Luukku 10: Pinkki joulutähti

Joulu on pienten ihmeiden aikaa. Alkuviikosta Freijan ja Odininkin pöntöstä löytyi yksi poikanen. Peipot yleensä alkaa hautoa vasta kun munaluku on täynnä ja poikaset normaalisti kuoriutuvat suunnilleen saman vuorokauden sisällä. Olinkin vähän pettynyt tulokseen kun seuraavana aamuna tilanne oli ennallaan. Kunnes sitten seuraavassa tarkistuksessa rääpäleitä olikin yllättäen kolme. Noh, vähän viivettä siis. Hiukan hämmentynyt olin seuraavana päivänä kun poikasia olikin neljä, ja eilen piti jo vähän hieraista silmiä kun kaikki viisi munaa olivatkin muuntuneet pinkeiksi nahkakääryleiksi. Ja vielä asettautuneet sievään joulutähtiasetelmaan, sinisillä ledeillä koristeltuna. :D

 

Ja ihan hyvin nuo Lunan Ja Trollenin joululapsetkin kasvavat, vaikka toinen parin päivän ikäisenä nakattiin pöntöstä häkin pohjalle. Onneksi oli vielä hengissä ja ihan virkeä kun sen huomasin. Palautin omistajalle ja on sitä sen jälkeen hoidettu ihan normaalisti. Hiukan pienempi tuo toinen kyllä on, liekö ottanut kuitenkin vähän osumaa pudotuksessa vai oliko sen takia heitetty menemään  että on ollut alkujaankin vähän vaisumpi. No aika näyttää mitä sitä tulee, kyllä sekin kuitenkin koko ajan kasvaa.

Luukku 9: Kinkun korvikkeet

Hyönteisravintohan on nyt sitä kuuminta hottistrendiä ihmiselintarvikkeiden puolella, vaikka ei ehkä ihan vielä joulukinkun asemaa meikäläisissä joulupöydissä horjutakaan. Lintumetsässä sirkkalounaassa ei kuitenkaan ole mitään uutta, hyönteisiä popsivia otuksia kun on nurkissa pyöriskellyt jo vuosia, jossei kymmeniä. Itse ötökkäsnackejä ei kyllä ole tullut maisteltua (jossei lasketa afrikkalaisia mopanimatoja...).

Olen ehkä hiukan turhan herkkänahkainen elävän ravinnon otuksien pitäjäksi, kun aina vähän säälittää ne teloituslistalle joutuvat pikkuotukset, mutta onneksi syöjäoliot ovat sen verran ahneita että eipä nuo yleensä kauaa joudu kitumaan... Ja tuomiopäivää odotellessa ötöillekin kyllä pyritään järjestämään ainakin kohtuullisen mukavat olot ja ravitsevaa ruokaa mahan täydeltä.

Vakiokalustona talosta löytyy nykylemmikeille yleensä ainakin jättijauhomatoja, tavallisia jauhomatoja ja ruusukuoriaisia. Samaten suhteellisen säännöllisesti tarjolla on joko kenttäsirkkoja tai kulkusirkkoja. Satunnaisesti voi vaihteluna löytyä myös vaikkapa vahakoisan toukkia tai banaanikärpäsiä.

Melkein täysikokoinen kenttäsirkkakoiras, siivet vielä puuttuu

Jättijauhomato (Zophobas morio -kuoriaisen toukka)

Aikuinen jauhopukki (Tenebrio molitor), sen toukka "jauhomato" ja kotelo, lintujen herkkupaloja

Ruusukuoriainen ja toukka. Toukka voi puraista kipeästi vahvoilla leuoillaan,
joten hieman varovaisuutta tarvitaan sekä sen käsittelyssä että tarjoilussa

Luukku 8: Viirulliset joulupallerot

Nyrkinkokoiset idänsiniviiriäiset ovat ehkä maailman söpöimpiä lintuja, tai vähintäänkin maailman söpöimmät kanalinnut. Viirut ovat myös kovin kesyjä ja uteliaita, aina kun häkin luo menee ne juoksevat toiveikkaina katsomaan onko mamma tuomassa jotain hyvää. Häkkiä siivotessa saa tosissaan varoa ettei tallo niiden päälle tai kolkkaa niitä pohjaa pöyhiessä. Hulda-kana on myös vakuuttunut siitä että paljaat ihmisvarpaat saattavat olla jotain isoja ja meheviä toukkia joita tulee koittaa nokkia hengiltä aina havaittaessa.

Ja mikään ei ole niin sydäntäsulattava näky kuin kylki kyljessä rypytuokiota pitävä viirupariskunta. 

Luukku 7: Keisarillinen uimajoukkue

Keisaritetroista oli juttua jo vähän aikaa sitten, mutta kerrataan nyt vielä sinisten ajatusten jälkimainingeissa. Nämä kalat siis ovat viime aikoina viihtyneet isossa altaassa vähän liiankin hyvin, ja lisääntyivät itsekseen ihan mahdottomaksi parveksi. Suurin osa niistä on nyt taas ainakin toistaiseksi haavittu pois ja kaupiteltu uusiin koteihin, mutta vielä tuolla joku parinkymmenen pään parvi uiskentelee. Kauniitahan ne ovat kuin karkit, silloin kun sopivassa valossa hienostuneen sinervä kuosi näkyy. Ja kun ne ylipäätään piiloistaan sattuvat esillä pyörähtämään.

Luukku 6: Sinivalkoisin siivin

Tämän päivän teema on luonnollisestikin sininen, valkoinen ja kotimainen. 
Sitä saavat edustaa ensimmäiset Lintumetsässä syntyneet siniset harlekiinipeipposisarukset Orinoco ja Yukon. Vielä kun niille löytäisi arvoisensa kaveritkin...

Orinoco

Yukon

Luukku 5: Pienet siniset

Itsenäisyyspäivän tienoon teemaväri on tietysti sininen. Aattona pääsee siis esittelyyn sundanparatiisipeippotrio Tirlittan, Trilli ja Scilla, eli tuttavallisemmin "pienet siniset". Nämä kaverit ovat vähän ujoja ja sen verran vikkeläliikkeisiä, että ne on hankala saada osumaan kuviin, ainakaan läheltä, kokonaisina ja terävinä, mutta yrittäähän aina voi.

Scilla

Tirlittan

Trilli

Luukku 4: Jäännöserät

Jouluna on välillä vaikea varata ruokia sopivasti, niin että ylimääräisiä jämiä ei pyörisi pakastimen nurkissa vielä juhannuksena. Tai kaapeissa kerää pölyä niitä tädin kummin kaimalta saatuja enkelikynttelikköjä tai psykedeelisillä väreillä raidoitettuja pipoja joilla ei oikein mitään tee, mutta joita ei kohteliaisuussyistä poiskaan halua heittää.

Vähän vastaavasti tuolla isolla altaalla on taipumus pikkuhiljaa vuosien varrella muuttua tyylikkäästä muutaman lajin harkitusta kokoonpanosta sekalaisten jämäotusten sillisalaatiksi. Isommista parvista jää usein kala tai pari, jotka jostain syystä jää sinnittelemään jopa vuosia kun muut on jo poistuneet paremmille uimavesille. Tai joku pienempi allasprojekti vaihtuu toiseen ja vanhan kokoonpanon jäänteet (jos vaan samankaltaisessa vedessä viihtyvät) päätyy taas isoon altaaseen "kun onhan siellä tilaa". Kun ei niitä nyt lopettaakaan raaski niin kauan kuin suunnilleen virkkuina pysyvät, eikä yhdelle tai kahdelle metusalemille oikein uusia kotejakaan kovin hyvin löydy.
Oikeastaan aika suuri osa ison altaan lajeista (kuten jo eilen esitellyt monniset. imunuoliaiset  ja piikkisilmät) on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän tuollaisia epämääräisiä parin kalan jäämiä, ja nyt olisikin tosiaan projektina pikkuhiljaa vähän uudistaa ilmettä. Mutta vielä ne vanhat jäärätkin seassa saa silti polskutella. Kun onhan siellä tilaa...

Blondilehtikala on tällä hetkellä ainoa jäänne omasta parvestaan,
se kyllä tämänhetkisten suunnitelmien mukaan saa jossain viheessa uusia kavereita

Vanhoja kultapyrstösateenkaarikaloja löytyy vielä kaksi,
nämä ei oikeastaan kauhean hyvin enää muuhun kalastoon istu, mutta olkoon nyt vielä...

Luukku 3: Pikkutalkkarit

Kolmas luukku esittelee isossa altaassa puuhastelevan joukon pieniä ja ahkeria kalasia, jotka sen lisäksi että ovat söpöjä, huolehtivat osittain pohjan ja seinien puhtaanapidosta.

Pohjaa väsymättä nuohoavia monnisia on tällä hetkellä kahta lajia, helmimonnisia ja helomonnisia. Molempia on tosin vain muutama yksilö jäännöksinä isommista parvista, helomonnisia voisi jossain vaiheessa muutaman lisääkin hommata.  

Helmimonninen

Helomonninen

Myös pari matomaista piikkisilmää altaassa pyöriskelee, kaverin lakkautetun altaan perintöinä. Piikkisilmät ovat melko arkoja ja hämäriä loukkoja rakastavia otuksia, joten keskipäivällä täydessä valossa ne eivät juuri liikuskele.

Omasta aiemmasta pikkualtaan kokoonpanosta isoon pyttyyn on päätynyt eläkepäiviä viettämään myös pari "imukuppia", eli pisteimunuoliaisia. Ne puolestaan rapsuttelevat leviä laseilta ja muilta pinnoilta. 

Imukuppi päältä

Imukuppi alta

Luukku 2: Joulun lapset

Oman pönttökalenteriluukun avaus eilen paljasti uunituoreita pieniä harlekiininalkuja. Vähän etuajassa joulun lapsiksi, mutta saa nyt kelvata... :D

Luna on turhankin tunnollinen äiti, ei normaalilla pöntön koputtelulla hievahtanutkaan,
piti se nostaa sivuun että sai tarkistettua pesueen tilanteen...

Joulukalenteri luukku 1: Hidasta elämää

Joulukuun kunniaksi päätin kerrankin ahkeroitua ja viritellä blogijoulukalenterin, aiheena Lintumetsän tämänhetkiset asukkaat. 🎅

Tämän ensimmäisen luukun takaa löytyy vesimaailman pienet ja hiljaiset, eli kotilot. Kotilot voivat olla akvaariossa korvaamattomia apureita pitäessään pohjaa kuohkeana tai hissukseen huolehtimalla levistä ja mahdollisista kaloilta jääneistä ruoantähteistä, tai syödessään jotain vähemmän toivottuja toisia kotiloita. Jotkut kotilot ovat myös ihan koristeellisia lemmikkejä jo itsekin.
Toisaalta kotiloista voi tulla myös melkoinen riesa jos ne lisääntyvät holtittomasti tai syövät kaikki kasvit reikäsiksi.

Lintumetsän vesissä asustelee pari kotilolajia, lähinnä sitä hyödyllis-koristeellisesta päästä. 

Ensimmäinen lajeista on kierteissarvikotilo (Melanoides tuberculatus), parisenttinen yksisarvisen sarven mallinen nilviäinen, joka usein pysyttelee näkymättömissä hiekan seassa. Ruokatabletin havaitseminen saa nekin kyllä ilmaantumaan esiin vallan vauhdikkaasti, ainakin noin etanamaisella mittapuulla. Nämä eivät yleensä kasveihin koske ja ovat lähes korvaamattomia pohjan kunnossapitäjiä ja jätehuoltajia etenkin hienojakoisemman hiekan kanssa. Hieman yliruokitussa altaassa kierteiset kuitenkin saattavat lisääntyä lähes räjähdysmäisesti eläviä poikasia pullauttelemalla, joten kannattaa vähän pitää populaation kokoa silmällä.

Toisena lajina löytyy seepraomenakotilo (Asolena spixi), hiukan isommaksi kasvava ja jo ihan koristeellinenkin nilviäinen raidallisen kuorensa kanssa. Nuoret yksilöt saattavat mutustella ikävänkin tehokkaasti altaan kasvillisuutta, mutta kookkaammat yleensä kiltimmin tyytyvät levään ja kalanruokiin (toki salaattia, kurkkua tms kasviksiakin voi tarjoilla). Seepraomppu ei ole kovin nuuka veden laadun suhteen, ja näyttää elelevän  sujuvasti niin pehmeävetisessä seura-altaassa kuin kovassa malawivedessäkin, eikä kevyesti suolattu liejuryömijöiden vesikään näytä tuottavan ongelmia. Pehmässä ja happamassa altaassa tosin kalkkipitoinenkuori voi hieman kärsiä syöpymisestä, eikä lisääntyminen välttämättä onnistu kovin erikoisissa oloissa. Pikkukotiloita tulee suotuisassa ympäristössä poika- ja tyttökotilon kohdattua toisensa ja tytön plupsautettua johokin suojaiseen paikkaan oman onnensa nojaan komean munaryppään. Ilman erityisempiä toimenpiteitä lisääntyminen on kuitenkin suhteellisen hidasta ja vastakuoriutuneet kotilot saattavat jopa päätyä vanhempiensa välipalalistalle. (Huom! Vaikka Pomacea-suvun omenakotilot ovat EU:n vieraslajilistan myötä levityskiellossa, ei tämä koske erisukuisia seepraomenoita)