Joulupönötykset

 Hyvää joulua kaikille Lintumetsän väeltä!

Lahjatoive

Rakas Joulupukki

Haluasin saada lahjaksi tänä(kin) vuonna uuden palveluskunnan, joka osaa kunnioittaa kissamaista arvokkuutta.

t: Riitu

p.s. Turha lähettää enempää niitä tonttuja, miespalvelija viritti pihalle verkon niiden pyydystämiseen. Saalistakin on tullu jo.

Kaisla, tontut näkee kyllä!

Rakas Joulupukki,

Nyt olis pieni ongelma, saatoin eilen olla ehkä hiukan tuhma. 

Aamulla ensin akvaarion päältä vahingossa tipahti yksi kasvi (siis akvaarion päällinenhän ei ole "kiellettyä" aluetta silloin kun kukaan ei näe, eihän?). Mamma heräsi siihen räsähdykseen ja oli aika nyrpeä kun multa, kasvi ja suojaruukunsirpaleet oli levinneet pitkin mattoa ja  lattiaa, ja se ruukku oli kuulemma vielä mamman lempijoulupurkki, eikä niitä enää ole myynnissä missään. Mamma uhkaili jotta vie minut metsään ja hylkää hankeen, tai vähintäänkin lukitsee loppuvuodeksi komeroon, mutta kyllähän mä tiedän ettei se niin kuitenkaan tee, kun minä olen niin söpö ja suloinen.

Mut sitten vielä samana päivänä kaadoin pari kertaa sen kivan mutta huteran joulukiipeilypuun joka juuri pystytettiin (mitä se haittaa kun ei siinä vielä ole edes koristeita, mamma mutisee jotain siedätyksestä), ja taisin vielä vähän nakerrella rönsyliljaa kun normaalikiipeilypuu oli siirretty sen viereen tuon joulukiipeilypuun tieltä (onko se nyt mun syy jos se on siinä just kuonon edessä...). Ja siinä vaiheessa mamma sanoi jotain ihan kamalaa, että tähän aikaan vuodesta ei kyllä kauheasti kannattaisi kolttosia tehdä, kun on jotain tonttuja liikkeellä ja tuhmat kissat voi jäädä ilman jouluherkkuja ja lahjoja. 

Mut eihän nyt niin sentään voi käydä, eihän? Olenhan mä ainakin puolet ajasta melkein kiltti? Ja ihan aina söpö? Auttaisko jos mä menisin vaikka vähäksi aikaa sinne komeroon, siellä on oikeastaan ihan kivaakin?

t: Kaisla 1v ja melkein 5kk

p.s. Lahjaksi voisin sitten ottaa ainakin jauhelihaa ja possunsydäntä ja paljon kuivakananameja

Keveät kaviot

Issikkalenkeillä on tullut käytyä taas muutaman kerran, ensin pari kertaa marraslenkeillä ennen lumentuloa. Luottoratsuksi on tullut tuo Vertti joka on hyvin leppoisa eikä pelkää yhtään mitään. Satulassa onkin jo taas hyvin kotoinen olo (normaalimpi kuin omilla jaloilla rämpiessä...)

 

Viimeisin keikka tosin tarjosi jo vähän liikaakin vauhtia ja vaarallisia elämyksiä, kun odotin vaan leppoisaa tepsuttelua tuoreessa lumessa ja pikkupakkasessa. Alkulenkistä poni oli jopa vähän laiskan oloinen ensimmäisillä laukkapätkillä. Sillä on muutenkin tapana jäädä vauhdikkaammilla osioilla vähän jälkeen muista, eikä välimatka haittaa sitä lainkaan. Vaan loppupuolella tuli pitkä ylämäkipätkä, jossa koitin vähän nojata eteen ja antaa ratsulle enemmän ohjaa jotta nyt sais vähän revitelläkin. Vertin tulkinta revittelystä olikin sitten painaa niska alas ja heittää laukan sekaan iloinen pukkihyppy, jonka seurauksena täti selässä elämä silmissä vilisten sai tovin keräillä itseään takaisin tasapainoon. Onneksi jäi siihen yhteen pukkiin niin pysyin kuitenkin satulassa... 

Loput laukat sitten mentiinkin varsin tukevalla tuntumalla hallitumpaa harjoituslaukkaa, kunnes vihoviimeisellä laukkapätkällä kodin jo häämöttäessä poni taas alkoi jo heti alussa ottaa aika ilmavia askelia, jolloin pysäytin hetkeksi ja koitin aloittaa rauhallisemmin uudestaan. Vertti kuitenkin tuntui edelleen olevan enemmänkin rodeomoodissa (etenkin kun siinä vaiheessa ne muut oli jo aika kaukana edellä), joten katsoin viisaammaksi sitten vaan ratsun pää tiukasti ylhäällä töltätä sen loppuosan. En kovin vahvasti luota omaan tasapainooni pukkiloikissa ja maahan mätkähtäminen ei välttämättä edistäisi selkäterveyttä...

Noh, hengissä selvittiin ilman putoamista ja suurimmaksi osin kivaakin taas oli. Pitää vaan nyt miettiä pitäisikö näiden pirteiden talvikelien ajaksi pyytää joku toinen poni tai mennä vaan hyvin rauhallisia pikkulenkkejä.

6.12.

 - Mitäs ny....?

- Jaa itsenäisyysposeeraus? Ainahan mä olen ylväs ja itsenäinen!

- Riitu, hymyiles nyt vähän edes...
- Häh, eikös suomalaisen itsenäisyydenjuhlinnan kuulu olla vähän ryppyotsaista murjotusta?

- Tämän enempää ei irtoa. Itsenäisyys on vakava asia!
- Ok, tuo on ihan hyvä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulukalenterointia

Meillä meni ehkä pikkuisen överiksi joulukalenterien kanssa tänä vuonna. Talosta löytyy nimittäin lakritsikalenteri, suklaapatukkakalenteri, teekalenteri (ja hillitön läjä jouluisia ja talvisia irtoteepusseja seurauksena vierailuista sekä Forsmanin myymälässä että Nordqvistin popup-teeshopissa...) ja vielä puurokalenteri. 

Ja olihan meillä vielä myös kissannamijoulukalenteri. Siis oli...

Viime vuonna hommattiin joku lidukan kissakalenteri, jonka kovaa valkosuklaata muistuttavat napit ei kelvanneet kummallekaan katille. Tänä vuonna otettiin sitten tuommoinen lihaisempia nameja sisältävä, vaikka en nyt ihan ihmeitä odottanut siitäkään noitten nirppanokkien kanssa. Eilen ensimmäisen luukun sisältö kuitenkin revittiin käsistä ennen kuin ehdin niitä kunnolla vakuumimuovipussukasta irroitella. No kiva, ainakin kelpaa! Hälytyskellojen ehkä olisi pitänyt soida siinä vaiheessa kun eilen kaupasta tultua olkkarin pöydällä majailevasta kalenterista oli mystisesti auennut toinenkin luukku, muovipussia kuitenkaan eivät saaneet auki ja namipussukka löytyi lattialta ja palautettiin kalenteriin... Aamulla kakkosluukku saatiin ihan normaalisti auki, vaikkakin sen namipussi oli valunut lokerostaan jonnekin kalenterin pohjalle ja sen joutui ravistelemaan esille. Mutta hyvin kelpasi taaskin.

Kalenteri olisi ehkä kannattanut nostaa johonkin kissanpitävään paikkaan viimeistään siinä vaiheessa kun aamupäivällä Riitu vaivihkaa rapsutteli sitä käpälällä jotta "täälläkös niitä nameja oli...".  

Kalenterinmetsästäjä tarkkailee saalista...

Puoliltapäivin tuli tunnit täyteen joten lopetin työt ja lähdin käymään marrasputkikävelyllä (joo, se jatkuu vielä tämän viikon vaikka marraskuu meni jo...). Palattua talonmies kertoi jotta oli ihmetellyt pitkään kuuluvaa rapinaa ja sitten löytänyt kalenteriparan raadeltuna lattialta. Noh, vielä ne namipussit on tallessa, mutta epämääräisessä läjässä laatikon pohjalla, ei paljoa enää tartte luukkuja aukoilla...

- Siis mitä? Ihan hyvin voitais avata kaikki samana päivänä! Kärsivällisyys? Onks se jotain syötävää?

Noh, nythän nuo ois joka paikassa jo tarjouksessa jos jaksaa uuden hakea...

Ulkoilua

Lauantaina uuvutti ja laiskotti kovin shoppailukierroksen jälkeen (nyt on uudet black friday - goretexkengät, jos pysyis seuraavilla sateilla jalat kuivina...), joten hoidin marrasputken minimiponnistuksin komentamalla talonmiehen apukäsiksi ja raahaamalla kissit pihalle hengailemaan puoleksi tunniksi. Räpsin siinä samalla kuviakin...

- Ooo, iso piha!
- Koitas ny kerrankin käyttäytyä ettei olla ihan solmussa.

- Yleensä me ollaan tuolla toisella puolella verkkoa.

- Mikä tää on???
- Ilmalämpöpumppu, sillä pysyy teidänkin tassut lämpimänä sisällä.

- Onpas ikävän kuuloinen härveli tiellä, paras etsiä turvapaikka

- Joo, niin on...

- Ei näy taaskaan hiiriä

- Ai miksei saa kiivetä puuhun?

-Tästä on menny rusakko...

- Joko mennään sisälle, tulee lumipaakkuja mahakarvoihin....

Kissanpäiviä

- Hei kato, uusi laatikko!
- Se on kyllä aika pienen näköinen...

- Kyllä mä sinne mahdun, ihan varmasti!

- Mahdun... mahdun.... tuota voisko joku vähän auttaa....

- Pitäisköhän lisätä tätä kuntopyörän käyttöä...

Takakuistin kulmavessan pohjalaatikko halkesi. Siirrettiin sisävessa sen tilalle ja haettiin sisälle uudeksi tuommoinen päältäkuljettava. (Kylppärin lattia kun on erään turkkilaisen maansiirtokoneen saapumisen jälkeen alkanut muistuttaa enemmänkin Namibin dyynialuetta...) Uusi laatikko joutui hyväksymistestaukseen noin puoli sekuntia sen jälkeen kun se oli nostettu ulko-ovesta sisälle... :D

Rankka työ vaatii kunnon levon. Etenkin kun ulkona on kylmää ja märkää.

Talvea tekee

Ennakkovaroitus tuli lokakuun loppupuolella kun parina päivänä kävi reilummin pakkasella.

Sitten olikin monta viikkoa lämmintä ja vesisadetta, kunnes viime viikon lopulla sää jäähtyi ihan kunnolla ja pukkasi ensilumen näillekin kulmille.

Ja tuli sitä vielä lisääkin, voisipa vetäytyä itsekin talviunille niin kuin karhut...

"Jäädään kahdestaan ensi kevääseen

Autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen

Lumeen peittyvään, onneen pimeään"

Viimeiset mohikaanit

Marraskuun puolenvälin häämöttäessä kesäkukat on jo käytännössä kuolleet. Paitsi muutama sitkeä sissi jotka henkitoreissaan vielä viimeisillä voimillaan koittaa taistella harmautta vastaan. Ei noilla enää kyllä montaa hetkeä ole elinaikaa ennen kuin alkaa kunnolla pakkasia tulla...

Yksinäinen kehäkukka seinustapenkissä

Verbena sinnittelee katoksen alla sadevesisäiliön päällä

Rusokkikin jaksaa vielä urheasti yrittää ruukussa

Allaspenkin syysasteri on kukkinut hienosti, mutta alkaa sekin hiljalleen hiipua.
Tämä sentään on perenna, eli ensi vuonna nähdään taas!