Hauskaa vappua!

Tommonen tavanomainen vappusää tänä vuonna. 
(Näyttää siltä että  hehkutteluni talven selätyksestä oli vähän ennenaikaista, ei ole mikään edennyt mihinkään ainakaan kolmeen viikkoon...).

  

Punapäitä

Punapääharlekiiniparin ainokainen tuli jo pöntöstä, ja muutaman päivän pesityshäkissä siipien käyttöä harjoiteltuaan pääsi perheensä kanssa lentohäkkiinkin muun parven sekaan. Mamma ja pappa vaan ensin otti hatkat ennen lasta ja jättivät sen pesityshäkkiin tunkevien vieraiden paimennettavaksi.

Ja lisääntyi parvi viikonloppuna toisellakin punapäällä, kun pääsiäisen tienoilla tuli kaupassa vastaan just semmoinen sievä punaisenoranssinkeltaisenkukertava "red factor" kanarianeitonen, mitä vähän olin haeskelemassa silloin kun Ulpukan ostin. Muutaman päivän kärvistelin aikuisesti harkiten, mutta pakkohan se sitten oli kotiin hakea... (Vielä jos vastaan tulee oikein nätti punainen akaattimosaiikkikoiras niin sitten on kyllä kanarialuku täysi... ainakin vähäksi aikaa... ehkä...)

Virallinen valvoja Hra Ruotsalainen

 

Raitista ilmaa

Eilen etäilyn lomassa pesin pyykkiä, ja kuivausrumpu lämmitti kämppää sen verran tehokkaasti että nakkasin takaoven auki joksikin aikaa, ja kun keli oli päivällä vielä keväisen kaunis ja lämmin niin avasin samalla pihahäkin ovenkin josko joku haluaisi käydä vähän aurinkoa moikkaamassa. Herra Huu sinne  luikahtikin hetkeksi, ja jossain vaiheessa huomasin että aina uteliaat kardinaalitkin siellä näkyivät pörräävän. Kovin oli töyhdöt pystyssä ja päät kallellaan uutta reviirinlaajennusta ja villejä siivekkäitä ihmetellessä.


Vähintään yhtä hämmentynyttä väkeä oli kyllä verkon toisellakin puolella, kun ruokintavieraat yritti selvittää mitä ihmeen porukkaa tuo on. Punatulkkupari katseli jo vähän siihen malliin kyräillen olisko ylimääräiset punaiset syytä häätää reviiriltä ja pikkuvarpuset ja tiaiset tuli ihan verkolle tuijottelemaan muukalaisia.

Ulkoilijat tuli pian ihan itsekseen takaisin sisään, ja laittelin ovet taas vaan pienesti raolleen ja lopulta kiinni kun alkoi pilviä kasata. Kunnes jonkun ajan kuluttua huomasin että Herra Huu olikin livahtanut uudestaan pihalle ja yritti tiiviillä tuijotuksella viestiä ikkunan läpi jotta pihalla tuulee nyt aika kylmästi ja ois ihan kiva tulla taas sisällekin... Piti pikaisesti käydä poloinen pelastamassa lämpimään. :D

Ohi on

Uhkaavasti alkaa näyttää siltä että taas yksi pitkä ja pimeä talvi on saatu selätettyä! Valo on palannut maailmaan ja lisääntyy päivä päivältä. Peipot ja peipporouvat, punarinnat ja sepelpulut on palanneet tontille. Tintit ei enää sovi samalle talipallolle ilman rähinää. 

Ensimmäiset kukkasetkin jo alkaa varovasti availla nuppujaan ja raparperi puskee silmuja pintaan. 

Oi kevät!

Tosin samalla iskee pieni haravointiahdistus. Haravointi itsessään on ihan kivaa kun vaan saa aikaiseksi aloittaa eikä yritä urakoida liikaa kerralla, mutta se lehtivuorien raijaaminen tontin laidalle käy työstä. (Huom: vaahteranlehtien haravointi EI helpotu sillä että ne jättää talveksi "maatumaan" paikoilleen, ne vaan klimppaantuu märäksi ja mustaksi patjaksi jonka liikuttelu vaatii jo hartiavoimia enemmän kuin it-nörtistä irtoaa ja jonka alta kelmeät posliinihyasintin varret on turhaan yrittäneet kaivautua valoa kohti..)

Ja vähän suurempi kasvihuoneahdistus. Olen tuota vanhaa repsottavaa rimpulaa koittanut jo useamman vuoden pitää kasassa jesarilla ja silikoniliimoilla ja pyhällä hengellä, mutta nyt alkaa keinot ja kärsivällisyys loppua ja mietin mitä sen kanssa oikein tekisi. Toisaalta jonkunlainen kasvihuone olisi kiva taimikasvatuksen apuna ja muutaman tomaatin kiduttamiseen, mutta toisaalta kesällä tulee usein lomalla reissattua sen verran että rehujen hoito jää ihan retuperälle, ja lisäksi tuolla paikalla tammi alkaa varjostaa jo niin pahasti ettei siitä oikein mitään satoa edes ehdi tulla. Eli jos sitä ylipäätään haluaa pitää niin edessä on joka tapauksessa siirto jonnekin muualle, eikä tässä tontilla oikein ole muuta riittävän kokoista paikka jossa olisi valoa yhtään sen paremmin, jossei läsäytä keskelle kasvimaata, jolloin ei sitten olisi enää kasvimaata (mikä välttämättä ei olis huonokaan vaihtoehto, ei siitä nenäliinan kokoisesta pläntistäkään yleensä saa mun hoitoinnollani irti muuta kuin komeita vesiheinäkasvustoja).  Ja jos nyt sitten päätyy kasvihuonetta edelleen pitämään niin saisiko tuohon vanhaan runkoon (joka sinänsä vielä olisi ihan toimiva) vaikka peruskasvihuonekalvon tai kennolevyä jotenkin kiinni, vai pitäisikö suosiolla ostaa ihan kokonaan uusi systeemi. Ja jos ostaa uuden niin ne kunnolliset maksaa aika monta oravannahkaa, kannattaako kuitenkaan niin paljoa investoida, kun tuo viherpiiperöinti nyt on kuitenkin vaan semmoinen pieni sivuharrastus ja tosiaan vielä jää usein lomalla ihan oman onnensa nojaan?

Lapsosia

Ups, onpas blogi jäänyt vähän retuperälle viime aikoina. Noh, syypäänä osittain viimeinkin realisoitunut talviloma, ja osittain sen ettei muuten oikein ihmeempiä ole tapahtunutkaan, kesää ja pihakautta odotellessa...

Nakkelin reilu viikko ennen reissuun lähtöä vielä kerran punapääparin ja paratiisipeipot pesityskoppeihin, jotta on sitten omaa rauhaa mellastaa. Punapäät vaan olivat sen verran vireessä ja amppeleissa harjoitelleet, että rouva alkoi plopsuttaa munia heti seuraavana päivänä kun pönttö oli tarjolla, neljää se sitten alkoi hautoa. Laskeskelin jotta kuoriutuminen saattaa sattua just poissaolon loppupäiville, ja niin siellä pöntössä olikin yksi pieni pinkki pötkylä odottelemassa kun palattiin. Ei siis kovin huima tulos noilla edelleenkään, mut jotain edes, taitaa olla herrasväellä enemmän intoa kuin taitoa... Hurjaa vauhtia tuo ainokainen kyllä kasvaa kun saa emoilta jakamattoman huomion.

Paratiisitkin kovin uutterasti pesää rakentaa (niin uutterasti että kohta pönttö on jo ihan tukossa kun jatkavat oikeiden ainesten jo loputtua pohjapaperista revityillä suikaleilla), mutta ei niillä munista ole tietoakaan, katotaan nyt vielä tovi ja luovutetaan sitten taas tältä erää...

Vanhemmat kakarat sentään alkaa olla jo sen verran valmiita, että pitää varmaan kohta alkaa niitä tarjoilla uusiin koteihin. Tuo edelleen hitaasti, mutta varmasti valmistuva sininen poju ainakin jää kotiin.

Toinen sininen tyttö on ollut jo tovin kuosissa, eikä tuosta toisestakaan enää montaa höyhentä puutu. Saatan niistäkin toisen itse pitää, mutta en ole vielä ihan varma...

 

Splittipoika on myös ihan valmis, ja tyttökin melkein. : )

 

Tätimaastoilu

Lauantaina kukonlaulun aikaan pakkauduttiin tätiporukalla autoon ja hurautettiin Pieksämäen takametsiin koko päiväksi issikoilla rälläämään (ei kyllä aiemmin olekaan autoeväänä tarjoiltu kinkku-tomaatti-kurkku-mozzarellavoileipiä jälkiruoan ja hedelmien kera :D ). 

Omaksi ratsuksi päätyi suloinen Vikingur, joka alussa oli vähän turhankin rauhallisen oloinen, mutta kyllä sekin vauhtiin päästyään pinkoi reippaasti minkä pienillä jaloillaan vaan pääsi ja sen töltti oli hyvin miellyttävän pehmoista ja tasaista. Sää ei olisi voinut parempi olla, maaliskuinen kevätaurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, aamun pikkupakkanen kipusi päivän mittaan plussan puolelle eikä tuultakaan ollut juuri nimeksikään. Ponit oli innolla menossa ja virkuimmat otti vähän varaslähtöjä laukalle jo alkumatkasta, ja sitten vasta riemu repesi kun päästiin jäälle nelistämään. Ei siinä mistään rauhallisesta mummomaastoilusta ollut tietoakaan, mut sehän ei toki meitä vähääkään haittaa.. :D Minun ratsuni kyllä olisi ihan mielellään jäänyt vauhdikkaampien kaverien perään jäänyt kopsuttelemaan vaikka leppoisaa tölttiä, mutta kyllä siitäkin vauhtia irtosi kun vähän patisteli, ettei ihan kilometritolkulla etujoukoista jälkeen jääty.

Loppupäivänä vaan sitten alkoi huonon tuurin putki, kun ensin yksi hepo kompuroi ja alkoi vähän aristaa jalkaansa (ei ollut ihan Mian viikko, jo toinen kerta muutaman päivän sisään kun onnistui heittämään kuperkeikan kavioeläimellä, onneksi ei kuitenkaan mitään käynyt ratsastajalle). Kotalounaan jälkeen käveleskeltiin siis rauhallisesti tallille ja vaihdettiin nilkuttava poni terveeseen, minkä jälkeen hetki taas maastoiltiin ihan kunnialla, kunnes yllättäen toinenkin hepo hyytyi niin, että piti hakea kopilla kotiin toipumaan. Mahdollisesti kyseessä joku lämpimän sään, paksun talvikarvan, vauhdikkaan menon ja vähän huonon juomahalukkuuden yhdistelmänä tullut lihaskramppaus. Eli vähän ikävästi lopulta päättyi retkeily, mutta superhauskaa kyllä siihen asti oli, ja takuuvarmasti tuossa paikassa hevoset kyllä saavat hoitoa ja lepoa ihan niin kauan kuin on tarvis.

Tuholaistorjuntaa

Lintujen jatkuva innostus kasvien raastamiseen on alkanut muodostua jo sen mittaluokan ongelmaksi, että pakko alkaa kehittää joku ratkaisu jos ylipäätään kukkia ja lintuja haluaa samassa kämpässä pitää. Niin tiiviisti ei lentoaikoina voi tipuja vahtia ettei jossain välissä aina joku rehuparka saa termiittejä kimppuunsa, eikä tuommoiselle laumalle mitkään kiellot ja kehotukset mitenkään mene perille. Jos ei vuori tule Muhammedin luo niin eipä juuri muuta vaihtoehtoa jää kuin jatkuva häkitys.

Ja kun kasvit vähemmän kaipaavat liikuntaa kuin linnut, niin häkitetään kuitenkin mielummin ne kasvit. Klaussa oli edelleen myynnissä (ja juuri sopivasti tarjouksessakin!) noita pari vuotta sitten löytyneitä kasvihyllyköitä, joten ostin olemassaolevalle toisen kaveriksi, pari alumiiniputkea ja rastasverkkoa. Pari isompaa kasvia tuohon viritykseen ei nyt enää mahdu, pitää niille kehittää joku vähän tipujen pesätarvemetsästysreiteiltä sivummassa oleva sijoituspaikka, tai julistaa menetetyiksi tapauksiksi...

  
Repikääs siitä pikkupenteleet, nih! (Noista hyllyistähän jos ottais tasot pois ja laittais kunnollisen verkon niin tuohan ois ihan sievä tipuhäkkinäkin :D )

 

Väriä elämässä

Pienet aikuistuu koko ajan, joskin vähän eri tahtiin.

Toinen sininen tyttö on jo melkein valmis, komea nuori neiti.

 
Splittityttö on myös jo ihan loppusuoralla, ja splittipoikakin tulee vauhdilla perässä.


Sininen poika vähän jumittaa, kyllä silläkin koko ajan väriä tulee lisää, mutta varsin rauhalliseen tahtiin...

Ja toinen sininen tyttökin on kovin harmaa vielä, liekö tuokin geeniarpajaisten tuloksista kiinni, vai jotain ihan yksilön omaa muuntelua?

Kardinaaliherralla on komea töyhtö, yleensä vaan aina ihan lintassa kun sitä yrittää kuvata. Vaan nyt kerrankin tärppäsi.

Neidin töyhtö on sen sijaan vähän harsun näköinen, oisko uusimassa sitä juuri, muutenkin näkyy piikkejä päässä... 

Ja päätteeksi päivän pöperöä: papaijaa, parsakaalia ja pakastepihlajanmarjoja :D

  

Haavisulkeiset

Lauantaina pidin koko tipupoppolle terveystarkastuspäivän, tipu kerrallaan haavilla kiinni, pikainen tsekkaus että on päällepäin OK eikä liian laiha tai lihava, tarvittaessa kynsien leikkelyä ja/tai nokan trimmausta ja loishäätötippa kainaloon ja pikkuhäkkiin odottelemaan muiden valmistumista. Suurin osa ihan hyvässä kunnossa (yleistä sulkasatoilua lukuunottamatta), mutta muutamalla vähän epäilyttävää röpelöä nokassa. Jossei tuolla melko laihalla ivermektiinillä lähde niin pitää muutaman viikon päästä korkata viimeinen strongholdampulli.  Rouva Ruotsalaisella oli jalkapohjat jostain syystä aika ärtyneen näköiset joten pääsi nyt muutamaksi päiväksi  pehmustettuun koppiin tarkkailuun, ja koska molemmille tuli vähän hätä niin piti sitten haavia herra Ruotsalainenkin sinne seuraksi... Vernan lipooma on jo aika ikävän suuri, voipi pikkuhiljaa sillä lähtölaskenta olla käsillä vaikka edelleen hyvin pirteä onkin eikä muuten näytä vaivaavan... Reilu puolitoista tuntia kului 18 harlekiinipeipon, 3 sundanparatiisipeipon, 2 seeprapeipon, 2 punakardinaalin, 1 kanarialinnun ja 1 timattikyyhkyn läpikäyntiin.

... ja valmista tuli, koko kööri "käsiteltyjen" sellissä ennen vapautusta

Sunnuntaina yritettiin käydä alpakkatilan talviriehassa, mutta oli nin täyteen ammuttu porukkaa että jätettiin suosiolla välistä, ajeltiin sitten Itikseen tsekkaamaan tämän hetken tiputarjontaa. Vähän olisi ollut suunnitelmissa Roihulle hommata joku oranssinkeltaisen kirjava kaveri, mutta kun tuolla sattui olemaan peruskanarialaisia tarjolla ihan sukupuolitettunakin, niin tuumasin jotta vois ihan perinteinen kanarialinnunkeltainen kanarialintukin olla vaihteeksi ihan kiva, ja yksi saksalainen pirteä (toivottavasti oikeasti) tyttö sitten matkaan lähti ja saa nyt ainakin päivän-pari toipua muutosta ja tutustella porukkaan pikkuhäkistä käsin. 

Olisi siellä pitkästä aikaa ollut harrikoitakin tarjolla (totta kai nyt, kun niitä työllä ja tuskalla meren takaa kävi haalimassa), mutta ei mitään jota nyt tämän hetken kokoonpanoon olisi innostanut lisukkeeksi hommata. Pari mitä ehkä teoriassa olisi voinut värityksen/sukupuolen osalta harkita ei ollut mitenkään huippulaatuisen näköisiä, ja "katotaan tulisko noista vielä jotain"-linnuille ei kyllä nyt oikein enää häkkitilaa ole uhrattavaksi.
 

Happypotamus

Jämälangoista vaihteeksi hippo ponin sijaan. :D