Myrkkyliljat kukkii, harvemmin niitä on syksyllä saanut parinkymmenen asteen lämmöissä ihailla...
Ja kerrankin Zilgat on poimintakypsiä ennen kuin ampiaiset, rastaat sun muut talveen valmistautuvat elävät on ehtineet ne kaluta parempiin suihin tai halla vienyt.Tomaattienkin osalta olen ensimmäistä kertaa ollut omavarainen jo ehkä kuukauden verran. Edellisistä vuosista viimeinkin oppineena en yrittänytkään tunkea niitä tammen pahasti varjostamaan kasvihuoneviritykseen ja näillä säillä avomaalla saa jopa ihan satoakin. Että ei se ilmastonmuutos ihan pelkästään huono asia ole... 😝
Uskolliset syysasterit on parhaimmillaan.
Kesäkukkavalinnat oli tällä kertaa osittain vähän epäonnistuneita, narsissitupakat on lehtiruusukkeistaan niin massiivisen kokoisia että tukahduttavat ruukuissa kaiken muun alleen ja jättiolkikukat on kyllä jättimäisen korkeita, mutta kukat vähän vaatimattomia varteen nähden (niin kuin noissa tupakoissakin). Kaidelaatikoiden kermanvaalea samettikukkalajike oli kasvutavaltaan vetelä ja harsu reuhake, ja niiden seurana olleet miljoonakellon pistokkaatkin juroi niin pitkään keväällä, että ei ne oikein koko kesänä kunnolla kasvuun päässeet.
Vaan on noiden hutien lisäksi joitain hittejäkin, nuo begoniat on aika hienot.
Samoin hienostunut kyynelverenpisara, pitää testailla saisko tuon talvetettua.
Ja takuuvarmat pelargonit ja pikkupetunia ovat edelleen iskussa.
Kasvimaapenkissä tiikerikaunosilmät on kukkineet koko kesän. Olen aina silloin tällöin nyppinyt niistä kourallisen kukkia talteen kuivumaan, koristeellisuuden lisäksi kun tuo on myös värjäyskasvi. Voi jossain vaiheessa sitäkin testailla jonkun lankavyyhdin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti