10 marraskuuta 2022

Marrasputkea

Lenkin alku
Työpaikalla käynnistyi taas marrasputki (meidän yksiköllä tosin vähän jälkijunassa vasta tällä viikolla kun saatiin käyttöön hieno äppi päivän suorituksen kuittaukseen), eli haaste jossa joka ikinen päivä kuukauden ajan pitäisi ulkoilmassa liikehtiä vähintään puoli tuntia, tuli sitten taivaalta mitä soosia tahansa. Meinasin nyt yrittää osallistua, jos sais sillä motivoitua itsensä vähän enemmän liikkumaan. Päivän pituus vaan alkaa olla sitä luokkaa että virka-aikojen ulkopuolella ei paljoa ehdi päivänvaloa näkemään, joten olen hyödyntänyt lyhennettyä työaikaa pitämällä puolenpäivän liepeillä tunnin-parin ulkoilutauon, niin ehkä on toivoa saada edes vähän valohoitoa kaamosväsymykseen. Siis jos sattuisi se aurinko joskus pilvikuorrutteen läpi pilkahtamaan...

Tällä viikolla testattavana on ollut kuuma sesonkiurheilulaji liejuluistelu. Sopii erityisesti  masokistisille kuntoutujille, jotka eivät tajua pysytellä pinnoitetuilla väylillä. Laji kehittää etenkin tasapainoa ja reaktionopeutta. Samalla voi testata vieläkö vanhat goretexkengät pitää vettä (ei muuten pidä). HC harrastajat voivat lisätä vaikeustasoa vaikkapa jättämällä matkasta pois kävelysauvat (en kokeillut, sen verran pidän hengestäni) tai vaihtamalla jalkaan kiinalaiset pohjakuviottomat kumisaappat (kokeilin, kerran, ei tule toistumaan)

Loppumatkasta kengät (ja sukat) voikin huuhtoa mudasta kätevästi pelto-ojan yli harppaamisen sijaan luisuttelemalla ojanpenkkaa noin nilkkasyvyiseen veteen. En suosittele paljoa syvempää vettä tai esim. laskeutumista ojanpohjalle takalisto edellä.

Lenkin keskivaihe

Lenkin loppuvaihe

Lisää lenkin loppuvaihetta (ennen peltoa ja ojanylitystä)

01 marraskuuta 2022

Vuosi turkkilaista terroria

Vuosi on jo vierähtänyt siitä kun Kaisla kattinen saapui taloon marraskuun ensimmäisenä päivänä kypsässä 14 viikon iässä.


Pikkuriiviö on siis onnistuneesti pidetty hengissä ilman pahempia onnettomuuksia ja on edelleen kovin ehtiväinen kaveri, joskin ehkä tässä viime kuukausina on alkanut hitunen näkyä pientä rauhoittumista ihan päättömimmistä tempauksista (kuten kattolampussa roikkuminen kun piti saalistaa kärpästä).  Ja kyllä se nykyään joskus liikkuu jopa kävelemällä ravaamisen, laukkaamisen ja loikkimisen lisäksi. Viime vuonna joulukuusen valoketjun johto liitettiin uudelleen yhteen ja teipattiin eristysnauhalla kasaan noin kymmenestä kohdasta, saa nähdä miten tänä jouluna käy...

Kokoa on tullut lisää, ja karvaa myös ja pikku rimppakintusta on tullut ihan hieno aikuisen näköinen kissaneito.
Fisutv:stä tulee nykyään pelkkiä uusintoja, ei jaksa enää juurikaan kiinnostaa.

Lyhty on kutistunut

Kiipeilypuun kori on kutistunut ja joku turkkilaistermiitti on jäytänyt punoksia....

Riitukin on kutistunut :D


28 lokakuuta 2022

Ois taas Halloweenin aika

Eipä tuota Halloweeniä(kään) meillä erityisemmin juhlita, mutta pientä teemakoristekivaa on hauska asetella. En vaan tietenkään taaskaan saanut ajoissa valmisteltua fotosessioita, joten etenkin tirppojen halloweenkekkereihin tuli aika vähän osallistujia  ("mitä outoa se taas tonne häkin pohjalle laittoi, ei varmana mennä kahta metriä lähemmäs..."). Pitää varmaan joulukuvia alkaa ideoida ja työstää suunnilleen ensi viikolla...

Mut hauskaa Halloweeniä silti kaikille jotka sitä jotenkin viettää!


- Perin epäilyttävä asetelma, tässä on nyt jotain kieroa...



- Mä otan karkin niin sä voit keskittyä tapasi mukaan kepposiin...

- Höh...

- Mä haluun karkkia kans...


- Kato tuo tuijottaa meitä!
- Joo niin tekee, paras pysyä tässä mamman sylissä vaan...

12 lokakuuta 2022

Onnekas sattuma

Buukkasin viime viikolla itselleni taas torstaiksi parin tunnin issikkalenkin. Tuskailin vaan kun säätiedotus povasi tuulta ja sadetta, eikä minulla vuosien maneesitalleilla pyörimisen jälkeen ole oikein kunnolla vettä sietäviä vermeitä ratsastukseen. En siis kauheasti pistänyt pahakseni kun tuli keskiviikkoiltana viesti jotta vetäjä olikin sairastunut, sopisiko lenkin siirto perjantaille jos löytyy toinen vetäjä. Ei ollut perjantaille palavereitakaan niin muuttunut ajankohta sopi oikein mainiosti. 

Testasin tällä kertaa uutta hepoa, varoiteltiin etukäteen että sitä voi olla vähän haastava saada tölttäämään. Oli kuitenkin oikein miellyttävän tuntuinen jahka sen töltin sai kaiveltua esiin pienen neuvottelun jälkeen. Ja se sääkin oli mitä parhain ruskaretkeilyyn. :)

Risto on oikein kiltti, mutta ei halunnut hymyillä kuvissa, ei ennen eikä jälkeen lenkin.


- Minä syön nyt heinää, ei jouda poseeraamaan

08 lokakuuta 2022

Vauva-Riitu

Kajaanilaiselta muistikortilta löytyi kuvia Riitusta ihan pienenä, mehän nähtiin se ensimmäisen kerran noin puolivuotiaana joulun aikaan. Aika olematon pikkupallero se on näemmä ollut ensimmäiseen kotiinsa tullessaan, liekö ihan virallisen luovutusiän mukainen. Vaan hyvä kissa siitä silti on tullut.




Ihan sama kellotustyyli näemmä ollut pienenä kuin nykyäänkin :D




24 syyskuuta 2022

Kattikuvia

Kissarintamalla ei kovin uutta ja ihmeellistä, mitä nyt iltaisin tarhasta kuuluu karmea jytke ja kolina kun suuret metsästäjät saalistavat hämärän tullen ikkunoista tulvivan valon houkuttelemia viimeisiä yökkösiä...

Paremman tarinoinnin puutteessa siis vaan sekalaista kuvasaastetta muistikorttien kätköistä.

Tää ois ny pakattu valmiiksi postitusta varten...

Sleeping with enemy

- Ihan vaan tässä söpöilen

Mihinkäs se Kaisla hävisi...?

Uusi matto piti vissiin laatutarkistaa molemmilta puolilta...

Tiedoksi vaan että se valkoinen viiksikarva on tipahtanut ihan itsestään, en nyppäissyt sitä... 

Venähtikö ilta vähän pitkäksi...?

- Riitu, tuu syömään!
- Ny ei jouda, pitää vahtia tuota oravaa...


Jotenkin on välillä suuria vaikeuksia päästä sohvalta ylös.

Sekalaisia kevytkriisejä

Tirppojen vähän venähtänyt kynnenleikkuukierros paljasti pienen kalkkijalkapunkkien riehaantumisen, mistä lie ilmaantunut. Noh, eiköhän nuo ivermektiinitipoilla saa ojennukseen. Pari vanhemman pään harlekiinia taas otti ja kuoli, ja alkaa lintuhuoneessa joukko olla kummallisen harvaa. Vähän olen miettinyt etten noita aika herkkiä harlekiineja enää uusia ota, vaan saattaahan mieli taas muuttuakin jossain vaiheessa... 

Indigo ja Piupiu pääsivät toviksi erilleen pikkuhäkkiin pyrstöjä kasvattamaan,
taas joku riiviö on niitä nyppinyt.

Krafla on nyt ilman seuraa jalkahoitoyksikössä kun Herra Ruotsalainen ja Trollen ottivat ja kuolivat...

Ratsastuspuolella olen kesäloman jälkeen kyttäillyt sopivia issikkaretkiä lähimmältä Hersir-tallilta, ja kysäisin Solsikkestäkin josko jollain vuonotunnilla vois käydä haahuilemassa, vaan ei ole oikein ollut sopivia issikointeja tarjolla/vapaana tai sitten ollut jotain muuta härdelliä esteenä, eikä vuonoilukaan ole oikein vielä edennyt  (jotenkin hankalaa saada aikaiseksi kysellä satunnaisia irtotunteja, vaan en kyllä taida vielä jaksaa vakiotuntejakaan). Viime viikonloppuna sitten olikin työpaikan heppakerhon retki vähän kauemmas Brynhildr tallille, jossa köpöteltiin parin tunnin lenkki ja lounastettiin päälle, olipas taas kivaa. Ja tietysti heti seuraavalla viikolla oli Hersirissäkin parikin sopivannäköistä keikkaa. Hetken mietin viitsiikö heti perään toista maastoilua ottaa, vaan kun sääkin oli mitä parhain ja toisessa jopa tilaa, niin pakkohan se oli tarttua tilaisuuteen ja käydä taas Verttiä kiusaamassa. (Yllättävän syyllinen lintsariolo muuten käydä keskellä arkipäivää vaan hurvittelemassa, vaikka työaika onkin liukuva ja viikon työtunnit oli jo keskiviikkona melkein tehtynä). No onpahan nyt testattu että selkä kestää melko laimealla protestoinnilla kaksikin maastolenkkiä viikon sisään ainakin satunnaisesti... Jotenkin vaan nyt pitäisi aktivoitua ja koittaa nyt vaikka joka toinen viikko käydä hevostelemassa, ainakin ennen kuin tulee taas pakkaset, pimeät ja räntäsateet riesaksi.

Brynhildrissä tätikuljettimena toimi Teikja (tjsp)

Ankanmarssia tallin poikki

Korvaeläin 

Oli hepokatti ponilla poikittain

Komea kalkkunakin patsasteli pihalla

Kalaosastolla kiekkoset on nyt kaikki yhdessä kasassa keskenään tuossa kolmesatasessa, saavat siinä toistaiseksi majailla, että nuo pienimmät vielä vähän kasvaisi ennen isoon altaaseen siirtoa. Isoimmat lätyt on nyt ehkä kymmensenttisiä ja se alamittaisena tullut rääpäle jotain viisisenttinen. Jospa sekin nyt alkaisi kasvaa kun on viimein oppinut syömään muutakin kuin pinseteissä olevaa pakasteruokaa, pitkään meni ettei se oikein tunnistanut vapaasti vedessä leijuvaa ruokapalaa ruoaksi, mutta nyt menee kyllä jo kuivamuonatkin hyvällä ruokahalulla.

Yksi aamu vaan meinasi paniikki iskeä kun totesin jotta altaan alta tulee lattiaa pitkin vesinoro.  Kuumeisesti mietin mitä kaloja heitetään mihinkin jotta purkin saa tyhjennettyä samalla kun kuivailin lattiaa ja koitin paikallistaa vuodon alkulähdettä. Loppujen lopuksi tuosta pääsikin pelkällä säikähdyksellä, kun syypääksi paljastui ulkosuodattimen suihkuputki, joka oli jossain vaiheessa vääntynyt vähän huonoon asentoon ja levätukoksen suuntaamana ruiski yhdestä reiästä vettä altaan ja kansiosan väliin, josta sitten tihkutteli takanurkkaa pitkin lattialle. Korjaantui siis vaan vääntämällä putkea suuntaamaan suihkun turvallisempaan suuntaan...

Kiekkoja tuli ostettua pari lisääkin, kun aiemman satsin kanssa vasta kotona huomasin  että pigeon blood bluena tilattujen kalojen pussissa lukikin pelkkä "pigeon blood", eikä niihin sitä sinistä alkanut myöhemminkään täplääkään ilmaantumaan. Ja kun siitä noiden juuri tiettyjen muunnosten saatavuudesta jatkossa ei ole tietoa, niin tilasin sitten varmuuden vuoksi niitä alunperin toiveissa olleita kalojakin. Onpahan nyt kunnon parvi tapettavaksi... (Ohohups, pitikös sitä sähköä joskus säästää, no sama kait se on lämmittääkö taloa talvella sähköpattereilla vai kiekkoaltaalla...)

Parvessa on nyt siis seitsemän eri värimuunnosta jalostettuja "karkkikiekkoja":

Brilliant turquoise, eli suht tavallisen punaturkoosin variaatio, tämä on näistä ehkä lähinnä villien kiekkojen väritystä, joskin paljon värikkäämmäksi jalostettu

German wonder, se parven pienin rääpäle (reipas kyllä), josta ei oikein vielä näe kuin aavistuksen tulevasta värityksestä. Joku jännästi kuvioitu punaisen ja turkoosinkirjava siitäkin kuitenkin pitäisi tulla

Koboltitkin on vielä pieniä ja keskeneräisiä, isona näistä pitäisi tulla melkein täysin sinisiä

Checkerboard, vähän erikoisempi punainen muunnos

White leopard, punaisia täpliä vaalealla pohjalla. Tästä kuvasta näkee hyvin miten isommalla kalalla väritys on jo erilainen kuin pienemmällä, toki yksilöllistä vaihteluakin on jonkun verran

Pigeon blood, se tasavärinen versio, pieniä nämäkin vielä

Ja sitten se pigeon blood blue, jossa isompana pitäisi ainakin teoriassa olla suhteessa vielä enemmänkin sinervää pintaa, saa nähdä miten kehittyy...