Ongelman myöntäminen on alku parannukseen?

Minulla ehkä saattaa olla jonkunasteinen shoppailuaddiktio. Ei tosin mihinkään "normaaliin", niin kuin vaatteisiin, koruihin, laukkuihin tai kosmetiikkaan. Vaatteiden ostoa yleensä suorastaan inhoan, kun aika harvoin tulee vastaan mitään missä hinta, laatu, ulkonäkö ja istuvuus kohtaavat sopivana yhdistelmänä. Ruokaankaan ei nyt mitenkään kohtuuttomasti tuhlailla, ja elektroniikkaan tai huonekaluihin vain tarpeen mukaan. Jos se on ehjä ja/tai toimii se kelpaa vielä.

Mutta ne harrastukset.

Tokihan kerran-pari viikossa ponin selkään könyävä tätiratsastaja tarvitsee housut hellekelille, kesäkelille välikausikelille, kylmälle kelille ja ihan-liian-kylmää-kelille (etenkin kun nykyvuosina viimeksimainittuja  on sen verran harvakseltaan että hankinnat tuppaa kummasti kaapissa kutistumaan käyttöjen välillä) Ja ainahan voi yhdet ylimääräiset hommata varalle, jos hyvä tarjous sattuu kohdille. Ja hanskathan on kulutustavaraa, pitää niitäkin riittävästi olla, eikö muka?

Noh, housuhamstraukset poislukien tuo nyt kuitenkin jollain tapaa vielä kurissa pysyy, kenkiä on vaan kahdet (joista toiset alkais kyllä olla jo kohta uusimisen tarpeessa...) ja vain yksi kypärä. (Ja kuka nyt oikeasti voi sanoa ei jos tulee tekstari "kiinnostaisiko hyppääminen perjantaina"? )

Lankakaupoissa olen jatkuvassa vaarassa lipsua "vain tarpeeseen"-periaatteista ihan kokonaan, mutta siellä sentään hillitsee tieto ettei kahden hengen talous ihan määrättömiä määriä villasukkia tai -puseroita tarvitse. VAIN pari laatikollista säilytystilaa pursuaa lankakeriä.

Puutarhalikkeissäkin ollaan hyvin vaarallisilla vesillä, onneksi tontti on pieni ja sisällekään ei rajattomasti viherkasveja mahdu (yrittää toki aina voi...), lähinnä kesäkukkien kanssa meinaa lähteä välillä mopo käsistä.

Vaan eläinkaupat sitten on ihan oma lukunsa. Jos itselleen ei ihan kaikkia kivoja hömpötyksiä raaskikaan ostaa, niin lapsiahan saa hemmotella mielin määrin, etenkin karvaisia/höyhenikkäitä/suomuisia sellaisia. Kalojen suhteen alan sentään nykyään olla aika hyvässä hoitotasapainossa, mutta kyllä akvaarioliikkeisiinkin on vuosien varrella aika hyvä osa tuloista tullut kuskattua ja satunnaisia lipsahduksia voi tulla edelleen. 

Lintujen osalta eläviä alkaa olla sen verran että niiden hankinnassa on pakkokin pitää jo joku järki päässä, mutta tarvikkeiden kanssa ollaan taas aika kaltevalla pinnalla. Kotimaisissa kaupoissa yleensä (onneksi?) valikoimat on sen verran suppeat, että kunnon mania-asteelle on hankala päästä, peipon- ja kanariansiemeniä useimmiten tasan se yksi merkki ja laatu tarjolla kilon pusseissa, lisäksi ehkä yksi tai kaksi erilaista voimaruokaa. Ulkomaan nettikaupoissa sitten voipi välillä repsahtaa jo pahasti, saati jos sattuu reissaamaan Keski-Euroopan runsaudensarvien äärellä auton kanssa...

Ja täysin uusiin sfääreihin ostoshekumoinnissa on sitten päässyt kissan kanssa. Tokihan kaikki viettävät päiväkausia plaraamassa läpi kymmenien eri märkäruokamerkkien lukuisia eri variaatioita ja niiden tuoteselosteita arpoen mikä nyt olisi riittävän hyvälaatuista ja vielä sattuisi kelpaamaankin varsin valikoivalle nirppanokalle? Aina jostain kaupasta löytyy jotain uusia merkkejä joita voi ostaa muutaman pussin tai purkin testattavaksi, ja järkeväähän se vaan on niitä jotka sattuvat kelpaamaan kannattaa sitten ottaa vähän reilummat varastot, etenkin jos sattuu olemaan tarjouksessa jossain. Ja täytyy vähän eri merkkejäkin olla, ois kai se tylsää koko ajan yhtä ja samaa pupeltaa ja ties mitä puutoksiakin tulisi? Ja märkäruoan rinnallehan tarvitaan vielä kuivamuonaa, ja voihan vaihteluksi pakasteeseen jotain raakaruokaakin hakea!
Ja ruokien lisäksi sitten on vielä hiekat, valjaat, lelut, kiipeilypuut sun muut enemmän tai vähemmän tarpeelliset tarvikkeet. Voi onni ja autuus!

Meillä on siis yksi (1) kissa.
Pysyyköhän se nyt varmasti hengissä seuraavaan kauppareissuun asti...?

Mut eihän tämä oikeastaan edes ole ongelma niin kauan kun kaikki tulee kuitenkin tällä vuosisadalla käytettyä ja tilillä riittää katetta, eihän...?

Kesäkylpyläkauden avaus

Isommat yöpakkaset alkaa pikkuhiljaa hellittää ja aurinko paistaa, joten tirppojen kesäkylpylä on jälleen avattu. Avajaiset otettiin innolla vastaan ja osallistujia oli hetkittäin ihan tungokseksi asti.

- Yy, kaa, koo

- Jihuuu!

Glosterkelluntaa

Kyllä se kesä sieltä taitaa taas tulla...

Jumitusta ja vappusisutustouhuilua

Aika hiljaiseloa on taaskin elelty. Paitsi että sohvaperunointi on koronaa väistellessä tavallistakin suuremmissa sfääreissä, onnistuin jotenkin kipeyttämään vasemman lapani niin että pienikin epäsopiva liike sai aikaan tunteen kuin joku tuikkaisi leipäveitsen selkään, minkä lisäksi välillä syvempi hengittäminenkin sattui ja kramppasi koko kyljen, eikä jatkuva kivun ja krampin odottelu ja jännittäminen nyt ainakaan helpota oloa. Pari viikkoa kärvistelin sekalaisin kotipoppakonstein (sisältäen mm buranaa, magnesiumia, hevoslinimenttejä, hierontaa, kylmää, kuumaa, lepoa, liikettä ja lidukan sähkötyshärvelin käyttöä), vaan kun tilanne tuntui hetkittäisten helpotusten välissä vaan pahenevan paranemisen sijaan, vääntäydyin lopulta lääkärille (hyvin mielenkiintoinen koronaversio, jossa puolet ajasta puheltiin vaan lääkärin kanssa puhelimessa eri huoneissa), jolta sai sitten sen verran tujummat mömmöt (ja lähetteen videoetäfysioterapointiin :D ) että nyt viikon lääkekuurin jälkeen alkaa etuneljännes viimein hiljalleen kestää varovaista normaalia elämää ilman että tekee mieli kokeilla tee-se-itse-akupunktiota sukkapuikolla tms. Eipä siis ihmeemmin ole tullut tehtyä kuin ihan välttämättömimmät touhut, jos niitäkään.

Ennen lapajumia tuli kuitenkin virkattua ontelokuteesta yksi kissanpesä (liekö sekin edesauttanut jumin kehittymistä, joskin sitten olisi pitänyt olla jumissa oikea puoli...) Kertaalleen jo purin ja virkkasin uudestaan koko komeuden, kun mututuntumalla omasta päästä kehitellen ensiversiosta tuli melko muodoton möykky. Hiukan liian iso ajatukseen nähden tuosta tuli vieläkin eikä levennykset ihan optimaalisesti osuneet, mutta saa ny välttää. Ainakin jonkun kerran koe-eläin on siinä jopa nukkunut.

Pehmusteena lampaankarvainen tuolinpäällinen

 Nyt vappuna sitten uskalsin viimein rasittaa kipeää hartiaa sen verran että lisäiltiin ja uusittiin vähän pihahäkin sisustusta. Ensin ruuvailtiin muutama lautahylly seinille, että Riitullekin on vähän kiipeily/istuskelupaikkoja häkissä.

1: Reilu metrinen hylly etuseinällä
2: Koko laudan mittainen hylly ikkunoiden alla
3: Metrinen korkeammalla oleva päätyhylly
4: Ponnistuslauta päätyhyllylle

Kaadatutin Talonmiehellä yhden varjostavan vaahteran tontin laidalta, ja siitä sai karsittua häkkiin uusia orsipuita linnuille. Rungosta on tarkoitus viritellä häkkiin  yhdistetty tukipuu ja kiipeily/orsipuu, se on nyt mallattuna alustavasti suunnilleen oikealle kohdin. Puinen pengerryksen reuna on kuitenkin jo niin lahonnut että se on uusimisen tarpeessa, suunnitelmissa tilata siihen jotain ihan kunnon muurikiviä että saisi vähän kestävämmän ratkaisun, ja tukikiipeilypuun lopullinen asemointi odottelee sen valmistumista joskus kevään-kesän mittaan. (Kun ny sais ensin edes ne kivet tilattua...).

Tirppanatkin alkaa pikkuhiljaa viettää pidempiäkin aikoja häkissä (toki eri vuoroilla kissan kanssa...), ja muutkin kuin kanarialinnut ja kardinaalit alkaa tareta taas viileämmän kauden jälkeen. Harrikkakoiraat on jo aika hyvin saaneet sulkasatonsa valmiiksi tai ainakin aloitettua. Naaraat jumittaa vielä, harkitsen pitäisikö niitä ottaa taas hetkeksi eri häkkiin mietiskelemään, että tajuaisivat nekin aloittaa sulkimisen kaljuilun sijaan.

Ja talvi, joo se oli niin kovin omituinen, märkä ja luinen...

Jepjep. Ensin neljän kuukauden marraskuu, nollakelit tai muutama aste plussaa ja märkää, kasvustot ihan sekaisin.

Jouluruusu joskus tammikuulla

Näsiä aloitti kukinnan jo helmikuun puolella

Ja krookukset ja lumikellot maaliskuulla

 

Sitten kun tuudittautuu ajatukseen että ok, tulee siis aikainen ja lämmin kevät, tuleekin viimein se talvi. Tai ainakin pakkasta ja lunta enemmän kuin tammi-helmikuussa eikä kasvustot enää etenekään ainakaan pariin viikkoon mihinkään.

 Huhtikuu. Aprillia, syö silliä, täällä mitään kevättä ole.

Ja siinä sivussa laitetaan kaikki kiinni ja aletaan pelata koronalottoa. Milloin se sattuu omalle tai lähipiirin kohdalle, ja jos/kun sattuu niin tuleeko oireettomana, lievillä oireilla, vai päätyykö sairaalaan, tehohoitoon tai peräti kasvamaan koiranputkea. Arki sentään meillä toistaiseksi rullaa suht normaalisti, mitä nyt käsidesiä tulee lutrattua kaupoilla liikkuessa huomattavia määriä (jotain hyötyä niistäkin vanhoista ennen sekalaisia reissuja syntyneistä "olikohan-meillä-käsidesiä-no-otetaan-nyt-varalta-pullo" -kertymistä). Etänä kun on muutenkin tehty enemmän tai vähemmän töitä eikä kummallakaan näillä näkymin ole lomautuksia tiedossa, ja kotisohvalla nökötetään ihan liian kanssa perusarjessakin. Eikä tallikaan ainakaan vielä ole laittanut vakiotunteja jäihin. 

Mut kyllähän tämä oleminen nyt vähän kuluu vaan odotellessa kauanko poikkeustila ja hiljaiselo oikein kestää, ja pääseekö edes kesälomalla vielä vanhempia moikkaamaan (saatika muuten matkustelemaan) vai meneekö ihan omalla tontilla tomaatteja hoidellessa. Ja miten tästä selkkauksesta nyt koko muu yhteiskunta (tai koko maapallo) selviääkään.

Elämme outoja aikoja, ystävä hyvä.

Korona-altistus

Tajusin juuri että meillähän on kotona esiintynyt koronaa jo syyskuusta asti. Tukkishan on rodultaan ja tyypiltään gloster corona. Pitäisikö olla suojapuvut ja maskit päällä aina kun menee lintuhuoneeseen...?  Laittaa talo karanteeniin?

Mitäs meille kuuluu

Bloggailuinto on ollut vähän hukassa viime aikoina, helmikuun loppu meni talvilomareissulla orankeja ja nenäapinoita bongaillen ja sen jälkeen onkin sitten lähinnä väistelty koronaa...

Muuten ei edes ole mitään isompaa raportoitavaa, mutta kameleonttilapsi yllättäen lakkasi syömästä ja kuoli ennen kuin ehdin tuolle mitään edes suunnitella tekeväni. :(  Pitää ny kattoa vieläkö viitsii jotain uutta liskoa hankkia vai laitanko vastahankitun sumutussyysteemin myyntiin tai kukkakaapin rehuja virkistämään, uv-lampun voi nakata lintuhäkin päälle jossain vaiheessa päivittämään vanhaa lamppua.

Tirppaosasto on aika staattisessa tilassa, vapaalennätykset koko asunnossa on kyllä vähentyneet kissan johdosta. Kanariat ja kardinaalit pääsee pihalle lentelemään edelleen kelien mukaan, mutta säät on olleet vähän röhnäisiä ja haukkojakin liikenteessä lauhan talven johdosta, niin aika paljon pihahäkkikin on viime viikkoina saanut olla vaan kissan käytössä. Ja saa muukin poppoo aina välillä tunnin-pari oikoa siipiään isommassa tilassa ja toki avoimella häkillä  koko lintuhuoneessa saavat suurimman osan päivää viettää. Osalla harlekiineista on sulkasato meneillään ja osalla vähän viivästynyt ja pää harsuna, jolloin ulkoasu on aika rähjähtänyt

Rakkautta koronan aikaan

Viiriäiset sai tuliaiseksi uuden hiekkakylpyvadin :D

Riitu kävi reissun ajan hoitolassa ja kuulemma ihan hyvin sielläkin viihtyi. Muuten on jo ihan asettunut kalustoon ja komentelee palvelusväkeä ja marisee ruoan laadusta jos ei sattunut arvonta kelvolliseen merkkiin.

- Eikö tuonne nyt vähän pääsis leikkimään...

Ostettiin tammikuun lopulla eläinkaupan muuttomyynnistä uudet valjaat ja testailtiin niitä pihalla. Olisi vaan saaneet olla aavistuksen pienemmät ja paremmin istua paikoin, jaksaiskohan noita ruveta tuunaamaan vai antaisko vaan olla noin. Pieneen pihakäyttöön kyllä menee, mutta miten lie käy jos jostais syystä säikkyy tai muuten alkaa isommin rimpuilla...

 

Uusi poikakaverikin minulla on. Onhan me samoilla nurkilla pyöritty jo pitempään, mutta varsinaista deittailua on harrastettu vasta muutaman kerran syksyn ja talven mittaan. Arska on vielä aika nuori ja höpsö ja vähän raakile ja kiinnostunut ihan kaikesta. Ihan valloittava kaveri. Käytöksessä näkyy paljon äitiään ja myös isäänsä, joiden kanssa on tullut aika paljon hengailtua viime vuosina.

Vaikka Arska onkin iloinen hönö niin pikkuisen tympii kun pitäisi muka vaan olla hiljaa paikallaan.

Liskokatsaus

Pikkulonttikin edelleen venyy hitaasti mutta varmasti, etenkin sarvet on viime aikoina alkaneet venyä reippaampaan tahtiin. Vähän se nirsoilee sirkkojen syönnin kanssa, mutta ilmeisesti tarpeeksi ötökkää kuitenkin vatsaankin päätyy kun kasvaakin.

Vähän alkaa jo ajoittain vihreääkin pilkahdella vauvanruskean seassa.

Muutama päivä sitten repeili taas...

Kissakatsaus

Kierrätyskissa Riitu on nyt madotettu, rokotettu ja sirutettu. (Huom: uteliaalla kissannenällä ei kannata tökätä Dronspot-tuubin kärkeen, seurauksena sinkoaminen hetkeksi etäämmälle ravistelemaan päätä vaahtoa sylkien...)

Joulun tienoilla kattimus matkusti eestaas Kajaaniin ja takaisin ilman isompia ongelmia ja kävi paluumatkalla vielä pikaisesti kietaisemassa äitini tassunsa ympärille. Asioi hiekkalaatikollaan mallikkaasti, ei järsiskele kasveja (paitsi pullojukan roikkuvat, pitkät ja kapeat lehdet on kiehtovia) ja osaa varsin taitavasti tutkailla paikkoja tiputtelematta tavaroita. Alkuvaiheen pienen vierastelun jälkeen siitä on kuoriutunut varsin seurankipeä kaveri, jaloissa ja sylissäkin viihtyy palluteltavana vaikka aiemmin on ollut aika varautunut. Viime aikoina yötkin on nukkunut sängyssä meidän jaloissa.

Compact mode

Extended mode

 


Märkäruokien kanssa tuo vaan yhä nirsoilee ja edelleen on kartoituksen alla ne merkit ja maut jotka kelpaa sekä huoltohenkilöstölle (ei viljoja ja sokereita ja mahdollisimman vähän ylimääräistä täytetauhkaa eläinperäisten ainesten ja tarpeellisten vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi, jo niitäkin on sen miljoona erilaista...) että loppukäyttäjälle (ei mitään kalanhajuista ja tähtien asento oikea). Jokunen ihan hyvin kelpaava on jo löytynyt, sitten on niitä jotka suunnilleen päivän aikana tulee närpittyä jos ei muutakaan ole ja sitten niitä joilla vaan yritetään myrkyttää viaton luontokappale ja puolet tai enemmänkin on vielä koskematta seuraavana päivänä. On tuolla onneksi sen verran vanhaa vararasvakerrosta ettei nyt ihan heti kuihdu pois vaikka välillä hetken vähän huonommin syökin...

Pahanmakuinen ruoka saa kissaparan kieriskelemään tuskissaan

Kunhan ne parhaiten maistuvat märkäsapuskat on setvitty, koitetaan ruokkia pääosin niillä ja ehkä kerran-pari viikossa jollain raa'alla/kevyesti mikrotetulla lihalla (ainakin eri elikoiden sydämet tuntuu jopa kelpaavan) ja nappuloita jatkeena lähinnä aktivointileluissa ja lomamuonana.

Tässä ei ole enää juurikaan haastetta edes lisäosilla tuunattuna

Namuhiirikin tyhjenee näppärästi

Muuten päivät sujuu torkuskellen ja leikkien. (Mihin rinnakkaisuniversumiin muuten kissanlelut katoavat? Konttasin koko talon huonekalujen ja kaappien alustat läpi taskulampun kanssa ja hukassa on edelleen ainakin kaksi palloa ja verkkotuubi). Pari kertaa on käyty tutustumassa tonttiin valjaissa ja lintujen pihahäkkiinkin pääsee vaaniskelemaan silloin kun siellä ei ole tirppoja ulkoilemassa. Yhden metsämyyrän Suuri Metsästäjä jo sai siellä paikallistettua ja eliminoitua, ja oli hyvin järkyttynyt ja närkästynyt kun sitä ei saanutkaan tuoda sisälle... Palvelusväki myöskään hyvin turhauttavasti ei tunnu tajuavan selkeitä komentoja avata lintuhuoneen ovea.
 

Etätyöassistentti

Löytyiskö täältä tänään myyriä tai hiiriä...

Kynsihuoltoa

Tipi-tv kiinnostaa

Kalakatsaus

Eipä ole talon vesielämästä tullut aikoihin postailtua, joten aika päivittää tilanne siltä osin.

Sisällä vettä on tällä hetkellä neljässä eri purkissa. Ensinnä 700l paraatiallas, jossa tällä hetkellä majailee lehtikaloja, kultarihmakaloja, verkkopiikkipleko, partis ja  sekalainen kattaus yksilön-parin verran per laji erilaisia jämäkaloja vanhoista parvista. Kesällä hankittu ledilamppu sanoi loppusyksystä yksi aamu työsopimuksen irti pamauksen kera yrittäessään syttyä , ja on edelleen jossain mustassa aukossa kierroksella kaupan ja valmistajan välissä, josko siitä jotain takuupalautusta tai uutta laitetta saisi vai tuleeko vaan joku "ihan itte hajotit ei korvata mitään"-tuomio... Odotellessa valaistus hoituu parilla halvalla työmaaledillä, joista kyllä valoa tulee, mutta sävy on aika keltainen. Noh, tottuuhan noihinkin kun tarpeeksi kauan kattelee...

Eteisen aika askeettisessa pikkupurkissa on ollut jonkun aikaa kasvamassa parvi kardinaalitetroja ja pieni norsukala. Ne on tarkoitus siirtää isoon altaaseen tässä piakkoin (sormet ristiin että lehtarit ei tuumaa tetroista jotta koitti lounasaika...)

 

Malawaario on kulma-altaassa olkkarin nurkassa. Sen sisusteet on kroonisesti tumman levän peitossa, mikä jonkun verran pimentää allasta, mutta eipä noita vähän väliä jaksa  hinkata jonkun suolahapon kanssa joten senkin kanssa pitää vaan elää.

Liejuryömijät majailee  edelleen vanhan terraarion pohja-altaassa, en edelleenkään ole selvillä montako niitä oikeastaan tällä hetkellä on, kerralla yleensä on näkyvissä 0-4 kappaletta, eikä mitään tietoa lymyileekö niitä enemmän jossain piiloissa. Pitäis vihersisustaakin tuota vähän paremmin jossain välissä kun sais taas aikaiseksi.