24 syyskuuta 2021

Turpaterapiaa

Kuntoutus on edennyt jo sen verran pitkälle että rampautunut ratsastaja viimein punnersi ponin päälle ensimmäistä kertaa reilun vuoden tauon jälkeen. Fysioterapeutti (joka myös harrastaa hevostelua ja on kannustanut ratsaille varmaan toukokuusta lähtien) tuli mukaan varmistelemaan että selkään pääsee turvallisesti. Yllättävän kotoisa olo selässä oli, odotin huomattavasti enemmän huteraa horjuntaa vaikka  nyt lähinnä vaan fiilisteltiin talutusvarmistuksella, eikä puoliluutuneen selän kanssa vielä juuri käyntiköpöttelyä vauhdikkaammin uskalla matkustaa.  Ja tokihan piti raahata talonmies mukaan dokumentoimaan tämä historiallinen hetki.

💖 #Vuonotalli Solsikke ja #Klaukkalan Fysioterapia

Ja tietysti 💕myös Fixi 24v joka suhtautui varsin leppoisasti uuteen pestiinsä terapiahevosena.

Poni varusteltiin ensin huovalla ja kahvallisella vyöllä

Kuvaukset alkaa, nostakaa Tarzan puuhun...
Käveltiin vähän oikeaan...

Ja vähän vasempaan...

- Siis tämän piti olla ihan vaan talutusratsastusta ja tuo tyyppi selässä yrittääkin jotain väistöä???

Hymyilevä hangonkeksi hallavan hevosen harteilla

Loppukäynti tarhojen ympäri

Ja alaskin päästiin vielä suhteellisen hallitusti :D

12 syyskuuta 2021

Vauvakuumetta part 2

Vauhdilla kasvaa naperot, leikki ja painiskelu sujuu ja ottavat jo ihmiseenkin kontaktia ihan eri tavalla kuin viime käynnillä. Suloisiahan ne kuin mitkä. Tuo meidän riiviö oli melkoinen duracellpupu, voi olla että ollaan sen kanssa vielä helisemässä...

Vähäinen valo ja vilkkaat liikkeet edelleen ongelmana dokumentoinnissa, ilman salamaa tuli lähinnä suttua...

... ja omalla kameralla salamallakin vähän sitä sun tätä laatua.





Mut onneksi oli talonmiehellä järeämpi kalusto matkassa ja saatiin jokunen ihan kunnollinenkin kuva pentuloista... ((c)keijok )










01 syyskuuta 2021

Syksyn enteitä ilmassa

Elokuun sitkeät monsuunisateet ovat pitäneet tirpat pääsääntöisesti sisällä, mutta pari viimeistä päivää on viimein ollut taas vähän paremmin aurinkoa ja lämpöä. Syyskuun edetessä alkaa aika lailla viimeisiä ulkoilusäitä koko porukalle olla ennen kuin harlekiinit alkaa tuumata jotta sisällä tarkenee paremmin. Kanariat, viirut ja Rosa paremmin kylmääkin kestävät ja saavat sopivalla säällä tunnin tai pari piipahtaa pihalla talvellakin jos vaan haluavat.











19 elokuuta 2021

Vauvakuumetta

Käytiin katsomassa pieniä angorapentusia. Kunnon kamera tietysti unohtui matkasta, heikko valo ja varsin eläväistä porukkaa, eli kuvat on aika onnettomia.

Tää tumma pikkuankerias vois olla tulossa meille Riitulle kaveriksi, ehkä vähän saatoin rakastua...


Silmälle tuo on vielä aika musta, mutta kamera löytää vaaleampia kilpparilaikkuja.
Jännä nähdä millaiseksi väri kehittyy kun kokoa tulee lisää ja pentukarva väistyy.

Silmien päällä on vaaleat laikut jotka tällä hetkellä saa pienen näyttämään koko ajan hyvin huolestuneelta  :D (Ei vaan malttanut olla hetkeäkään paikoillaan että olis saanut kunnolla kuvaan)

😘💘😻
Äiti oli kovin rauhallinen eikä näyttänyt juurikaan välittävän että ventovieras käpälöi lasta (seurasi kyllä tarkasti tilannetta) ja keskittyi lähinnä hoitamaan muita sisaruksia (oli siellä kaksi muutakin tummempaa mutta nukkuivat pesässä enkä muistanut sitten kuvata kun ne oli näkysällä:



12 elokuuta 2021

Toipumistilanne

Kotiutuksesta alkaa olla kohta puoli vuotta, ja kunto kohenee koko ajan hitaasti mutta varmasti. Selkä ja selän ruuvikiinnitys on viimein alkanut luutua lonksumisen sijaan ja kipuilukin vähenee pikkuhiljaa koko ajan. Aloitin jopa työt taas, tosin vielä hyvin varovaisesti osapäiväisenä 15h verran viikossa.

Pyörätuolipotilaasta on edetty rollaattorimummuksi, ja nyt testaillaan varovaisesti jo kävelyä ilman apuvälineitä. Melkoisen hoippuvaa meno kyllä edelleen ja jalat kovin tönköt etenkin pidemmän paikallaanolon jälkeen, joten pidän vielä kotitreeneissä kepin vähintään henkisenä tukena matkassa. Fysioterapeutti sitten kiusaa päätä ja kroppaa enemmänkin erilaisten tasapainoharjoitusten avulla.

Ulkomaailmassa edelleen on rollaattori pääsääntöinen liikkumaväline, ja sen kanssa kyllä jaksaa köpötellä jo reilun parin kilometrin lenkkejä ennen kuin lihakset uupuu ja alkaa polvet lonksua. Ihan paras perustreenimaasto löytyy tuosta läheisestä maanläjitysalueesta, jossa on ristiin rastiin sorateitä, vähän ylämäkeä ja vähän alamäkeä ja vähän epatasaista maastoa joilla saa heräteltyä jalkojen lihaksia ja hermotusta taas toimintaan. Ainoa miinus on että kovin pehmeällä tai kivikkoisella alustalla rollaattori muuttuu raahattavaksi malliksi ja sen nostelu sitten taas väsyttää selän aika tehokkaasti.

Läjitysalueelta löytyy sekä helpompaa...

...että vähän haastavampaa polkua tallattavaksi

Tappohelteillä tai sadekelillä kävelytreenit on mukavin tehdä jonkun isomman  kauppakeskuksen käytävillä, mutta loppukesällä on jo päässyt tekemään kunnon  ekskursioitakin helppokulkuisemmille luontopoluille ja on käyty mm, Porvoossa (jonka mukulaisimmat kohdat on kyllä himpan haasteellisia rollaattorille...), Billnäsissä, Raaseporin linnassa ja Hangossa (jossa oli kyllä turhan paljon populaa kasassa koronamielessä, onneksi on nyt molemmat rokotepiikit tuikattu lihaan niin ei ehkä enää hengityskoneeseen päädy jos viruksen jostain nappaa matkaan...).

Suomiehen karunkaunis luontopolku kiertää tasaisena reittinä vanhan sorakuopan pohjalla,
miinusta polun pehmeästä irtosorasta johon rollan pyörät uppoaa ja sandaaleista saa kopistella kiviä metrin välein.
Suomiehen polun varrelta löytyy myös ympäristötaidetta.

Raaseporin linnan tiluksia on hyvä kierrellä rollallakin, ramppi linnaan menee puolijalkaisena vähän jalkaprässitreenin puolelle ja linnan sisällä ei sisäpihaa pidemmälle pääse.

Salmen ulkoilualueella on paljon helppokulkuisia polkuja,
ja elokuun alussa niityillä pyörimässä miljoona perhosta ja hepokattia

22 heinäkuuta 2021

Uusi tulokas

Ulpukan kipeä jalka oli taas parempi pikkuhäkissä, kunnes sitten yhtäkkiä koko lintu väsähti ja kuoli. Ilmeisesti joku yleisinfektio siitä jalasta sitten lähti vaikka näytti ihan siistiltä. 

Siinä vaiheessa oli jo viikate heilunut sen verran tiuhaan, että piti piristykseksi lähteä kaupoille katselemaan vähän täydennystä parveen. Mukaan lähti sitten ruskeaan taittava oranssi kanarialintu himmeällä selkäkuviolla. Työnimenä on nyt Pihka, mutta osa höyhenistä on tummemman punaisia joten voi olla että tuo ei enää parin sulkasadon ja karoteenilisien jälkeen ole oikein kuvaava nimi. Lopputulos saattaa olla aika lähellä Roihu-vainaan väriä. Mutta aika näyttää...



Sinnehän tuo taas muutaman päivän karanteenin jälkeen solahti muiden sekaan ongelmitta.

Kaupassa oli myös yksi aika hieno "lizard"-kanarialainen joka jäi hiukan jäytämään mieltä, mutta jos ny koittaisi edes hetken vähän taas hillitä itseään...

No ny on lankaa...

Nettituttu kyseli josko olisi tarvista ylimääräisille langoille, no ainahan noista voi vaikka sukkia tikutella telkuntuijottelun ohessa. Oravannnahkakauppoina vastineeksi lähtee neulelambeja jahka saan ne tehtyä. 

Talonmies vaan myös samaan aikaan kantoi pohjoisen reissulta äitinsä varastoista pari säkkiä lankoja. Eipähän ihan heti lopu kesken...


Lankoja lajitellessa avustaja väsähti heti alkuun kun olin tyhjentämässä omaa lankalaatikkoa uusien sekaan.

Sen verran lankavuorta on louhittu että lupiinilangat muuntui revontulihuiviksi (tehosteena seassa myös yksi vaaleansininen alpakkakerä)