Keväällä tuli laitettua kasvimaalle pari kesäkurpitsan tainta, vaikka en oikeastaan edes pidä koko vihanneksesta. Ja ne penteleet sitten tietysti pukkasi satoa enemmän kuin ehdittiin tai edes haluttiin kuluttaa, vaikka ahkerasti niitä koitin vähän kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin ruokiin survoa (edelleenkään en ole keksinyt miten niistä saa mitään muuta kuin mauttomia ja vetisiä klimppejä muuten kuin vaan raastamalla hienoksi jonkun soosin sekaan). Kyllästyspisteen saavutettua sitten lopetin kurpitsoiden keräämisen ja ne viimeiset paisuikin melkoisiksi möhkäleiksi joita olisi kyllä hätätilassa voinut hyvin käyttää nuijan korvikkeena. Lokakuun alkupuolella ensimmäisten halloweenmainosten aikaan juolahti mieleen jotta voisikohan noita kaivertaa niin kuin kestävämpiä talvikurpitsoita ja keräsin mötkylät sisälle talteen kun alkoi ensimmäisiä hallaöitä pukata.
Vajaa pari viikkoa sitten tein ensimmäisen testikaivertelun, ja vaikka kapea muoto hiukan hankaloittaa ontoksi raaputtelua, niin kyllä siitä ihan käyttökelpoinen tuli (vaikka näyttääkin enemmän joltain steroidimaamyyrältä kuin kissalta joka oli suunnitelmissa).
Nyt vaan tuo koekappale alkaa olla jo aika kuivahtanut, ryppyinen ja hampaaton...
Sunnuntaina koversin sisukset ja maanantai-iltana kaivertelin pintakoristeet loppuihinkin kurpitsoihin, ja nyt on sitten halloweenkoristeita varsin riittävästi (ja ranne kipeä)...
Ensin syntyi haamujengi ja olmi (joka ehkä kuitenkin anatomisesti on enemmän nahkiainen...) Olmin kurpitsa oli jo valmiiksi päästä hiukan pilaantunut ja pehmeä, ja olmi valuttaa sisuksistaan koko ajan kuolaa, joten sai jo siirtyä ulos portinpieltä koristamaan. Tuskin kestää montaa päivää ennen kuin saa mennä tutkimaan kompostin sisäpuolta...
Lopuista puolikkaista tuli pari tuoretta kissaa ja yksi pöllö.
 |
| Kuka ei kuulu joukkoon? |
- Poistuit sohvalta, joten paikka oli vapaa. Onko jotain huomauttamista?
- Kaisla kulta, tyhjää pahvilaatikkoa saa toki käyttää löhöilyalustana...
... mutta voisitko tarkistaa ensin että se oikeasti on tyhjä, ettet liiskaa laatikkoon pakattua Riitua samalla...
Alkoi kyllästyttää tuo kiekkolan ikivanha kalliotaustakuva. Eihän se nyt paljoa edes näy ja sinänsä ihan sievä, mutta aina kun on vähän enemmän raivannut kasveja, pistää jonkun aikaa ärsyttävästi silmään se että tausta on parikymmentä senttiä allasta lyhyempi.
Oho, mihis se syyskuu taas hurahti... Illat pimenee ja syysväsymys hiipii kohti. Miten onkin niin vaikeaa irrottaa ahterinsa sohvalta liikkumaan, vaikka sitten kun ulos ja lenkkipoluille viimein pääsee on siellä yleensä ihan kivaa (ainakin sen ensimmäisen vartin tai ensimmäiseen ylämäkeen asti kun jalat vielä jaksaa melkein hyvin) .
"Hyviä" syitä lintsaamiseen aina löytyy, liian kuuma, liian kylmä, sataa, muuta tekemistä, väsyttää, pimeää, laiskottaa... Issikkamaastoilussa näiden lisäksi sitten pitäisi vielä sattua sopiva lenkki joka osuisi aikatauluihin, eikä ole joko täynnä tai peruttu liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Vaan nyt viimein kävin pitkästä aikaa kiusaamassa Verttiä. Sääkin sattui suosimaan kun sinnikkäiden sadekelien sekaan osui ihan kesäisen aurinkoinen iltapäivä.
Kajaanista tuotu kissamatto on kiva, mutta pimenevien iltojen aikaan liikkuessa välillä säikäyttää kun matto juuri ennen päälle astumista sanookin "miau"...
 |
| Kissamatto |
 |
| 3D kissamatto |
Akvaarion vedenparannusaine loppui, tilasin siis uuden kanisterin. Postipakettia odotellessa tuumasin jotta olisi kätevä semmoinen hanallinen korkki, niin ei mene aina puolet aineesta ohi kun sitä koittaa valuttaa pienempään käyttöpulloon (siis kuka muka jaksaa kaivaa jotain suppiloita kaapista..?). Menin sitten ostamaan korkin etukäteen vähän sokkona, kun ehdin jo sen tyhjentyneen vanhan kanisterin heittää menemään. Ja väärän kokoinenhan se korkki tietysti oli. Vaan sopi hienosti vanhaan nurkissa pitkään pyörineeseen turveuutekanisteriin, eli problem solved, jos siirtää vedenparannusaineen toiseen kanisteriin. Mietin heittäisikö sen turveuutteen menemään kun sitä on tullut aika vähän käytettyä, sillä kun on taipumus aina samentaa akvaario pariksi päiväksi. Lorautin kuitenkin vähän kokeeksi isoon altaaseen eikä se nyt niin paha ollutkaan kuin muistelin, joten päätin vielä säästää litkun.
Siispä kaadoin jäljellä olevat uutteet kastelukannuun odottelemaan vaihtokanisteria ja huuhtaisin jämät vesitilkalla jonka säästäväisesti hulautin kiekkoaltaaseen. Siinä vaiheessa kun sakea savipilvi humahti altaaseen tajusin että ne samennusta aiheuttaneet ainekset oli tietysti painuneet paksuksi sedimentiksi kanisterin pohjalle uutteen seisoessa unohdettuna kaapin nurkassa ja kaadoin siis altaaseen konsentroitua sameutta . Lopputuloksena syyssäähän sointuva kauniin utuinen allas jossa näkösyvyys noin viisi senttiä. Jepjep, no olihan se oikeastaan jo vedenvaihdon aika muutenkin...
Vedenvaihdon jälkeen tilanne oli jo vähän parempi, vaikka harmaahan tuo on edelleen. Noh kyllä tuon "karkean" sameuden suodattimet päivässä-parissa kerää eikä se eläville haitallista ole...
 |
| - Mitä sää taas sohlaat? |
Jonkun aikaa kesti huuhdella se kanisteri oikeasti puhtaaksi pohjakerrostumista, vaan nyt vedenparannusaine on hanakorkillisessa kanisterissa ja se kirkastettu turveuute toisessa. Katotaan josko sen seuraavan viisivuotiskauden aikana saisi lopultakin käytettyä, tai sitten kaadettua pois...
Viikon tarjouslehden loppukevennystuote oli niin ilmiselvästi kissavirike, että olihan se ihan pakko hakea kokeiltavaksi...
 |
| - Mikäs tää on? |
 |
| - Pitäiskö tämän olla jotenkin pelottava? |
 |
| - O-ou.... |
 |
| - Mamma, se söi mut...! |
Ei mene taaskaan vahvasti lemmikkirintamalla. Ensinnä tuo lintuinfluenssan leviäminen ja siipikarjan ulkonapitokielto käytännössä lopetti tirppojen ulkoilut tältä kesältä. Teoriassa tuo pihahäkki on niin tiuhasilmäinen että suoraa kosketusta ei villilintuihin tule ja Ruokaviraston sivujen mukaan ulkoilua voisi siinä jatkaa, mutta viitsiikö ottaa kuitenkaan riskiä? Verkko tuskin estäisi katolla mahdollisesti pompottelevan sairaan linnun varistamasta viruksia sisäpuolelle...
Pari päivää sitten pidin tirpoille taas kynnenleikkuu-loistippasulkeiset. Ihan normaalia "tipu haaviin, haavista käteen, tippa kainaloon, tsekkaa kynnet, rasvaa jalat, toista kunnes kaikki on käsitelty". Höyhenkystoista kärsivä ja sen seurauksena huonosulkainen Sakura -kanaria oli viimeinen haavittava ja vaikka ei kunnolla lennäkään niin väistelee haavia pikkupyrähdyksillä varsin taitavasti. Sitten kun sain sen viimein haavittua ja aloin kaivella pussinpohjalta käteen, niin se yhtäkkiä alkoikin yskiä verta ja kuoli kämmenelle. Olipahan taas hetken semmoinen mitä hittoa juuri tapahtui -olo, vaan uskottava se oli että henki on poissa. Noh, tavallaan tuo oli Sakuran kannalta jopa helpotus, kun ei sen elämä niiden lisääntyvien kystien kanssa ihan parasta laatua ole viimeisen vuoden aikana ollut ja tuo oli ainakin todella nopea loppu.
Kalojen kuulumisia on ollut suunnitelmissa kirjata jo vaikka kuinka monta kertaa, vaan aina se on jotenkin jäänyt. Nyt viime aikoina on ollut niin vauhdikkaita käänteitä ettei meinaa itsekään perässä pysyä...
Kiekkoliiga on nyt ollut isossa altaassa puolisen vuotta, ja niillä menee vallan hyvin ja kasvu jatkuu edelleen. Jotkut yritteliäät kaksikot on pariin otteeseen jotain kuduntapaistakin koittaneet vääntää, mutta eihän siitä tuolla seuralassa mitään tulosta synny. Josseivät itse syö mätiä niin viimeistään joku pleko sen käy rapsuttelemassa irti. Koboltit on vähän kitukasvuisia, mutta reippaasti nekin seassa pyörii. Yksi isommasta päästä oleva kiekko kyllä kuoli ihan yllättäen, mutta se lienee ollut joku kalamaailman sydänkohtaus tms, kun ei se (tai mikään mukaan noista) millään tapaa huonovointiselta ole näyttänyt ja ruoka maistuu kaikille.
Siispä tuumasta toimeen, kolmisatasessa asuneet kalat on turhan ahnetta ja vilkasta seuraa neuloille, joten lehtarit siirtyi isoon altaaseen kiekkoseuraan ja loistobarbit eteisen jämäkala-altaaseen, neulat ja puikot (joiden pyydystysyrityksistä olis saanut jo yksinään pienen romaanin kirjoitettua) uuteen ompeluseuralaan ja niille hankittiin kavereiksi neljä pitsitatiaa ja pieni parvi saksipyrstöjä. Alkuihmettelyn jälkeen kaikki näytti asettuvan hyvin paikoilleen ja elämä auvoista.
 |
| Vähän ankea sisustus vielä ompeluseurassa, raavin pois ison miekkakasvin joka vei puoli allasta ja varjosti kaikkea ja nyt odotellaan että muut kasvit vähän elpyy |
 |
| Puikot piilottelee hiekassa |
 |
| Neula, oikein päin uivana |
 |
| Pitsitatiat on ainakin alkuun vielä kovin ujoja ja enimmäkseen niitä näkee jossain mukavan ahtaassa kolossa taskulampun avulla |
 |
| Saksiparvi alkoi heti liikkua rohkeammin kun saivat uusia kavereita |
Vaan sitten alkoi se varsinainen draamaosio, tragedia jopa. Saksipyrstöjä tuli alkuun hommattua liian vähän eikä ne oikein uskaltaneet liikkua koko altaassa. Samalla kun niitä haki muutaman lisää, tuli hommattua pikkuruisia rihmalasiahvenia, joiden tarkoitus oli liittyä ompeluseuraan, mutta kun olivat vielä niin kovin olemattoman kokoisia niin virittelin niille varastosta vanhan pikkualtaan että saavat ensin vähän kasvaa kokoa. Ne vaan taisivatkin olla hutiostos, ovatkin näemmä niin herkkiä että (ehkä vähän turhan hätäisesti pystytetyssä) kasvualtaassa puolet tipahti jo ensimmäisen viikon aikana yksi kerrallaan. Kuusi jäljelle jäänyttä näytti jo ihan reippailta ja söivät hyvin, mutta niin vaan niistäkin vielä yksi on hävinnyt ja tällä hetkellä siis enää viisi jäljellä. Saas nähdä kuinka niiden käy... Taidan hankkia ompeluseuraan jossain vaiheessa kestävämpiä rihmakaloja. Helmirihmoja vaikka, ne on kauniita.
 |
| Lasiahventen kasvatusnano |
Siinä sivussa sitten olin tuumaillut jotta kolmesataisessa oleva paludaarioajoilta peräisin oleva suodatin on aikalailla alitehoinen ja voisi ostaa siihen uuden vähän isomman. Tehottomamman suodattimen voisi siirtää isoon altaaseen, ja viritellä siihen vanha uv-laite perään poistamaan kiekkoaltaassa olevaa hyvin kevyttä, mutta hieman ärsyttävää vihersamennusta. (Sillai hyvin yllättäen kun altaasta nuohoaa pohjan oikein kunnolla, lisää valoa, vaihtaa kalaston aika reippaasti syöviin kasvuikäisiin kiekkoihin ja nostaa lämpötilaa, saattaa kasvit tykätä kyttyrää ja levät riehaantua... Rihmalevä alkaa onneksi hissuksiin asettua, mutta kun haluaisin edelleen kunnolla valoakin tuohon purkkiin niin tuo hentoinen vihersamennus on aika krooninen kaveri).
Vanha UV-laite oli jo vähän rähjäisen näköinen ja ylitehoinenkin, mutta uusi uv-putki palaneen tilalle kuitenkin tulisi halvemmaksi kuin kokonaan uusi laite, niin tilasin sitten vaan sen uuden putken. Paitsi että sen verran oli ilmeisesti laite käyttämättömänä hapertunut ja konkassa, että kun töpselin kokeeksi laittoi seinään uuden polttimon kanssa, näkyi vain pieni väläys ja putki kärähti samantien. Että se siitä neljästäkymmenestä eurosta, ja aparaatti suoraan SER-keräysläjään.
Kaiken kukkuraksi se uusi iso ja hieno suodatin sisuskalujen huuhtomisesta ja vanhojen massojen käytöstä huolimatta ilmeisesti vielä erittää jotain uuden muovin huuruja, jolle neulakalat on erityisen herkkiä, ja vain parin käyttöpäivän jälkeen neulat eilisaamuna yhtäkkiä uivatkin selkää. Pikaisesti runsas vedenvaihto ja neulat evakkoon pesuvatiin puhtaaseen veteen jos ne vielä sittenkin toipuisivat, vielä niillä hiukan kidukset heilui vaikka juuri muuta eloa ei ollutkaan. Päivän aikana valitettavasti se vähäinenkin elämä pakeni paikalta ja ompeluseuran paraatikalat siirtyi paremmille uimavesille. Kovasti harmittaa, mutta en tiedä otanko noita enää uudelleen vaikka tarjolle tulisikin. Ne ovat kyllä hyvin ihania, vaan tuommoinen ainoastaan pakasteita hitaasti ja harkiten syövä ja samalla aika tiuhaan ruokaa tarvitseva kala on kuitenkin aika työläs hoidettava noin pidemmän päälle. Muut ompeluseuralaiset sentään ovat ihan ok, mikähän lie juuri nuo neulat niitti. Noh, pitää nyt varulta vaihtaa jonkun aikaa vettä vähän normaalia enemmän jos tuolta suodattimesta vielä jotain epämääräistä jonkun aikaa huuhtoutuu...Yksi mahdollisuus tietysti on että tuossa altaassa on nyt tehokkaammalla suotimella vähän liiankin kova virtaus, joka sitten on uuvuttanut melko huonolla uimataidolla varustetut neulat, mutta tuskin se nyt sentään noin totaalisen nopeasti ja molempia ihan yhtä aikaa olisi kuitenkaan vienyt. Vaan turhaapa se jossittelu enää tässä vaiheessa on kun vahinko on jo tapahtunut. 😢
 |
| Näky jota ei haluaisi aamulla akvaariossa kohdata... |
