Höyhenhäiriöitä

Töyhtötiput ei oikein ole olleet viime aikoina edustuskunnossa. Nuohan hyvin helposti varistaa höyheniään niin että aina vaikkapa kynneleikkuun jäljiltä kouraan jää usein tukko höyheniä. Yleensä irronneet höyhenet kyllä kasvaa samantien takaisin niin että ovat vaan hetkellinen kosmeettinen haitta.

Rosa kuitenkin, ehkä Zorron yli-innokkaita lähentely-yrityksiä väistellessään, tiputti päästään melkein kaikki höyhenet keskikesällä, ja vartalon höyhenyskin on ollut pitkään vähän rähjäinen, eikä uutta kasvustoa ole alkanut millään ilmaantua. Mietin jo jotta ahdisteleeko Zorro kesähuumassaan Rosaa niin paljon että rouva jo stressantuu kaljuksi, tai jos Zorro jopa repii siltä höyheniä (en kyllä moista toimintaa nähnyt ole) ja pitäisikö jompikumpi laittaa toviksi eri häkkiin rauhoittumaan. Zorrokin rispaannutti pyrstönsä häkin seinille pyrähdellessä (ei sitten orret kelvanneet laskeutumisalustaksi) niin että melkein kaikki sulat oli poikki ja kaiken lisäksi sitten sekin vielä kaljuuntui päälaestaan yhtäkkiä (ilmeisesti jonkun yörymellyksen jäljiltä) niin että hetken jo maalailin kauhukuvia jos jostakin höyhenmädästä, kapista ja silsaepidemiasta.

Vaan onneksi Zorro alkoi heti kasvattaa uutta höyhentä ihan normaaliin tahtiin ja muutenkin syyssulkasatoilee, ja näyttäisi tuo Rosakin viimein pukkaavan tuppipiikkejä. Että ehkä tästäkin taas vaan hetken huolestumisella selvitään...

Ja onhan tuolla sentään ihan siistejäkin kavereita...

Jo nyt myrkyn lykkäsi

Myrkkyliljat kukkii, harvemmin niitä on syksyllä saanut parinkymmenen asteen lämmöissä ihailla...

Ja kerrankin Zilgat on poimintakypsiä ennen kuin ampiaiset, rastaat sun muut talveen valmistautuvat elävät on ehtineet ne kaluta parempiin suihin tai halla vienyt.Tomaattienkin osalta olen ensimmäistä kertaa ollut omavarainen jo ehkä kuukauden verran. Edellisistä vuosista viimeinkin oppineena en yrittänytkään tunkea niitä tammen pahasti varjostamaan kasvihuoneviritykseen ja näillä säillä avomaalla saa jopa ihan satoakin. Että ei se ilmastonmuutos ihan pelkästään huono asia ole... 😝

Uskolliset syysasterit on parhaimmillaan.

Kesäkukkavalinnat oli tällä kertaa osittain vähän epäonnistuneita, narsissitupakat on lehtiruusukkeistaan niin massiivisen kokoisia että tukahduttavat ruukuissa kaiken muun alleen ja jättiolkikukat on kyllä jättimäisen korkeita, mutta kukat vähän vaatimattomia varteen nähden (niin kuin noissa tupakoissakin). Kaidelaatikoiden kermanvaalea samettikukkalajike oli kasvutavaltaan vetelä ja harsu reuhake, ja niiden seurana olleet miljoonakellon pistokkaatkin juroi niin pitkään keväällä, että ei ne oikein koko kesänä kunnolla kasvuun päässeet.

Vaan on noiden hutien lisäksi joitain hittejäkin, nuo begoniat on aika hienot.

Samoin hienostunut kyynelverenpisara, pitää testailla saisko tuon talvetettua.

Ja takuuvarmat pelargonit ja pikkupetunia ovat edelleen iskussa.

Kasvimaapenkissä tiikerikaunosilmät on kukkineet koko kesän. Olen aina silloin tällöin nyppinyt niistä kourallisen kukkia talteen kuivumaan, koristeellisuuden lisäksi kun tuo on myös värjäyskasvi. Voi jossain vaiheessa sitäkin testailla jonkun lankavyyhdin kanssa.

Jättikuukusen paluu

 - Minkähän takia mamma sanoi, että meidän kannattaisi katsoa joku "alien"-leffa ennen kuin mennään nuuhkimaan tätä lähempää?

Kiekkoja ja kutistekaloja

Kiekkoset ovat majaileet isossa altaassa jo ööö... jotain toista vuotta ja hyvin menee edelleen. Paremmille uintivesille on alkuperäisestä joukkueesta siirtynyt kolme kalaa, molemmat pigeon blood bluet ja yksi white leopard. Kaikki oikeastaan samalla tyylillä (mutta eri aikoihin), ei mitään näkyvää vikaa tai outoa tai vetäytyvää käytöstä, ruoka maistuu ja sitä rataa, mutta sitten vaan yhtäkkiä joku päivä killuivat kuolleena altaassa. Pari lättyä on vähän laihahkoja mutta pirteitä kaikki, täytyy tuossa syksymmällä jahka ilmat viilenee nostaa lämpöä joksikin aikaa lähemmäs kolmeakymppiä niin saa ehkä potentiaalisia loisia vähän säikyteltyä. Mutta yleisesti ottaen ovat siis kovin kauniita, ongelmattomia ja kivoja kaloja.

White leopard

Ja toinen samanlainen, joka tosin on kehittänyt aika paljon tummaa pippuriväriä

Pigeon bloodit on edelleen hehkuvan punaiset identtiset kaksoset

Kobolttejakaan ei juuri toisistaan erota. Ovat vähän kitukasvuisia mutta muuten reippaita.

Se entinen kaikkein pienin rääpäle, german wonder, otti jossain vaiheessa kasvupyrähdyksen ja on nyt komea ja kookkaimmasta päästä parvea.

Tämä oli checkerboard, mutta enemmänkin nyt isompana pigeon blood blue? Upea kyllä.

Toinen checkerboard jolla kuviointia vain reunoilla.

Ja kolmas joka tällä hetkellä ehkä parhaiten edustaa värimuunnostaan, saa nähdä vieläkö nuo värit kehittyy edelleen...

Molemmat brilliant turquoisetkin ovat edelleen hienoja.

Alkukesästä ostin kiekkoaltaaseen lisukkeeksi pikkuparven timattitetroja, taka-ajatuksena että ne röyhkeämpinä innostaisivat lähinnä yhdessä takanurkassa murjottavia kardinaalitetroja liikkumaan vähän rohkeammin altaassa. Noh, eipä ole kardinaalien käytös muuttunut, mutta ihan vilkkaasti nuo timantit ympäriinsä uiskentelevat.  Kesäloman aikana ei noita uusia tulokkaita tullut niin tarkkaan seurailtua, muuta kuin että kyllähän niitä siellä altaassa vilahteli, eivät mitenkään tiukasti parvessa viihdy ja hajallaan uiskennellessa aina vähintään puolet on jossain näkymättömissä. No sitten joku päivä taas normaaliin arkeen palattua aloin ruoka-aikaan noita oikein laskea, ja hieman hämmentyneenä totesin ettei niitä ostokaloja ollutkaan kuin neljä jäljellä, mutta sen sijaan altaassa puikkelehtii kiekkojen seassa vajaa kymmenkunta reilun sentin mittaista minitetraa. Eli jos nyt oletetaan ettei ne alkuperäiset kalat kuitenkaan ole kutistuneet lämpimässä vedessä, niin sitten niistä on osa jostain syystä kuollut (ja plekot kyllä hoitelee mahdolliset pikkuruumiit alta aikayksikön ennen kuin niitä ehtii edes huomata), mutta kuteneet (mätineet?) sitten korvaukseksi uusia tilalle... Minifisut kasvaa vauhdilla ja on kohta saman kokoisia kuin ne alkuperäiset ja taatusti altaan oloihin sopeutuneet, eli loppu hyvin, kaikki hyvin?

Hetki meni ensi alkuun ihmetellessä mitä lajia ne minikalat on kun ei ne isommatkaan timantit mitään täysikokoisia vielä ole...

Eteispurkki tosiaan pienen sisustusmuutoksen myötä muutti eteisestä olkkariin, ja siinä majailee edelleen  keisariterojen jämät, ja uutena tulokkaana taistelukala. Mylläyksen jäljiltä vaan se allas pukkaa nyt iloisesti sinilevää...

Ompeluseuralassa siis edelleen polskii lehtarit, puikot, pitsit ja sakset (sekä muutama keisaritetra jotka siellä olivat evakossa eteisaltaan siirron ajan eivätkä ole vieläkään suostuneet osumaan haaviin liittyäkseen muuhun parveen...). Tästä altaasta onkin tainnut unohtua blogissa kokonaan esitellä edellissyksyn absoluuttinen "mutkumähaluun" turhakehankinta, hieno ilmaa syöksevä lohikärmes...