Pari vyyhteä lankaa väkerrettynä, harmaata mohairia ja ruskeaa alpakkaa. Ei tuota jälkeä edelleenkään kovin kauniiksi voi kehua, mutta kyllä se harjoitellessa sentään hiljalleen parempaan suuntaan on menossa eli toivoa on... Ja ainakin rukkia pystyy jo sentään ihan polkemaan sen manailun lomassa...Satunnaisten sujuvien hetkien aikana huomaa että kerhuu on oikeastaan aika meditatiivista touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti