Mierolainen

Tiistaina piti hetki hieraista silmiä kun vessan lattialla olikin yllättäen vastassa kutsumaton vieras. Pieni sisilisko?

Ei tarkemmin katsoen ollutkaan sisilisko, vaan manteri! Jollei vesilisko ole alkanut harrastaa viemärisukellusta, tai kaikkien huomaamatta tuulettaessa vaeltanut sisään takaovesta puolen talon läpi, niin jollain karvaisella perheenjäsenellä saattaa olla osuutta otuksen sisätiloihin kulkeutumiseen...

 

Manteri oli varsin virkeä ja vahingoittumaton, joten kastelluilla käsillä hellästi tönin takalistosta niin että itse kömpi nenän eteen kyljelleen aseteltuun rahkapurkkiin. Pieni tilkkanen vettä perään purkin pohjalle (jos on päässyt kuivettumaan huoneilmassa vaelluksellaan), ja jätin hetkeksi nesteytymään keittiön pöydälle (josko vielä tomaateissa pörräävistä banaanikärpäsistä joku eksyisi välipalaksi). Tovin kuluttua kun olin menossa toimittamaan vieraan pihan puolelle, olikin purkki tyhjä, eikä lähitienoillakaan näkynyt luikeroa missään, hups.  

Harmittelin kovasti ehkä menetettyä henkeä, mutta onneksi vähän myöhemmin uudella etsintäyrityksellä manteri löytyikin hellan edestä lattialta hiippailemasta (tilannetta helpotti se että kissoilla oli juuri päiväunet syvimmillään niin että koko episodi meni niiltä täysin ohi) ja uuden purkituksen jälkeen pääsi amfibieliö allaspenkin kuunliljojen suojaan jatkamaan talvehtimisresidenssin etsintää vähän luonnollisemmassa ympäristössä.