Avohoitopotilas ruuvit löysällä

Kyllähän mä aina välillä olen haaveillut jotta olis kiva ihan vaan nukkua talven yli, tai pitää joku vähän pitempi sapattivapaa töistä. No ei ehkä ihan tämmöinen toteutus kuitenkaan ollut ajatuksena... 

Hupiranneke, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin,
kuten TT, röntgen, magneettikuva...

Elokuun lopulla alkanut infernaalisen kipeä "lihasjumi" lapojen välissä eskaloitui sitten sekalaisten lääketieteellisten vaiheiden jälkeen lokakuussa äkillisesti kasaan painuneeseen selkänikamaan ja sen korjailuun takaisin ojennukseen. Ja tokihan mun tuurilla leikkaushaava tulehtui ja jouduttiin pariin kertaan aukomaan ja huuhtelemaan uudestaan. Reilu kuukausi meni melko koomassa sairaalassa, ja koska selkäydin oli ennen leikkausta ehtinyt ottaa osumaa, meni perään vielä pitkä tovi kuntoutuksessa, suurin osa vielä totaalisessa vierailukiellossa (koska korona).

Maisema huoneesta muutaman kuukauden ajan

 

Vajaan viiden kuukauden HUSin eri osastojen kiertelyn jälkeen viimein helmikuun lopulla pääsin kotiin jatkamaan toipumista. Että ei paljoa koronasulut hetkauta kun jo kotona oleminen ja kaupassa tai apteekissa käynti on hurjaa edistystä liikkumisvapaudessa...

Ruuvit on viimeisen kontrollin perusteella vähän löysällä (selässä siis, muusta ei ainakaan virallista lausuntoa...), jalkojen tilalla on joku risteymä keitetystä spagetista ja puupökkelöistä ja olo etenkin aamuisin ja iltaisin kovin jäykkä ja kipeä. Mutta hengissä sentään ollaan ja kyllä tuo vointikin pikkuhiljaa on kohenemaan päin. Kyllähän tässä taas tuli ihan hyvä muistutus siitä miksi veroja maksellaan, sen verran toimiva ja laadukas tuo sairaanhoito ja sosiaaliturva Suomessa kuitenkin on, ainakin tässä tapauksessa.

Talonmies on urhoollisesti pitänyt linnaketta pystyssä ja elikot hengissä (kukat kyllä vähän niin ja näin...). Tirpat katsoi lähinnä jotta "jaa tuo taas, annatko ruokaa, päästätkö lentämään vai aiotko kiusata haavilla?". Kissa murjotti muutaman päivän ennen kuin armollisesti suostui taas käyttämään syliä makuualustana ja blokkaa tehokkaasti liikkumista asettautumalla pyörätuolin eteen keskelle kulkuväylää.
Tarvii nyt varovasti alkaa kiusata tuota selkää kevyillä kotitoimilla ja köpötellä hissuksiin pieniä rollaattoritreenejä jaloille ja ylipäätään yrittää palailla jonkunlaiseen rytmiin kotielämässä. Töistä ei sentään vielä hetkeen tarvitse huolehtia...

Vakava liikkumishaitta

Huoltokatko

Tämä täti sitten otti ja hajotti selkänsä sen verran tehokkaasti, että blogi on nyt ainakin  toistaiseksi tauolla kunnes tilanne on taas vakiintunut, selkää ehkä voi johonkin teekupin nostamista haastavampaan käyttääkin ja voimia ja viitseliäisyyttä riittää muuhunkin kuin ihan välttämättömään perustoimintaan niin elikoiden kuin muunkin elämän kanssa...

Pitäkäähän huolta itsestänne, läheisistä ja lemmikeistä!

Jatkohehkutusta

Kahdesta rustikko hehku -lavasta vajaa lava meni lintuhäkin penkereeseen. Seuraavaksi urakoitiin muuria allaspenkin repsottavien lautojen tilalle (kahdella kiveykseen rajautuvalla laidalla on edelleen vanhat tiilet, jotka nekin kyllä pitäisi jossain vaiheessa muurata uudelleen paikoilleen laastilla). Maa penkin ympärillä kallistuu vähän joka suuntaan, joten kasvihuoneen tienoilla muuri on korkeimmillaan ja madaltuu sitten rinteen mukaan yhteen kerrokseen talon puoleisella sivulla. Tuohon ei jaksettu ihmeempiä perustuksia tehdä vaan tiilet on vaan ladottu  suoraan maahan ja ilman liimaa, korkeimmalla kohdalla on vaan vähän suodatinkandasta muurin ja maan välissä ettei raot tursua vuohenputkea vuoden päästä... Katsotaan kestääkö noin vai pitääkö tehdä joku paikkausremontti parin talven jälkeen.

Virallinen valvoja oli mukana touhuissa, lapioinnin ja latomisen ajan tosin vähän sivummalle köytettynä...