Syyskuun kolkutellessa ovella täytyy kai pikkuhiljaa siedättyä ajatukselle että kesä alkaa olla ohi. Puutarhuroinnin osalta kasvukausi on ollut vähän kummallinen, osa kasvateista rehottaa suunnilleen normaalisti, osa kasvaa muttei kuki, osa kukkii muttei kasva, osa ei tee oikein kumpaakaan. Ylipäätään kaikki on tuntunut edistyvän kovin hitaasti ja etenkin syötävien osalta satoa on taas tullut vain tomaateista ja omenoista.
Noh aina sitä kuitenkin joku ilahduttaa kukillaan, ja tässä kuvakavalkadi niistä.
Isot ja pienet petuniat ja pelargonit, melkolailla normaalia kukintaa. Taustalla timanttikukka on hieno, mutta sitä voi ihailla vain hyvällä säällä, sateen ja pilvien vallitessa kukka pysyy tiukasti supussa. Ritilässä passioköynnös kasvaa muttei kuki.
Joku sininen reuhakeistutus. Gladioluksen sipulit unohtui keväällä myyntipussiin kuivumaan liian pitkäksi aikaa, ei taida niistä kukkia tulla.
Ahkeraliisat ahkeroi tuttuun tapaan
Seinustalla krassit koittaa valloittaa koko pihan, mutta kukkia on tullut vasta nyt ihan viime viikkoina
Sama taktiikka keijunmekolla
Tomaatit rehottaa ja jouduin jo karsimaan niitä aika rankasti. Liian tiuhassakin nuo on kun taimia tuli kasvateltua vähän liikaa kasvatustilaan nähden. Satoa tulee kyllä, mutta kovin, kovin hidasta tuo kypsyminen tuntuu tänä kesänä olevan. Parhaiten on syötävää tuottanut pieni ja supermakea "orangeto" joka tuntuu kypsyvän noita muita nopeammin. Hyvinkin laittaa kampoihin samantyyppiselle sungoldille, joka on ollut luottolajike parina edellisvuotena.
Naapuri aina välillä vertailee kummalla on isommat auringonkukat, niin tilasin keväällä pikkuisen ilkeyttäni "Titan" lajikkeen siemeniä, nimensä mukaan kasvaa aika hurjan kokoiseksi (tuo aita vieressä on ehkä jotain 90 cm korkea). Pitänyt laittaa tukikeppejä ja tukikepin tukikeppejä etteivät joka tuulenpuuskasta retkahda nurin. Isoin vasta suunnittelee nupun kasvatuksen aloittelua.
Myös nämä normaalikokoiset punaiset on olleen vähän kituvia, imaiseeko nuo titanit sitten kaiken veden ja ravinteet... (Näköjään parin talon päästä tullut mehiläinen kylään, keväisin ne luuhaa täällä sankoin joukoin kun omput ja vaahterat kukkii)
Suikeroalpin tummalehtinen versio "midnight sun" tarttui keväällä jostain matkaan
Ja sitten vielä daaliat, niihin olen nyt kovasti tykästynyt, kun vastoin kaikkia ennakko-odotuksia viimevuotiset oli talvehtineet varastossa yllättävän hyvin ja jokusen hankin keväällä lisääkin. Ja näyttäisivät viihtyvän tuossa kasvimaalla missä mikään syötävä ei oikein kukoista. Nekin alkaisi vasta nyt päästä kukinnassa oikein kunnolla vauhtiin. Vain pari vähän heikosti kasvuun lähtenyttä ei ole vielä kukkinut ollenkaan.
Ensimmäisenä jo ihan kesäkuun lopulla aloitti matala ja pienikukkainen "Inca", ja on kukkinut ahkerasti siitä lähtien.
"Bishop of oxford"in yksinkertaiset oranssit kukat oikein hehkuu tummanpuhuvaa lehdistöä vasten
"Procyon" avautuu nupusta tumman oranssinpunaisena, mutta vanhetessaan kukka vaalenee kellertäväksi pienillä oransseilla pilkuilla.
Samaten "Rebecca's world" aloittaa tummanpunaisena, mutta muuttuu avautuessaan valkovoittoiseksi:
Valtavan kokoisia kukkia tekeviä "lautasdaalioita" edustavat keltainen "Kelvin floodlight" ja kermanvaalea "Cafe au lait"
Ja vielä ehkä oma suosikkini tämän kesän kukkasista, vaalean oranssinkellervää ja viininpunaista hienostuneesti yhdistelevä "Creme de cognac". Penkissä on myös sen sisarlajike "Creme de cassis", joka on muuten samanlainen mutta kylmemmän valkoisen-violetinsävyinen. Se vaan kuuluu niihin pariin vaivaiseen joka ei kunnolla ole kasvanut eikä vieläkään kuki. Hengissä sekin kuitenkin, joskopa sen verran juurakko vahvistuisi että voisi selvitä talven yli ja ensi keväänä yrittää uudestaan...
Kaunista!
VastaaPoistaCreme de cassis on Kassisen kerma, eikö niin? Toivottavasti kukkii ensi vuonna! :D