Uhkaavasti alkaa näyttää siltä että taas yksi pitkä ja pimeä talvi on saatu selätettyä! Valo on palannut maailmaan ja lisääntyy päivä päivältä. Peipot ja peipporouvat, punarinnat ja sepelpulut on palanneet tontille. Tintit ei enää sovi samalle talipallolle ilman rähinää. Ensimmäiset kukkasetkin jo alkaa varovasti availla nuppujaan ja raparperi puskee silmuja pintaan.
Oi kevät!
Tosin samalla iskee pieni haravointiahdistus. Haravointi itsessään on ihan kivaa kun vaan saa aikaiseksi aloittaa eikä yritä urakoida liikaa kerralla, mutta se lehtivuorien raijaaminen tontin laidalle käy työstä. (Huom: vaahteranlehtien haravointi EI helpotu sillä että ne jättää talveksi "maatumaan" paikoilleen, ne vaan klimppaantuu märäksi ja mustaksi patjaksi jonka liikuttelu vaatii jo hartiavoimia enemmän kuin it-nörtistä irtoaa ja jonka alta kelmeät posliinihyasintin varret on turhaan yrittäneet kaivautua valoa kohti..)
Ja vähän suurempi kasvihuoneahdistus. Olen tuota vanhaa repsottavaa rimpulaa koittanut jo useamman vuoden pitää kasassa jesarilla ja silikoniliimoilla ja pyhällä hengellä, mutta nyt alkaa keinot ja kärsivällisyys loppua ja mietin mitä sen kanssa oikein tekisi. Toisaalta jonkunlainen kasvihuone olisi kiva taimikasvatuksen apuna ja muutaman tomaatin kiduttamiseen, mutta toisaalta kesällä tulee usein lomalla reissattua sen verran että rehujen hoito jää ihan retuperälle, ja lisäksi tuolla paikalla tammi alkaa varjostaa jo niin pahasti ettei siitä oikein mitään satoa edes ehdi tulla. Eli jos sitä ylipäätään haluaa pitää niin edessä on joka tapauksessa siirto jonnekin muualle, eikä tässä tontilla oikein ole muuta riittävän kokoista paikka jossa olisi valoa yhtään sen paremmin, jossei läsäytä keskelle kasvimaata, jolloin ei sitten olisi enää kasvimaata (mikä välttämättä ei olis huonokaan vaihtoehto, ei siitä nenäliinan kokoisesta pläntistäkään yleensä saa mun hoitoinnollani irti muuta kuin komeita vesiheinäkasvustoja). Ja jos nyt sitten päätyy kasvihuonetta edelleen pitämään niin saisiko tuohon vanhaan runkoon (joka sinänsä vielä olisi ihan toimiva) vaikka peruskasvihuonekalvon tai kennolevyä jotenkin kiinni, vai pitäisikö suosiolla ostaa ihan kokonaan uusi systeemi. Ja jos ostaa uuden niin ne kunnolliset maksaa aika monta oravannahkaa, kannattaako kuitenkaan niin paljoa investoida, kun tuo viherpiiperöinti nyt on kuitenkin vaan semmoinen pieni sivuharrastus ja tosiaan vielä jää usein lomalla ihan oman onnensa nojaan?
