Koomailua

Noh, eipä tämä viikko paljoa edellistä ruusuisemmin alkanut, maanantaiaamuna heräsin kurkku kipeänä, ja flunssaksihan se siitä äityi vaikka koitin vedellä C-vitamiinia  reippaita yliannoksia. Nyt alkaa olla jo muuten selätetty, mutta keuhkonpalasia saanee rykiä vielä ainakin pari viikkoa jos vanhalla kaavalla mennään... Normaalihevostelutkin jäi sitten sohvalla koomaillessa välistä, mutta olin sentään viikonloppuksi sen verran elpynyt, että kävin rauhallisella maastoköpöttelyllä parin kanssahevostelijan seurassa. Udnakin vissiin huomasi että tuo täti ei nyt ole ihan täydessä iskussa eikä normaalia maastokouhotustaan tehnyt juuri ollenkaan, korvat lerpalla vaan löntysteli muiden perässä.

Kelitkin on olleet aika koleita ja harmaita, ja tirpat enimmäkseen pysytelleet sisällä, vain kylmänsietävin porukka lyhyempiä pihavisiittejä on harrastanut. (Noh, ainakaan haukkakaan ei ole samoihin aikoihin tontille osunut...)
Harrikoita ei arktinen ulkoilu kiinnosta ollenkaan... 

Blondipulusta olen juuri nyt kovin huolissani, se puuttui  pääluvusta tipuja häkittäessä nukkumaan, enkä löydä sitä mistään, en sisältä enkä ulkoa, en elävänä enkä kuolleena. Mahdollista on että se on vaan vetänyt jonkun näkymättömyysviitan päälleen, ja aamulla istuukin häkissä Huun vieressä ihan muina puluina (sitä on joskus jonkun "kadonneen" kanssa sattunut), tai vaan aineellistuu jostain olohuoneeseen tai lintuhuoneeseen lentelemään (niin kuin katoilevat harrikat yleensä tekee).  Huolestuttaa vaan ettei se ole johonkin jumittunut nääntymään hengiltä (vaikka olen kyllä jo moneen kertaan ainakin ne todennäköisimmät ja ikävimmät paikat kolunnut). Tai että se on jotenkin mystisesti ihan huomaamatta päässyt luikahtamaan ulko-ovesta karkuteille vaikka kauppareissulta tullessa, jolloin se on kyllä entinen pulu. Ei nyt auta kuin odotella huomiseen ja katsoa mitä aamu tuo tullessaan.

** Lisäys **

Oli sitten kuitenkin se ikävin vaihtoehto. Häkin yläreunassa on paksusta remonttipaperista kulkueste ettei tirpat mene häkin katolle lamppujen sekaan härkkimään. Oli yhdestä kohtaa vähän päässyt kiinnitys repsottamaan, ja pulu oli sitten sinne jotenkin tunkenut ilman että paperi varsinaisesti näytti siltä että siitä olisi ohi luikahdettu.  No ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta sitten se onneton sankari oli vielä jotenkin käsittämättömällä tavalla onnistunut survomaan itsensä jumiin yhden lampun alle kuumana paahtavien loisteputkien väliin, ja siinä vaiheessa kun viimein tajusin ylöskin vilkaista, oli henki jo paennut paikalta. 😢 
Kovasti taas itseäni suomin puusilmäisyydestä, mutta olisikohan edes auttanut vaikka sen olisi jo edellisiltana huomannut, ei sieltä ylhäältä risaustakaan kuulunut siinä vaiheessa kun pääluvun tarkistin. Täytyy nyt viimein ruveta tuon paperin tilalle joku vähän tukevampi viritys tekemään, ettei ainakaan toistumaan pääse. 
Kovin huono karma nyt tuntuu olevan taas kerran yksin jääneen Huupoloisen kavereilla, mietin vieläkö sitä kerran kokeilisi seuralaista etsiä, vai pitääkö jo suosiolla se yksinäiseksi eläjäksi jättää...

Ankea viikko

Ei ny taas ole viikko mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ensin tiistaina vähemmän tervetullut ystävämme varpushaukka palasi taas maisemiin ja säikytteli tirpat paniikkitörmäilyyn kaksi kertaa, ennen kuin luovutin ja otin ne sisälle. Seuraavaan päivään saivat toipua järkytyksestä ja pikuruhjeistaan häkissä, mutta kukaan oikein ollut kiinnostunut ulos lähdöstä, ei edes kardinaalit jotka sinne normaalisti pyyhkäisee heti kun vaan on ovi auki. Hyvä että porukka uskalsi edes häkistä ulos tulla. 

Keskiviikkona intopiukeana olin sitten menossa akvaariokauppaan hakemaan uusia tukkulistalta tilattua kaloja altaaseen. Tuli se lähetys joo, mutta vissiin joku kesäharjoittelija ollut pakkaamassa, kun perille saapui vain pussillinen raatoja. Himpan masentavaa ja sääliksi käy eväkkäiden puolesta. Uusi yritys parin viikon päästä.

Torstaina sitten viimein linnut pienen houkuttelun  meni taas ulkoilemaan, ja taas se pahuksen haukka löysi paikalle, tällä kertaa niin raivokkaasti hyökkäili että en meinannut saada sitä ajettua ollenkaan pois. Tuloksena yksi vainaja, kun punapääharlekiiniherra törmäili panikoidessaan sen verran rajusti seinille että sai niskansa nurin. 😪 No nyt on taas yritetty pöllönkuvia ja naamioverkkoja viritellä, mutta eipä noista aiempinakaan vuosina isommasti ole apua ollut. Kovin harmittaa jos ulkoilukauden joutuu joka kesä melkein parhaiden kelien aikaan lopettamaan kesken, mutta milläs noille tirpoille kerrot jotta ei se peto teidän kimppuun oikeasti pääse vaikka seinään paukuttaa.

Eikä nuo viime aikojen uutisetkaan taas kovin suuresti mielialaa nostata. 
No jospa tää tästä taas kääntyisi...

Piharäpsyjä

Pihahäkki elokuisessa kuosissa. Orvokit ainakin ovat pitäneet viileästä kesästä ja monsuunikuuroista...

Auroralla on rakennusprojekti meneillään, en vielä ole hennonut kertoa sille että kohta tulee jo yöpakkaset, eikä välttämättä kesäasunnossa ole sitten enää kivaa...

Vuosihuolto

Olen tässä pikkuhiljaa tehnyt lintuhuoneen vuosipuunausta kun tirpat on olleet päivät pihalle hätisteltynä pois tieltä. Alkoi pari viikkoa sitten pikkuhäkin tyhjennyksellä ja pihasuihkuttelulla.

Sitten jatkettiin seinien ja vaikeamminkin saavutettavien nurkkien putsailulla ja pölyjen pyyhinnällä. Jossain matkan varrella totesin jotta enenevässä määrin on alkanut ärsyttää se että lintuhuoneen säilytyssysteemi on aika epäkäytännöllinen, kaikki usein tarvittava on erimallisissa hankalasti asettuvissa tölkeissä ja purkeissa joita saa siirrellä ja kaivella toistensa alta ja takaa kun jotain haluaa, ja sitten taas esillä pikkuhäkin alla laatikot, joissa on epämääräistä roinaa jota tarvitsee ehkä vielä joskus ja jouluna. Tuloksena pari vierailua Ikeassa, rojulaatikoiden läpikäynti, pientä pyörittelyä ja tadaa, ny on sapuskat siististi käden ulottuvilla ja hankalammin saavutettavissa lipaston kaapeissa ja yleislaatikoissa sitten se satunnaisemmin tarvittava varastoroina, josta vielä ne kaikkein epämääräisimmät osat siirretty suosiolla Lassila&Tikanojan huoleksi.

Pikkuhäkit putsattuna, orsitettuna ja valmiina käyttöön

Siemenet uudessa hyllyssä siisteissä ja helposti saavutettavissa laatikoissa,
huomaa myös hartaudella nykerretyt sisältöilmaisinpyörylät.

Samaten lisäravinteet käytännöllisemmin esillä tölkitettynä,
hirsseihinkin pääsee purnukoiden yli käsiksi mitään siirtelemättä, ja ne oikeasti useimmiten käytössä olevat kipot ja kupitkin kohtuullisin ponnistuksin saatavilla.

Lopuksi vielä lentohäkin totaalityhjennys, kuuraus, uudelleenorsitus ja -kuivitus. Puhdasta ja siistiä on taas edes pari päivää... (Sit kun vielä joskus jostain sais inspiraation tehdä sama muuallakin huushollissa...)

Täydellisen kuivikkeen metsästykokeilussa tällä kertaa olkipohjaista Superpahnaa,
mutta siitä enemmän joku toinen kerta...

Viiruille suojakoppi, jos ny kermapepuille kelpaa. Vähän jotain lymypuskia pitää ripotella muuallekin häkin pohjalle jahka ensin näkee mihin isoimmat kakkakertymät alkaa sijoittua.

Valmis!

Siipikarjatilallinen

Jo tovin on ollut vähän sellainen kutina jotta olis pitkästä aikaa kiva ottaa pari miniviiriäistä häkkien pohjaa kuopsuttamaan. Nytpä sitten viimein sorruin ne hankkimaan. Nykyään vaan jopa tuommoinen pieni lemmikkikirppu vaatii rekisteröitymisen siipikarjanpitäjäksi. No mikäs siinä, eiku hakemukset vetämään. 

Tuuppasin pienet raa'asti suoraan pihahäkkiin tepsuttelemaan, vaikka Faunatarkauppias koitti väittää niitä ihan vaan sisälinnuiksi. Joo, eihän ne nyt toki mitään pakkasenkestäviä ole, mutta kyllä nyt melkein lintu kuin lintu sentään näin sydänkesällä ulkona tarkenee näilläkin leveyksillä kunhan jotain suojaa on tarjolla. Vähän tuo tämän aamun monsuuniennuste hirvitti ja mietin pitäiskö ne metsästää sisälle. Lämminhän siellä kuitenkin on niin tuumasin jotta pienempi stressi tässä vaiheessa pieni kastuminen on kun vähän arkoja vielä ovat. Ja onhan siellä se kuivaosiokin jonne vielä herrasväelle viritelty ensikodiksi pahvilaatikosta suojakoppi jos sattuu kelpaamaan (plus seinustalla vielä räystään suojaa). Toistaiseksi ainakin ovat hyvin virkeitä eikä näytä säätila vähääkään haittaavan viipotusta, olkoot siis tuolla edelleen toistaiseksi ainakin niin kauan kuin yölämmötkin on kymmenessä asteessa ja ylikin.

Rouvaviiru

Herraviiru

Vaviskaa tienoon kanalat, tästä se tehotuotanto alkaa... 😜

 ***

 päivän bonuskuvat

Sulkasato sucks

Ulpukka ja orvokit

Tarviketäydennyksiä

Tirppojen ruokalaareissa alkoi pohja paistaa, joten oli taas aika suunnistaa webbikaupan ihmeelliseen maailmaan. (Juu, vaikka hirmuisen mielelläni tukisinkin paikallisia yrittäjiä, niin ei tuota katrasta oikein kannata kuuden euron kilonyyteillä ruokkia, ja isommat säkit on sitten aina ties kuinka kauan odoteltavaa tilaustavaraa ja valinnavara aika olematon). Iso säkki peiponsiemeniä oli siis tarkoitus tilata, vaan en millään saanut päätettyä ostaisiko listalta löytynyttä hyvää Prestige Premiumia vai myöskin hyvää kaupan omaa "loistopeippo superia", yhteen rahtipakettin kun kuitenkin mahtuu vaan se 30kg tavaraa ja kaikenlaista muutakin oli ostoslistalla. Kunnes ne kaksi hernettä päässä sattui kohtaamaan jotta voihan sitä yhdellä kertaa useammankin paketillisen tilata, ja sit lähtikin taas vähän mopo käsistä...

20kg Prestige Premium Australian finchiä, 10 kg Prachtfinkenfutter superia, 5kg rypsitöntä kanariaseosta...

Yleisesti kilon pusseissa myytävään premium tropical finchiin verraten tuossa premium Australian finchissä on suhteessa enemmän kanariansiementä ja puuttuu nuo riemunkirjavat lisärippuset (se perus VAM-pelletti kyllä löytyy molemmista).

Prachtfinkenfutter superista puuttuu Prestigen ylimääräiset härpäkkeet, mutta siemenet ovat monipuolisia ja hyvälaatuisia ("aitoa platahirssiä"), noita kahta kun sekoittelee niin pitäis olla elikoille valinnanvaraakin.

Ja taas on varaston perusruokalaarit täytetty vähäksi aikaa...

Ja lisäksi vielä 2kg keltaista ja 1 kg punaista tähkähirssiä...

Nelisen kiloa sekalaisia voima-, hyönteis- ja yleisruokia (ai miten niin minä olen Versele Lagan tuotteisiin mielistynyt...?)

Ja vielä vähän muutakin sekalaista sälää.

Luulis noilla taas nokkaeläinten hetken hengissä pysyvän. (Tosin mm perusseepiatkin alkaa olla jo aika vähissä, mut näköjään isoja sai vain yksittäisinä tai sitten kilon paketissa, jos nyt jotain jättäis seuraavaan shoppailuunkiin, viimeistään loppuvuodesta pitää ainakin uusia renkaita tilata ja kardinaalien siemensotkujakin jossain vaiheessa kun nykyiset hupenee...)

Ja vielä kaiken kukkuraksi sattui torissa silmään vastustamattoman halvalla tukeva ja sievä Montanan pikkuhäkki. Ostin pois kuleksimasta korvaamaan yhden kompostikehikkokyhäelmän vara/karanteeni/pesityshäkistössä (ja samalla hoksasin että vapautuneen ylimääräisen pohjalootan voi viritellä keräilemään istuskelupaikalta tippuvaa guanoa, helpompi siivota kuin satunnaiset irtopaperit...)

Matka Ugandaan 2017

Reissupuoli on blogissa jäänyt valitettavan retuperälle, lukuisia hienoja lomareissuja on ihan kokonaan dokumentoimatta. Saa nähdä tuleeko jossain vaiheessa aikaa ja inspiraatiota niitä vielä esitellä, mut jos ny jotain edes tästä viimeisimmästä kirjailisi...

Tämän kesän kohteen päätös jäi tavalliseen tapaan vähän viime tinkaan ja oli parikin vaihtoehtoa mitä pyöriteltiin, mutta lopulta päädyttiin toteuttamaan jo pitkään bucket listillä ollut gorillojen katselureissu. Matkaohjelman kasasi toiveiden mukaan suomalaisvetoinen Piece of Uganda Safaris, jota voimme kyllä suositella äärimmäisen lämpimästi. Kaikki toimi kuin se kuuluisa junan vessa ja hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Meille vahvasti suositeltiin matkaa jo kesäkuun puolella, ennen pahimpia kesän turistiruuhkia, joten loma aloitettiin sitten tänä vuonna jo juhannusviikolla.

Reissu alkoi Ruandan puolelta Kigalista, josta on kohtuullisen lyhyt matka Ugandan gorillapuistoihin. Oma safariauto ja Emma(nuel) -kuski/opas poimi meidät hotellilta kyytiin aamusella ja sitten lähdettiinkin painamaan kohti Ugandaa ja Bwindin kansallispuistoa. 

Juhannusaattoilta ja -päivä vietettiin Nkuringossa leppoisasti toipumassa matkasta ja totuttautuen korkeaan ilmanalaan, ohjelmassa vain pieni kävelylenkki tutustuen paikalliseen kyläelämään ja illalla sundowner kylän korkeimmalla mäellä. 

Sunnuntaina sitten oli vuorossa reissun ensimmäinen kohokohta, eli gorillatrekkaus. Bwindi Impenetrable on nimensä mukaisesti himpan hankalaa maastoa, ja vaikka meidän ryhmämme reitti ei varmaan kilometreissä mitenkään hirveän pitkä ollut ja ihan siisti polkukin oli tarjolla, niin loputtoman tuntuisissa ylämäissä meinasi sohvaperunanörtiltä happi loppua ihan tosissaan (ja meille buukattu Rushagan lähtöpiste oli kuulemma vielä nimenomaan sitä "helpompaa" maastoa kuin Nkuringon puoli...). Etanavauhtia ja runsaita hengenhaukontataukoja pidellen trekkauksesta kuitenkin lopulta kunnialla selvittiin, ja vietimme unohtumattoman tunnin ihka aitojen sumuisten vuorten gorillojen seurassa.

Pari paikallista kantajapoikaa helpotti hiukan matkaa huolehtimalla repuista. Turistilauman edellä ja jäljessä kulki myös rangerit rynkkyjen kera vauhkoilevien eläinten varalta.

Bwindistä matka jatkui tunnelmalliselle Bunyonyi-järvelle saareen yöksi, ja aamulla Ishashan kautta Queen Elisabetin puistoon. Alueen kuuluisat puuleijonat pysyi sinnikkäästi piilossa, mutta paljon muuta savannieläjää sentään nähtiin.  Ohjelmaan sisältyi myös laivaretki kahta järveä yhdistävässä Kazingan kanaalissa, jonka rannalla parveili norsuja, puhveleita ja virtahepoja.

Tässäkin majassa oli oma vessa ja suihku lämpimällä vedellä 😁

Ugandan tulivuoret usvan seassa

Teeplantaasi

Paikallinen katueväs "rolex", sipulilla ja tomaatilla höystetty munakas rullataan yhteen vehnälätyn kanssa. Ihan maukas välipala.

Yksi jellona sentään löytyi tyräkkipuusta vähän ennen lodgea.

Vaatimaton telttamajoitus

Tässä lodgessa oli vähän tungettelevaista henkilökuntaa

Suolajärven suolankeruualtaita

Kobiantilooppi on Ugandan toinen kansalliseläin

Savannilta siirryttiin taas sademetsään, ja Kibalen suunnalla oli ensin iltapäivän ohjelmassa parin tunnin luontopolkukävely metsän, peltojen ja papyruskaislikon halki. Matkalla näkyi paljon lintuja, perhosia ja jokunen laji marakatteja.

Matkalla hengailtiin hetki päiväntasaajalla

Kibalessa päästiin myös koko päiväksi seuraamaan simpansseja "habituation experience" trekkauksella. Aivan mahtava elämys taaskin, ja maasto Bwindiä ihmisystävällisempää niin että hyvin jaksoi puskissa rymytä lodgen lounaspaketin voimin.

Vakavahenkistä luontokuvausta

Matkalla Kampalaan ja Entebbeen pysähdyttiin vielä pariksi yöksi chillailemaan Lake Mburon kansallispuistoon, ainoa puisto tällä reissulla missä majaili seeproja ja pari kirahviakin. Kirahvit ja puiston 70 leopardia eivät tosin taaskaan suostuneet näyttäytymään, mutta pääsin sentään ratsastusretkelle seeprojen ja pahkasikojen sekaan sillä aikaa kun talonmies tallaili kävelysafarilla. Täällä meille järjestettiin yksi ylimääräinen yösafarikin ohjelmaan.

Paikallisilla ammuilla oli ihan käsittämättömät sarvet

Eagle's nestistä oli ihan kivat maisemat

 
Kampalan ohjelmana oli illallinen Ndere-showta katsellen. Vallan viihdyttävä ja kiinnostava katsaus perinteiseen musiikkiin ja tanssieihin eri puolilta Ugandaa, ihan näkemisen arvoinen.

Ihan huljakka tämäkin kämppä...

Aamun pienen Kampala-kiertoajelun jälkeen suunnistettiin Entebbeen, jätettiin jäähyväiset Emmalle, testattiin bodaboda mopotaksia, lounastettiin matkanjärjestäjäpariskunnan seurassa, shoppailtiin matkamuistoja ja illalla vielä saatiin vallan huikea opastettu kierros kasvitieteellisessä puutarhassa. Kim tuntee paikan kuin omat taskunsa ja esitteli mitä moninaisimpia kasveja joilla oli lääkinnällisiäkin vaikutuksia, kuten köynnöksen jonka siemenistä uutettu tee parantaa malarian ja kasvin jolla haavat hoituu jättämättä arpia.

Kampala

Baha'i emotemppeli, mäeltä oli ihan kivat maisemat Kmapalan suuntaan

Entebben puutarhan asukki

Tässä kuulemma on kuvattu niitä ihka ensimmäisiä Tarzan-elokuvia

  Viimeisenä aamuna käytiin vielä Victoriajärven papyryssoilla veneretkellä etsimässä harvalukuisia kenkänokkia, jotka näyttää lähinnä jurassic parkista karanneilta otuksilta. Kerrankin meitä onnisti niin että tipu istua törötti odottelemassa meitä jo veneen vaihtopisteessä oppaiden kanssa, ja saatiin sitten heti alkuun räpsittyä siitä läjä kuvia ja vielä jäi aikaa vähän kierrellä muutakin kaislikon elämää ihmettelemässä.

Dinosau... eiku kenkänokka...

Melkein naurulokki, blondattu pää vaan

 

Ennen lounasta piipahdettiin vielä pikaisesti jonkunlaisessa matelijoiden pelastuskeskuksessa, joka sinänsä tekee ihan hyvää työtä, mutta hiukan ankea tunnelma siitä jäi.

Sitten olikin jäljellä enää hengailu hotellilla pakkaillen tavaroita, kunnes oli aika lähteä lentokentälle ja kotia kohti...