Zwolle #2

Niin kuin edellisessä viestissä mainitsin, polttelimme pari viikkoa sitten taas muutaman päivän saldovapaita ja teimme tirpanhankintaretken Zwollen kaksi kertaa vuodessa järjestettäville lintumarkkinoille (edellisen reissun kuvaus täällä ).

Koska kaksi kokonaista päivää merellä on hieman tylsää, niin testasimme tällä kertaa menomatkan kohteeseen roadtrippinä Ruotsin ja Tanskan halki. Keskiviikkoiltana siis parkeerasimme itsemme ja auton Viikkarin kyytiin ja seuraavana aamuna suuntasimme nokan Tukholmasta kohti etelää. Matkan varrella oli jonkun verran tietöiden aiheuttamia ruuhkia, ja toki syömässä ja jaloittelemassakin piti pysähtyä (polkagriseneitä myyvällä huoltoasemalla Brahehusin edessä pitää aina pysähtyä kun niillä suunnilla liikkuu). 

Tanskan salmille ehdittäessä alkoi jo vähän hämärtää ja pimeä ehti tulla ennen kuin päästiin viimein lepäilemään Odensen läheltä varattuun hotelliin. 

Perjantai-aamuna matka jatkui ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, Tanskan Krusåssa lähellä Saksan rajaa sijaitsevaan Avifaunaan, isoon eläinkauppaan jossa on ihan mukavat valikoimat lintutarvikkeita. Sieltä tuli shoppailtua jo vähän ruokia ja pikkutilpehööriä auton takakonttiin. 

Eläinhuoneessa oli häkissä myös söpöjä pikku marmosetteja, joita mentiin häkin viereen ihmettelemään. Yhtäkkiä vaan olkapäällä alkoi tuntua lämpimiä sadepisaroita. En tunne tarkemmin marmosettien sielunelämää oliko se vaan hermostunut, halusiko karkottaa tunkeilijat vai vaan oppinut saamaan viihdyttäviä reaktioita ihmisistä, mutta joka tapauksessa sieltä se yksi pentele verkon läpi ruikki päälle, ja loppupäivä sujuikin sitten rattoisasti vienon apinanpissaparfyymin leijaillessa ympärillä... 

Saksan puolella vastaan alkoi tulla Suomessakin vaikuttaneen syysmyrskyn saderintama, ja vettä tuli ajoittain aika reippaasti. Tietöiden kaventamilla pitkillä pätkillä rekat roiskutti välillä näkyvyyden lisäksi niin olemattomiin että vänkärin paikalla jo alkoi hirvittää, onneksi ei tarvinnut itse istua ratissa.

Bremenin lähellä tehtiin vielä pysähdys Vitakraftin tehtaanmyymälään. Eipä noilla kovin laajalti tuotevalikoimaa ole isomman pikkulintuparven omistajalle, mutta onpahan nyt ainakin sekalaisia siementikkuja vähäksi aikaa varastossa. Sieltä jatkettiin Hollannin puolelle, ja komean ukkosmyräkän ja salamoinnin säestämänä saavuimme illansuussa määränpäähän Zwolleen. 
Hotelli olikin kätevästi melkein Ijsselhallenin vieressä, eli seuraavana aamuna oli vaan lyhyt luikahdus markkinapaikalle.
( Kaikki markkinakuvat ©KeijoK )

Edelliskerrasta viisastuneena:
a) Olin ostanut ja printannut liput etukäteen netistä, nettilipuille oli nyt oma sisäänkäyntinsäkin kompleksin päädyssä, joskin edelleen sisäänpääsyä joutui runsaasta yleisöstä johtuen jonkun aikaa jonottelemaan.
b) Kierrettiin ne molemmat hallit...
c) Jätin varsinaisen ison ja painavamman kuljetushäkin autoon, ja tein elävien ostoskassin tunkemalla pieniä pahvikuljetusrasioita (ilmaraot aina vapaan tilan suuntaan) kevyeen ja hengittävään verkkokuljetuskoppaan. Tämä metodi säästi huomattavasti lihaksia ja vaivaa tungoksessa pujotellessa, ja tuntui keräävän paljon kiinnostusta muultakin yleisöltä.

Kevyt ja ilmava käsikassi ja pahvirasiat

Edelleenkin linnunkasvatus tuntuu olevan keskemmällä Eurooppaa enemmän miesten harrastus

Vähän erikoisempia lintuja, pöllökehrääjiä

Kanarialintuja pieninä ja isoina rotuina

Ja vähemmän hienoina jalostuskukkasina... :(

Ja tavaraa laidasta laitaan

 Lisää kuvia: http://keijok.kapsi.fi/kuvat/

Riittävästi kierreltyä ja shoppailtua pakattiin roinat autoon, siirrettiin tirpat pahvirasioista kuljetusboksiin (vain yksi ankerias päätyi hetkeksi irralleen autoon pörräämään...) ja lähdettiin ajelemaan Travemünden suuntaan. Finnlinesiltä tällä kertaa testattiin kalliimpi keulassa sijaitseva lux-lemmikkihytti. Onhan se huomattavasti tilavampi ja ikkunoita kaksin kappalein ja jääkaappikin löytyy, mutta noin muuten en tiedä onko loppujen lopuksi oleellisesti lisäkustannuksen arvoinen verrattuna ikkunalliseen peruslemmikkihyttiin.

Tirpat sai keulaikkunapaikan

Matkamuistot kuljetushäkissä

Ruotsin kautta kulkiessa laivamatkat on halvemmat, mutta ajokilometrejä (ja tietysti samalla bensakuluja ja Tanskan siltamaksuja) tulee aikalailla enemmän ja pari päivää menee varsin raskaaseen ja puuduttavaan autossa istumiseen.  Finnlinesin matkailijaepäystävällisten aikataulujen johdosta hotelliöitä tulee saman verran kuin jos mennen tullen menisi Travemünden kautta. Yhden tarvitsisi lisää jos molempiin suuntiin matkaisi Ruotsin halki, mutta lintujen kannalta paluu itämeren yli on mukavampi eikä tarvitse metsästää lemmikit sallivaa hotellihuonetta. Maata pitkin kulkiessa voi pysähdellä ostoksilla tai muuten mielenkiintoisissa paikoissa matkan varrellakin, mutta melkein saisi varata tuohon Tukholma-Zwolle väliin ainakin päivän enemmän jos missään yhtään pidemmästi haluasi pysähdellä tai haluaisi vähän kevyemmät ajopäivät. Mutta se sitten tietysti vaatisi töistäkin pidemmästi vapaata, mihin aina ei ole mahdollisuutta.
Tai sitten vois joskus mennä ihan vaan turisteeraamaan jolloin voisi tehdä epäekologisen viikonloppureissun lentokoneella...

Matkamuistoja ja naamiaisasuja

Lintutorni olohuoneessa

Pikaiselta hollanninmatkalta tarttui taas mukaan läjä höyhenikkäitä tuliaisia. Lintuhuoneen varahäkkilaita pitää ensi viikolla tyhjentää pariksi päiväksi ilmalämpöpumpun asennuksen vuoksi. En viitsinyt tulokkaita turhaan stressata niin tiuhalla eestaas siirtelyllä, joten pääsivät nyt alkuun tilapäisesti  karanteenaamaan olohuoneeseen vanhoihin sekalaisiin pikkuhäkkeihin. 

Alimmassa häkissä on kanarialintuja, kaksi värikanariaa ja kaksi pikkuista minikanarialintua. Keskellä vähän uutta verta harrikkaparveen ja (jälleen kerran...) uusi timanttipulu yksinäiselle kaveriksi. Ylimpään on tarkoitus vielä siirtää pesityshäkin evakkoretken ajaksi joko siinä majailevat harrikkanaaraat, tai sitten lintuhuoneessa vielä olevan pikkuhäkin eristyskoiraat.

Koiraskanaria, lähinnä ehkä punainen (tai pronssi) akaattimosaiikki, vaikka on hiukan ylipunainen mosaiikiksi ja tummuusaste vähän akaatin ja mustan akaatin välimaastosta. (Ja tietysti just kun olin tuon ostanut olisi selkeämmän värisiä akaattimosaiikkeja ollut tarjolla seuraavalla tiskillä, mutta kaunishan tuokin on.)

Punainen mosaikkinaaras, oikein soma.

Minikanaria, vähän sulkasatoinen. Tämä voisi ehkä olla koiras.

Rotu varmaan raza española (ei tullut sitten kysyttyä tarkemmin), joskin vielä pienempikin raza voisi olla.

Ja minikanarian kaveri, mahdollisesti naaras.
Akaatti näyttää vieressä melko möhköltä kokovertailussa.

Harrikkapuolella sitten on lähinnä naaraita, kun vanha parvi on sekalaisista syistä päässyt pahasti koirasvaltaiseksi. 

Porukan ainoa poika, että saa erisukuisen siniparin

Keltainen naaras

Sininen naaras

Toinen sininen naaras, valkorinta

Sinisplittinaaras (toivottavasti oikeasti eikä vaan myyntipuheissa),
rähjännyt reissussa höyhenensä vähän sikinsokin.

Viimeiselle vapaalle paikalle (5 tipua per saattaja saa kuskata ennen kuin aletaan laskea kaupalliseksi tuonniksi) vähän harkitsin vielä yhtä harlekiinia, tai vielä yhtä kanariaa, mutta sitten pulutiskillä päätin kuitenkin ottaa yksinäiselle Tiffanylle uuden kaverin. Koitin kyllä koirasta kysellä mutta saa ny nähdä mikä siitä nyt sitten loppujen lopuksi kotiuduttuaan paljastuu, ainakin toistaiseksi huuhuttelu on ollut kovin pientä ja hiljaista...

Tiffany puolestaan jossain vaiheessa rymelsi pyrstösulkiaan poikki, ja on nyt tiputtanut ne loputkin nysät. Sulautuisi aika hyvin viiriäisten sekaan... :D

 Korppikotkaosasto taas aikoo vaihtaa naamiaisasunsa piikkisioiksi...

Orinoco on jo hyvässä vauhdissa höyhenten kasvatuksessa

Hekla on vielä vähän jäljessä, mutta kyllä sekin ihan kivasti jo piikkejä puskee.

Kardinaalitkin varistaa sulkia kuin syksyn lehtiä, mutta niillä sentään touhu on ihan normaalia.

Korppikotkia ja korjausliikkeitä

Hekla the Vulture

Kesä on todellakin suosinut lintujen ulkoilutusta, ja yksittäisiä todella lämpimiä päiviä riittää vieläkin. Syksy kuitenkin kolkuttelee ovella ja alkaa olla pikkuhiljaa aika siirtyillä enemmän sisätiloihin etenkin noiden lämpimästä pitävien harlekiinipeippojen kanssa. Samalla kuitenkin havahduin huomaamaan, että aika monella harlekiinilla sulkasato on taas kerran jäänyt tulematta. Todennäköisesti siksi että nillä olisi koko ajan into rakennella pesiä jokaiseen sopivannäköiseen sopukkaan ja yhdessä kesän askeettisemman ruokavalion ja haukkatörmäilyjen kanssa parvessa onkin nyt kauniiden harlekiinipeippojen sijaan monta kaljuilevaa korppikotkaa. 

Törmäillyt poika

Pahiten oireilee naaraat, joilla tietysti resursseja syö vielä satunnainen munien pullauttelu. Jonkun verran harsuilua päässä on myös osalla koiraista, mutta parilla se on ihan suoraan seurausta liian vauhdikkaasta pysähtymisestä pihahäkin verkkoon. Ainakin Yukonilla kuitenkin on myös ilmeisesti pesimävireen päälle jäännistä johtuva viivästynyt sulkasato, reilu puolitoistavuotiaana sillä on edelleen muutama poikashöyhen päässä.


Kun ulkoilukausi nyt joka tapauksessa on loppusuoralla, niin kaikki harlekiinirouvat joutuivat nyt eristyksiin pikkuhäkkiin (samassa eristyssellissä on jonkun aikaa myös Tiffany, jolta kanariat on nyppineet selästä höyheniä), ja koko poppoo saa nyt tehostetun vitamiini-hivenainekuurin, ja muutenkin ruokinta palaa taas pikkuhiljaa monipuolisempaan talvitarjontaan itujen ynnä muiden tuoreiden kera. Kun tämä kaljuilu nyt on toistuva ongelma, niin täytynee jatkossa alkaa rutiinisti joskus kevättalvella ennen ulkoilukautta julmasti eristää koiraat ja naaraat toisistaan muutamaksi viikoksi, että tajuaisivat asettua lepokausimoodiin ja käynnistää sen sulkasadon ajallaan.

Noh, on noita hyvähöyhenisiä lintujakin sentään vielä parvessa, ja niitä ulkoilukelejäkin.

Chili

Rosa

Komea Odin

Ja Odinin poika Thor

Thor ja Yukon, veljekset kuin ilvekset

Tiera

Trilli

Viirut chillailee

Luottavaisesti katse kohti tulevaa

Ei kahta ilman kolmatta

Alan kohta tosissaan uskoa että tällä tontilla on joku kirous timanttikyyhkyjen suhteen. Ja että onnettomuudet tulee kolmen sarjoissa, Pantteroidin ja Vernan jatkona eilen tuli törmäilykiintiö täyteen Herra Huulle, Huupululle, Huuhaalle. 😢
Ironista on että pulut oli eilen sisällä, juurikin koska haukkoja on ollut taas satunnaisesti liikkeellä ja Huulla on ollut taipumus ikävästi teloa itseään panikoituessaan. Vaan oli sitten vaellellutkin pihalle sillä aikaa kun ovi oli auki jotta ulkoilijat ajelehtii takaisin sisälle.  Joku säikyttelijä, josta en itse näköhavaintoa saanut, sitten ilmeisesti juuri samaan aikaan oli liikkeellä kun alkoi paniikkikopinaa kuulua ja viimeiset tiput tuli sisälle varsin vauhdilla.  Pihahäkki näytti tyhjältä, mutta pääluvusta puuttui Roihu ja Huu. Tarkemmin tutkiessa Roihu löytyi piilottelemasta ruohikon seasta vain henkisesti kärsineenä, mutta Huupolo lojui hengettömänä selällään pähkinäpensaan juurella. En tiedä mihin se oli törmäillyt, ei ollut edes suoraan ikkunan alla, olisko onneton sitten paksumpaan orsipuuhun tai ihan seinään kopsahtanut säikkyessään.

Nuo harrikat on vähän herkkiä "kertakäyttölintuja", ja kun niitä on suht monta niin siihen on jo osittain tottunut että niitä aika tasaiseen tahtiin kuoleekin. Ja timanttinaaraiden kauttakulku talossa on jo lähes legendaarisella tasolla. Mutta Herra Huu oli jo kantaväestöä, persoona ja melkeinpä seurallisin noista linnuista, omalla vähän ujolla ja hömelöllä tavallaan. Suuri aukko jäi parveen. Ja taas minulla on vain yksi yksinäinen timanttikyyhky. 

 

Uusi lentohäkki

Vanha viitisen vuotta palvellut lentohäkkihän syntyi metodilla "ku ite tekee niin saa semmoisen kun sattuu tulemaan". Siinä oli paljon hyvää mutta myös vähemmän hyvää, ja osa ratkaisuista sekä hyvää että huonoa (kuten pleksinen takaseinä; kätevä pyyhkiä puhtaaksi ja taustan bambutapetti näkyy hyvin ilman tunnelmaa häiritseviä häkinpinnoja, mutta samalla orsien kiinnitys on hankalaa kun takaseinä on ihan sileä...). 

Olen jo pitkään haaveillut valmiista siisteistä häkkielementeistä, ja kun vanhan häkin etuseinänä toimivat rapiat 20 v vanhat ritilät alkoi hajoilla liitoksistaan tuumasin viimein realisoida senkin projektin. Ensin meinasin rakentaa elementeistä pelkän etuseinän ja katon niin että lintuhuoneen seinät olisi toimineet kolmena muuna seinänä, mutta kun siihen riittävät palat tulivat testailin jotta saattaisi sittenkin sen metrisen elementin saada survottua vähän niukkaan tilaan oviseinällä niin että oven saa vielä auttavasti aukikin.  Niinpä tilasin sitten lisää palasia niin että saa ihan koko häkin ympäri asti elementeistä, ei tarvitse kyhätä erikoisvirityksiä tai porailla seiniä katon kiinnitykseen ja on sitä orsienkiinnityspintaakin...

Viimeiset häkinpalaset sitten saapuivat vasta viimeisellä lomaviikolla, joten projektia on vähän jumittanut töiden harrastuksia haittaava vaikutus, mutta viime viikonloppuna sitten viimein ehdin kunnolla tarttua toimeen.

Ensin tirpat pihalle evakkoon, ja vanhan häkin purku. 

 
Vanhassa häkissähän oli hieno pohjalaatikko pyörillä, ja häkki vähän seinää lyhyempi, että "saa sitten siirreltyä häkkiä ja putsattua kunnolla takaakin". Arvatkaa vaan montako kertaa sitä rohjaketta oikeasti on viidessä vuodessa siirrelty... Lisäksi vanhan häkin filmivaneripohja tuli asennettua aikoinaan sileä puoli ylöspäin, eli purut luisteli siinä ikävästi sekä omien että viirujen jalkojen alla. Siispä uusi viritys tehtiin suoraan lattialle ja koko seinän mittaiseksi (tosin vakiokokoisten tehdaselementtien kanssa ei mitoitusta edes voi säätää kuin metrin tarkkuudella...) Lattialle laitoin ensin suojaksi vahakangasta (totesin kyllä jo levitellessä, että tämä ei ollut paras mahdollinen ratkaisu, joku tanakampi muovimatto tms olisi parempi, mutta menköön nyt ainakin jonkun aikaa). Vahakankaan päälle elementtien kanssa sävysävyyn maalattu lautasokkeli kuivikkeille.

 
Tässä vaiheessa oli sitten jo päivä pulkassa ja tirpat saikin viettää pari seuraavaa yötä irrallaan lintuhuoneessa parin askeettisen orren kanssa ennen kuin ehdin jatkaa uuden häkin kasausta...

Sitten ne elementit pystyyn. Pieniä teknisiä ongelmia aiheutti jo mainittu niukka tila oven vieressä, mikä vaati mm jalkalistan repimistä irti häkkiseinältä ja ovipäädyn kasausta nippusiteillä varsinaisten kiinnikkeiden sijaan, mistä tuli sitten vielä kerrannaisvaikutuksia kattopalojen kiinnitykseen (näemmä pitkää häkkiä kasatessa päätypalan pitäisi olla sivujen välissä jotta kattopalojen mitoitus osuu oikein, mutta siihen ei tuossa kohdin tila riitä, joten uskolliset nippusiteet pääsi hommiin myös keskimmäisen kattopalan kanssa...). Seiniä suojaamaan häkin sivuille ja taakse löytyi sattumalta metsäkuosinen tarjoussuihkuverho, kaiken lisäksi verhojen kuviointi meni niin nätisti että saumakohtaa tuskin huomaa (kiinnitys häkin pinnoihin... nippusiteillä!).

Ja nyt on viimein sisustuskin ojennuksessa, tai no, ainakin sinne on jotain  istumapaikkoja ja ruokakipot survottu. Voi olla että joutuu vielä tuunaamaan jahka näkee miten alkaa toimia. Valaistusta pitää mietiskellä, vanhat loisteputket alkaa olla uusimisen tarpeessa, ja ylipäätään jo vähän vanhentunutta tekniikkaa. Heittelin häkin päälle nyt ainakin hetkeksi akvaarioon keväällä hommatun hienon ledivalon (siinon ohjelmoitavat auringonnnousut ja laskut ja kuuvalotkin jos haluaa...), lisukkeena liskolta jäänyt uv-lamppu, ja akvaarion päälle pääsi taas vanha monimetalli. Vähän himottaisi ostaa omat ledit matelijaversiona lintuhäkkiin, mutta se olisi sitten taas useamman satasen investointi niin saa nyt toistaiseksi odottaa kun 15v vanha ilmalämpöpumppukin alkaa olla henkitoreissaan ja uusittavien listalla...

Ahtaahkossa lintuhuoneessa koko häkin saa kerralla kuvaan vain kalansilmällä :D

Eliöstö vaan ei ole ihan vakuuttunut uudistuksen tarpeellisuudesta ja onnistumisesta, mut jospa se siitä... 

Tuo ei ole meidän koti. EI OLE.

Me muutetaan tänne nih.

Ei tää nyt hei niin paha ole...