Kesäkiekkoilua

Uusi yritys kiekkoparven kasvatukseen, kauppias antoi noista ihan reippaan alennuksen hyvittämään edelliskerran katastrofia, vaikka ei siitä oikein selvyyttä tullut mikä niitä tappoi. Viikon ovat nyt polskineet kotiutumassa eteisaltaassa, mitään kovin oleellista en toisin tehnyt kuin viimeksi ja toistaiseksi kaikki ui ihan oikeinpäin ja suurin osa vähintäänkin maistelee ruokaa. Yksi oli vähän alamittainen rääpäle (vissiin ei ollut tukussa tuosta väristä saatavilla sitä vähän isompaa kokoa jota yritin tilata) ja sen en ole vielä nähnyt ollenkaan syövän, mutta kyllä sekin muuten muiden seassa pyörii eikä yritä eristäytyä porukasta, jospa sekin siitä...

Stendker kuulemma lopettaa kiekkojen kasvatuksen kannattavuusongelmien vuoksi, joten nuo alkaa olla viimeisiä sitä lajia saatavilla...Pitäisiköhän syksymmällä pari kappaletta noita white leopardeja tai muita erikoisempia värejä vielä tilata niin kauan kuin niitä vielä saa...

Vanhemman nelikon siirsin ennen uusien tuloa kaiken varalta terraarioaltaaseen keisaritetrojen seuraan. Uudemmat on tarkoitus siirtää sekaan jahka ovat kunnolla koitutuneet ja kaikki varmasti syö kunnolla. Ehkä pitää ensin myös vähän "rokottaa" muiden altaiden vedellä ennen siirtelyä että mahdolliset poikkeavat bakteerikannat ei tule ihan shokkina. Vähän nuo vanhemmat ihmetteli siirtoa, mutta parissa päivässä kyllä kotiutuivat ihan kivasti. Ihan tasapainossa vaan tuo keväällä liejuryömijääriöstä normaaliakvaksi muutettu allas ei kyllä ole vaan pukkaa inhottavasti sinilevää. Noh, jospa tuo jossain vaiheessa asettuisi...

Koko kiekkopoppoo on jossain vaiheessa tarkoitus siirtää isoon altaaseen kun ensin vähän kasvavat tuossa kolmesatasessa. Isosta altaasta pitää varmaan sitten kaikkein ahneimmat kalat siirtää tuohon pienempään että hitaammille kiekoillekin jää ruokaa... 

Viimeiset liejikset majailee tällä hetkellä olkkarin nurkkapöydällä pikkupurkissa eläkepäiviä viettämässä.

Party animals

Maanantaina on Kaislan yksivuotissyntymäpäivä, ja sen kunniaksi laitettiin pystyyn pienet juhlat vähän etuajassa jo nyt sunnuntaina. Alkajaiseksi viralliset synttäripönötyskuvat (joita on epätoivoisesti yritetty napsia pitkin viikkoa...):

Juhlija 1: Kaisla
Ikä: 1v (s. 25.7.2021)
Paino: 3,5kg
Lempilelu: pallorata... eiku höyhenhuiska... eiku kengännauhat... eiku kangastunneli... eiku hei mitä sulla on kädessä? Niin mikä olikaan kysymys? Hei, kato, kärpänen!!
Eniten inhoan: paikallaan oloa silloin kun ei nukuta (toim huom: sisältää poseerauksen valokuvissa mistä johtuen 99% otoksissa kohde on joko epäterävä, paennut paikalta tai näyttää siltä että sitä piestään vähintään kolmesti päivässä)
Harrastuksia: kiipeily, hippapaini Riitun kanssa, ihmisten käyttö trampoliinina 04:00 aamulla, ötököiden jahtaaminen, pitkät päikkärit mieluiten sylissä, osallistuminen ihan kaikkeen (paitsi jos se vaatii yli 10 sekuntia paikallaanoloa), mielipiteiden jatkuva tiedottaminen pörinällä ja marinalla

Juhlija 2:  Riitu
Ikä: 7v (s. joskus kesällä 2015)
Paino: 4,4kg
Lempilelu: mustavalkoiset leluhiiret, muovipurkkien tiivisterenkaat
Eniten inhoan: imuria, pahaa ruokaa, sitä kun Kaisla tunkee samaan syliin
Harrastuksia: hippapaini Kaislan kanssa, hiirien jahtaaminen (ne voi myös tuoda elävänä sisälle virikkeistämään ihmisiä), pitkät päikkärit mieluiten sylissä huolellisen alustan leipomisen jälkeen, naapurikyttäys makuuhuoneen verhojen raosta, paheksuva tuijotus (esim jos on pahaa ruokaa, tylsää tai ulkona sataa)

Ja vielä yhteiskuva (huomatkaa etenkin Riitusta ylitsepursuava innostus):

Koska Riitun tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, niin saavat nyt sitten juhlia molemmat samana päivänä Kaislan kanssa. Ja tokihan sankareille piti tehdä syntymäpäiväkakutkin (sis jauhelihaa, possunsydäntä, maustamatonta jogurttia ja herkkutankoa). :D

Perhejuhlissa voi joskus tulla vähän kärhämää

Ja eihän ne ole pirskeet eikä mitkään jossei joku oksenna pöydän alla (Riitu) ja joku sammu kesken illan (Kaisla)...

Kissanmintun, virmajuuren ja matatabin sekakäyttäjä?

Ja meillä kaikilla oli niiin mukavaa!
(Eläimiä saatettiin vähän henkisesti vahingoittaa kuvauksissa)

Lomailu jatkuu

Pohjoisen reissun jälkeinen viikko meni lähinnä sadetta pidellessä ja toipuessa kuntoilun yliannostuksesta. Viikonloppuna sitten käytiin laivalla päiväretkellä Gotlannissa. Paikan päällä lähinnä ajeltiin vuokra-autolla pitkin ja poikin maisemia katselemassa ja bongailemassa russeja ja raukkeja. Russeista ei kyllä näkynyt muuta kuin kavionjälkiä ja pari lantakasaa (ei kyllä mitenkään pitkälle kesälaitumen reunaa käveltykään) raukkeja sentään löytyi... Itse Visby jäi vähän heikolle tutustumiselle, mutta ihan pikaisesti käytiin Kränku-teekaupassa hakemassa vähän maistiaisia matkamuistoksi.

Reissun jälkeen talonmies lähti taas Kajaaniin setvimään asioita, ja minä käväisin moikkaamassa vanhaa tuttua Verttiä kun bongasin netistä viime hetken äkkilähtötarjouksen parin tunnin maastolle. Eka "oikea" maasto vähän pidempien töltti- ja laukkapätkien kera sitten selän hajoamisen! Pientä jumitusta ja väsymistä loppuvaiheessa alkoi tulla, mutta kaikkiaan hyvinkin hyvin kroppa kesti ja kivaa oli.

Lapinlomailua

Kunnon turistipönötys
napapiirillä

Keväällä tuli puolivitsillä veljentytölle heitettyä jotta haluaisiko tulla kissa/lintu/kala/kukkavahdiksi kesän aikana ja kun sitten erehtyi tarttumaan syöttiin niin alettiin puuhata pientä pohjoisen reissua heti loman aloitusviikolle. Sunnuntaina siis ajeltiin ensin Kuopion nurkille yhdeksi yöksija maanantaina jatkettiin matkaa pohjoiseen ja tehtiin vielä yksi yöpyminen Kajaanissa, mistä jatkettiin Oulun ja Rovaniemen kautta Saariselälle. 

Yövyttiin tällä kertaa kylpylähotellissa, osaksi jotta pääsi helpolla aamiaisten suhteen ja osaksi jotta pääsi sitten veteen hautomaan päivän riennoista uupuneita lihaksia. Epäonneksi vaan edellispäivien ukkonen oli ilmeisesti hajottanut jotain säätö/mittauslaitteita, ja heti ensimmäisenä iltana porealtaat suljettiin käytöstä heittelevien klooriarvojen vuoksi ja loppureissun joutui tyytymään perusaltaaseen ja saunoihin. Noh, saihan niissäkin itsensä hyvin liotettua ja vähän erilaisissa vesisuihkuissa lihaksiakin pehmitettyä.

Ensimmäiselle kokonaiselle lapinpäivälle olin buukannut parin tunnin suokkiratsastusretken. Polaris Point Horses otti ongelmitta pararatsastajankin mukaan leppoisalle käynti-ravimaastolle (tosin jonon viimeisenä parissa ylämäessä vähän fuskasin ja testasin  muutaman askeleen laukkaakin kun keventäminen alkoi uuvuttaa...). Ratsuna toimi tyyni Hege, jolla suuresta koostaan huolimatta oli varsin miellyttävän tasainen raviaskel. Selkä kesti pidemmänkin maaston ihan ok, mutta polvet ja nilkat alkoi jostain syystä loppulenkistä särkeä ravipätkillä, kait ne parin vuoden tauon jälkeen vähän ihmetteli mitäs tää kevennystouhu taas olikaan...

Talonmies puolestaan herätteli kultakuumetta Tankavaarassa vaskaamalla itselleen muutaman mikrohipun kultaa, minä toimin altaan reunalla kannustusjoukkona (ei ehkä ihan olis selkä kestänyt painavan hiekkavaskoolin ravistelua, ja todennäköisesti olisin jossain vaiheessa ollut huteroilla koivilla rähmälläni siinä altaassa...)

Yhtenä sateisempana päivänä ajeltiin Inarissa ja vierailtiin Siidassa ja kierreltiin turistikrääsäkauppoja, muuten sitten tallottiin muutama lyhyempi ja helpohko 2-7km vaellusreitti joihin minunkin jalkani jo pystyivät. Tasamaata ja alamäkeä kyllä jo tarpoisi pidemmänkin tovin, mutta ylämäet edelleen hyydyttää koneiston aika tehokkaasti. Ja pidemmän lenkin jälkeen palautuminen on vielä kovin hidasta, niin että useamman peräkkäisen kuntoilupäivän jälkeen alkaa illalla kroppaa jomottaa vähän joka kohdasta. 

Pakolliset porokuvat

Jonkinlainen henkilökohtainen erävoitto oli kavuta viimeisenä päivänä kiirunapolkua Kiilopäälle, eli käytännössä kaksi kilometriä pelkkää ylämäkeä. Meinasi jossain vaiheessa jo kroppa hyytyä, mutta onneksi reitille oli varsin tiuhaan laitettu lepotasanteita, joissa ylipainoinen ja alikuntoinen invalidi saattoi istahtaa haukkomaan happea ja tasaamaan pulssia. Päivä oli tunturissakin varsin tuuleton, joten maiseman ihastelua laella vähän häiritsi innokas sääskiarmeija. Paluuraitti oli nousua pari kertaa pidempi matkaltaan, mutta huomattavasti helpompi kävellä, joskin alamäen alkuvaiheessa polku oli varsin kivikkoinen ja sai sauvojen kanssakin aika varovasti astella ettei tuiskahda nurin.

Paluumatka oli sitten melko reipas 1100km ajomatka suoraan Saariselältä etelään. Jossain 800km:n tienoilla selkä alkoi vihjailla että tää alkais riittää jo tältä erää, mutta päästiin kuitenkin kotiin kunnialla.

Hauskaa juhannusta

 Muistakaahan ottaa rennosti!

Eikä örvelletä liikaa....

Lupiiniliemiä part II

Lupiinit on taas täydessä kukoistuksessa, niin päätin sitten kaivaa lankavuoren uumenista pari luonnonvalkoista kerää ja jatkaa juhannustaikaliemien keittelyä...

Alkajaisiksi laitoin yhden kokonaisen ja pari jämänyttöstä nallelankaa toviksi alunaliemeen porisemaan, seuraavana aamuna sitten värväsin Talonmiehen säkinkantajaksi ja kävin saksimassa läjitysalueelta aika komean läjän lupiininkukkia värjäystarpeiksi.

Ensimmäiseen varsinaiseen keitokseen meni se kokonainen nallekerä ja hiukan sitruunahappoa hautumaan noin kuudessakymmenessä asteessa sous-videvempaimen avustamana. Keittelyvaiheessa lanka näytti taittavan kovasti lilaan jota en ny tällä kertaa kaivannut, niin lisäsin vielä rippusen soodaa perään toiveena saada väriä väännettyä enemmän siniseen suuntaan. Yön yli jäähtyneestä sopasta nousi sitten lopulta vähän masentavan näköinen harmaa klöntti...

Kuivuttuaan ja pari päivää tekeydyttyään siitä tuli sitten lopulta ihan siedettävän siistiä siniharmaata. Oisko tuo nyt sitten vaikka "kyyhkynsininen" tai "jäänsininen". Pitäisi muistaa että nuo lupiinivärit saattaa elää paljonkin sen jälkeen kun ne on kuivuneet ja tekeytyneet tovin eikä kauheasti hätäillä sen suhteen mitä padassa näkyy...

Seuraavasta satsista (ne pari pikkunyyttiä nallea) halusin enemmän vihreänsävyistä ja ne sai sitten porista ihan pelkkien lupiinikukkien seurassa liedellä kattilassa niin että lämpö käväisi enimmillään jossain reilun kahdeksankympin tienoilla. Tuloksena ehkä tämänkertaisten kokeiluiden sievintä vaaleahkoa turkoosinvihreää.

Toinen pikkuvyyhti on hieman räjähtänyt ja katkeillut kun se puretuksen jälkeen kuivumassa ollessaan oli kauppareissun aikana jotenkin ryöminyt kissanluukun eteen ovelle ja vissiin matkallaan joutunut mukiloinnin kohteeksi...

Kolmas hauduke oli pelkkää lupiinia matalassa 50-60 asteen lämpötilassa, testattavana seiskaveikkakerän puolikas, jota ei puretettu etukäteen. Puretus selkeästikin olisi kannattanut tehdä, tuloksena oli vaan haalea likaisen kellanharmaa vyyhti. Ei näin.

Sama kerä pääsi sitten turkoosin ja siniharmaan keitteen jälkiliemiin vielä uudemman kerran, sen kerän toisen puolikkaan kanssa, seassa vähän uusia kukkia. Vihertävänharmaata ja hitunen kellanvihreää tällä kertaa, mutta ei edelleenkään ihan silmää miellyttävää...

Kolmas kerta toden sanoo, seiskaveikat vielä kerran pataan, tällä kertaa kiltisti alunan kanssa (sekoituksena sekä kalialunaa että testiksi pelkkää alumiinisulfaattia), kuumennus reiluun kahdeksaankymppiin ja liemen jäähtyessä pikakeikka hakemaan ämpärillinen kukkia lisää. Lisäsin kukkia jäähtyvään keitokseen pikkuhiljaa ja lopulta tuli sitten kelvollista sinervänvihreää, aika lähelle nallen kakkossatsia. Toiseen vyyhtiin tein vähän likuvärjäystestailua niin että enimmäkseen vain toinen pää ui väripadassa ja toiseen jäi edelliskierroksen vaalea kellanvihreä, joka ilmeisesti alunan ansiosta vähän vielä kirkastui raikkaammaksi. 

Kiva raikkaansininen (tai edes turkoosinsininen) jäi tällä kertaa löytymättä, jaksaiskohan vielä yhden kerän pilata vai jättäisikö ensi kesään... (Tai jos pakastaisi tai kuivaisi kukkia ja testaisi joskus talvemmalla tuleeko niistä mitään...?)

Kohtalokas huolimattomuusvirhe

Lintujen ulkoilukauden käynnistys ja lentely lintuhuoneen ulkopuolella tuo mukanaan riskin hasarditilanteisiin kissa-lintu-yhdistelmätaloudessa. Jo viime viikolla tuli paha läheltäpiti-tilanne, kun kantapään kautta tuli opittua että Kaisla todellakin saa avattua makuuhuoneen liukuoven vaikka sen on vetänyt kunnolla ihan kiinni asti niin ettei käpälää saa väliin. Siitä kuin ihmeen kaupalla selvittiin ilman vahinkoja. Samoin kuin siitä kun aiemmin kerran virheellisesti katsoin että toinen paratiisipeippo on jo turvallisesti pihalla vaikka olikin vielä jossain olohuoneen tienoilla piileskelemässä.

Nyt sitten kävi se mitä missään nimessä ei saisi käydä. Jonkun mystisen aivopierun seurauksena unohdin kokonaan seeprapeipot laskuista tarkistaessani että kaikki linnut on ulkoilun jälkeen taas sisähäkissä, ja niinhän siinä sitten kävi että Rähjä-polo olikin jäänyt huomaamatta ulkotarhaan lymyämään. Sehän on ollut ikänsä vähän raskaasti ja äänekkäästi lentävä maanantaikappale, jonka rintahöyhenet on pysyvästi epäjärjestyksessä (mistä nimikin). Kun sitten katit lintujen jälkeen pääsi pihalle, niin Kaislahan Rähjän heti huomasi ja säikäytti lentoon, joka laskusuuntaisena sitten epäonnekkaasti päätyi suoraan Riitun suuhun. :( Jos nyt edes jotain hyvää tuosta koittaa keksiä niin ainakaan ei kauaa kitunut... 

Nyt täytyy oikeasti skarpata niin ettei näitä tilanteita yhtenään pääsisi sattumaan...

RIP Rähjä 2019 - 2022

Teloitusyksikkö

Avustaja

Aurinkokylpyjä

 Viimein pääsi tirppasetkin pihalle ottamaan aurinkoa ja raitista ulkoilmaa.  🌞🐤