elämää ilman että tekee mieli kokeilla tee-se-itse-akupunktiota sukkapuikolla tms. Eipä siis ihmeemmin ole tullut tehtyä kuin ihan välttämättömimmät touhut, jos niitäkään.

Ennen lapajumia tuli kuitenkin virkattua ontelokuteesta yksi kissanpesä (liekö sekin edesauttanut jumin kehittymistä, joskin sitten olisi pitänyt olla jumissa oikea puoli...) Kertaalleen jo purin ja virkkasin uudestaan koko komeuden, kun mututuntumalla omasta päästä kehitellen ensiversiosta tuli melko muodoton möykky. Hiukan liian iso ajatukseen nähden tuosta tuli vieläkin eikä levennykset ihan optimaalisesti osuneet, mutta saa ny välttää. Ainakin jonkun kerran koe-eläin on siinä jopa nukkunut.

Pehmusteena lampaankarvainen tuolinpäällinen

 Nyt vappuna sitten uskalsin viimein rasittaa kipeää hartiaa sen verran että lisäiltiin ja uusittiin vähän pihahäkin sisustusta. Ensin ruuvailtiin muutama lautahylly seinille, että Riitullekin on vähän kiipeily/istuskelupaikkoja häkissä.

1: Reilu metrinen hylly etuseinällä
2: Koko laudan mittainen hylly ikkunoiden alla
3: Metrinen korkeammalla oleva päätyhylly
4: Ponnistuslauta päätyhyllylle

Kaadatutin Talonmiehellä yhden varjostavan vaahteran tontin laidalta, ja siitä sai karsittua häkkiin uusia orsipuita linnuille. Rungosta on tarkoitus viritellä häkkiin  yhdistetty tukipuu ja kiipeily/orsipuu, se on nyt mallattuna alustavasti suunnilleen oikealle kohdin. Puinen pengerryksen reuna on kuitenkin jo niin lahonnut että se on uusimisen tarpeessa, suunnitelmissa tilata siihen jotain ihan kunnon muurikiviä että saisi vähän kestävämmän ratkaisun, ja tukikiipeilypuun lopullinen asemointi odottelee sen valmistumista joskus kevään-kesän mittaan. (Kun ny sais ensin edes ne kivet tilattua...).

Tirppanatkin alkaa pikkuhiljaa viettää pidempiäkin aikoja häkissä (toki eri vuoroilla kissan kanssa...), ja muutkin kuin kanarialinnut ja kardinaalit alkaa tareta taas viileämmän kauden jälkeen. Harrikkakoiraat on jo aika hyvin saaneet sulkasatonsa valmiiksi tai ainakin aloitettua. Naaraat jumittaa vielä, harkitsen pitäisikö niitä ottaa taas hetkeksi eri häkkiin mietiskelemään, että tajuaisivat nekin aloittaa sulkimisen kaljuilun sijaan.