02 marraskuuta 2024

Kultaa ja timantteja

 Ihan kuin olis marraskuu alkanut. Joko saa mennä talviunille?

Lammikkoeläjät sai pitkään lämpimänä jatkuneen syksyn ansiosta kerrankin ihan ajoissa talteen talvikotiin varastoon. Kultakalat haaviutui varsin kivuttomasti, mutta vilkkaita ja nanosekunnissa piiloon puikahtavia mutuja joutui metsästämään useamman illan (vastahankaiset otukset löytää ja saa kiinni parhaiten pimeän aikaan tehokkaan taskulampun avulla). Mutuja on nyt löytynyt kahdeksan kappaletta, enempää ei ole enää edes vilahdellut. Ainakin yksi ehkä hävisi muonavahvuudesta jo kesän aikana, todennäköisesti se toinenkin loppukesästä. Nuo on tosiaan niin vilkasliikkeisiä ja ujojakin että niiden laskeminen lammikossa on vähintäänkin haasteellista, samoin kuvaaminen.  (Saisko ne jotenkin opetettua tulemaan kauniisti riviin ja pysymään paikoillaan?)




Sisällä timanttitetrat aiheuttaa hieman päänvaivaa. Parveen on taas pulpahtanut pari minitimanttia sekaan. Jos noita tällä tahdilla ilmaantuu koko ajan uusia niin vuoden päästä altaassa on kohta sata timanttia. Ainakaan pienemmistä ei edes kovin hyvin erota mitkä on koiraita ja mitkä naaraita, että voisi erotella toiset vaikka ompeluseuralaan. Noh, pitää seurailla miten väestönkasvu etenee...



Pikkuallas on viimein asettunut, levä lähes hävinnyt ja kasvit alkaneet kasvaa, etenkin ompeluseurasta trimmattu karttulehtipusikko. Tämähän alkaa näyttää ihan kivalta! Vähän tekisi mieli jossain vaiheessa muuttaa se platylaksi, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina vielä...


Ompeluseura esittää: Hehän ovat kuin kaksi marjaa, puikkokala ja hiekkalohikäärme!



Halloweeniajan kunniaksi vielä loppukevennyslepakko:

2 kommenttia:

  1. Rakastan tällaisia akvaariojuttuja! <3

    Itse oon jo sen sata vuotta haaveillut pienestä altaasta, jossa olisi vain kirsikkasukarapuja ja ehkä kotiloita, ja nyt näin instagramissa akvaarion jossa oli sukeltajakuoriaisia ja ne olivat niin ihania että itkettää. ;_;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin nanorapula pystyyn! Kakarana omin äidin isoimmat lasitölkit vesieliötutkimuskäyttöön ja laitoin sukeltajantoukan ja hyttystoukkia samaan purkkiin ja katselin kun sukeltaja saalisti ja imeskeli hyttyset kuiviin (kerrankin näin päin). Vesihämppy oli myös hieno seurattava kun rakensi sukelluskellon kasvien sekaan.

      Poista