Jotakin sinistä...

Siniset linnut ovat aina olleet heikko kohtani, ihan siitä ensimmäisestä undulaatista alkaen. Ne siniset harlekiinipeipotkin on olleet hakusassa jo useamman vuoden vaan eipä noita tunnu ilmaantuvan, semminkin kun ihan perusvärisetkin tuntuu tällä haavaa olevan aika kiven alla (ja mä olen kranttu enkä halua sinisistä valkorintaisia tai punapäisiä).

Vaan kesällä itiksen Fauniksessa sattui silmään jotakin uutta, sundanparatiisipeippoja, siis pieniä vihreä-sinisiä lintuja, harlekiinien sukulaisia (TAHTOO!)! 

Pari kuukautta koitin kuunneella järjen ääntä, kuten että ne on kaikki sisaruksia, eli ei niitä sitten pesittää voisi edes vahingossa ja olisivat sitten ihan vaan "koristelintuina" (niii, entä sitten, sitähän nuo suurin osa muistakin on).  

Tai että täyttävät sitten häkkiä ja vievät paikkoja niiltä mahdollisilta harlekiinihankinnoilta (joita siis on ihan pilvin pimein tarjolla?).

Tai että kun niitä on kolme, niin sitten säälittäisi jättää sitä yhtä reppanaa yksin jos pari ottaisi. Ja ovat sen verran tyyriitä että ei niitä ny ihan kaikkia viittisi vaan säälistä ottaa. (Mutku mä haluun!)

Tänään sitten päätin jättää sen ärsyttävän järjen äänen omaan arvoonsa ja marssin Itikseen aikeissa ottaa matkaan se sisaruspari, ehkä hakea sen kolmannenkin joskus myöhemmin jossei ala kenellekään muulle kelvata. Vaan sitten kertoivat jotta itse asiassa tulossa olisi niille lähiaikoina kavereiksi erisukuisia lintujakin, eli olis mahdollista saada ihan "kunnollinen" pariskuntakin... Noh kun ostomoodi oli viimeinkin päällä, niin toin sitten jo kotiin yhden pojan kotiutumaan, ja lupasivat ilmoittaa sitten kun olisi se morsiokin saapunut noudettavaksi.

Aivan ihana sinisen sävy vatsapuolella... <3

Suloinenhan se on, pieni ja kaunis kuin karkki. Hyvin levoton, mikä nyt tietysti on ihan ymmärrettävää kun on yksin heitetty vieraaseen paikkaan, mutta ei nuo levollisenakaan taida siitä flegmaattisesta päästä lintuja olla. Kuvausyrityksistä suurin osa tuotti tämmöisiä tuloksia:

Kovasti sitä tympäisee olla yksinään pikkuhäkissä kotoutumassa, ja pitää semmoista korkeaa ja kimeää hippiäisenääntä, jolla koittaa saada yhteyttä kavereihin (toivottavasti se morsiokin tulee suht pian...) Pitää nyt muutaman tarkkailupäivän päästä laskea se noiden muiden sekaan niin on edes vähän seuraakin toisella.