Harlekiinipeipon väreistä

Harlekiinipeiposta löytyy lukuisia eri värimuunnoksia. Erilaiset geenimutaatiot vaikuttavat erikseen pään, selän ja rinnan väriin, ja voivat esiintyä lähes kaikissa mahdollisissa eri kombinaatioissa. Uusiakin variaatioita putkahtelee esiin maailman kasvattajilla aina silloin tällöin. 

Yleensä harlekiinipeipon sukupuolen erottaa väristä varsin helposti, naaras on yleensä kaikissa variaatioissa  niskan, selän ja rinnan väriltään haaleampi ja harmaampi kuin koiras. Useissa värimuunnoksissa myös naaraan nokka on väriltään harmaampi, pesimävireisellä jopa kokonaan musta. Poikkeuksen kuitenkin tekevät jotkut hyvin vaaleat  keltaiset ja hopeiset pastellivärimuunnokset, joilla pelkän värin perusteella voi sukupuolen määritys joskus mennä vähän arpomiseksi. Tässä postauksessa on esitelty joitakin tavallisimpia muunnoksia joita meikäläisilläkin markkinoilla saattaa vastaan tulla.

Genetiikan perusteita

(Jos olet tarkkaan kuunnellut ja sisäistänyt koulun biologiantuntien perinnöllisyysosiot, voit hypätä tämän kappaleen yli...)

Tietty väri (tai mikä tahansa ominaisuus) on yhden tai useamman geenin toiminnan säätelemä. Yhdestä geenistä voi esiintyä useampi eri muunnos eli alleeli. Eri alleelit usein peittävät toistensa vaikutuksen, jolloin yksi toimii peittävänä eri dominoivana ominaisuutena, ja toinen väistyvänä eli resessiivisenä ominaisuutena. Alleelit voivat vaikuttaa myös yhdessä intermediaarisesti, jolloin näkyvä lopputulos on yhdistelmä eri alleelien vaikutuksesta. 

Geenit sijaitsevat kromosomeissa, joista useimpia yhdellä normaalilinnulla on kaksi kappaletta, toinen peräisin isältä ja toinen äidiltä. Tällaiselle normaalille autosomaaliselle periytyvyydelle poikkeuksena ovat sukupuolikromosomeissa sijaitsevat geenit, joiden periytyvyys on erilainen koirailla (joilla lintumaailmassa sukupuolikromosomeja ja siis myös jokaista sen geeniä on kaksi kappaletta) ja naarailla (joilla kyseistä kromosomia/geeniä on vain yksi). Joskus tiettyyn ominaisuuteen voi vaikuttaa useampikin eri geeni, jotka voivat myös sijaita eri kromosomeissa, jolloin periytyvyyden ennustettavuus on luonnollisestikin varsin hankalaa.

Jos eläimellä on tietystä geenistä molemmissa kromosomeissaan sama alleeli, on tämä homotsygoottinen, ja ilmentää ulkoasultaan aina kyseisen alleelin tuottamaa ominaisuutta. Jos alleelit ovat eriparia, on lintu ominaisuuden suhteen heterotsyogoottinen ja ilmiasultaan (fenotyyppi) dominoivan alleelin kaltainen, mutta kantaa geeniperimässään (genotyyppi) myös resessiivistä ominaisuutta, jota voi periyttää edelleen omille jälkeläisilleen. Resessiivinen autosomaalinen ominaisuus voi näin kulkeutua dominoivan ominaisuuden alla piilossa eteenpäin sukupolvelta toiselle pitkäänkin, ja pulpahtaa sitten yllättäen esiin jossain poikueessa, jos sattuu esiintymään emopariskunnan molempien osapuolten geeneissä. niinpä joskus poikasten perusteella voi päätellä paljon myös emojen genotyypistä. Englanninkielisissä teksteissä heterotsygootteja kutsutaan usein resessiivisen ominaisuuden suhteen termeillä "split (blue)" tai "single factor",  homotsygoottia taas termillä "double factor".

Esimerkki 1, "normaali" periytyminen
Oletetaan että autosomaalisella geenillä "G" on kaksi alleelia, joista yksi tuottaa höyheniin punaista pigmenttiä ja toinen keltaista. Oletetaan edelleen että punainen (G)  on geenin normaali dominoiva muoto ja keltainen (g) on resessiivinen mutaatio. Tällöin yksittäinen lintu on siis perimältään joko GG (punainen), Gg (myöskin punainen, koska resessiivisen geenin vaikutus peittyy dominoivan alle) tai gg (keltainen).  Keltaisia poikasia siis voi pesueeseen tulla ainoastaan jos g -alleeli esiintyy molemmilla vanhemmilla (siis tyyppiä Gg tai gg) ja jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista on tyyppiä GG, ei yksikään poikanen voi olla ilmiasultaan keltainen.  Kaksi punaista lintua kuitenkin voivat saada keltaisia poikasia, jos kumpikin on genotyypiltään heterotsygootti Gg, eli voivat välittää eteenpäin poikasilleen piilossa olevaa keltaista alleelia.

 

Esimerkki 2, intermediaarinen periytyminen
Jos oletetaankin että "punainen" ja "keltainen" alleeli vaikuttavat linnun väriin yhtä voimakkaasti, on linnulla kolme eri fenotyyppiä sen mukaan onko se genotyyppiä GG, Gg, tai gg. Eli tässä tapauksessa GG on edelleen punainen ja gg keltainen, mutta Gg onkin oranssi.

Tällöin punaisen ja keltaisen linnut poikaset ovat kaikki oransseja:

Kahden oranssin linnun poikueessa taas voi esiintyä kaikkia mahdollisia värejä:

Esimerkki 3, sukupuolisidonnainen periytyminen
Jos edellisten esimerkkien geeni sijaitseekin sukupuolikromosomissa, on periytyvyys erilainen naarailla ja koirailla. Koirailla, joilla tätäkin koromosomia on se kaksi kappaletta, menee  periytyvyys edelleen samalla tavoin kuin esimerkeissä 1 tai 2. Naarailla sen sijaan kromosomia on vain yksi, jolloin ykköskohdan resessiivinen geeni tulee helpommin esiin kuin koirailla, eli se ilmentää aina sitä ainokaista alleelia jonka isältään sattuu saamaan ja äidin alleeli on tämän ominaisuuden osalta naaraspoikasilla täysin merkityksetön. 
Jos isä on tyyppiä Gg (punainen) on naaraspoikanen aina joko G- (punainen) tai g- (keltainen), koiraspoikasilla väri riippuu normaalisti molempien vanhempien geeneistä.
Heterotsygootin punaisen koiraan (Gg) ja keltaisen naaraan (g-) poikasissa voi esiintyä molempia värejä molemmilla sukupuolilla:

 

Sen sijaan heterotsygootin punaisen koiraan (Gg) ja punaisen naaraan (G-)yhdistelmässä koiraspoikaset ovat aina punaisia, naaraspoikaset voivat olla joko punaisia tai keltaisia:

Jos koiras on resessiivinen keltainen (gg) ovat kaikki naaraspoikaset aina keltaisia:

 

Vastaavasti sukupuolikromosomissa sijaitsevalla intermediaarisella geenillä kakkosesimerkin oransseja Gg yksilöitä voi olla vain koiraissa, ja naaraat ovat aina joko punaisia tai keltaisia. 
Oranssin koiraan (Gg) ja punaisen naaraan (G-) koiraspoikaset ovat joko oransseja tai punaisia, naaraspoikaset joko punaisia tai keltaisia:

Pää

Harlekiinipeipoilla luonnossakin esiintyy kolmea eri pään väriä, punainen, musta ja keltainen. "Keltainen" on oikeastaan tumma oranssi, ja sävy vielä vaihtelee jonkun verran yksilöllisesti niin että äkkivilkaisulla se ei aina edes kovin paljoa punaisesta poikkea. Pään värin sävyyn ja voimakkuuteen vaikuttavat myös muut tekijät, esim siniselkäisellä linnulla punainen haalistuu lohenpunaiseksi ja diluutio/pastelligeeni muuttaa linnun kaiken mustan värin harmaaksi tai valkeaksi. Pään väriä kutsutaan myös naamioksi.

Normaalivihreät mustapää- (vasemmalla), punapää- (keskellä) ja keltapäälinnut (oikealla). Ylärivissä koiraat, alarivissä naaraat. Keltapäänaaras melko heikosti värittynyt yksilö.

Musta ja punainen säätyy yhdellä geenillä, ja näistä punainen alleeli on dominoiva. Geeni kuitenkin sijaitsee sukupuolikromosomissa, jolloin resessiivinen musta tulee helpommin näkyviin naaraslinnuilla. Keltapäägeeni taas on autosomaalinen ja resessiivinen, eli sekä naarailla että koirailla vasta "tuplakeltaisen" alleelin vaikutuksesta punainen pigmentti muuttuu oranssiksi. Mustaan pigmenttiin keltapäägeeni ei vaikuta, joten kyseisen geenin vaikutus  näkyy ainoastaan punapäisillä linnuilla. Mustapäälintukin voi siis geneettisesti olla myös keltapää, jolloin usein niiden nokankärki on kellertävä normaalin punertavan sijaan.

Normaalilla mustapäällä on punertava nokankärki, keltapäisellä mustapäällä kellertävä

Naaraslinnuilla pään väriraja ei aina ole niin terävä kuin koirailla. Puna- ja keltapäisillä värikkäiden höyhenten määrä voi myös vaihdella huomattavasti, mikä voi vaikeuttaa niiden oikean tyypin määritystä jos vanhemmat ei ole tiedossa. Punaista/keltaista voi joskus olla lähes yhtä paljon kuin koiraalla, mutta toisessa ääripäässä naaraan päästä voi löytyä vain pari genotyypistä kielivää höyhentä. Mustan värin osuus naaraan päässä voi myös muuttua samalla yksilöllä esim iän myötä.


Rinta

Harlekiinpeipon rinnan väri määräytyy yhden autosomaalisen geenin perusteella. Geenistä on kolme eri muunnosta, normaali purppuransininen, valkoinen ja vähän harvemmin vastaantuleva lila. Sininen dominoi sekä lilaa että valkoista ja lila dominoi valkoista. Sinirintaisella linnulla siis voi olla piilossa resessiivisenä  lila tai valkoinen alleeli, mutta lilalla piilossa voi olla vain valkoinen. Lila ja valkoinen rinnan väri vaikuttaa pastellilinnuilla myös muuhun väritykseen, selkä on tällöin vaaleampi sinirintaisiin verrattuna. Lilarintaisella rinnan värin voimakkuus voi myös vaihdella paljonkin yksilöittäin lähes valkoisesta lähes normaaliin. Etenkin naaraslinnuilla joilla normaalin sinisenkin värin voimakkuus vaihtelee, voi olla välillä haasteellista silmämääräisesti päätellä onko yksilö sini- vai lilarintainen.

Rinnan värit ylärivissä vihreillä punapääkoirailla,ja alarivissä mustapää/keltapäänaarailla: sininen (vas), lila (kesk), valkoinen (oik)

Rinnan eri genotyypit (gt) ja niiden fenotyypit (ft):

Alleeli 1 ---------------  Alleeli 2	Sininen   ✮	Lila   ✮	Valkoinen   ✩
Sininen ✮	gt:   ✮✮ ft: sininen	gt:   ✮✮ ft: sininen	gt:   ✮✩ ft: sininen
Lila ✮	gt:   ✮✮ ft: sininen	gt:   ✮✮ ft: lila	gt:   ✮✩ ft: lila
Valkoinen ✩	gt:   ✮✩ ft: sininen	gt:   ✮✩ ft: lila	gt:   ✩✩ ft: valkoinen

Selkä

Selän perusväri määräytyy yhden autosomaalisen geenin perusteella, josta on kaksi muunnosta; normaali dominoiva vihreä ja resessiivinen sininen.

Ylärivissä vihreä koiras ja naaras, alarivissä sininen koiras ja naaras. Sinisen selän tuottava keltaisen värin puuttuminen vaikuttaa myös vatsan väriin ja vaalentaa jonkun verran myös nokkaa ja jalkoja.

Yleisesti väriin vaikuttavat myös erilaiset vaalentavat geenit, joista tavallisin on sukupuolikromosomissa sijaiseva pastelligeeni. Joissain teksteissä tätä kutsutaan myös diluutiogeeniksi, mutta toisaalla taas tätä termiä käytetään toisesta vastaavasta, mutta hiukan eri sävyjä tuottavasta geenistä. Tavallisin muoto pastelli/diluutiogeenistä vaalentaa vihreän värin keltaiseksi ja sinisen lähes valkoiseksi hopeaksi. Pastelligeenin vaikutus on kuitenkin intermediaarinen, eli heterotsygoottina selän väri on pohjasta riippuen vaalean omenanvihreä tai pastellinsininen ja vasta homotsygoottisena  keltainen/kellanvihreä tai hopea. Koska on kyse sukupuolikromosomin geenistä, näitä pastelli/diluutiomuotoja voi esiintyä ainoastaan koirailla, ja naaraat ovat aina joko puhtaita vihreitä/sinisiä tai keltaisia/hopeita. 

Vasemmalla heterotsygootti diluutio/pastellivihreä koiras, oikealla keltainen naaras. Huomaa kuinka pastelligeeni  vaalentaa myös tummat sulat ja pään rajauksen. Punapäinen koirasharlekiini vihreänä (ylärivi) ja sinisenä (alarivi). Vasemmalla normaalit, keskellä diluutio/pastellikoiraat, joilla on vain yksi pastelligeeni, ja oikealla keltainen ja hopea koiras, joilla on kaksi pastelligeeniä.

Valkoinen ja lila rinnanväri  voimistavat pastelligeenien vaikutusta yleisväritykseen, jolloin valko- tai lilarintainen pastelli on vaaleampi selästään  kuin sinirintainen. Niinpä esim puhtaimman keltainen selkä koiraalla on vihreäpohjaisella "tuplapastellilla" jolla on valkoinen rinta, muilla keltaiseen sekoittuu enemmän tai vähemmän vihreää sävytystä.

Myös perusvihreästä väristä olemassa erilaisia muunnoksia, kuten turkoosiin vivahtava merenvihreä tai rusehtava kaneli, mutta näitä erikoisempia mutaatioita ei juuri meillä näy ja ovat harvinaisempia maailmallakin. Eri maissa samoista mutaatioista voidaan myös käyttää eri nimiä, mikä saa väritietoa etsivän pään helposti pyörälle.

Viikko liskoilua

Pikkulontti on kotiutunut oikein hyvin. Banskuja napsitaan kuin nallekarkkeja, muita ötöjä menee vähän nihkeämmin, mutta vähän niitäkin on maisteltu.

Nukkuva lapsilisko on kyllä aika söötti... 

- Ei täällä mitään liskoja ole, vain jäkäläisiä oksia...

Meinasin tänään aloittaa jonkunlaisen kasvunseurantakuvasarjan, mutta kaveri alkoi repiä pelihousujaan niin täytyy siirtää vähän myöhemmäksi.

****
Lisäys: Otus edustuskunnossa taas ja saatiin virallinen 20vk / viisikuukautiskuva otettua pari päivää myöhässä:

 

Onni on oma minidino

Pantteroidin kuoltua vähän niin kuin päätin että en välttämättä enää isompaa ötökkäsirkusta jaksaisi ruveta pyörittelemään vaikka matelijat kivoja onkin. Noh, johan tässä jo reilu vuosi vierähtikin kunnes sattui silmään ilmoitus jacksoninkameleontin poikasista...
Siis ihan pakkohan tuommoinen minitriceratops oli sitten kotiin hakea. 

Vauvaario viritelty

Tuliasia Turuust

On se aika olematon vielä mutta pirteä, kaipa se hengissäkin säilyy...

Alkuun kovin ujostuttaa

Kait tässä on paikkoja tutkittava...

Lämmittelypiste paikallistettu

Kaipa tämä tästä...

Parvipuuhia

Uudet tulokkaat on nyt karanteenattu ja loislääkitty ja aloittaneet fuusioitumisen muuhun parveen.

Sininen harrikkanaaras on nyt Thorin kanssa pikkuhäkin puolikkaassa kahdestaan toiveena saada niistä pari. Samaten keltaisella naaraalla on kaverina Herra Ruotsalainen ja Verso, josko jompikumpi niistä rouvalle alkaisi siipaksi kelvata. (Sekä Luna että Mimosa oli alunperin Versolle keveriksi suunniteltu, mutta Trollen kaappasi molemmat itselleen, jos toimisi paremmin tämmöinen "pakkotutustus" heti alkuun...).

 
Pienet siniset kimppaantuivat samantien hyvin sujuvasti, en tosin tiedä onko Trilli ihan sisäistänyt että tulokas on myös poika...

Pienemmillä kanarioilla hengitys vielä vähän rohisee (ilmeisesti oli ilmapussipunkkeja, loistippoihin selvästi reagoivat) joten ovat yhä karanteenihäkissä tarkkailussa. Hitulla on myös ollut vähän yskää jonkun aikaa ja pääsi niiden kaveriksi lämpölampun alle. Nyt vierekkäin huomaa että on ne tosiaan jotain hitusen isompaa kevyesti kaarella istuvaa rotua, vahvin veikkaus tällä hetkellä olisi googlen mukaan "munchener". Eli vähän hutiostos kun tarkoitus oli kuitenkin ostaa lisää razoja. Mahdollisesti kokeilen josko joku ne haluaisi ostaa jahka ovat taas tiptopkunnossa. Vaan kyllähän nuo tuossa parven jatkeenakin menee jos ei ketään kiinnosta.

 
Glosterpari pääsi jo lentohäkkiin, tarkoituksena on niiden kanssa seurailla miten hyvin tuo moppipää näkee tukkansa alta ja kykeneekö liikkumaan normaalisti, mutta vähän arviointia haittaa se että ne selvästikin on aika pienissä tiloissa kasvaneet eikä kumpikaan oikein osaa hyödyntää lentotilaa. Ne viettävät suurimman osan ajasta häkin pohjaosissa alimmalla orrella kököttäen eikä kovin paljoa lentele. Tukaton kävi vähän yhtenä päivänä olohuoneessakin kääntymässä mutta sekin vaan pompotteli lattiaa pitkin ja lensi vaan pieniä metrin-parin pyrähdyksiä, vaikka sillä nyt ei ainakaan näkökentässä pitäisi olla oleellisia rajoitteita. Kyllä ne välillä ylempänäkin häkissä käy ainakin yöt nukkumassa, eikä lentämisessä sinänsä mitään vaikeuksia näytä olevan jos niitä vähän hätistelee liikkeelle. Noh, jospa ne ajan mittaa ala hoksata että lentelykin on ihan kivaa ja aktivoituu vähän kunhan vielä paremmin kotiutuvat ja alkavat katsoa muista mallia.

Tämä on oikeastaan aika herkän värinen kaveri

Kyl siellä ne silmätkin on :D. Moppipää on jo vähän pienesti piippaillutkin välillä, mahdollisesti siis tämä on poika ja tuo pienempitukkainen ja blondimpi tyttö (tarttis nimiäkin alkaa kehitellä...)

Koko muukin poppoo sai taas nyt pääulkoilukauden päättyessä kynsi-nokkahuollon, yleiskuntotarkistuksen ja loishäädön, pitää vielä viikon päästä ottaa toinen tippakierros varmistamaan että kaikki mahdolliset munina majailleetkin saa pois. 

Hilla on asettunut parveen niin sujuvasti että unohtuu että sekin on vielä aika uusi tulokas. Punainen väri sillä näemmä kehittyy hiljalleen vahvemmaksi. En kyllä edelleenkään ole ihan varma sen sukupuolesta, se kyllä laulelee paljon mutta ei niin vahvasti  ja selkeästi kuin nuo muut äijät, enemmän  lurittelua kuin "perinteistä" pitkiä trillejä sisältävää kanarialaulua. Eli on joko laulava naaras tai sitten vaan vielä laulutaidoiltaan kehittymätön nuori koiras.

Sirius ja Vega on jo saaneet pöntönkin häkin seinälle, kovin se kiinnostaa mutta saa nyt nähdä ovatko vielä kunnolla vireessä saati tuleeko mitään näkyvää tulosta. 

Muutama sekalainen räpsy...

Kylpyveden turvottama Ulpukka

Roihu on hukannut toisen jalkansa :D

Kirjopulu muuten vaan söpöilee

Himoshoppaaja Hollannissa

Suunnitellun Zwollen reissun johdosta on tullut lykättyä tirppojen ruokahankintoja ja ostoslista olikin venynyt varsin kunnioittavan mittaiseksi. Osa ostettiin markkinoilta, isommat säkit ja sekalaiset erikoistilpehöörit Zwollen liepeillä olevasta De Groot Diervoeders-kaupasta. Saatiin niistä takakontti aika kivasti täyteen.

Kanarian- ja peipposiemensäkkien lisäksi tarttui matkaan hyvää ranskalaista hirssiä, pesänpehmikkeitä, idätysseoksia, voimaruokia, hyönteispateeta, kardinaalien lisäpöperöitä, vähän kananpoikasrehua viiruille, keraaminen lampunkanta, osterirouhetta ja vähän erikoisravinteita pesitykseen ja sairastapausten varalle

Eläviä tuli shoppailtua tällä kertaa melko maltillisesti, osittain siksi että aikaa meni tuhottomasti pelkästään hölkätessä hallia eestaas koittessa kartoittaa mitä ylipäätään olisi tarjolla ja eikä juuri niitä paria muunnosta mitä oli haussa nyt sitten oikein ollut tarjolla. Ja sitten kun lopulta yritti palata hakemaan sitä "kakkosvaihtoehtoa" ei sitä enää löytänytkään tai joku tukkuri tyhjensi koko tiskin nenän edestä.  Lähtiessä oli vähän ajatuksena myös kuvailla harrikoiden eri värimuunnoksia, mutta se sitten unohtui ihan kokonaan paikan päällä.

 

Ensisijaisena tavoitteena yksin jääneelle Trillille oli suunnittelilla naaras tai pariskunta kaveriksi, mutta sekalaisista syistä nyt sitten kotiin asti pääsikin vain yksi poika vaikka sundanparatiisipeippoja olisi ollut ainakin alkuvaiheessa paljonkin tarjolla. Pitää ny katsella josko noita jostain sattuisi kohdille ennen ensi vuotta...

 

Harrikkapuolelta tarttui matkaan vain pari tyttöä, yksi sininen ja yksi lilarinta keltainen. (Täytyy kokeilla tehdä itse se "kellanvihreä keltapää lilarinta" koiras joka viime vuodesta jäi kaihertamaan, ja jollaisen olisin nyt ostanut jos olisi löytynyt...)

Ostoslistalla ollutta punaista akaattimosaiikkikanarianaarasta ei silmään sattunut mistään, mutta sen sijaan ostin toisen parin minikanarioita (en ole ihan varma osuiko edes samaa rotua kuin Hippu ja Hitu, nuo istuu jotenkin eri asennossa) ja parin pieniä ja pörheitä gloster-kanarioita.

Kai tuo tukkakanaria jotain näkeekin, ainakin ruokakupit löytää. :D Pitää vähän trimmata silmien kohdalta jos näyttää että karanteenin jälkeen lentohäkkiin päästyä kovin törmäilee...

Kuusi yötä jouluun on...

Ja taas mennään... 😜

 

Askartelin hyllynkannattimista, parista koukusta ja akvaariorojulaatikoista kaivelluista letkunpidikkeistä lentohäkin takaseinälle uuden orsivirityksen. Kyllä siihen vielä muutama lisätipu mahtuu...😉

Syyssateet ja päivän lyheneminen alkaa herätellä harlekiineja pesimävireeseen. Trollen ja Mimosa on jo jonkun aikaa sohlanneet boilerin päällä ja Krafla ja Peppikin taas tutkii pesänpaikkoja. Laitoin sinisiä pareja pikkuhäkkiin vähän virittymään tunnelmaan, ilman pönttöjä tosin vielä. Testataan nyt noilla tuleeko sininen-sininen yhdistelmästä heikkoja poikasia vai ihan normaaleja, ei nuo nyt ainaakan toisilleen sukua ole että siitä kiinni olisi (jos nyt toisistaan sen verran kiinnostuvat että edes yritystä tulee). Thorille oikeastaan haluaisin mielummin Vegan morsioksi kuin Spican, mutta kun ehti Siriuksen kanssa jo aiemmin kimppaantua niin mennään nyt sitten noin ainakin hetki, jossei sitten tule Zwollesta jotain uutta vaihtoehtoa napattua matkaan...

Siriuksella on vielä vähän sulkasatokin kesken, antaa nyt vielä hetken siitä asettua. Spicallakin on päässä harsua, vaikka se kyllä kevättalvella muuten vaihtoi höyheniä.

Viirurintamalla meinasi jo epätoivo vallata, kun sisätilaongelmat vaan kiihtyivät virittelyistä huolimatta ja piti jokusen kerran laittaa poijat toviksi eri puolille aitaa jäähylle. Hämmentävästi jahtaus ilmenee vain aamupäivisin ja illalla ollaan taas ihan ylimmät ystävät. Lisäksi tuo taitaa olla enemmän patoutuneiden hormonihuurujen purkuyrityksiä kuin varsinaista aggressiota, eikä kummallakaan vaurioita ole edes höyhenissä. Ja ilmeisesti kohkaaminen jo laantumaan päinkin, seuraillaan siis tilannetta edelleen...

Viirut on pikkuhiljaa myös laajentaneet reviiriä häkin ulkopuolelle. Alkuun pidin lintuhuoneen ovella ritilää porttina, mutta on ne jo käyneet tutkimusmatkailemassa muuallakin talossa, ja parina päivänä viipottaneet ihan itsekseen pihahäkkiinkin. Seuraavaksi olisi sitten ohjelmassa saada ne paimentamalla sieltä takaisin sisäänkin ettei tarvitsisi kuljetuskopan kanssa venkslata. Alkaa kuitenkin yöt jo sen verraan viiletä että mukavampi nukkua sisällä lämpimässä. Ongelmana on lähinnä saada ne tajuamaan että pitäisi nousta raput ylös.  Kasvimaaharsoista kujan virittelemällä ne kyllä jo kertaalleen pompotteli ylös aika nätisti, mutta onnistuneeko ilman harsoa kun pääsevät sitten hyppäämään joka portaalta suoraan takaisin alas.

Etsi kuvasta kaksi viiriäistä

Hahaa...

Busted!