Hajoita ja hallitse

Harlekiiniosasto alkoi olla jo siinä kunnossa että voi alkaa taas yhdistellä pojat ja tytöt keskenään. Eivät kuitenkaan ihan vielä parveen lentohäkkiin päässeet. Poistuneiden parvenjäsenten johdosta yhtään vanhaa pariskuntaa ei ole jäljellä (jossei lasketa ei-toivottuja äiti-poika / sisar-veli yritelmiä), joten jaottelin harlekiinit vielä vähäksi aikaa pareittain eri häkkeihin toiveena saada aikaan omaan silmään sopivia pariskuntia. Eihän noita tietysti väkisin voi saada toisilleen suosiollisiksi, mutta jos nyt edes jonkun parin saisi naitettua pesityskelpoiseen kombinaatioon...

Ihan liikaa häkkejä huollettavana tällä hetkellä. Jos  viikon - pari vielä säätäisi
ja sitten ainakin pienimmät häkit poistaisi taas käytöstä

Sirius ja Vega, toiveissa poikue sinisiä lapsia

Uusista linnuista sininen koiras ja naaras näytti jo karanteenissa vähän lämpenevän toisilleen. Ne saavat nyt piakkoin pöntön tarjolle jos innostuisivat pesimään asti. 

Jossain internetin syövereissä on sattunut silmään väite jotta sininen-sininen yhdistelmän poikaset olisi heikompia kuin sininen-splitti yhdistelmästä, mutta en kyllä  itse kokeilematta tuota täysin usko. Varmasti jos siniset vanhemmat on sukua toisilleen  voi tulla heikennystä, ja varmasti sininen voi olla splittiä tai normaalia herkempi, mutta kun sininen väri ilmentyäkseen joka tapauksessa vaatii  sinisen geenin molemmilta vanhemmilta niin vähän ihmetyttää onko sillä niin väliä tuleeko se siniseltä vai splitiltä vanhemmalta. Toki jonkunlainen yhteisperiytyvä geeniklikki voisi tuohon vaikuttaa, mutta taaskin jos molemmat vanhemmat on  muuten terveitä ja elinvoimasia ja risteytyksiä normaaleihin sukulinjoissa aina välillä tehty, niin voisi kuvitella tuonkin vähemmän vaikuttavan. Mutta pitää nyt tuolla yhdellä parilla testata ja katsoa mitä tuplasinisen yhdistelmän kakaroista tulee jos on tullakseen. Ainakin nuo on eri kasvattajilta niin ettei pitäisi sukusiitosrasitetta olla.

Tiffany poloisen pikkuvaivat vaan jatkuu, pyrstö on edelleen töpö, ja viime viikolla huomasin että se näytti kirjaimellisesti vetäneen herneen nenään, ilmeisesti törmäillyt sen verran että vahanahassa oli möntti. Koitin sitä vähän rapsutella josko siinä vaan olisi joku pieni tulehtunut pesäke jonka saisi aukaistua, mutta oli sen verran kovan tuntuinen että ei sillä oikein vaikutusta ollut. Laitoin sitten vaan vähän pihkavoidetta jotta mahdolliset hyytymät lähtisi pehmenemään ja jäin seuraamaan tilannetta. Vähän patti vielä kasvoi , mutta ennen kuin ehdin pyydystää tipun uudestaan tarkemmin tutkittavaksi, olikin möykky sitten yksi päivä irronnut itsekseen. Pieni palkeenkieli vahanahassa vielä on, mutta muuten nokka on ihan siistin näköinen.

Roihu oli jossain vaiheessa sitä mieltä että kaveria ei jätetä eikä juuri suostunut poistumaan  Auroran arestihäkin vierestä niin tuumasin että sama ne on molemmat laittaa häkkiin toisilleen seuraa pitämään. Aurora vaan tuumasi että pienessä häkissä kun ei muuta tekemistä ole, niin voi aikansa kuluksi vaikka pöyräyttää ruokakauppiin parit munat haudottavaksi... Vaihdoin nyt sitten taas kaikki kanariat lentohäkkiin  ja pulut pikkuhäkkiin siksi aikaa että Tiffany saa pyrstönsä ojennukseen (on sillä jo uutta kasvua aluillaan, mutta en nyt ihan varma ole etteikö sitä vielä joku muukin vähän harvenna...) 



Tappiopuolella sitten pappatöötti Tuisku löytyi yksi päivä yllättäen vainajana häkin pohjalta ja siirsi samalla parven vanhimman linnun tittelin poikansa Tieran nimiin. Vähän tässä vielä arvon käynkö hakemassa jostain uuden seepran Tieralle kaveriksi vai saako tyytyä muunlajisten seuraan. Ei sekään enää ihan nuori ole, niin aika todennäköisesti uusi kaveri jäisi taas yksin lähivuosina, jossei sitten ottaisi paria äijää kerralla poikaporukaksi.

Tutkintavankeus

Tiffany kasvatti uusia siipisulkia varsin reippaalla vauhdilla, ja kun pyrstökin alkoi jo näyttää melkein oikean mittaiselta niin nakkasin pulut lentohäkkiin. 

Ja vain parin päivän jälkeen yhtäkkiä huomasin etta se on TAAS pyrstötön. Nyt alkoi pahasti epäilyttää että sulat on joku nyppinyt, ja suurin epäilys kohdostuu Auroraan. Olen sen jo aikaisemmin pari kertaa rysän päältä yllättänyt nyppäisemässä Tiffanyn selässä olleesta paljaasta laikusta puoliksi kasvaneita höyheniä, joista se pikku pentele mutustelee pehmeitä tyviä. Ja Tiffanyreppana on niin nössö että ei mitenkään vastustele eikä edes karkuun yritä, katselee vaan ihmeissään mitä toinen puuhaa. Tuosta syystä Tiffany oikeastaan alunperin pikkuhäkkiin päätyikin, kasvattelemaan sen laikun ja pyrstön ilman häirintää.

Aurora joutui nyt puolestaan eristysselliin jotta näkee alkaako Tiffanyn pyrstö taas venyä vai onko tuolla joku muukin häirikkö asialla. Ja jos pyrstö taas kasvaa niin Aurora pääsee arestista vasta kun sulat on varmasti täysikokoiset ja tyvet kovettuneet kunnolla, ja pitää sitten jatkossa pitää tilannetta silmällä etenkin pulujen sulkasadon aikana.

Pahoinpitelyn uhri

Pääepäilty sellissä pidätettynä

Sulkasatosaldo

Harlekiinien eristyspakkolepohoito pikkuhäkeissä on tuottanut hyvin tulosta, varmaan jo piakkoin saa taas viimein laskea herrat ja rouvat samoihin tiloihin.

Orinoco on jo ihan viimeistelyä vaille valmis, Hekla aika räjähtäneen näköisessä vaiheessa, mutta ei silläkään nyt enää kauaa pitäisi mennä siistiin höyhenpukuun.

Orinoco

Hekla

Samoin äijäosastolla (niistä jotka ei jo kesällä vaihtaneet höyheniä) Krafla, Verso ja Trollen ovat loppusuoralla. 

Trollen

Verso ja Krafla

Ainoa vielä vanhoissa höyhenissä on Yukon, jolla tosin saattaa olla muutakin ongelmaa. Viimeksi kädessä pidellessä sillä tuntui omituinen kova alue alavatsassa, samanlainen kuin munimaisillaan olevalla naaraalla, mikä tietenkään ei koiraalla voi syynä olla. Pitää tovi seurailla miten se kehittyy.

Lentohäkissä tosiaan kardinaalit on vaihtaneet höyheniä, ja testasin vaikuttaako niillä väriin punaisten kanarioiden värilisäravinteet. Eipä mitenkään dramaattista vaikutusta ole näkynyt, mutta vähän yllättäen keltainenkin kanaria saa väristä sävytystä höyheniinsä ja sekä minipojalla että Ulpukalla on nyt siellä täällä oranssia keltaisen seassa. Ja tietenkään niillä punatekijäisillä kanarioilla ei juuri nyt ole höyheniä vaihdossa eli niillä ei näy juuri mitään muutosta... Pitää ny jatkossa vähän miettiä miten ja milloin sitä väritehostetta tarjoilee jos tarjoilee ja pitäisikö mahdollisesti noita keltaisia siksi aikaa siirtää eri majoitukseen jos haluaa niiden värin pysyvän puhtaana...

Minikanariapoika oli tullessaan vähän sulkasatoinen,
ja sillä on nyt paikoin aika selkeän oransseja höyheniä

Ulpukallakin jonkun verran oranssia, mutta tietenkään Auroralla
joka saisi vahvemmin punastuakin, ei näy mitään :D

Roihulla ehkä vähän vahvempaa väriä paikoin, mutta silläkin pitäisi odottaa
seuraavaan sulkasatoon että vaikutus kunnolla näkyisi

Ja mosaiikithan oli jo valmiiksi vahvan punaisia, miten paljon lie haalistuisi
jos ei värilisää antaisi seuraavassa sulkasadossa..

Pulupulmia

Tiffanypoloinen on nyt melko typistetty versio. Paitsi että pyrstö on edelleen töpö (kasvamassa sentään kuitenkin), se yksi yö jonkun night frightin tiimellyksessä hukkasi lisäksi kaikki käsisulat toisesta siivestään. Pääsee se sentään pikkuhäkissä orsille räpistelemään, mutta ei tuolla siivellä kyllä hetkeen kunnolla lennetä ennen kuin sulkia kasvaa takaisin.

Uuden pulun osalta pulma on enemmänkin pieni yllätys. Ostaessahan se oli väritykseltään tuommoinen aika normaali tasaisen ruskeanharmaa. Päässä kyllä näkyi jo silloin valkoisia laikkuja jotka kielii jotta jonkunsortin kirjavuutta perimässä on. Jossain vaiheessa vaan rupesin ihmettelemään kun sille oli ilmestynyt selkäänkin jokunen valkoinen höyhen, ja tällä hetkellä näyttää että niitä tulee koko ajan hiljalleen lisää. En oikein muuta selitystä keksi kuin että tuo on oikeasti vielä niin kakara että ei ole lopullinen aikuisväritys edes vielä ehtinyt muodostua. Jäämme jännityksellä seurailemaan mitä siitä nyt sitten isona tulee...

Väritys kuukausi sitten heti saavuttua:

Ja tällä hetkellä (enemmän muutosta näemmä oikealla kyljellä):

Kultasumu

Yhtenä aamuna maailma valkeni niin kauniin pehmeän ja kultaisen usvan vallassa, että oli ihan pakko nakata läppäri hetkeksi sivuun ja käydä pihalla räppäämässä pari kuvaa.

Kotiutusta

Uudet tulokkaat on olleet sen verran virkun ja ongelmattoman näköisiä, että olen pikkuhiljaa alkanut niitä jo yhdistellä muuhun parveen. Ensin evakkoporukka pääsi taas lintuhuoneeseen ilmalämpöpumppuasennuksen jälkeen, siinä vaiheessa kuitenkin vielä uudet ja vanhat tovin eri häkeissä Ahdasta vaan meinaa tulla kun vanhoilla harlekiineillakin on edelleen pakkolepoeristys päällä kaikkien höyhenysten kuntoon saamiseksi ja vielä vähän vaiheessa huoneen rojujen uudelleenjärjestely.

 

Nyt on jo uudet kanarialaiset lentohäkissä vanhan poppoon kanssa, uudet harrikat ja uusi pulu vanhojen harrikkanaaraiden ja Tiffanyn kanssa pikkuhäkissä ja koirasharlekiinit vielä omassa eristyssellissään.

 Pari uutta kanariaa on jo vanhojen imussa käynyt tutstumassa pihahäkkiinkin. 

Uusista linnuista olen tällä hetkellä ehkä eniten ihastunut tuohon keltaiseen minikanariapoikaan. Se on hyvin vilkas, utelias ja rohkea ja kaiken lisäksi ollut ihan mahdottoman ahkera laulamaan heti kun muuttojärkytyksestä yli pääsi. Pitäisköhän jossain vaiheessa tuupata se minitytön kanssa toviksi omaan yksiöön josko tulisi muutama mini lisää...

Minipoika
(kardinaaleja varten tarjottu väriruoka on tuoltakin pari kasvavaa höyhentä sävyttänyt oranssiksi ja kamera näemmä oikein sitä korostaa...)

Minityttö

On ne oikeasti pieniä, melkein nuo pikkuruiset paratiisipeipotkin pärjää niille kokovertailussa:

Minikanaria vs seeprapeippo:

Ja minikanaria vs tavallinen peruskanarialintu:

Zwolle #2

Niin kuin edellisessä viestissä mainitsin, polttelimme pari viikkoa sitten taas muutaman päivän saldovapaita ja teimme tirpanhankintaretken Zwollen kaksi kertaa vuodessa järjestettäville lintumarkkinoille (edellisen reissun kuvaus täällä ).

Koska kaksi kokonaista päivää merellä on hieman tylsää, niin testasimme tällä kertaa menomatkan kohteeseen roadtrippinä Ruotsin ja Tanskan halki. Keskiviikkoiltana siis parkeerasimme itsemme ja auton Viikkarin kyytiin ja seuraavana aamuna suuntasimme nokan Tukholmasta kohti etelää. Matkan varrella oli jonkun verran tietöiden aiheuttamia ruuhkia, ja toki syömässä ja jaloittelemassakin piti pysähtyä (polkagriseneitä myyvällä huoltoasemalla Brahehusin edessä pitää aina pysähtyä kun niillä suunnilla liikkuu). 

Tanskan salmille ehdittäessä alkoi jo vähän hämärtää ja pimeä ehti tulla ennen kuin päästiin viimein lepäilemään Odensen läheltä varattuun hotelliin. 

Perjantai-aamuna matka jatkui ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, Tanskan Krusåssa lähellä Saksan rajaa sijaitsevaan Avifaunaan, isoon eläinkauppaan jossa on ihan mukavat valikoimat lintutarvikkeita. Sieltä tuli shoppailtua jo vähän ruokia ja pikkutilpehööriä auton takakonttiin. 

Eläinhuoneessa oli häkissä myös söpöjä pikku marmosetteja, joita mentiin häkin viereen ihmettelemään. Yhtäkkiä vaan olkapäällä alkoi tuntua lämpimiä sadepisaroita. En tunne tarkemmin marmosettien sielunelämää oliko se vaan hermostunut, halusiko karkottaa tunkeilijat vai vaan oppinut saamaan viihdyttäviä reaktioita ihmisistä, mutta joka tapauksessa sieltä se yksi pentele verkon läpi ruikki päälle, ja loppupäivä sujuikin sitten rattoisasti vienon apinanpissaparfyymin leijaillessa ympärillä... 

Saksan puolella vastaan alkoi tulla Suomessakin vaikuttaneen syysmyrskyn saderintama, ja vettä tuli ajoittain aika reippaasti. Tietöiden kaventamilla pitkillä pätkillä rekat roiskutti välillä näkyvyyden lisäksi niin olemattomiin että vänkärin paikalla jo alkoi hirvittää, onneksi ei tarvinnut itse istua ratissa.

Bremenin lähellä tehtiin vielä pysähdys Vitakraftin tehtaanmyymälään. Eipä noilla kovin laajalti tuotevalikoimaa ole isomman pikkulintuparven omistajalle, mutta onpahan nyt ainakin sekalaisia siementikkuja vähäksi aikaa varastossa. Sieltä jatkettiin Hollannin puolelle, ja komean ukkosmyräkän ja salamoinnin säestämänä saavuimme illansuussa määränpäähän Zwolleen. 
Hotelli olikin kätevästi melkein Ijsselhallenin vieressä, eli seuraavana aamuna oli vaan lyhyt luikahdus markkinapaikalle.
( Kaikki markkinakuvat ©KeijoK )

Edelliskerrasta viisastuneena:
a) Olin ostanut ja printannut liput etukäteen netistä, nettilipuille oli nyt oma sisäänkäyntinsäkin kompleksin päädyssä, joskin edelleen sisäänpääsyä joutui runsaasta yleisöstä johtuen jonkun aikaa jonottelemaan.
b) Kierrettiin ne molemmat hallit...
c) Jätin varsinaisen ison ja painavamman kuljetushäkin autoon, ja tein elävien ostoskassin tunkemalla pieniä pahvikuljetusrasioita (ilmaraot aina vapaan tilan suuntaan) kevyeen ja hengittävään verkkokuljetuskoppaan. Tämä metodi säästi huomattavasti lihaksia ja vaivaa tungoksessa pujotellessa, ja tuntui keräävän paljon kiinnostusta muultakin yleisöltä.

Kevyt ja ilmava käsikassi ja pahvirasiat

Edelleenkin linnunkasvatus tuntuu olevan keskemmällä Eurooppaa enemmän miesten harrastus

Vähän erikoisempia lintuja, pöllökehrääjiä

Kanarialintuja pieninä ja isoina rotuina

Ja vähemmän hienoina jalostuskukkasina... :(

Ja tavaraa laidasta laitaan

 Lisää kuvia: http://keijok.kapsi.fi/kuvat/

Riittävästi kierreltyä ja shoppailtua pakattiin roinat autoon, siirrettiin tirpat pahvirasioista kuljetusboksiin (vain yksi ankerias päätyi hetkeksi irralleen autoon pörräämään...) ja lähdettiin ajelemaan Travemünden suuntaan. Finnlinesiltä tällä kertaa testattiin kalliimpi keulassa sijaitseva lux-lemmikkihytti. Onhan se huomattavasti tilavampi ja ikkunoita kaksin kappalein ja jääkaappikin löytyy, mutta noin muuten en tiedä onko loppujen lopuksi oleellisesti lisäkustannuksen arvoinen verrattuna ikkunalliseen peruslemmikkihyttiin.

Tirpat sai keulaikkunapaikan

Matkamuistot kuljetushäkissä

Ruotsin kautta kulkiessa laivamatkat on halvemmat, mutta ajokilometrejä (ja tietysti samalla bensakuluja ja Tanskan siltamaksuja) tulee aikalailla enemmän ja pari päivää menee varsin raskaaseen ja puuduttavaan autossa istumiseen.  Finnlinesin matkailijaepäystävällisten aikataulujen johdosta hotelliöitä tulee saman verran kuin jos mennen tullen menisi Travemünden kautta. Yhden tarvitsisi lisää jos molempiin suuntiin matkaisi Ruotsin halki, mutta lintujen kannalta paluu itämeren yli on mukavampi eikä tarvitse metsästää lemmikit sallivaa hotellihuonetta. Maata pitkin kulkiessa voi pysähdellä ostoksilla tai muuten mielenkiintoisissa paikoissa matkan varrellakin, mutta melkein saisi varata tuohon Tukholma-Zwolle väliin ainakin päivän enemmän jos missään yhtään pidemmästi haluasi pysähdellä tai haluaisi vähän kevyemmät ajopäivät. Mutta se sitten tietysti vaatisi töistäkin pidemmästi vapaata, mihin aina ei ole mahdollisuutta.
Tai sitten vois joskus mennä ihan vaan turisteeraamaan jolloin voisi tehdä epäekologisen viikonloppureissun lentokoneella...

Matkamuistoja ja naamiaisasuja

Lintutorni olohuoneessa

Pikaiselta hollanninmatkalta tarttui taas mukaan läjä höyhenikkäitä tuliaisia. Lintuhuoneen varahäkkilaita pitää ensi viikolla tyhjentää pariksi päiväksi ilmalämpöpumpun asennuksen vuoksi. En viitsinyt tulokkaita turhaan stressata niin tiuhalla eestaas siirtelyllä, joten pääsivät nyt alkuun tilapäisesti  karanteenaamaan olohuoneeseen vanhoihin sekalaisiin pikkuhäkkeihin. 

Alimmassa häkissä on kanarialintuja, kaksi värikanariaa ja kaksi pikkuista minikanarialintua. Keskellä vähän uutta verta harrikkaparveen ja (jälleen kerran...) uusi timanttipulu yksinäiselle kaveriksi. Ylimpään on tarkoitus vielä siirtää pesityshäkin evakkoretken ajaksi joko siinä majailevat harrikkanaaraat, tai sitten lintuhuoneessa vielä olevan pikkuhäkin eristyskoiraat.

Koiraskanaria, lähinnä ehkä punainen (tai pronssi) akaattimosaiikki, vaikka on hiukan ylipunainen mosaiikiksi ja tummuusaste vähän akaatin ja mustan akaatin välimaastosta. (Ja tietysti just kun olin tuon ostanut olisi selkeämmän värisiä akaattimosaiikkeja ollut tarjolla seuraavalla tiskillä, mutta kaunishan tuokin on.)

Punainen mosaikkinaaras, oikein soma.

Minikanaria, vähän sulkasatoinen. Tämä voisi ehkä olla koiras.

Rotu varmaan raza española (ei tullut sitten kysyttyä tarkemmin), joskin vielä pienempikin raza voisi olla.

Ja minikanarian kaveri, mahdollisesti naaras.
Akaatti näyttää vieressä melko möhköltä kokovertailussa.

Harrikkapuolella sitten on lähinnä naaraita, kun vanha parvi on sekalaisista syistä päässyt pahasti koirasvaltaiseksi. 

Porukan ainoa poika, että saa erisukuisen siniparin

Keltainen naaras

Sininen naaras

Toinen sininen naaras, valkorinta

Sinisplittinaaras (toivottavasti oikeasti eikä vaan myyntipuheissa),
rähjännyt reissussa höyhenensä vähän sikinsokin.

Viimeiselle vapaalle paikalle (5 tipua per saattaja saa kuskata ennen kuin aletaan laskea kaupalliseksi tuonniksi) vähän harkitsin vielä yhtä harlekiinia, tai vielä yhtä kanariaa, mutta sitten pulutiskillä päätin kuitenkin ottaa yksinäiselle Tiffanylle uuden kaverin. Koitin kyllä koirasta kysellä mutta saa ny nähdä mikä siitä nyt sitten loppujen lopuksi kotiuduttuaan paljastuu, ainakin toistaiseksi huuhuttelu on ollut kovin pientä ja hiljaista...

Tiffany puolestaan jossain vaiheessa rymelsi pyrstösulkiaan poikki, ja on nyt tiputtanut ne loputkin nysät. Sulautuisi aika hyvin viiriäisten sekaan... :D

 Korppikotkaosasto taas aikoo vaihtaa naamiaisasunsa piikkisioiksi...

Orinoco on jo hyvässä vauhdissa höyhenten kasvatuksessa

Hekla on vielä vähän jäljessä, mutta kyllä sekin ihan kivasti jo piikkejä puskee.

Kardinaalitkin varistaa sulkia kuin syksyn lehtiä, mutta niillä sentään touhu on ihan normaalia.