Ankea viikko

Ei ny taas ole viikko mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ensin tiistaina vähemmän tervetullut ystävämme varpushaukka palasi taas maisemiin ja säikytteli tirpat paniikkitörmäilyyn kaksi kertaa, ennen kuin luovutin ja otin ne sisälle. Seuraavaan päivään saivat toipua järkytyksestä ja pikuruhjeistaan häkissä, mutta kukaan oikein ollut kiinnostunut ulos lähdöstä, ei edes kardinaalit jotka sinne normaalisti pyyhkäisee heti kun vaan on ovi auki. Hyvä että porukka uskalsi edes häkistä ulos tulla. 

Keskiviikkona intopiukeana olin sitten menossa akvaariokauppaan hakemaan uusia tukkulistalta tilattua kaloja altaaseen. Tuli se lähetys joo, mutta vissiin joku kesäharjoittelija ollut pakkaamassa, kun perille saapui vain pussillinen raatoja. Himpan masentavaa ja sääliksi käy eväkkäiden puolesta. Uusi yritys parin viikon päästä.

Torstaina sitten viimein linnut pienen houkuttelun  meni taas ulkoilemaan, ja taas se pahuksen haukka löysi paikalle, tällä kertaa niin raivokkaasti hyökkäili että en meinannut saada sitä ajettua ollenkaan pois. Tuloksena yksi vainaja, kun punapääharlekiiniherra törmäili panikoidessaan sen verran rajusti seinille että sai niskansa nurin. 😪 No nyt on taas yritetty pöllönkuvia ja naamioverkkoja viritellä, mutta eipä noista aiempinakaan vuosina isommasti ole apua ollut. Kovin harmittaa jos ulkoilukauden joutuu joka kesä melkein parhaiden kelien aikaan lopettamaan kesken, mutta milläs noille tirpoille kerrot jotta ei se peto teidän kimppuun oikeasti pääse vaikka seinään paukuttaa.

Eikä nuo viime aikojen uutisetkaan taas kovin suuresti mielialaa nostata. 
No jospa tää tästä taas kääntyisi...