Keskikesän juhlaa

 - Ois sitten juhannus, mitäs kivaa me tehtäis?

- Mjaaa....

- Tuolla ois vaikka rastaita vahdittavaksi.

- Tai voitais metsästää ötököitä.

- Tassutkin pitäis pestä...

- Nää, ei jaksa, jos vaan lepäiltäisiin. Aurinkokin lämmittää kivasti.

- Jooo..

- Toisilla sitä on perhe elätettävänä, oli pyhä tai arki...

Pihakauden korkkaus

Tirppasetkin pääsi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ulkoilemaan. Vähän on aloitus  venähtänyt, osittain alkukuun kylmien säiden takia ja osittain siksi kun olen taas kerran yrittänyt kylvää uutta ruohoa tarhaan. Se kun ei oikein etene jos siemenet syödään ennen kuin ne ehtii edes itää tai nypitään parempiin suihin heti  kun vähänkin vihreää näkyy. Nyt on ruoho jo hiukan ehtinyt kasvaa, apilakin itänyt ja kelit niin kohdillaan että kissat sai muutamaksi tunniksi luovuttaa tarhavuoron linnuille.

Kivasti vihertää (vielä...)

Hiekkakylpy auringon kera on pienen viiriäisen hemmotteluhoitoa

Olen onnistuneesti hajasijoittanut johonkin jemmaan virallisen pihasiemenkipon, näkyy tuo kissankuppikin kelpaavan :D

Etsi kuvasta viisi lintua

- Me kyllä haluttais tuonne kans!

Kesäkuun alku on rankkaa aikaa pihanysvääjälle

Tällä viikolla tiistai meni melko pitkälti reissulla Meilahden sairaalakolossiin. Lääkärin aikavarauslistoille oli sattunut jotain tuplabuukkauksia, ja kun lisäksi taksikin tuli vähän etuajassa (sen päälle että olin varannut kyydin niin että paikan päällä varmasti ehtii rauhassa harhailla oikeaan kohteeseen vaikka olisi vähän liikennejumiakin matkalla), niin ihan riittävästi sai odotustilassa istuskella ja viitisen tuntia meni koko keikkaan. Eipä paljoa tarvinnut sinä päivänä enää töitä tehdä, etenkin kun oli koko illan ihan rättiväsynyt tuon jälkeen. Varmaan osittain joku vastareaktio sille kun aina niitä tuloksia vähän jännittää, tälläkin kertaa onneksi "tilanne on rauhallinen" eli voi taas ainakin sen puoli vuotta elää "terveenä"(hah) ennen seuraavaa kontrollia.

Pikkuisen on taas ylenmäärin tullut hamstrattua ja kasvatettua sekalaisia taimia, etenkin kun ei tällä selällä kovin pitkään kerrallaan jaksa kumarrella, kyykkiä, kaivella ja nostella multasäkkejä.  Olenkin pikkuhiljaa tunti-pari kerrallaan kuoputellut kasvimaahan penkkejä ja kukkia lopullisiin purkkeihinsa, ja tällä viikolla riehunut oikein urakalla vähän kestokyvyn rajoilla kun talonmieskin on taas Kajaanissa käymässä. Töissä on ollut vähän tyhjäkäyntiä projekteihin tarvittavia datatiedostoja odotellessa, niin perjantaina pidin ison osan päivää ja torstainakin pari tuntia liukumavapaita ja nyt alkaisi viimein suurin osa kasvustoista olla purkitettu, kylvetty ja kuopattu.  Tarvitsisi enää nuo vihoviimeiset loppusijoittaa, niin pääsee sitten siistimään työskentelyalueen, tasaamaan pensasaidan, kastelemaan istutuksia (hellettä povattu...), uusimaan yrttilaatikon kasvustot, kitkemään taas joka paikan valloittaneita vuohenputkia ja muita rikkaruohoja jne..... Ja muutama ruukku olisi vielä tyhjilläänkin ja perennapenkeissä aukkoja, pitäis käydä puutarhaliikkeessä...

Irtoruukkuja lammikon laidalla. Suurin osa tämänvuotistista taimista on joko itse siemenistä kasvatettuja tai minikokoisina pistokastaimina tai juurakoina ostettu, eli tovi menee ennen kuin ne kukkimaan ehtii etenkin kun on nyt ollut aika viileää ja kasvu olematonta. Vaan onhan tässä vielä kesää.

Ensimmäiset keltaisen petunian pikkutaimet alkaa laatikoissa aukoa kukkiaan, ja perennapenkissä osa pioneista nupullaan.

Kasvimaatilkulle on tökitty esikasvatetut maissit, herneet ja hernekepit, pari tomaattia ja kesäkukan siemeniä. Kesäkurpitsantaimia vois vielä hakea tuohon tyhjään penkkiin ja pari pavunalkua on vielä sisällä odottelemassa lämpimämpiä kelejä. (Ja rikkaruohot kitkentää...)

Lämpimällä seinustalla pioni kukkii jo täyttä häkää, samoin valmiina ostetut pelargonit ja verbenat.

Orvokit meinasin viedä kissa/lintutarhan koristeeksi, vaan raaskiiko sittenkään kun kukkivat noin komeasti ja tarhassa ne tulee aika äkkiä syödyksi ja/tai liiskatuksi... Laatikoissa daaliaa ja apinankukkia, välissä inkalilja. 

Viiimeisiä taimia ja disaster zone joka pitäisi jossain vaiheessa raivata säädylliseen kuntoon. Taustalla näkyvä kukkahyllykkö on kuivumassa puunsuojan sivelystä ja menossa tarhaan kiipeilytelineeksi jahka joskus joutaa sille miettiä paikan ja kiinnityksen kestämään rallitusta.

Ja ettei vaan olisi liian helppoa, kuurasin myös takakuistia jotta voisi vetää siihen jossain vaiheessa kaiteeseen uutta maalia ja lankkuihin öljyä. Perjantai-iltana olikin sitten jo selkä paitsi poikki, niin myös hyvin väsynyt ja vähän kipeä, kuten myös jalat. Ja katitkin vissiin oli uuvuksissa yritettyään koko päivän tarhasta käsin vahtia mitä se mamma oikein pihalla puuhaa. Että näin riehakkaasti meillä (taas) vietettiin viikonlopun alkajaisia.

Lankavuoren louhinnassa on nyt meneillään heppavillapusero. Marjapuuro ja tumma punaisenlila ei ole ihan lempivärejäni, mutta johonkinhan nuokin pitää upottaa. Tummasta langasta neuloin jo aiemmin villahousut, vaan sitä pulpahtelee esille aina vaan uusia keriä... Mietin josko koittaisi tuon sitten joskus valmistuttua myydä (tai vaikka lahjoittaa punaiselle ristille tms), mut mites tuo myyntiteksti, "käsinneulottu tylsänvärinen käyttämätön villapusero, 75% villaa 25% polyamidia, saattaa sisältää kissankarvoja"?

Kirsikkapuisto ja kimalainen

Roihuvuoren kirsikkapuisto on parhaimmillaan juuri nyt! Käytiin siellä viime viikonloppuna, ja jos nyt taas lämpenee niin tuskin enää kovin kauaan kukat kestävät. Viime vuonna kun käytiin ensimmäistä nähtiin vain ne japanilaisen puutarhaosion nurkalla olevat muutamat puut, kun en kovin pitkälle jaksanut silloin vielä könkätä, eikä tajuttu että se pääpuisto olikin kauempana vesitornin juurella...

Yksi päivä tuli myös tehtyä päivän hyvä työ, kun elottoman oloista kimalaista vesisaavista poimiessa se alkoikin heilutella jalkojaan ja tarrasi viimeisillä voimillaan sormeen. Laitoin lämpimälle muurikivelle kuivumaan ja hain pikkupörrille vielä tipan hunajaa palauttamaan voimia. Kärsä olikin hunajassa melkein ennen kuin sain sen kädestäni laskettua.

Saanko mä perhosia aikaan enää...

No ainakin tämmöiset perhossukat tuli nykerrettyä. Ensimmäisen tikuttelin varmaan viikossa joskus kevättalvella, sitten toisen kanssa tuli loma, korona ja välikyllästyminen tuhottoman hitaaseen ja keskittymistä vaativaan ripellyskirjoneuleeseen, joten valmistui lopulta vasta viime viikonloppuna. Pohjaväri olilsi saanut olla vähän vaaleampi, vaan tuota nyt löytyi valmiiksi. Nyt sitten on puikoilla ihan simppelit perussukat ohuesta itsekseen raidoittuvasta niin saa ihan vaan neuloa ilman jatkuvaa silmukoiden laskemista ja lankojen veivausta

Ja onhan tuossa talvella tehdyssä, sohvan selkämyksellä roikkuvassa jämälankalokerikkopussukassakin yksi perhonen...

Joskus alkutalvesta tuli nämäkin tehtyä ennen perhosia, huomattavasti nopeampaa neuloa tuommoinen systemaattisesti etenevä ja toistuva kirjoneule.

Twelve points goes to Sweden

 Kis(s)akatsomo ei tykkää Ruotsista enää. Ikinä.

- No edes NATOssa oltiin ensimmäisenä...

Go Käärijä go!

Aika myöhään on nuo viisukarsinnat niin tuskin tulee katsottua, josko sitten finaalin jaksaisi kun on niin hurja hypetys meneillään. Lankavuorta kaivellessa tuli vastaan pari jämäkerää jotain purkulankaa melkein käärijänvihreänä, niin on nyt sitten pienen eläinrääkkäyksen jälkeen ainakin kis(s)akatsomo ojennuksessa, kävi miten kävi. 😜

Kevätkatselmus

Eipä taas ole tullut hetkeen tapahtumia dokumentoitua, niin tässä sitten taas kuluneen kuukauden kuulumisia sillisalaattina...

Koronan (tai talven tai muuten vaan huonon yleiskunnon ja hitaan palautumisen) jälkiväsymys vaivaa edelleen, mutta alkaa se nyt hiljalleen valon ja lämmön lisääntyessä ainakin ajoittain vähän helpottaa (just kun ehdin siitä valittaa työterveydessä reseptejä uusiessa ja otettiin taas tsiljoona verikoetta...). 

Viimeisetkin lumet oli metsästä hävinneet edellisellä kävelylenkillä ja pihakin alkaa heräillä henkiin talven jäljiltä, vihreää pukkaa siellä täällä (etenkin vuohenputkia... 👿) ja etupihalla sinililjat ja posliinihyasintit kukkii täyttä häkää.

Tällä päällä elämä on täynnä uusia yllätyksiä, ei niin mitään muistikuvaa siitä että noita iiriksiä syksyllä olisin penkkiin kuopannut... :D

Aiemmin tässä kuussa oli taas työpaikan heppakerhon issikointia tarjolla Hestbakkissa. Aikani ihmettelin miten mä en saa ratsuani ollenkaan tölttäämään, kunnes minua valistettiin ettei se edes ole issikka vaan eestinponi eikä siis tölttää :D. No vähän hassunmallisesta issikasta kyllä ulkoasultaan ja kooltaan meni... 

Muutamat viimeiset päivät on olleet taas vähän liikaakin ohjelmaa täynnä, hyvä että on nyt taas vähän pidempi viikonloppu elpymiseen. 

Viime viikonloppuna käytiin perusshoppailukierroksen jälkeen lauantaina hetki katsomassa koskimelontakisoja Myllykoskella, vauhdikasta ja märkää puuhaa näemmä.. Aurinkoinen sää oli lähes helteisen tuntuinen taas talven jäljiltä.

Sen jälkeen oli jo melko väsy, vaan kun sää oli hyvä ja lätäkkö sulanut niin piiskasin vielä itseni siivoamaan lammikon kevätkuntoon niin sai sunnuntaina kultakalatkin taas varastosta vapaammille vesille. Muutama pitäisi lisää hommata kun on taas kato käynyt edellisen muutaman vuoden takaisen täydennyksen jälkeen, vähän orpoja ovat kolmistaan.

Sunnuntaille olikin sitten aika lailla veto pois, mutta kävin Talonmiehen seurana istuskelemassa autossa kun oli jostain netin syövereistä bongannut sähköautojen kulutustestiajotapahtuman ja osallistui siihen hiljattain Auriksen tilalle hankkimallaan Buzzilla. Aika kattava kokoelma erikokoisia sähkömenopelejä siellä olikin koolla.

Ja tämä viikko sitten maanantaista torstaihin kuluikin kuuneellessa ja väistellessä viemärisukitusta. Erehdyttiin joku aika sitten päästämään ovikauppias sisään ilmaista viemärikuvausta tekemään, ja kun näin ihan maallikon silminkin siitä näki että aito ja alkuperäinen 70-luvun runkoviemäriputki ja repsottavat liitostiivisteet on melkoinen aikapommi, niin tilanne sitten eskaloitui varsin nopeasti vähän ex-temporeremonttiin, joka sitten tekeekin varsin kunnioitettavan loven säästötiliin. Vähän ylihintainen firma taisi olla kun ei tullut tarkistettua yleistä hintatasoa ennen tilausta, vaan oma mokahan se oli. Työssä sinänsä ei mitään valittamista, siistiä jälkeä nopealla aikataululla ja selvästi ihan asiansa osaava tekijä. Kun suihku oli pois pelistä niin käytiin jossain vaiheessa viikkoa pesulla ja lillimässä Flamingon kylpylässä, jossa käynnistä on jo vuosia puhuttu vaan ei ole saatu aikaiseksi. Vessan korvikkeena toimi remppafirman toimittama kannettava pellettisaavi ja muuta lotraamista sitten piti muutama päivä himmailla sen verran että vedet mahtui pesuvateihin, jotka sitten sai tyhjennettyä kukkapenkkeihin.

Lintuhuoneessa varahäkki on taas nyt tovin taimikasvattamona. Hommasin kasvilediin jatkopalan niin on nyt koko mitalta tarpeeksi valoa käytössä. Tomaatitkin on ihan terhakkaalla alulla, vaikka kovin myöhään ne tuli kylvettyä loman ja koronakoomailun viivästettyä kylvöjä aika lailla. 

Kanarialaisilla on ollut kovasti kevättä rinnassa, ja vähän kutkutteli ajatus josko laittaisi jonkun pesäkorin tarjolle ja katsoisi mitä tulee. Pienet vauvatiput pitkästä aikaa olisi kivoja, vaan se kodin etsintä mahdollisille poikasille ei innosta yhtään, niin en sitten kuitenkaan mitään asian eteen tehnyt. Vaan Pihka sitten ratkaisi ongelman puolestani nyppimällä pääsiäisen koristevirikeoksista pajunkissat pehmusteiksi ruokakuppiin ja plopsautti päälle vain yhden munan jota se on nyt uutterasti hautonutkin (varmistuipahan sukupuoli samalla :D). Kuppi vaan ei oikein ole toimiva lastentarha, joten laitoin sen tilalle virallisen pesän parempien pehmikkeiden ja sen munan kera. Hetken ihmettelyn jälkeen Pihka tuumasi jotta okei, jatketaan sitten haudontaa tässä :D. En ole katsonut onko tuossa munassa edes elämää, mutta jos siitä sattuu jotain tulemaan niin yhden pikkutipun voi kyllä hyvin pitää parven jatkeena. Mahdollisesta isästä ei ole tietoa, mutta eipä sillä niin  väliä kun ei noista mitkään ole sukua toisilleen tai muuten mahdollisesti terveysriskejä tuottavia yhdistelmiä.

Kissat ehti säiden lämmittyä taas viettää aikaa tarhassa hyvinkin paljon, nyt kun taas perinteisesti vapuksi viileni niin ovat vähän nyreissään ja kyselevät muuta ohjelmaa.

- Mullon tylsääää...!

- Jossei kerta saa kaivella daaliapurkkeja niin syön sun varpaat, nih!

Onkohan nuo meidän oravat jo vähän liian siedättyneitä kissoihin...?

Laatikkolinnan valtiatar

- Jos ulkona on liian kylmä, voi aina ottaa torkut sohvalla lämmintä odotellessa