Tätimaastoilu

Lauantaina kukonlaulun aikaan pakkauduttiin tätiporukalla autoon ja hurautettiin Pieksämäen takametsiin koko päiväksi issikoilla rälläämään (ei kyllä aiemmin olekaan autoeväänä tarjoiltu kinkku-tomaatti-kurkku-mozzarellavoileipiä jälkiruoan ja hedelmien kera :D ). 

Omaksi ratsuksi päätyi suloinen Vikingur, joka alussa oli vähän turhankin rauhallisen oloinen, mutta kyllä sekin vauhtiin päästyään pinkoi reippaasti minkä pienillä jaloillaan vaan pääsi ja sen töltti oli hyvin miellyttävän pehmoista ja tasaista. Sää ei olisi voinut parempi olla, maaliskuinen kevätaurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, aamun pikkupakkanen kipusi päivän mittaan plussan puolelle eikä tuultakaan ollut juuri nimeksikään. Ponit oli innolla menossa ja virkuimmat otti vähän varaslähtöjä laukalle jo alkumatkasta, ja sitten vasta riemu repesi kun päästiin jäälle nelistämään. Ei siinä mistään rauhallisesta mummomaastoilusta ollut tietoakaan, mut sehän ei toki meitä vähääkään haittaa.. :D Minun ratsuni kyllä olisi ihan mielellään jäänyt vauhdikkaampien kaverien perään jäänyt kopsuttelemaan vaikka leppoisaa tölttiä, mutta kyllä siitäkin vauhtia irtosi kun vähän patisteli, ettei ihan kilometritolkulla etujoukoista jälkeen jääty.

Loppupäivänä vaan sitten alkoi huonon tuurin putki, kun ensin yksi hepo kompuroi ja alkoi vähän aristaa jalkaansa (ei ollut ihan Mian viikko, jo toinen kerta muutaman päivän sisään kun onnistui heittämään kuperkeikan kavioeläimellä, onneksi ei kuitenkaan mitään käynyt ratsastajalle). Kotalounaan jälkeen käveleskeltiin siis rauhallisesti tallille ja vaihdettiin nilkuttava poni terveeseen, minkä jälkeen hetki taas maastoiltiin ihan kunnialla, kunnes yllättäen toinenkin hepo hyytyi niin, että piti hakea kopilla kotiin toipumaan. Mahdollisesti kyseessä joku lämpimän sään, paksun talvikarvan, vauhdikkaan menon ja vähän huonon juomahalukkuuden yhdistelmänä tullut lihaskramppaus. Eli vähän ikävästi lopulta päättyi retkeily, mutta superhauskaa kyllä siihen asti oli, ja takuuvarmasti tuossa paikassa hevoset kyllä saavat hoitoa ja lepoa ihan niin kauan kuin on tarvis.

Tuholaistorjuntaa

Lintujen jatkuva innostus kasvien raastamiseen on alkanut muodostua jo sen mittaluokan ongelmaksi, että pakko alkaa kehittää joku ratkaisu jos ylipäätään kukkia ja lintuja haluaa samassa kämpässä pitää. Niin tiiviisti ei lentoaikoina voi tipuja vahtia ettei jossain välissä aina joku rehuparka saa termiittejä kimppuunsa, eikä tuommoiselle laumalle mitkään kiellot ja kehotukset mitenkään mene perille. Jos ei vuori tule Muhammedin luo niin eipä juuri muuta vaihtoehtoa jää kuin jatkuva häkitys.

Ja kun kasvit vähemmän kaipaavat liikuntaa kuin linnut, niin häkitetään kuitenkin mielummin ne kasvit. Klaussa oli edelleen myynnissä (ja juuri sopivasti tarjouksessakin!) noita pari vuotta sitten löytyneitä kasvihyllyköitä, joten ostin olemassaolevalle toisen kaveriksi, pari alumiiniputkea ja rastasverkkoa. Pari isompaa kasvia tuohon viritykseen ei nyt enää mahdu, pitää niille kehittää joku vähän tipujen pesätarvemetsästysreiteiltä sivummassa oleva sijoituspaikka, tai julistaa menetetyiksi tapauksiksi...

  
Repikääs siitä pikkupenteleet, nih! (Noista hyllyistähän jos ottais tasot pois ja laittais kunnollisen verkon niin tuohan ois ihan sievä tipuhäkkinäkin :D )

 

Väriä elämässä

Pienet aikuistuu koko ajan, joskin vähän eri tahtiin.

Toinen sininen tyttö on jo melkein valmis, komea nuori neiti.

 
Splittityttö on myös jo ihan loppusuoralla, ja splittipoikakin tulee vauhdilla perässä.


Sininen poika vähän jumittaa, kyllä silläkin koko ajan väriä tulee lisää, mutta varsin rauhalliseen tahtiin...

Ja toinen sininen tyttökin on kovin harmaa vielä, liekö tuokin geeniarpajaisten tuloksista kiinni, vai jotain ihan yksilön omaa muuntelua?

Kardinaaliherralla on komea töyhtö, yleensä vaan aina ihan lintassa kun sitä yrittää kuvata. Vaan nyt kerrankin tärppäsi.

Neidin töyhtö on sen sijaan vähän harsun näköinen, oisko uusimassa sitä juuri, muutenkin näkyy piikkejä päässä... 

Ja päätteeksi päivän pöperöä: papaijaa, parsakaalia ja pakastepihlajanmarjoja :D

  

Haavisulkeiset

Lauantaina pidin koko tipupoppolle terveystarkastuspäivän, tipu kerrallaan haavilla kiinni, pikainen tsekkaus että on päällepäin OK eikä liian laiha tai lihava, tarvittaessa kynsien leikkelyä ja/tai nokan trimmausta ja loishäätötippa kainaloon ja pikkuhäkkiin odottelemaan muiden valmistumista. Suurin osa ihan hyvässä kunnossa (yleistä sulkasatoilua lukuunottamatta), mutta muutamalla vähän epäilyttävää röpelöä nokassa. Jossei tuolla melko laihalla ivermektiinillä lähde niin pitää muutaman viikon päästä korkata viimeinen strongholdampulli.  Rouva Ruotsalaisella oli jalkapohjat jostain syystä aika ärtyneen näköiset joten pääsi nyt muutamaksi päiväksi  pehmustettuun koppiin tarkkailuun, ja koska molemmille tuli vähän hätä niin piti sitten haavia herra Ruotsalainenkin sinne seuraksi... Vernan lipooma on jo aika ikävän suuri, voipi pikkuhiljaa sillä lähtölaskenta olla käsillä vaikka edelleen hyvin pirteä onkin eikä muuten näytä vaivaavan... Reilu puolitoista tuntia kului 18 harlekiinipeipon, 3 sundanparatiisipeipon, 2 seeprapeipon, 2 punakardinaalin, 1 kanarialinnun ja 1 timattikyyhkyn läpikäyntiin.

... ja valmista tuli, koko kööri "käsiteltyjen" sellissä ennen vapautusta

Sunnuntaina yritettiin käydä alpakkatilan talviriehassa, mutta oli nin täyteen ammuttu porukkaa että jätettiin suosiolla välistä, ajeltiin sitten Itikseen tsekkaamaan tämän hetken tiputarjontaa. Vähän olisi ollut suunnitelmissa Roihulle hommata joku oranssinkeltaisen kirjava kaveri, mutta kun tuolla sattui olemaan peruskanarialaisia tarjolla ihan sukupuolitettunakin, niin tuumasin jotta vois ihan perinteinen kanarialinnunkeltainen kanarialintukin olla vaihteeksi ihan kiva, ja yksi saksalainen pirteä (toivottavasti oikeasti) tyttö sitten matkaan lähti ja saa nyt ainakin päivän-pari toipua muutosta ja tutustella porukkaan pikkuhäkistä käsin. 

Olisi siellä pitkästä aikaa ollut harrikoitakin tarjolla (totta kai nyt, kun niitä työllä ja tuskalla meren takaa kävi haalimassa), mutta ei mitään jota nyt tämän hetken kokoonpanoon olisi innostanut lisukkeeksi hommata. Pari mitä ehkä teoriassa olisi voinut värityksen/sukupuolen osalta harkita ei ollut mitenkään huippulaatuisen näköisiä, ja "katotaan tulisko noista vielä jotain"-linnuille ei kyllä nyt oikein enää häkkitilaa ole uhrattavaksi.
 

Happypotamus

Jämälangoista vaihteeksi hippo ponin sijaan. :D

Hiljaiseloa

Eipä elämässä ihmeempää, tällä hetkellä kaikki pesityshäkit tyhjillään, eikä punapääpari nyt ainakaan tähän hätään tunnu saavan mitään aikaiseksi, ja mahdolliset muut ehdokkaatkin tällä hetkellä joko sulkii tai eivät ole vireessä. Jääpi nyt ainakin toviksi pesitykset tuohon yhteen poikueeseen.

Kakarat kyllä alkaa saada väriäkin hitaasti mutta varmasti...

  
Kardinaaleille pitäis varmaan alkaa ottaa jotain kesyttelytuokioita. Silloin kun niihin ei kiinnitä huomiota tulevat kyllä koko ajan röyhkeämmiksi tutkimaan paikkoja ja räpläämään joka paikkaa, mutta kun kontaktit tuppaa rajoittumaan siihen "pois sieltä pahanteosta"-hätistelyyn, niin ovat vähän levottomia muuten. Ovat alkaneet välillä vähän laulella todella sievästi (kardinaaleilla naaraskin laulaa), äänen viehättävyys aikalailla kärkikastia niistä linnuista jota on huushollissa majaillut.

 

Pitäisi varmaan kehitellä jonkunsortin kasvikaappi. Nuo pikkuterroristit on jostain syystä äärimmäisen viehtyneitä kasvien silppuamiseen ja osaavat halutessaan hiippailla sen verran hiljaa että niitä ei muuhun keskittyessä huomaakaan ennen kuin alkaa rouske kuulua tai lehtiä lennellä...

Tämä muulinkorva oli vielä kesällä hyvinkin komea...

Kuten myös tämä joulukaktus, joka tuntuu olevan erityisen maittava,
samoin kaikki orkideansukuiset

Eniten ehkä harmittaa uskollinen pullojukka, jota harlekiinit nyhti pesätarpeiksi ennen kuin hoksasin mitä on meneillään. Tuo nyt sentään tuosta toipuu, mutta on siinä ruma kolo vielä seuraavat kymmenen vuotta...

Sunnuntaihengailua

Vuoden viimeiset pomput

Parin Nasuilukoulutunnin lisäksi vuoden hevosteluloppu on ollut aika hyppypainotteinen, hypeltiin viikko sitten sunnuntaina, maanatain vakkaritunnilla ja vielä perjantainakin.  Yhdellä tunneista Udna oli tosi kivassa vireessä, reippaasti menossa mutta kuitenkin ilman sitä satunnaisesti maneesiesteillä tulevaa kaahotusmoodia. Hypättiinkin sitten tunnin lopussa sarjan päätteksi yksi aika kunnioitettavan kokoinen okseri, meinas ratsastajalla jo rimakauhua tulla, mutta poni suoritti ihan kauniisti (paitsi ensimmäisellä yrityksellä ajauduttiin sarjassa vinoon ja ohi siitä viimeisestä, mut se nyt oli ihan ratsastajan huolimattomuusmoka).

Lisäksi käytiin vielä näin uudenvuoden aattona katsomassa kun poneja irtohypytettiin.

Olavi aloitti, vähän laiskanlaisesti.

Fjella ja Feeniks sen sijaan hyppäsivät hyvinkin nätisti 

 

Kajokin kävi söpöilemässä äitinsä kera

 

Pieni levitoiva keinuhevonen :D ?

 Capri näytti ottavan hyppelyn varsin tosissaan

 Ja Navarrolla taitaa olla jotain Pegasosgeenejä...