Pikatragedia

Kello raksuttaa seinällä alkuiltapäivää, täti istuu sohvannurkassa läppäri sylissään uppoutuneena datamigraatioiden ihmeelliseen maailmaan. Linnuilla on vähän hiljaisempi hetki menossa, vain jokunen peippo touhuilee pesänpaikkoja kierrellen ja viiriäiskukko viipottelee eestaas lattialla. (Koko viikko on koluttu internettiä josko jostain löytyisi sille uusi kana kaveriksi, vähän huonoa on tarjonta tähän aikaan vuodesta.)  Yhtäkkiä ihan varoittamatta viiriäinen sinkoaa kuin raketti kovaa pystysuoraan ylöspäin, jysähtää pää edellä kattoon ja mätkähtää kuin kivi olohuoneen poydälle. Vielä se hengittää kun toivun hämmästyksestä sen verran että menen sen keräilemään käteen, mutta heti näkee että pää on ottanut liikaa osumaa ja tilanne on toivoton, minuutissa pieni onkin veltto ja hengetön. Vain hämmentynyt wtf?-tunnelma jää leijumaan jälkeen. 

Oliko syynä
a) kova säikähdys (vaikka minä en mitään erikoista huomannut, eikä muut linnutkaan) 
b) joku suoni ratkesi päässä ja aiheutti kattoon pomppaamisen ja kuoleman
c) kukko totesi että elämä ilman kanaa on turhaa ja päätti itse päivänsä
d) talouden huono pulukarma siirtyi juuri viiriäisiin

No eipähän ole enää kiire kanan hankinnalla... :( 
Jos nyt keväämmällä uusi pari tulee hommattua niin siipisulat niiltä ainakin menee leikkuriin, ei nuo minikotkot lentokyvyllä näemmä tee kuin haittaa itselleen...

Leikkuri heilahtaa

Pitkään on jo ajatus hautunut, ja nyt sain viimein aikaiseksi tuhota häkin...

Keskellä takaseinäpalaahan luukku on ihan turha. (Tosin voi olla että vainoharhasivupersoona vielä tuohon jotain lisätilkettä kehittää, varmastihan joku tirppa voi muuten yrittää tunkea seinän ja häkkielementin väliin jäävään parin millin rakoseen...)

Ja tadaa - nyt on viimein sopivassa paikassa pikkuluukku, josta voi tehdä ruokahuoltoa ilman että puoli parvea ryntää silmille "jeee, lentämään/pihalle/pesiä etsimään"-moodissa heti kun ovea vähän raottaa. Siinä kun menee jokunen hetki ulkoiluun virittyneitä siivekkäitä takaisin paimennellessa jos niitä ei sillä hetkellä voi irralleen jättää. Helpottaa myös lomahoitajaa pitämään parven suunnilleen tallessa...

 

Epäystävänpäivä

Torstaiaamuna ihmettelin kun viirut ei olleetkaan normaalisti yhdessä kasassa vaan toinen kuoputteli toisessa päässä häkkiä ja toinen torkuskeli toisessa päässä. Tarkempi tutkinta osoitti että "torkkuvasta" kanasta olikin ihan yllättäen henki paennut kokonaan yön aikana. : (  Oli se ehkä pari päivää ollut hiukan normaalia vaisumpi, mutta ei mitenkään niin paljoa että olisin siitä edes ehtinyt huolestua. Onhan se tiedossa että ei nuo viiriäiskanat kovin pitkäikäisiä ole, mutta olisi se kyllä edes vähän kauemmin voinut parvessa pysyä.

Eikä tuo "Tieralle kaverit"-projektikaan ainakaan vielä ihan valtaisalla menestyksellä etene...

3 shades of grey

Hain viikonloppuna kermanvaalealle Tieralle vaalenharmaan ja tummanharmaan seeprispojan kaveriksi, on nyt sitten liukuva värisarja :D.

 
Tiera vaan alkuinnostuksen jälkeen on vielä vähän epäilevän oloinen ja näyttäisi  tuumaavan jotta tyttökaveri on kuitenkin äijäseuraa parempi, lajista riippumatta...

Pesintäosastolla Heklan ja Herra Ruotsalaisen lapset lähtivät jo viime viikolla lentoon. Yöksi ne vielä palaavat pönttöön, mutta kohta saavat muuttaa lentohäkkiin jatkamaan harjoituksia. 

Siriuksen ja Vegan toinenkin munasatsi oli tyhjä, ja Mimosa alkoi vaihtaa höyheniä joten saivat kaikki mennä lentohäkkiin tauolle, nyt on talvilomareissailujen takia muutaman viikon paussi ennen kuin edes yritetään laitella pareja pönttöhäkkeihin. Omatoimisia virityksiä kyllä on taas siellä sun täällä meneillään.

Sirius

Mimosa

Ihan hyvin tänne voi pesän tehdä!

Apua, kukkaruukussani kasvaa kyklooppi! (Tai isoveli valvoo...?)

Liejuryömiääriö 2.0

Liejuryömijöiden koti on ollut sekalaislla jämätarvikkeilla sisustettu sumppu, jossa on niin paljon epämääräisiä koloja ja pimeitä loukkoja että on ihan mahdoton pysyä kärryillä onko kaikki mutikset kunnossa tai montako niitä ylipäätään on hengissä. 
Kesästä asti on ollut suunnitteilla siirtää ne uuteen paludaarioviritelmään kameleontilta jääneeseen vähän pohjaltaan tilavampaan  kalustoon, mutta toteutus on ollut hitaanlaista, kun sekalaisten mukakiireiden lisäksi olen odotellut inspiraatiota siitä miten sisustuksen käytännössä toteuttaisi sekä pinnan alla ja päällä viihtyville kaloille että niiden huoltajalle toimivimmaksi.

Joulukuun alkupuolella viimein päätin että suunnittelu saa riittää ennen kuin kalat kuolee vanhuudenheikkoiteen vanhassa altaassa ja aloitin taustaksi ja leijisten maaköllöttelyyn tarkoitetun terassin askartelun... 

Ensinnä karkeaa styroksi-uretaanitursottelua muovilla vuoratun altaan sisuksissa (märkä uretaanivaahto muuten fuusioituu aika tiukasti sormien ihoon, minkä totesin kun yritin paljain käsin jotain kohtaa korjailla...). Alunperin oli tarkoitus tehdä tuosta yhtenäinen pala, mutta jossain vaiheessa sisäinen blondikin tajusi että sen käsittely ei ihan onnistu noiden altaan keskitukien kanssa ja piti pätkäistä komeus kahtia...:

Sitten vuoleskelin ylimääräistä materiaalia pois ja kaivertelin istutuskuoppia kasveille ja puronuomia suodatinvedelle luovan taiteelllisesti (ja lisäilin uutta uretaania vajaiksi jääneisiin kohtiin, ja vuoleskelin taas, sovittelin paikoilleen ja lisäilin taas uutta jne., eli tässäkin vaiheessa tovi vierähti) 

 
Kun aihio lopulta ulkoisesti riittävästi muistutti sisäistä visiota töpsöttelin rakennelman päälle maisemointikerroksen terraarioiden sisustukseen tarkoitettua Rockoflexiä, joka käytännössä on rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan aika lähellä saumalaastia tms vastaavaa sementtipohjaista tuotetta. En sitten tiedä miten tuo käytännössä laastista poikkeaa. 

Koko komeuden pintaan sudin vielä saman valmistajan toista terraariotuotetta, Elastuporia. Jatkuvasti veden kanssa kosketuksiin tulevat kohdat saivat reilumman kerroksen, muualle vain kevyemmin. Kuvittelin jostain syystä etukäteen tuon olevan kirkasta lakan tapaista pinnoitetta, mutta käytännössä  purkin kannen alta löytyikin läpinäkymätöntä ja paksua tahnaa, mahdollisesti silikonia tai sen kaltaista tuotetta (ei kuitenkaan haise etikalle niin kuin "normaali" silikoni). Ennen kuivumista tuolla sivellyn pinnan päälle voi ripotella hiekkaa, turvetta, sammalsilppua tms tuomaan luonnollisempaa tuntua.  Taustaan voisi liimata ja upottaa myös vaikka kaarnankappaleita tai juurakoita ja oksia, mutta päätin itse jättää tuon perusrungon aika paljaaksi ja hoitaa sisustuksen viimeistelyn irtoaineksilla (semminkin kun noita ei varsinaisesti akvaariotuotteina mainosteta, niin voi olla että muutaman kuukauden kuluttua onkin joku katastrofi päällä... :p )

Pohjapuolelta kuvatussa palassa näkyy ylempänä Elastuporin harmaa perusväri, reunan lähellä sitä on sävytetty ruskealla pigmentillä ja julkisivulaidalla vielä ripoteltu hiekkaa päälle

Vielä vähän viimeistelyä elastupor-laikuilla,  kookosturpeella, hiekalla ja sammalella

 Terassipalaset liimasin altaaseen muutamalla silikonitipalla, ja sitten pääsikin virittelemään vesikiertoa ja pesemään hiekkaa. Toisen pään lipan alle laitoin pienen lediputken  tuomaan lisää valoa pohjalle. Toiseenkin päähän voisi olla samanlainen kiva niin voisi lisätä enemmän kasvejakin pohjalle, mutta tuon IP luokitus ei kuitenkaan näytä olevan ihan jatkuvaan upotukseen suositeltu (lyhytaikainen OK), niin voi olla että saa jäädä noin, tai kehittelen jotain muuta.

Vielä vähän somistekasveja ja juurenpaloja ojennukseen ja yksi "huuhteluvedenvaihto" ynnä vähän suolaa perään niin alkoi olla asukkaita vaille valmis.

 

Hohtomillikset saivat muuttaa ensimmäisinä ja toimittivat samalla koe-eläinten virkaa varmistamassa että purkki on elinkelpoinen...

Yksi liejiksistä on jossain vaiheessa eloaan hukannut toisen silmänsä ja sen sai yllätettyä ensimmäisenä kiinni ja uuteen kippoon.

Ensi alkuun jo pahasti näytti ettei liejiksiä olekaan enää kuin neljä jäljellä, kun vanhan altaan sisustusten suurimmaksi osin purkamisenkaan jälkeen ei enempää porukkaa alkanut löytyä. Jostakin olemattomista rakosista niitä on kuitenkin yksi kerrallaan aineellistuneet korokkeille möllöttämään ja tällä hetkellä on 7 sammakkosilmää jo siirretty uuteen purkkiin. Sitä useampaa ei kyllä ole enää pitkää aikaan ilmestynyt kärkkymään survaritarjoiluja, mutta toisaalta parin viimeisen kuukauden aikana olen onnistunut maksimissaan vain viisi yhtä aikaa näkemään joten pitää nyt vielä muutama päivä tarkkailla josko jotain näkymättömyysviitan hukanneita houdineita vielä jostain pulpahtelee (ja ne saa kiinni,  kivellä esillä köllöttävä liejis osaa näemmä kadota melkein tyhjään altaaseen täysin jäljettömiin kirjaimellisesti silmää räpäyttäessä...)

 
Seuraavaksi pitäisi sitten vielä tehdä jotain tuolle paludaarion yläosalle, jos vanhat merkit paikkansa pitää niin palaamme asiaan ehkä joskus heinäkuussa...

Superverisusikuu

Siellähän tuo aamusella möllötteli pimentyneenä.

Knöödeleitä

Maanantaina meinasin tarkemmin katsoa onko Heklan ja Herra Ruotsalaisen munista yhdestäkään mitään tulossa, ja vastassa olikin pari uunituoretta pikkurääpälettä, eli ei ihan hukkaan mennyt se pesintä. 

 
Ja ihan reippaasti nuo on kasvamaankin lähteneet. :)

 

Blondi rakentaa pesää

- Ei tää irtoa, mitä sitä nyt keksisi pesäaineksiksi
kun ei tuo palvelusväkikään mitään tarjoa

- hmmmm...

- Kattokaa kaverit, mä löysin näin hienoja pehmikkeitä!

Tirppatilanne

Pääsipä vuosikin taas vaihtumaan, eipä tässä ihmeempiä suunnitelmia tai uudenvuodenlupauksia, jos laiskana jatkais vaan vanhaan totuttuun tyyliin.

Tirppaosastolla aika tasaista talvieloa edelleen. Harlekiinipesityksiä on alustavasti käynnistelty, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.  Sirius ja Vega kyllä jo munat pyöräytti ja ahkerasti hautoivatkin, mutta valitettavasti ne jäi tyhjiksi, eikä uusia ole vielä ilmaantunut. Hekla ja Herra Ruotsalainen hautovat myös, mutta näyttää että niilläkin on unohtunut poikaset munista. Versolle ja Mimosalle vasta pesän laitoin,  ne vasta miettii pitäisikö siihen jotenkin reagoidakin. 

 
Spicalla olisi useampikin äijä tarjolla kaveriksi Odinin perhekunnasta, mutta jostain syystä se nyt näyttää mieluiten hengailevan Tieran seurassa ja katselee sen kanssa pesänpaikkaa olkkarin vitriinin päältä. Miltähän harlekiinipeipon ja seeprapeipon risteytys näyttäisi... :D

Tiffanyn kanssa alan vaipua kohta epätoivoon, oli tuossa välillä jo "parin päivän päästä vois taas laittaa isoon häkkiin"-kunnossa, mutta sitten taas ilmeisesti sai jonkun paniikkirymellyskohtauksen ja nyt puuttuu taas kaikki pitkät sulat sekä pyrstöstä että molemmista siivistä... Huoh.

Entä muistatteko harmaan Zwollen pulun?  On siitä oikeasti mies tulossa, on jo alkanut varovasti bowcooailla Tiffanylle. Harmaa väri vaan vähenee vähenemistään koko ajan, saa nähdä miten blondi tuosta vielä tuleekaan.

Sakura on vähän nirhannut nokanpieltään. Sen verran pienen näköinen jälki etten sitä ole edes viitsinyt kiusata tarkemmalla tutkimuksella, oisko vaan joku verihöyhen katkennut.

 

Hyvää joulua!